karppaus.infon arkistoitu foorumi

Reutersin artikkelissa ennustetaan, että maailmassa on vuonna 2025 380 miljoonaa diabeetikkoa.

Joka vuosi 7 miljoonaa ihmistä sairastuu diabetekseen, suurin osa heistä kehitysmaissa, joissa taloudellinen kehitys tuo mukanaan elintasosairauksia, kuten ylipainoa, joita aiemmin oli vain teollisuusmaissa.

Tämä on täällä ollut iät ja ajat IDF, Prevalence


Ilmeisesti ennuste on tästä hiljattain synkenneestä ennusteesta nyt sitten edelleen synkennyt?

Samoin kuin tämä IDF:n e-atlas sivun alalaidan kartta jota voi mantieteellisesti ja ajallisesti "zoomailla" ja mennä myös vuoteen 2025.

IDF, e-atlas kartta

Onhan se tietenkin mukava että Reutersillakin herätään ja nämä joskus luetaan. Karppipalstalla ne luetaan paljon aiemmin.. onhan tämä ollut esillä vissiin viime vuonnakin.

Tosin tästä hätäisesti aiemmin nostetusta arviosta on taidettu edelleen TAAS joutua pikaisesti snkentämään ennustetta vai miten tuo Reutersin luku on ajateltava - mitä on laskettu. Eli, oliko Reutersin uutinen itseasiassa se että ennustetta olisin taas jouduttu nostamaan?

Ja

tässä Diabetes Atlas - Executive Summary in English pdf dokumenttina.

Koskahan maailma oikeasti herää tähän. Sitten ehkä kun terveyden huollon järjestelmän romahtavat? Sitten huudetaan miksi minua ei hoideta, on sitten jalka poikki tai sepelivaltimot tukossa vaan kun se on sitten myöhäistä. Sitä uhkakuvaa ei vieläkään oikeasti haluta nähdä mitä kaikkea se tarkoittaa yhteiskunnissa kun resurssit loppuvat, se ei tule olemaan edes pelkkä terveydenhuollollinen juttu vaan vaikuttaa hivenen mutkien kautta muihinkin seikkoihin. Siinä voidaan silloin kysyä mitkä ne sivistysvaltion tunnusmerkit olivatkaan. Hitaiden trendien ongelma sanoi Soininvaara ja nosti sormeaan. Kukaan ei korviaan lotkauttanut.

Ja uunituore neew Englnad Journal of Medicine'ssä on tänään ennakkoilmoitus samaisen lehden 7.12. lehden tutkimuksesta ja siitä kirjoitetusta editoriaalista. Kyseessä on kolmea diabeteslääkettä vertaillut tutkimus. Sen editoriaalin vapaasti luettava viite on tässä (valitan, ettei se kerro paljoa; näistä tulee yleiseen jakeluun vain ensimmäiset satakunta sanaa):
http://content.nejm.org/cgi/content/abs ... EJMe068264

Lopputulos on, että vaikka noilla lääkkeillä saatiin hidastettua glykolysoidun sokerin (ja paastosokerin) nousua, niin mikään niistä ei pitkän päälle varsinaisesti pysäyttänyt junaa... eikä mikään toiminut ilman sivuvaikutuksia.

Toistaiseksi karppaus näyttää edelleen ainokaiselta tavalta, jolla on mahdollisuuksia palauttaa diabeetikko takaisin oireettomaksi ja terveen kirjoihin.

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Et sitten avannut sitä pdf tiedostoa. Minusta siinä on "vähän" enemmän kuin sata kuntasanaa

http://content.nejm.org/cgi/reprint/NEJMe068264v1.pdf

(tosin en laskenut niitä kaikilta neljältä sivulta kun ne viitetekstitkin oli niin pienikkokoisia.)

Edit: sanaleikkien ohessa meinas koko asia unohtua. Entä jos joskus olisikin niin että jokin lääke + karppaus olisi se oikea ase. Nimittäin joskus on de novo glukoosin tuotantoa inhibitoitava (suoraan tai epäsuoraan) kun asiat ovat menneet vikuralleen. Pelkkä glukoosin ulkopuoleta elimistöön työntämisen vähentäminen kun ei aina auta.

