|
Nyt on kuulkaa A-luokan paskapuhetta Hesarissa. Laitetaan aluksi juttu tähän.
”Onhan se käsittämättömän monipuolinen ruoka-aine, hyvässä ja pahassa”, sanoo Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm.
Kyseinen ruoka-aine on liha. Tässä jutussa tarkemmin rajattuna punainen liha, eli sian-, naudan- ja lampaanliha.
Fogelholmin mukaan vielä 1990-luvulla ajateltiin, että lihan ainoa ongelma liittyy rasvaan. Eli jos käytettävä liha on vähärasvaista, sen syömistä voitaisiin jatkaa entiseen tapaan.
Nyt ajatellaan toisin.
Nykykäsityksen mukaan suurin osa lihan aiheuttamista terveysongelmista johtuu siitä, että sitä syödään yksinkertaisesti liikaa. Kulutamme lihaa valtavasti, vaikka vaihtoehtoja sille olisi tarjolla paremmin kuin koskaan aiemmin.
Lihan määrän rajoittaminen on keskeisessä osassa myös ravitsemussuosituksissa. Mutta kyse ei ole vain lihasta, vaan myös siitä, mistä lihan runsas käyttö on pois.
Lihan sisältämä rasva ja muut ravintoaineet selittävät Mikael Fogelholmin mukaan vain pienen osan niistä vaikutuksista, joita lihan syönnillä on ihmisen terveyteen.
Lihan syöminen on nimittäin yhteydessä muihin kuormittaviin elintapoihin. On käynyt ilmi, että ne ihmiset, jotka käyttävät paljon lihaa, elävät muutenkin epäterveellisemmin. Paljon kasviksia käyttävillä on puolestaan muitakin hyviä elementtejä ruokavaliossaan.
Mikael Fogelholm kertoo, että lihan suhdetta terveyteen on selvitetty väestötason tutkimuksissa, joissa seurataan ihmisten terveyden muutoksia vuosien tai vuosikymmenien aikana.
”Lihan käyttö ei ole yhteydessä ihanteellisiin ruoankäyttötottumuksiin”, Fogelholm muotoilee.
Tutkimuksissa on saatu merkkejä siitä, mitkä ovat asioita, jotka ennustavat ihmisten pysyvän terveinä. Runsas lihansyönti on ollut yksi huonompaa terveyttä ennustavista tekijöistä.
Jos lihaa on lautasella paljon, jotain muuta on helposti liian vähän.
”Mitä ruokavaliosta kertoo, että käyttää runsaasti lihaa: se on yhteydessä usein siihen, että syö vähemmän täysjyväviljavalmisteita ja kasviksia, ja liikkuu vähemmän.”
Mutta mitä se tarkoittaa, että liha on monipuolinen aines hyvässä ja pahassa? Vastaus selviää tarkastelemalla lihan ravintoaineita.
Ennen kaikkea lihasta saa proteiineja.
”Eläinkunnan proteiineissa on ihmisen tarpeisiin nähden hyvin tasapainoinen aminohappokoostumus”, Mikael Fogelholm sanoo.
Lihan asema suomalaisten proteiinin saannissa on merkittävä. Finravinto 2017 -tutkimuksen mukaan miehet saivat proteiinistaan 69 prosenttia ja naiset 66 prosenttia eläinkunnan tuotteista. Miehillä liha oli tärkein proteiinin lähde, naisilla taas korostuivat maitotuotteet.
Lisäksi lihasta saa rasvaa, mikä ei ole yksiselitteisesti huono asia.
Liha on suomalaisille paitsi tyydyttyneen, myös tyydyttymättömän rasvan lähde. Mikael Fogelholmin mukaan suomalaiset saavat tyydyttymätöntä rasvaa enemmän lihasta kuin kalasta johtuen siitä, että lihaa syödään niin paljon enemmän.
Naudanlihan sisältämästä rasvasta hyvin karkeasti arvioituna noin puolet on tyydyttymätöntä, sianlihassa sen osuus on jopa hieman suurempi, eläinten ruokinnasta riippuen. Se, että lihassa on tyydyttymätöntä rasvaa, ei kuitenkaan tarkoita, että lihan syöminen parantaisi suoraan suomalaisten saaman rasvan kokonaislaatua, Fogelholm täsmentää.
