mattila kirjoitti:
mlv kirjoitti:
ihmettelenpä miksi Mattilasta ei suolan puutteesta aiheutuvia kramppeja saisi hoitaa lisäämällä suolan käyttöä?
Niin, hain takaa sitä, että jos elimistö ei ole vielä tottunut toimimaan vähillä natriumeilla, mutta se tottuu siihen ajan myötä, niin suolan ahmiminen tottumattomuuden takia kuulostaa vähän samalta kuin se, että lopettaisi karppauksen tokana päivänä, koska siihenkin muutokseen liittyy usein oireita. Tai että liikunta pitäisi lopettaa, kun tottumattomalla lihakset kipeytyvät. Mikäänhän näistä ei tarkoita, että nuo muutokset olisivat varsinaisesti pahasta.
Toki jos näyttää siltä, että suolasta ei mitään haittaa ole, niin sama kai se sitä on syödä. Mitä noita metatutkimuksia katsoo, niin vaikutukset näyttävät olevan niin naurettavan pieniä, etten kyllä ymmärrä, kuka koskaan on keksinyt tuon suolavähennyksen.
Ei kyse ole johonkin vajeeseen tottumisesta, vaan insuliininerityksen vaikutuksesta munuaisiin ja siihen mitä poistuu virtsan mukana sen insuliinin vaikutuksesta ja kuinka paljon. Minä kärsin krampeista viikkokausia ja ihmettelin miksi kramppaa vaikka magnesiuminsaanti on ok, kunnes sain tältä foorumilta vinkin lisätä suolaa. Ja minä olen hyvä- tai rentokarppaaja, eli en tavoittele ketoosia ja hiilarit ovat välillä 70 - 100 g päivässä keskimäärin, mutta jopa 150 g päiviäkin on.
Suolanvähennys on looginen ja oikea ohje kaikille, jotka syövät paljon hiilihydraatteja, sillä mitä enemmän syö hiilihydraatteja, sitä enemmän erittää insuliinia ja se vaikuttaa munuaisiin näin:
Paljon insuliinia: Virtsan mukana poistuu vähemmän suolaa ja virtsahappoa, mutta enemmän C-vitamiinia
Vähän insuliinia: Virtsan mukana poistuu enemmän suolaa ja virtsahappoa, mutta vähemmän C-vitamiiniaEli kun virallinen ohjeistus käskee syömään aikamoisia määriä hiilihydraatteja, on sisäisesti konsistenttia että samalla käsketään välttää suolaa kaikin keinoin ja puputtaa hirveitä määriä c-vitamiinipitoisia rehuja ja hedelmiä. Ohjeet ovat tältä kantilta katsottuna järkevät, niissä on sisäinen logiikka.
Mutta jos ei syö Terveyden Hävittämisen Laitoksen ohjeistuksen mukaisia hiilihydraattimääriä ja on aiemmilla syömisillään tottunut tosi miedosti suolattuihin - eli suositusten mukaisiin ruokiin - niin sitten voi tulla suolavajetta vähän korkeammillakin hiilareilla, eikä vain ketoosissa, kuten minulle kävi. Jouduin totuttelemaan suolaamaan ruokiani huomattavasti enemmän kuin ennen ja ottamaan välillä suolaa ihan vaan purkista suuhun, kun siltä tuntuu.
Mutta samalla saatoin rentoutua C-vitamiinin suhteen: Kun en pissi sitä pois niin paljoa kuin ennen, ei tarvitse niitä rehujakaan puputtaa suuria määriä.