karppaus.infon arkistoitu foorumi

Turun Sanomissa tutkimusuutinen:
Tutkimus: D-vitamiini vähentää sydänsairauksien riskiä

Tuoreen tutkimuksen mukaan hyvä D-vitamiinitaso voi suojata syövältä tai parantaa syöpään sairastuneen ennustetta. Elimistön D-vitamiinivasteessa ja D-vitamiinilisän tarpeessa on kuitenkin yksilöllisiä eroja.

Seminars in Cancer Biology -lehdessä julkaistun katsausartikkelin aiheesta ovat laatineet professori Carsten Calberg Itä-Suomen yliopistosta ja professori Alberto Muñoz Madridin yliopistosta. Katsauksessa käydään läpi ajantasainen tieto D-vitamiinisignaloinnin molekyylitason mekanismeista ja merkityksestä syövän ehkäisyssä ja hoidossa.

D-vitamiinin syövältä suojaava vaikutus syntyy pitkälti immuunijärjestelmän solujen välityksellä.

D-vitamiinin keskeinen merkitys luuston terveydelle tunnetaan laajasti. Nyt julkaistu katsaus korostaa sen tärkeyttä myös immuunijärjestelmän säätelyssä. D-vitamiinin syövältä suojaava vaikutus syntyykin paljolti immuunijärjestelmän solujen, kuten monosyyttien ja T-solujen välityksellä. D-vitamiinin vaikutukset välittyvät D-vitamiinireseptori VDR:n kautta. VDR on transkriptiotekijä, joka vaikuttaa lukuisten geenien ilmentymiseen ja epigeneettiseen säätelyyn.

Katsauksen mukaan vahvin tutkimusnäyttö D-vitamiinin syövältä suojaavasta vaikutuksesta on paksusuolen syövässä ja verisyövissä, kuten leukemioissa ja lymfoomissa. D-vitamiini on tärkeä sekä verisolujen erilaistumiselle että esimerkiksi paksusuolen ja ihon jatkuvasta uudistumisesta huolehtiville kantasoluille.

Liian matala D-vitamiinitaso johtaa VDR:n puutteelliseen toimintaan, jolloin näiden solujen erilaistuminen voi häiriintyä ja muuntuminen hallitsemattomasti kasvaviksi syöpäsoluiksi voi käynnistyä.

Matala D-vitamiinin eli tarkkaan ottaen 25-hydroksi-D-vitamiinin pitoisuus veressä on yhdistetty myös esimerkiksi rintasyövän ja eturauhasen syövän suurempaan ilmaantuvuuteen ja huonompaan ennusteeseen. Satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa D-vitamiinilisän käyttö ei kuitenkaan aina näytä vähentäneen syöpäkuolleisuutta.

Katsauksen kirjoittajien mukaan D-vitamiinilisän vaikutus voitaisiin osoittaa selkeämmin, jos tutkimuksissa verrattaisiin D-vitamiinivasteeltaan erilaisia ryhmiä ja tarkasteltaisiin tuloksia myös suhteessa yksilöllisiin D-vitamiinitason muutoksiin.

Carlbergin tutkimusryhmä on aiemmin osoittanut, että D-vitamiinilisän aikaansaama vaste elimistössä on yksilöllinen.

Results
Toddlers born to mothers with pregnancy 25(OH)D greater than 125 nmol/L were at 2 years lighter and thinner than the reference group with 25(OH)D of 50 to 74.9 nmol/L (P < .010). Mean 2-year 25(OH)D concentrations were 87 nmol/L in group 10 and 118 nmol/L in group 30 (P < .001). When group 30 was compared with group 10, difference in body size was not statistically significant (P > .053), but group 30 had slower growth in length and head circumference between 6 months and 1 year (P < .047), and more rapid growth in weight and length-adjusted weight between 1 and 2 years (P < .043). Toddlers in the highest quartile of 25(OH)D (> 121 nmol/L) were shorter (mean difference 0.2 SD score [SDS], P = .021), lighter (mean difference 0.4 SDS, P = .001), and thinner (in length-adjusted weight) (mean difference 0.4 SDS, P = .003) compared with the lowest quartile (< 81.2 nmol/L).

D-vitamiinin vaikutukset on havaittu 50–100 mikrogramman päiväannoksilla. Ylipaino lisää vitamiinin tarvetta.

D-vitamiinilisä näyttää ehkäisevän jonkin verran syöpäkuolemia ja diabeteksen kehittymistä. Vaikutukset on todettu tutkimuksissa, joissa D-vitamiinilisää on käytetty 50–100 mikrogrammaa päivässä eli 5–10-kertainen annos nykyisiin aikuisten saantisuosituksiin nähden.

– Tämänhetkisen tutkimusnäytön perusteella D-vitamiini voi mahdollisesti vaikuttaa syöpäkasvaimen kasvuun ja etäpesäkkeiden lähettämiseen, mutta itse syövän ilmaantumiseen sillä ei näyttäisi olevan vaikutusta, apulaisprofessori Jyrki Virtanen Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksiköstä kertoo.

Tutkimuksissa D-vitamiinilisän käyttö on ehkäissyt myös esidiabeteksen kehittymistä tyypin 2 diabetekseksi. Sokeriaineenvaihdunnan häiriö on voinut jopa korjaantua vitamiinilisän käytön myötä.

– D-vitamiini siis vaikuttaa niin, ettei diabetes pääse puhkeamaan. Vaikutus on tosin melko lievä, noin 10–15 prosenttia pienempi kuin lumevalmisteita käyttäneiden, Virtanen sanoo.