Tässä taitaa olla juuri avaimena se, että noissa lääkekokeissa harvemmin samalla vähennetään hiilareiden määrää. Kyllä ne lääkkeet alussa auttavat, mutta jos samalla jatketaan hiilareiden tuputusta niin tämä apu saattaa olla varsin lyhytaikaista.

Ja toisaalta, ei kaikilla ole mahdollisuutta huhkia punttisalilla ja lenkkipolulla päivittäin, niin silloin nuo "insuliiniherkistäjät" voivat olla paikallaan.

Maksan glukoosituotantoon vaikuttava metformiini taas auttaa monella juuri korkeisiin aamusokereihin, tosin olen lukenut että aika moni karppaava diabeetikko hoitaa tuon ongelman iltaisella viinilasillisella.
Itselläni on joskus aamuisin sellaisia 6 mmolin pinnassa olevia lukemia, joten tuo metformiini illalla on joskus käynyt mielessä. Aion kuitenkin vielä odotella ainakin vuoden päivät, jos elimistölle antaisi vielä aikaa sopeutua tähän karppaukseen. Tilanne on kuitenkin jo niin hyvä, että mitään mahdotonta kiirettä ei ole. Mutta jos vielä vuoden kuluttua ( ja kun /jos saan pudotettua vielä 10 kiloa ) korkeita aamusokereita esiintyy, saatan kinuta lääkäriltä pientä annosta hitaasti vapautuvaa metformiinia.

Mika

Eikös tuo juuri ole ykkösdiabeetikoilla se yleiskuva (karppaus + insuliini lienee silloin hyvä yhdistelmä).

Mutta toisaalta ainakin minulla (ja muutamalla tuntemallani) hitaat hiilarit ja insuliinin tuotantoa aktivoivat valkuaiset näyttäisivät johtavan samaan - ja ihan ilman lääkettä. en toki väitä, että se sopisi kaikille, mutta tietäen lääkkeiden sivuvaikutukset kokeilisin kyllä ensin erilaisia lääkkeettömiä vaihtoehtoja? Ja näissä kokeiluissa omat tuntemukset ja labratestit ovat ihan hyviä lisävihjeiden antajia.

(Ps. Tuttava sai pitkän sokerinsa juuri alle viiteen varsin kevyellä karpilla, ja pääsi ilmeisesti sillä rasvapolttoiseksi, koska sokei on karppimaisesti aamulla yläkanttiin ja päivällä mukavan alhaalla )

Kappas, riittääkö siis jo tuo alkoholimäärä tekemään jotain merkittävää?

Tietenkin on hyvä kokeilla. Mutta kyllä kakkostyypilläkin (erotetaan 2-tyypi ja IGT hiukan) tilanne voi olla se että geneesi ei ole hallinnassa ja posottaa liikaa glukoosia vereen. Liikunnalla tietenkin yhdistettynä ruokavaliomuutokseen voi tuota yrittää kuriin jne mutta pelkkä hiilihydraattien määrän (ja rasva sekä proteiini, eli ravintokokonaisuus) ja laadun saneeraus karpiksi, olkoon se alak tai hyväk tyyliä ei taida aina riittää. Mutta yksilöllistähän se on. Jokatapauksessa se sokeri on laskettava alas, keinolla millä hyvänsä. Joskus se saattaa vaatia alkuvaiheessa lääketukea jos ei muuten asetu. Lääke ei tietenkään saisi johtaa siihen että se on vaihtoehto sille oikealle asialle eli ruokavalion perusteelliselle muutokselle ja liikunnan lisäämiselle. (ei en tarkoita punttitreenejä vaan sitä että jättää auton esim marketin parkkipaikalla kauemmas, ehkä joskus menee kävellen pari pysäkin väliä tai kävelee toiseen kerrokseen eikä mene hissillä jne... pieniä lisäyksiä hyötyliikuntaan. Kun liikkuminen alkaa tuntua mukavammalta voi vaikka kävellä huviksenkin joskus kaupungilla tai kylänraitilla jne.) mutta se pääasia on ruokavalion perusteellinen muutos, itselle sopivan liikkumisen vaikka vähäinenkin lisäys ja tarvittaessa pientä lääketukea mikäli se oikeasti on tarpeen, ja vain silloin ja vain juuri sen verran kuin asia vaatii.

