Joka neljäs nainen syö hormoneja


Vaihdevuosien hormonikorvaushoitoja käyttää Lääkelaitoksen mukaan noin 26 prosenttia yli 45-vuotiaista naisista. Hoitoa saa kuitenkin vain pieni osa oireista kärsivistä, sillä harva selviää vaihdevuosista vaivoitta.

- Oireet koetaan hyvin eri tavoin. Osalla voi olla hyvin voimakkaitakin oireita, mutta se ei tarkoita, että potilas haluaisi välttämättä lääkitystä oireisiin, selittää Gynekologiyhdistyksen puheenjohtaja Juha Mäkinen Tyksistä.

Voimakkaita oireita ovat hikoilu, kuumat aallot, unihäiriöt ja emättimen kuivuus.

- Joillain potilailla oireet voivat haitata jokapäiväisessä työssä selviämistä. Joku voi hikoilla jatkuvasti yöllä ja päivällä, ja joutuu vaihtamaan vaatteitaan useasti päivässä.

Epämiellyttävää voi olla myös palveluammatissa, jos koko ajan näyttää punastuneelta.

Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan erittäin voimakkaista vaihdevuosioireista kärsi 2 prosenttia 42-46-vuotiaista ja 11 prosenttia 52-56-vuotiaista suomalaisnaisista. Täysin oireettomia vastaavissa ryhmissä oli 36 ja 5 prosenttia.

Vasta-aiheet on eliminoitava

Mäkinen arvelee, että kolmanneksen vaihdevuosiongelmaisista hoitavat terveyskeskuslääkärit ja loput gynekologit.

- Varsinaista Käypä hoito -suositusta ei ole, mutta tärkeä kulmakivi on Duodecimin ja Suomen Akatemian vuoden 2004 konsensuslausuma vaihdevuosien hormonihoidoista.

Mäkinen pitää tärkeänä vasta-aiheiden sulkemista pois. Niitä ovat veritulpat, rinta- ja kohtusyövät, maksasairaudet, laskimotukokset, sydänsairaudet, aivoverenvuodot, liikalihavuus ja diabetes.

- Jos ei löydy hoitoa rajoittavaa tekijää, on arvioitava, ovatko potilaan oireet niin vakavia, että hoito kannattaa aloittaa. Ei kuitenkaan heppoisin perustein.

Hoitojen riskeistä kannattaa puhua potilaan kanssa. Tärkeää on myös hoidon vaikutusten seuranta, muun muassa mammografiatutkimukset, verenpainemittaukset, lihavuuteen puuttuminen ja kolesterolimittaukset.

- On hyvä asia, että asioista, myös riskeistä, puhutaan julkisesti. Sitä kautta potilaat ovat aktivoituneet kysymään asioista lääkäriltä.

Joo.. Ei ole mitään kauheampaa kuin punastua palveluammatissa. Pakkohan siihen nyt on hormoonia kiskaista. Se, että keinotekoiset hormonit voivat aiheuttaa pahempaakin vaivaa kuin hikoilu ei ole niin paha. Ja lääketehtaat hykertelee.. (joo ärsyttää)

Joo on noi aivan kamalia nuo inhat hormonit. Siis voitteko kuvitella, olen kuullut että jotkut ihmiset ovat käyttäneet joskus jopa e-pillereitä. Siis ihan hirveetä! Niihin kun on laitettu noita hirveitä keinotekoisia hormoneja.

Joo.. Ei ole mitään kauheampaa kuin punastua palveluammatissa. Pakkohan siihen nyt on hormoonia kiskaista. Se, että keinotekoiset hormonit voivat aiheuttaa pahempaakin vaivaa kuin hikoilu ei ole niin paha. Ja lääketehtaat hykertelee.. (joo ärsyttää)

Hienoa, els, sinulle kävi hyvin. Minä tiedän monta muunlaista tositarinaa, omani mukaan lukien.

Asia tietysti on eri, jos suvussa on joka toiselta tädiltä poistettu kohtu tai rinta.

Aivan. Mutta kun näillekin suositellaan hormooneja edelleenkin rutiinina - ja sitäpaitsi tuosta perimästä edes kyselemättä.

Ja lisäksi: Rintasyövän riskin havaittu tuplaantuminen epidemiologisissa kokeissa kertoo että kokonaisriski on hormoonihoidetuillakin edelleen pieni (ihan niinkuin sydänkohtausriskin tuplaantuminen koksibeillä ei väitä, että kaikki sairastuisivat - tai tupakoinnin...., jatktaanko?).

Eikä yhden ihmisen ja suvun kyselyillä tehdä kovin luotettavia tilastoja; enemmän näkee kun katsoo tuossa perimää, joka sinun suvussasi on selvästi vähäriskinen. Mutta tilastollisesti sekä hormoonit että e-pillerit tekivät ikävää jälkeä. SE ei selittelyillä miksikään muuksi muutu.

Minua vain patittaa se reseptiautomaatiikka ja se, ettei lääkäri edes suostu pohtimaan vaihtoehtoja ja selvittämään sitä, voisiko jostain muusta olla apua niille, joille korvaushoito ei sovi.