Liha sisältää myös B-ryhmän vitamiineja sekä kivennäisaineita, kuten sinkkiä, seleeniä ja fosforia. Kaikista kivennäisaineista eniten lihassa on rautaa. Rauta on eläinten punasoluihin kiinnittynyttä hemirautaa, joka imeytyy hyvin.
Raudan hyvästä imeytyvyydestä voi olla myös haittaa.
”Selvityksissä punaisen lihan haitallisuudesta rauta on noussut esiin yhtenä ravintoainetekijänä. Kun väestö vanhenee, raudan tarve pienenee. Vanhoilla ihmisillä rauta varastoituu tavallista tehokkaammin. Rauta puolestaan edistää elimistön hapettumista, jos sitä on liikaa.”
Hapettumista voi verrata härskiintymiseen. Sen aiheuttajina elimistössä ovat usein epävakaat yhdisteet eli niin sanotut vapaat radikaalit.
Ravitsemustieteen professorin mukaan punaisen lihan syömisen huono vaikutus korostuu, jos ruokavaliossa ei ole vastapainoksi riittävästi hedelmiä ja kasviksia, joissa on esimerkiksi hapettumisen estoaineena eli antioksidanttina toimivaa C-vitamiinia.
Fogelholm kertoo, että rautaa on myös arveltu selittäväksi tekijäksi, kun on tutkittu punaisen lihan ja kakkostyypin diabeteksen yhteyttä.
Runsas punaisen lihan ja lihavalmisteiden syöminen yhdistetään väestötutkimuksissa paitsi kakkostyypin diabetekseen, myös suolistosairauksiin. Fogelholmin mukaan runsas lihan syöminen nostaa paksusuolen syövän riskiä.
Tämä on yksi syy, miksi ravitsemussuosituksissa punaista lihaa ja lihavalmisteita suositellaan syötäväksi korkeintaan 500 grammaa viikossa. Määrä lasketaan kypsänä lihana, raakapainoltaan se on 700–750 grammaa.
Ennen vuoden 2014 ravitsemussuosituksia lihan syönnistä ei ollut annettu mitään enimmäissuositusta. Puolen kilon viikkosuositus perustuu Mikael Fogelholmin mukaan seurantatutkimuksiin ja väestöhavainnointiin.
”Suositus ei koske kaikkia, vaan ajatus on se, että ne aikuiset, jotka käyttävät lihaa, käyttäisivät sitä korkeintaan 500 grammaa viikossa. Yksi liha-annos on noin 150 grammaa. Käytännössä rajoitus tarkoittaa, että lihaa syödään kolmella pääaterialla viikossa plus vähän jotain leikkeleitä”, Mikael Fogelholm sanoo.
Jos lihan syöminen on tätä vähäisempää, ruokavalio on helpompi koostaa tasapainoiseksi.
”Kun puhutaan ruoan aiheuttamasta riskistä per käyttömäärä, punaisessa lihassa määrä on 100 grammaa päivässä, jolloin sen haitat alkavat jo näkyä tutkimuksissa. Lihavalmisteissa se on paljon pienempi, 50 grammaa.”
Elintarviketieteiden tohtori, Helsingin yliopiston molekulaarisen ravitsemustieteen apulaisprofessori Anne-Maria Pajari on työssään perehtynyt muun muassa ruoan suolistovaikutuksiin.
”Lihansyönnin haitallisuus riippuu siitä, mitä muuta sieltä ruokavaliosta löytyy. Esimerkiksi kuitu suojaa suolistoa. Jos syö runsaasti punaista lihaa niin, että se on yhdistettynä hyvin pieneen kuidunsaantiin, se muuttaa suolen sisällön metaboliaa huonoon suuntaan”, Pajari sanoo.
Paksusuolen mikrobit tekevät proteiineista nitrosoyhdisteitä, jotka ovat mahdollisia karsinogeenejä eli syöpää aiheuttavia aineita. Punaisen lihan sisältämä hemirauta katalysoi nitrosoyhdisteiden syntymistä. Siksi suolistosyövän riski kasvaa, jos ruokavalioon kuuluu runsaasti proteiinia ja punaista lihaa, Anne-Maria Pajari kertoo.
Osa huonoista terveysvaikutuksista muodostuu lihan tai lihavalmisteiden kypsennyksen yhteydessä. Pajarin mukaan tiedetään, että jos punaista tai prosessoitua lihaa grillataan tai kuumennetaan kovassa lämpötilassa, syntyy karsinogeenisiä yhdisteitä.
