karppaus.infon arkistoitu foorumi

Ei voi muuta kuin hämmästellä, niin hienosti menee. Toivottavasti itsekin pystyy samaan sitten jos joskus pääsee lisääntymään.

_________________
Poika 10/12

^Hihii, kiitos vaan! Kyllä tässä vähän itseäkin hämmästyttää, kun en tosiaankaan ole edes ollut mitenkään erikoisen tiukalla linjalla syömisten suhteen vaan on tullut syötyä joka viikko jotain epäterveellistä..! Onneksi syömisenhallinta on kuitenkin pelannut ihan normaaliin tapaan eikä ole tullut mitään ihme mielitekoja tai pakko-syödä-kaikki-kohtauksia vaan olen aina pystynyt poikkeustenkin jälkeen palaamaan nopeasti normaaleihin syömisiin.

2009, viikko 28, keskiviikko 15.7. (rv 30+0 jo )



Tuleeko yllätyksenä? Samoissa mennään. Maha vaan kasvaa hurjaa vauhtia. Ihme kyllä nahka ei tunnu kiristävän ollenkaan, vaikka vyötäröllekin tulee monta senttiä viikossa.



Paino näkyy sahaavan vuoroviikoin tavoitekäyrän ylä- ja alapuolella. No keskiarvo siitä on sitten tietenkin se tavoitekäyrä.

2009, viikko 29, tiistai 21.7. (rv 30+6)



Mitäs mitäs? Maha on kutistunut.



Ja paino on taas hieman yläkanttiin. Tällä viikolla onkin syömiset menneet ihan perseelleen. Ihme, että näkyy vain painossa, muttei senteissä ollenkaan. No ne sentit on tietty pääasia.

Olen edelleen voinut ihan hyvin, mutta alan olla varsin kyllästynyt tähän täysinäisyyden tunteeseen mahassa. Toki vauvan potkiskelu on edelleen herttaista eikä käy edes kipeää, vaikka kylkiluihinkin yltää jo, mutta kyllä mulla vaan alkaa olla niin ikävä sitä, kun maha oli vain omassa käytössä. Oli tilaa virtsarakolle, mahalaukulle, keuhkoille ja sen sellaiselle... Mahtaa se olla synnytyksen jälkeen kevyt olo! ^^

Tässä muuten vähän jälkijunassa tasaviikkomahaa - 30+0. (Hauskasti näkyy varjona tuossa "oman mahan" ja vauvamahan raja.)

Onpa siro maha! Vaikka ei se varmaan sen helpompi ole kuin isokaan, samalla laillahan vauva vie tilaa sisuksista.

_________________
Poika 10/12

Mummo on kauhean huolissaan siitä, kun ei maha ole tuon isompi. Voivottelee, että ei varmaan synny edes kaksikiloisena tämä lapsi... Kohtu on kasvanut kuitenkin ihan keskikäyrällä, joten itse en ole huolissani - se varmaan vaan kasvaa "sisäänpäin". Sikäli se on hyvä juttu, että pystyn edelleen ongelmitta kumartelemaan kasvimaalla eikä maha muutenkaan ole tiellä. Ja kun ajattelee aikaa syyskuun jälkeen, niin sen parempi, mitä vähemmän tyhjää nahkaa siihen jää kutistettavaksi... Mutta toisaalta jos tuo maha kasvaisi enemmän ulospäin, voisi sisuskaluilla olla vähän enemmän tilaa ja olo siltä osin mukavampi.

No eipä tässä enää kauan tarvitse jaksaa. Huomenna on tasan 2 kk laskettuun aikaan.

Kyllä sä oot ihmeellinen nainen!

Jaa mitennii?

Että oot määritellyt itelles ne raja-arvot missä mennään raskaanakin karpatessa, että saat pidettyä niistä kiinni, että teet huolellista ja kiinnostavaa visuaalistakin seurantaa, että sulla on ehkä kaunein vauvamaha minkä oon koskaan nähnyt

^No kuulostaahan tuo aika - ihmeelliseltä, kun sen noin sanot!
Kiitoksia vaan!

Niin onkin ihana!

(Normiruokavaliolla, 80-luvun alussa oma painoni nousi 20 kiloa ekalla ja melkein saman seuraavalla raskauskierroksella,
vaikka olo olikin muuten hyvä... ja vaikkeivät ne kilot onneksi silloin päälle jääneetkään)

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

*kiittelee ja punastelee vielä lisää*

Näyttää siltä, että mulla nousee paino ja kasvaa maha sen vauvan & tilbehörin verran, mutta muuten mittaan viikko ja kuukausi toisensa jälkeen samat senttiluvut joka kohdasta, söin sitten miten hyvänsä. Molempia olen tässä ihmetellyt: alkuraskaudessa en lihonut, vaikken kuvotukselta voinut syödä kuin mehuja, vanukkaita yms. roskaa, millä olen itseäni aikaisemmin lihottanut hyvinkin tehokkaasti. Sittemmin taas olen ajoittain jopa varsin "tunnollisestikin" syönyt vähähiilariset 1800 kcal/pvä, millä olisin normaalisti laihtunut, mutta nyt en ole. Äkkiseltään tulisi mieleen jopa, että näin sen on luonto tarkoittanutkin. Tarvittava rasva imettämistä varten löytyy jo, joten sitä ei kerätä, mutta siitä ei myöskään luovuta. Elättelen toiveita, että sitten raskauden jälkeen se ylimääräinen rasva lähtisikin vauhdilla sulamaan....