Tuota noin, pappa: Melkein samoilla linjoilla ollaan, mutta...

... mutta oikeasti: Onko sinusta kohollaan oleva aamun paastosokeri sitten paha, jos pitkä sokeri näyttää normaaliarvoja? Enhän toki lähtisi maallikkona ketään neuvomaan, mutta olisin kyllä taipuvainen väittämään M. Kendricin tavoin, että se oikeastaan vain se pitkän sokerin käyttäytyminen kertoo jotain kunnollista sokeritasapainosta, myös karpilla. Ja siihen samaan hengenvetoon tekisi mieli väittää, että aamun kohollaan oleva paastosokeri (silloin kuin sokeristunut hemolgobiini on normaali) viestii vain ja ainoastaan siitä, että rasvapoltto toimii ehkä juuri niinkuin pitää? Jolloin taas mitään korjausliikkeitä ei edes tarvita??

Samoilla linjoilla. Mutta muistetaan nyt sekin että aamusokerinkin osalta on aste eroja. Olen tainnut aika usein muistuttakin siitä terveehkön karpin "tavanomaisesta" aamusokeri asiasta johon ei kannataisi niin kovin pilkuntarkasti tuijottaa.

Karpilla (varsinkin pidempään adaptoituneella) pieni aamusokerin koholla olo saattaa olla hyvinkin tarkoituksenmukaista elimistön toimintaa. Sitähän on tainnut tulla selostettua aika kauan. Sairaalla siihen voi olla summautuneena kuitenkin sellaista sokerin tuotantoa ja tasoa joka on otettava hallintaan muilla keinoilla mikäli ravitsemus ym muutokset eivät riitä. (Tässä tulee myös ravinnon muut säädöt kuin pelkkä hiilihydraattikysymys) "Pitkäsokeri" HbA1c lienee yksi hyvä mittari.

Se mikä on merkittävää, taitaa olla vähän eri asia virallisterveellisillä ja "bernsteiniläisillä", eli aika moni on raportoinut että sellaiset 6-7mmolin välillä olevat aamuarvot ovat laskeneet tuonne 5 pintaan aika pienilläkin alkoholiannoksilla, eli juuri yksi 11-15cl viinilasi tai 5cl viinasnapsi

Mika

... ai tästäkö luontaishoidosta se meikäläisen yömyssyn kaipuu johtuu?
No, voisi sitä lääkkeeksi joskus tehdä jotain kurjempaakin...

Minä taas sekaannun tähänkin : siinä HbAc1:ssä on vain se ongelma, että ensinnäkin se on vain hyvin ylimalkainen keskiarvo suhteessa verensokeriin, ja toisaalta saatta kestää jopa 24 tuntia ennekuin korkea ( tai matala ) verensokeri vaikuttaa arvoon. Erityisesti tämä tietysti koskee aterioiden jälkeisiä nopeita nousuja, jotka saattavat olla hyvinkin korkeita mutta tasoittuvat kyllä kun 2-vaiheen insuliini ehtii mukaan.

Joten verensokeri saattaa olla korkeahko juuri aamulla ( ja muutamia tunteja aamuyöstä ) ilman että se juurikaan näkyy HbAc1:ssä.

Juuri siksi myös D2illa on tärkeä mittailla säännöllisesti sokereita että tietää mitä oikeasti tapahtuu.

Tässä on pari juttua siitä mitä jo "normaalin" rajoissa pysyvät arvot saattavat aiheuttaa:

http://www.springerlink.com/content/mv0l2yk570h8gmkg/
http://diabetes.diabetesjournals.org/cg ... l/52/1/102

Niin, ja omasta puolestani lisään vielä sen verran, että oma HbAc1 tavoitteeni on alhaisempi kuin nykyinen 4.9% koska syön aterioita ennen ALA:aa ( alfalipoiinihappo ), joka pienentää verensokerin nousua, ja toisaalta vähentää glykosylaatiota ja silloin myös HbAc1-arvo on pienempi kuin mitä keskimääräisen verensokeritason perusteella voisi arvioida.