”Väestötutkimuksissa on osoitettu, että näiden karsinogeenisten yhdisteiden saanti ruokavaliosta on yhteydessä lisääntyneeseen paksu- ja peräsuolen syöpäriskiin”, Pajari sanoo.
Valmistustapa voi olla yksi syy siihen, miksi prosessoitujen lihavalmisteiden haitat tulevat esiin jo pienemmillä käyttömäärillä. Makkara on tyypillinen lihavalmiste, jota kypsennetään usein grillaamalla korkeassa lämpötilassa.
Muuten lihavalmisteiden erityiselle epäterveellisyydelle ei löydy Anne-Maria Pajarin mukaan yhtä ainoaa hyvää selitystä. Suolapitoisuuden ja rasvan laadun lisäksi eräs tekijä voi olla se, että ne sisältävät runsaasti energiaa, joka taas voi aiheuttaa ylipainoa. Ylipaino on puolestaan on hyvin tunnettu riskitekijä syövälle.
Olennaiseen osaan nousee jälleen se, kuinka paljon lihavalmisteita käytetään.
”Jos laittaa vähän savustettua palvikylkeä mausteeksi ruokaan, se ei vie ruokavaliota suuntaan eikä toiseen”, Anne-Maria Pajari sanoo.
Mutta entä sitten proteiini? Jos kerran liha on keskeinen proteiinin lähde, olisiko lihan syömistä varaa vähentää ilman, että proteiinin saantimme notkahtaa liian alas?
Mikael Fogelholmin mukaan suomalaiset saavat proteiinia keskimäärin tarvetta enemmän ja pärjäisimme selvästi pienemmällä määrällä proteiinia. Suositus on, että saadusta energiasta 10–20 prosenttia olisi peräisin proteiineista.
Monella lihan syöntiä olisi siis varaa vähentää reilusti lisäämättä edes tilalle muuta proteiinipitoista.
Poikkeuksena ovat urheilijat, ikääntyneet ja voimakkaasti kasvavat lapset ja nuoret: he kuuluvat Fogelholmin mukaan niihin, joilla voi olla tarvetta kiinnittää huomiota proteiinin saantiin. Eläinkunnan proteiini ei ole kuitenkaan välttämätön asia, sillä sopivan aminohappokoostumuksen voi saada myös riittävän monipuolisesta kasvisruoasta.
”Viljavalmisteilla on erilainen aminohappokoostumus kuin palkokasveilla. Tasapainoiseen kasvisruokaan kuuluu siksi sekä viljavalmisteita että palkokasveja, mutta niiden ei tarvitse tulla samassa haarukassa eikä samalla ateriallakaan”, Fogelholm muistuttaa.
Kaikille palkokasvit eivät kuitenkaan sovi.
Anne-Maria Pajarin mukaan perinteinen ajatus on ollut, että kun palkokasvien käyttöä lisää vähitellen, niin suolistobakteerit muokkautuvat sen mukaan, että pystyvät käsittelemään niitä. Osalla totuttelu toimiikin. On kuitenkin ihmisiä, joilla pienikin papumäärä aiheuttaa ankariakin oireita, eivätkä he sen vuoksi pysty käyttämään niitä.
”Palkokasveissa on pieniä kuitufraktioita, jotka aiheuttavat suurimman osan vatsavaivoista. Parhaillaan tutkitaan sitä, voitaisiinko niitä hajottaa fermentoimalla tai käsittelemällä palkokasvia entsymaattisesti.”
Toiveissa on, että tulevaisuudessa olisi tarjolla erityisesti herkkävatsaisille suunniteltuja kasviproteiinituotteita.
Kasviproteiineista puhutaan yhä enemmän. Silti kulutamme edelleen valtavasti lihaa.
50 vuotta sitten söimme lihaa noin 50 kiloa henkeä kohden vuodessa. Vuoden 2019 tilastossa sama luku on lähes 80 kiloa. Kulutusmäärä lasketaan luullisena lihana, syödyn lihan osuus on noin puolet siitä. Laskuissa mukana on punaisen lihan lisäksi siipikarjan liha eli broileri ja kalkkuna.
Viimeiset viisi vuotta lihan kokonaiskulutus on pysynyt melko tasaisena. Silti muutoksia tapahtuu siinä, kuinka usein lihaa syödään, paljonko sitä on yhdessä annoksessa sekä mitä lihalaatuja suositaan.