Suomalaisista noin 700 000 potee esidiabetesta. Monessa tapauksessa se kehittyy vuosien mittaan tyypin 2 diabetekseksi. Tyypin 2 diabetesta taas arvioidaan sairastavan noin 500 000 suomalaista, osa tietämättään.

Kuluneen vuoden aikana on tutkittu runsaasti D-vitamiinin saannin yhteyttä koronaviruksen aiheuttamaan tautiin. Espanjassa tehdyssä pilottitutkimuksessa on osoitettu, että D-vitamiinista voi olla hyötyä vakavan tautimuodon ehkäisyssä. D-vitamiinin varastomuodon, kalsidiolin, antaminen koronan vuoksi sairaalaan joutuneille potilaille ehkäisi tehohoitoon joutumista. Tutkimusten tulokset ovat kuitenkin vielä ristiriitaisia, eikä Virtasen mukaan ole näyttöä siitä, että D-vitamiinilisällä voitaisiin ehkäistä tartuntoja.

Mitä enemmän ihmisellä on rasvakudosta, sitä enemmän se sitoo D-vitamiinia ja vähentää elimistössä käytössä olevan D-vitamiinin määrää.

– Tutkimuksissa on näkynyt se, että vakavan koronataudin sairastaneilla on matalat D-vitamiinitasot, mutta johtuvatko ne sairastumisesta vai jostakin muusta? Ylipainosta, perussairaudesta, tupakoinnista tai siitä, että ihminen ei liiku?

Suomessa HUS on suositellut vaikean koronavirustaudin ehkäisemiseksi 20 mikrogramman päivittäistä D-vitamiinilisää kaikille yli 70-vuotiaille, ympärivuorokautisessa hoidossa oleville sekä tummaihoisille aikuisille. Merkittävästi lihaville, joiden painoindeksi on yli 30, HUS suosittelee 50 mikrogramman päiväannosta.

– Lihavuuden yhteys mataliin D-vitamiinitasoihin on tunnettu jo pitkään. D on rasvaliukoinen vitamiini. Mitä enemmän ihmisellä on rasvakudosta, sitä enemmän se sitoo D-vitamiinia ja vähentää elimistössä käytössä olevan D-vitamiinin määrää. Ylipainoiset siis tarvitsevat D-vitamiinia keskimääräistä enemmän, jotta vaste olisi sama kuin normaalipainoisilla, Virtanen selventää.

Itä-Suomen yliopiston tutkimuksissa on todettu, että osa ihmisistä voi tarvita isompia D-vitamiiniannoksia kuin toiset saadakseen samoja molekyylitason vaikutuksia. Arvioiden mukaan joka neljännellä suomalaisella on tällainen matala D-vitamiinivaste.

Jos tasot ovat reilusti alle suositellun 50 nanomoolin vähimmäispitoisuuden, D-vitamiinista on todennäköisesti puutetta.

Pitäisikö oma D-vitamiinitaso sitten mittauttaa vasteen selvittämiseksi? Ei välttämättä, sanoo Virtanen.

– Mittaukset ovat kaksipiippuinen juttu, sillä ei ole olemassa standardoitua D-vitamiinin mittausmenetelmää. Mittaukset voivat siten antaa hyvin vaihtelevia tuloksia. 60 nanomoolia litrassa voi tarkoittaa todellisuudessa 40 tai 80 nanomoolia litrassa. Jos tasot ovat reilusti alle suositellun 50 nanomoolin vähimmäispitoisuuden, D-vitamiinista on todennäköisesti puutetta.

Mittaukset ovat tarpeen, jos elimistössä epäillään puutostilaa tai on kyse sairaudesta. Esimerkiksi osteoporoosipotilaille D-vitamiinimittaukset ovat rutiinia.

Talviaikaan suomalaiset saavat D-vitamiinia lähinnä vitaminoiduista maitotuotteista, kasvirasvoista ja kalasta.

– Jos näitä ei syö, D-vitamiinia ei saa käytännössä talviaikaan muualta kuin vitamiinilisistä, Virtanen toteaa.

Kesällä iho hoitaa D-vitamiinin muodostuksen. Kevätaurinko alkoi porottaa jo huhtikuun puolenvälin jälkeen niin, että UV-indeksi nousi Suomessa yli kolmen. Kolme on raja sille, että iho pystyy tuottamaan D-vitamiinia.

– Ihotyypistä riippuen noin 15–30 minuuttia keskipäivän auringossa tai jossakin välissä kello 10–17. Aurinkosuojaa ei tarvitse karttaa, eikä ihoa polttaa, sillä iho pystyy muodostamaan D-vitamiinia myös aurinkovoiteen läpi.

Useimmat suomalaiset saavat riittävästi D-vitamiinia. Nykyinen aikuisten ja lasten 10 mikrogramman päiväsuositus on vuodelta 2014. 75 vuotta täyttäneille suositellaan 20 mikrogrammaa. Turvallisena ylärajana aikuisille pidetään pitkäaikaisessakin käytössä sataa mikrogrammaa päivässä.

Virtanen ei usko, että väestötason suositukset muuttuvat ainakaan kovin rajusti, sillä tutkimuksissa suurten D-vitamiiniannosten vaikutukset ovat olleet vaatimattomia. Esimerkiksi sydäntauteihin ei ole juuri hyötyjä havaittu.

– Maailmalla on menossa isoja D-vitamiinitutkimuksia, eli odotellaan ensin niiden tuloksia. Arvelen, että suurempien annosten tarvetta voidaan pohtia kohdennetusti vaikkapa syöpien ja diabeteksen kohdalla.