Moi vaan kaikille!
Esittelyä hitusen verran näin alkuun, elikkäs täällä kirjottelee 25-vuotias tytteli, jolla painoa 74 kiloa (pituus noin 162 cm) ja sentit ajattelin mitata huomenna.
Tarkoituksenani olisi tässä päästä pikkuhiljaa uimapukukuntoon ensi kesään mennessä. Kerran elämässäni olen tätä ennen tuossa kuuluisassa uimapukukunnossa ollut, silloin 62-kiloisena vuoden 2007 kesällä. Takana oli tuolloin 6 kk kestänyt kitudieetti+5x/viikossa-kuntosali rääkki, jossa tiputin 79,8 kilosta ja L koosta tuohon 62 kg:n ja melkein XS:ssään... Olen nyt jo karpannut n 2,5 kk (11/09 alusta), painossa en ole nähnyt tähän mennessä kuin ehkä kilon muutoksen, joka on minusta hieman outoa... Tosin joulukuun alussa ostamani takki (kuitenkin kokoa 38, joten täytyy olla iso mitoitus
), jonka alle silloin mahtui aika tukalasti ohut paita, menee nyt päälle sen paidan ja ERITTÄIN paksun hupparin kanssa kitisemättä. Harmittaa kyllä vietävästi etten tuota mittanauhaa ole saanut kaivettua tuolta laatikosta. Mutta rintsikoiden käymisestä ihan liian isoiksi tietää kyllä heti, että on tuosta rinnan altakin kyllä kadonnut aika järkyttävän paljon; marraskuussa nuo nimittäin puristivat, ja nyt ei pysty käyttämään ollenkaan. 
Olen pääasiassa alakarpilla, ja kertaakaan en aloitukseni jälkeen ole "repsuja" tehnyt.. Tai no miten ne nyt määrittelee..
--> Olen syönyt melko paljon tuota väh. 70% suklaata ja jouluna tavallista porkkana- ja lanttulaatikkoa molempia n. 400 g.. Tosin epäilen, että tässä on kuitenkin kyse enimmäkseen siitä, että en juo tarpeeksi ja en varmaan vielä uskalla/osaa käyttää tarpeeksi rasvaa.Minulle riiittää se jos vartalo näyttää hyvältä.. Ainoastaan harmittaa, että joskus aiemmin olen luvannut itselleni lävistykset lahjaksi siitä, kun pääsen alle 70 kiloon. Pitäisköhän tuo nyt muuttaa vyötärönympäryksen tavoitesenttimääräksi?
Vähän OT, mutta pakko mainita, että tähän mennessä karppauksella mulle tulleita muita hyviä puolia mittojen kutistumisen lisäksi on olleet kuivan ihon rauhoittuminen (yleensä talvella aivan järkyttävä), sängen kasvaminen tukan sekaan, kynsien vahvistuminen (huomasin tämän eilen) ja himotusten/ylimääräisen nälän häipyminen. Minut on siis käännytetty, enkä ole aikeissa luopua karppauksesta enää koskaan.
Kaikille lukijoille kiitos jo etukäteen mahdollisista kommenteista ja kannustuksesta! Tällä foorumilla on mahtava lukea niin asiajuttuja kuin kannustusviestejäkin, ja tietysti seurata kuinka ihmiset saavat terveytensä ja ulkonäkönsä takaisin tällä ruokavaliolla.
Huomenna sitten jos saisin ne ensimmäiset mittaustulokset tänne. Vois vaikka jotain tavoitemittojakin kehitellä... Harmittaa kun ne kitudieetin aikaiset vertailuarvot on varmaan jo roskissa... Mut onneksi veriarvot löytyy viime kesältä. Katotaans parin vuoden päästä 
. En tiedä miksi, mutta mulla on jo vuosia kummitellu mielessä toi 58 kg. Sen verran painanu varmaan viimeksi joskus ala-asteella 
Tosin ei se nyt ole mulle mikään itseisarvo, olis vaan hauskaa tuumata jollekin että painaa alle 60 kiloa.
Kait se on ihan ok... Oon kuitenkin ymmärtäny, että joillakin kroppa tiivistyy aivan älyttömiä määriä vaikka kilot ei hievahdakkaan. Kuhan nyt jotain, niin hyvä tulee.
Muttakun naistenpäivät ja järkyttävä turvotus (paino kävi lähellä 77 kg), joten en halunnut siihen mittanauhaan edes koskea. Eilen paino kävi taas n. 73kg ja tänä aamuna 75.1 eli taas on turvotusta ilmassa... Mittoihin paneudun tarkemmin iltapäivällä, kun pääsen kotiin asti. Viimeiset nelisen päivää olen yrittänyt kirjoitella ylös syömisiänikin ja tajunnut, että on tämä viikko menty hieman ykspuolisella; vesivahingon aiheuttaman remontin vuoksi keittiö on pois laskuista ja sille minä en oikein mitään voi. 
Harmittaa ÄLYTTÖMÄN paljon, ettei ole ruokapäiväkirjoja tuolta ajalta ennen joulua... mutta muistan kyllä vedelleeni järkyttävät määrät munia, pekonia, tonnikalaa, juustoja, mantelijauhetta, bearnaisekastiketta, tummaa suklaata ja juoneeni kahvia täysin normaalisti. Nykyisellään ainoa asia, mitä syön enemmän kuin tuolloin taitaa olla metwursti (ei E621:stä) ja leipäjuusto.