Awww Ei todellakaan uskoisi tuosta kauniista kummusta, että siellä köllöttelisi jo ihan melkein valmis ihminen... Minun vatsastani ei saisi noin kaunista kuvaa edes nyt... Arpea arven vieressä...

Huh hei, miten pieni ja siro maha. En kyllä mummosi kommentteja ihmettele ollenkaan.
Loppurutistus alkaa ja kohta on vauvan aika. Ehtii se tuosta vielä komistua vaikka minkälaiseksi. Toisille tulee iso maha ja toisille pieni ja useimmille jotain siltä väliltä.

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

Kylläpäs nyt kehutaan...

Tyhjentävästi sanottu. Näinhän se taitaa olla. Mummokin taisi BTW nyt vihdoin viime näkemisellä vakuuttua, että kaikki on kunnossa, kun ajeltiin keskiviikkona tänne pohjoiseen suoraan neuvolasta ja sain kertoa, että kohdun kasvu oli edelleen keskikäyrällä.

2009, viikko 30, tiistai 28.7. (rv 31+6)



Emme yllätä tälläkään viikolla...



Nyt olis sit 80-luku ja raskauskilotavoite "saavutettu"... No tulkoon, mikä on tullakseen niin kauan kuin se ei ole läskiä.

2009, viikko 31, tiistai 4.8. (rv 32+6)





Olo tämän mahan kanssa on hirveä. Koko ajan on sellainen tunne, että sananmukaisesti tukehdun. Normaali syöminen on mahdotonta, koska mahassa ei kerta kaikkiaan ole tilaa. Täyden mahalaukun käyttämä tila on pois keuhkoilta, jotka ovat ahtaalla jo tyhjälläkin mahalla. Lisäksi tilan maksimoimiseksi jatkuva selän suoraksi jännittäminen (ja tietokoneella istuminen, kun ei muutakaan jaksa tehdä) on saanut yläselän lihakset taas jumiin, mikä vaikeuttaa hengittämistä entisestään. Ja koska en pysty syömään normaalisti, olen ajautunut siihen, että napostelen koko ajan jotain. Ja valitettavasti kuvioihin on astuneet taas mehut, vanukkaat, sipsit, suklaa (levy kerrallaan) yms. huonot vaihtoehdot. Jopa viljaa olen taas jonkin verran syönyt. Erityisesti tärkkelys tuntuu poistuvan mahalaukusta tosi hitaasti, joten olo on näin jopa tukalampi kuin kunnon aterioita syömällä. Mahaan sattuu, närästää ja pierettää. Ja niin kilot kuin sentitkin on "yllättäen" noususuhdanteessa. Mutta kun hiilarikierteeseen on joutunut, ei siitä ole helppo päästä pois etenkään, kun ei pysty noudattamaan tuttuja ruokailurutiineja, joihin on aikaisemmin repsahdusten jälkeen ollut suht helppo palata.

Ainakin kuukauden verran tässä vielä pitäisi tätä kestää. En halua itse lihota senttiäkään. En kerta kaikkiaan halua laihduttaa raskauden jälkeen uudestaan samoja läskejä, joista olen kerran (jos toisenkin... ) eroon päässyt. Ja vielä painavampi syy on se, että lääkäriltä kävi käsky, että en saisi edesauttaa vauvan kasvamista kovin suureksi, koska lantioni on sen verran ahdas, että voin synnyttää alakautta vain pienen vauvan. Ja leikeltäväksi en tosiaan halua - ainakaan siksi, että olen omilla syömisilläni kasvattanut vauvan suureksi. Pakko siis vaan yrittää vielä s/karpata.

muoks. sekoilin taulukoiden kans...

Kyllä sä tiiät miten pitää syödä, että olo helpottuu.. Voimia skarppaamiseen!

Teoria kiitettävä, toteutus kehno... Ei vaan, kyllä tänään on mennyt syömiset taas paljon paremmin ja olokin on ollut sen mukainen. Eilen illalla oli niin karmea olo, että otin itseäni niskasta kiinni ja laadin ensinnäkin miellekartan siitä, mikä kaikki tähän huonoon oloon vaikuttaa ja sitten suunnitelman, kuinka oloa parannetaan. Yllättävää kyllä syömisten järkeistäminen pääsi ykkössijalle... Syödään sitten vaikka vähemmän ja useammin, jos ei normaali ateriointi onnistu, mutta syödään karpisti. Mukaan mahtui myös fysiikasta huolenpitoa ja stressinhallintaa. Ehkä tämä taas tästä.

Kuten huomaatte, motivoin itseäni myös uusimalla taulukkolaskentani ilmettä.

Hyvä. Eihän missään kirkossa ole kuulutettu että pitää vaan syödä niin ja niin monta kertaa. Mulla ainakin aamuvuoroissa menee varmaan 4-5 ateriaa, eikä ota yhtään pattiin.

_________________
Hullu se o, ei sen kaa voi olla!