Mika

Juuri näin. Pitkäsokeri on yksi hyvä mittari mutta ei yksin juuri näissä jutuissa. Siksipä tuolla aiemmin mainitsinkin tuon päälle summautuvan hankalan tuotannon "aamusokerina" silloin kun se huitelee epäsopivalle alueelle joka on myös saatava kuriin.

Onkohan jossain esitetty pitkäsokerille hyvää dataa siitä mikä sen käyttäytyminen on suhteessa verensokerin lyhytaikavaihteluihin. tarkoitan sitä (esimerkin vuoksi nyt yksinkertaistaen luonnottomaksi malliksi) että jos veren sokeri olisi 2h arvossa 10mmol/l ja 4h arvossa 5mmol/l ja tätä "kanttiaaltoa" olisi jatkuvasti tasaisesti vaikkapa kolmekymmentä vuorokautta. Olisiko pitkäsokerin lukuarvo sellainen että se viittaisi taulukoiden mukaan keskiarvoon 6,67 mmol/l vai onko siinä jonkin verran ns peak detect ominaisuutta ylöspäin.

Kolibri!

(Kolibri käyttää ravinnokseen sokerivettä)

_________________
2003: 161,8 kg 2006: 80kg 2020: 171 kg

Ei ole taulukkoa meikäläisellä. Mutta paljon diabetesta tutkineiden Nuttall'in ja Gannonin interpolointi (linkkiketjussa) viittasi siihen, että koska punasolujen ikä on aika vakio ja koska ne elävät aika lailla glukoosilla, niin niiden sokeroitumisasteesta voi ennustaa aika hyvin koko kropan sokerirastitteen. Ja että niiden vaste olisi lineaarinen...

Siksi pyytäisin:
Tarkentaisitteko Mika ja pappa, miksi yksittäinen, lyhytaikainen heilahdus tekisi kovin paljoa hallaa (karppaavalle) 2-diabeetikolle? Jatkuva heilunta tai todella korkea piikki on hankala - mutta ainakin jatkuva heilunta jo näkyykiin tuossa pitkässä sokerissa. Ja mistään mitään tietämättömänä olen viisaampieni (mm Rosedalen) johtamana siinä käsityksessä, että juuri se kokonaissokerikuormitus (jota punasolujen sokeroituminen ilmeisesti yllättävän hyvin mittaa, monen kuukauden ajalta kerrallaan) olisi lopulta se näistä tärkeämpi mittari?? Yai miten sen sanoisi: solujen sietokyky glukoosille tuntuisi toimivan samalla tilastoperiaatteella kuin vaikkapa koeryhmät todella suurissa epidemiologisissa tutkimuksissa...

Oikein pahasti huojuva verensokeri on eri juttu, koska silloin myrkytystila voi tulla nopeasti. Mutta siitähän ei tässä ollut kysymys.

Eli miksi teidän mielestäne nuo nopeat mutta lyhytaikaiset ja aika pienet heilahtelut ovat hankalia, jos pitkäsokeri pysyy vaikkapa alle viiden???

******************************'
Kysyinpä epäselvästi ja huonosti. Tarkennan: verensokerin mittaus on tietysti diabeetikolle tärkeää, koska vaikkapa tietyn ruoka-aineen vasteen saa tietoon oikeasti vain mittaamalla. Mutta se aamunousu ei välttämättä ole kovin suuri ongelmien merkki?

Eli minusta kokonaistilanteen hahmotuksessa pitkäsokeri näyttäisi keskiarvottavana ja lineaarivasteisena paljon paremmalta merkkarilta kuin paastoglukoosi. Vastaan toki saa väittää; kysyn vain perusteita?

Onkohan jossain esitetty pitkäsokerille hyvää dataa siitä mikä sen käyttäytyminen on suhteessa verensokerin lyhytaikavaihteluihin. tarkoitan sitä (esimerkin vuoksi nyt yksinkertaistaen luonnottomaksi malliksi) että jos veren sokeri olisi 2h arvossa 10mmol/l ja 4h arvossa 5mmol/l ja tätä "kanttiaaltoa" olisi jatkuvasti tasaisesti vaikkapa kolmekymmentä vuorokautta. Olisiko pitkäsokerin lukuarvo sellainen että se viittaisi taulukoiden mukaan keskiarvoon 6,67 mmol/l vai onko siinä jonkin verran ns peak detect ominaisuutta ylöspäin.

En ole koskaan törmännyt tuollaiseen tutkimukseen, mutta toisaalta, eikös tuo "luonnoton arvo" ole lähellä jotain sellaista, mitä aika moni virallisterveellisesti syövä D1nen kokee. Mitä olen D-liiton palstaa lukenut, niin ei siellä mitään kovin matalia hobbiksia ole, keskimäärin ovat siinä 7 ja 9 välillä.

Muistan kyllä tämän naisen : http://www.phlaunt.com/diabetes/bio.php
maininneen erään omakohtaisen kokemuksen siitä miten parin päivän korkeat voivat vaikuttaa:


I have also found, personally, that a single day of very high blood sugars can skew my A1c. Years ago, when I was low carbing stringently, I achieved an A1c of 5.2%. Then right before my next scheduled A1c test my gynecologist put me on an experimental hormone preparation. I took one single pill and immediately my blood sugar surged about 70 mg/dl and my blood pressure went way up too. I didn't take any more pills, and my blood sugar came back down within 2 days, but when I had the A1c later that week, it came in with a 6.2% reading.

My next A1c 3 months later was back to 5.4%. So it is pretty clear that the one day of high blood sugars right near the test caused a 1% rise.


Mika

Tämä voi olla ihan urbaanilegendaa, mutta luin kerran jostain kirjasta juttua siitä kuinka kolibrien terveydestä huolestunut täti oli antanut linnuille aspartaamivettä sokeriliemen sijaan ( ameriikassa on kai yleistä ruokkia kolibreja, kuten tinttejä täällä ) ja onnettomat linnut olivat kuolleet nälkään kalorien puutteessa, kun eivät hoksanneet että ruokintalitku oli kyllä makeaa, mutta täysin kaloritonta

Mika

Eikös tuokin nyt viittaisi siihen että heilunta (ja sokeritasapaino yleensäkin) näkyy varsin hyvin juuri pitkässä sokerissa? Vaste saattaisi olla jopa lineaarinen (**lähtee etsimään laskutikkua...**)

**************'
Ja kun en vielä läytänyt, niin löysin sentään edes linkin, josta vedin pitkän sokerin lineaarivasteen. Linkki tässä(kin) ketjussa:
http://www.nutritionandmetabolism.com/c ... 5-3-16.pdf

Tarkentaisitteko Mika ja pappa, miksi yksittäinen, lyhytaikainen heilahdus tekisi kovin paljoa hallaa (karppaavalle) 2-diabeetikolle?

Niin, jos yksittäisellä tarkoitetaan jotain kerran kuussa tapahtuvaa, niin ei sillä varmasti olekaan niin suurta väliä. Mutta jos piikkejä tulee vaikka joka toinen aamu, niin sitten ehkä.

Itselleni olen selittänyt tiukan kontrollin tarkoituksen sillä, että koska D2"lla haiman betasolujen hyvinvointi on tärkein yksittäinen tekijä sairauden hoidossa pitkällä aikavälillä, niin jokainen hetki jolloin vs. ylittää ns toksisuusrajan ( ja tässä on ilmeisen paljon eriäviä mielipiteitä mikä se on ) on yksinkertaisesti liikaa, koska ne betasolut ovat minulle hyvin kallisarvoista tavaraa. Ja lukemani perusteella olen ymmärtänyt, että betasolujen mahdollisen regeneraation kannalta tuo raja on vielä paljon alempi. Siis suoemeksi : jotta olisi edes pientä toivoa siitä että oma insuliinintuotto voisi joskus petraantua, on vs-tason oltava jatkuvasti niin lähellä normaalia kuin mahdollista, sillä tuo regeneraatio hyytyy jo paljon alhaisemmilla tasoilla kuin mitä varsinaista betasolukon tuhoutumista tapahtuu.

Kyse on siis yksinkertaisesti ns. varmuuden maksimoimisesta, eli koska vs-lukemista jotka ylittävät 5.0 mmol ei ole mitään hyötyä, mutta potentiaalisesti haittaa, niin miksipä en laittaisi tavoitteeksi pysyä tuon rajan tuntumassa.

Mika