”Lihankulutuksen polarisoitumista on ollut havaittavissa Suomessa jo jonkin aikaa”, kertoo Lihatiedotuksen toiminnanjohtaja Riitta Stirkkinen.
Stirkkisen mukaan osa suomalaisista pyrkii vähentämään varsinkin punaisen lihan kulutusta. Samaan aikaan osa taas syö sitä jopa useammin kuin ennen.
Eri lihalaaduista kulutamme edelleen eniten sianlihaa, etenkin jauhelihan ja lihavalmisteiden muodossa. Silti sian- ja naudanlihan syöminen on laskusuunnassa ja broilerinlihan kulutus vastaavasti kasvussa. Tästä syystä lihan kokonaiskulutuksessa ei näy suuria muutoksia.
Miesten ja naisten lihankulutuksessa on selvä ero. Mikael Fogelholmin mukaan jopa kolme neljästä suomalaisesta miehestä hyötyisi terveydellisesti lihankäytön vähentämisestä. Naisista liikaa lihaa syö yksi neljästä, Fogelholm kertoo.
”Liika lihansyönti on hyvin miehinen juttu. Miesten keskimääräinen lihan saanti on 600–700 g viikossa.”
Kansanterveyden näkökulmasta olisi kaikkein olennaisinta, että ne, jotka kuluttavat punaista lihaa todella paljon, alkaisivat vähentää sen käyttöä. Siirtyminen broilerinlihaan on Fogelholmin mukaan usein ensimmäinen askel, jonka jälkeen on helpompaa jatkaa kala- ja kasvisruokaan.
”Hiilijalanjäljen kannalta sillä ei ole mitään merkitystä, kuka lihankulutusta vähentää, sillä jokainen vähennetty naudanlihagramma on muutos hiilijalanjäljen kannalta parempaan suuntaan. Mutta terveyden kannalta muutos on isoin niille, jotka alkavat vähentää liian runsasta lihankäyttöään.”
Muutoksen tekeminen on ehkä kuitenkin vaikeinta juuri runsaasti lihaa käyttäville, Fogelholm kertoo. Kun punainen liha on isossa osassa ruokavaliossa, tottumukset ja asenteet vaikeuttavat sen vähentämistä. Jos lihaa käyttää jo valmiiksi kohtuullisesti, sen merkitys ei ole niin suuri, jolloin sen vähentäminen entisestään on helpompaa.
”Miten se vähentäminen lähtee liikkeelle? Ainakin niin, että kotona laitettavassa ruoassa on vähemmän lihaa. Aluksi vaikka vähennetään yksi liha-ateria viikossa ja korvataan se jollakin muulla”, Fogelholm ehdottaa.
”Pitäisi myös käyttää enemmän aikaa siihen, että mietitään mitä valitaan. Monelle ihmiselle ruoan valinta esimerkiksi henkilöstöravintolassa on intuitiivinen juttu, oletusarvo. Joskus sekin voi auttaa, että alkaa tehdä valintoja tietoisemmin.”
Asiantuntijoiden mukaan lihasta ei siis tarvitsisi terveyssyistä luopua kokonaan. Lihansyönnin vähentäminen sekä kasviproteiinien ja kuitujen lisääminen voivat jo johtaa hyvään lopputulokseen.
”Tutkimusten mukaan lihan osittainenkin korvaaminen kasviproteiineilla näyttää jo vähentävän selvästi suolistossa muodostuvien haitallisten yhdisteiden määrää”, Anne-Maria Pajari kertoo.
Mikael Fogelholmin mukaan terveyden ja ympäristön kannalta hyvä tavoite olisi, että ainakin puolessa päivän pääaterioista proteiini tulisi kasviproteiinin lähteistä. Jotta siihen päästäisiin, koko väestössä olisi ruokavalion muututtava pienin askelin. Sen onnistumisessa on liha-aterioiden korvaamiseen tarkoitetut kasviproteiinivaihtoehdot ovat ihan keskeisessä osassa.
”Voisi sanoa, ette meillä ei ole mitään todisteita siitä, että terveys paranisi suoraan, jos lihan kulutuksen pudottaisi ihan nollaan. Pieni lihamäärä ei ole terveyden kannalta ongelmallista”, Fogelholm sanoo.
Hänen mukaansa hyvinkin erilaiset lihattomat tai vähän lihaa sisältävät ruokavaliot voivat olla terveellisiä, kun ne on koostettu monipuolisesti.
”Vegaaniruokavalio on ympäristön kannalta hyvä vaihtoehto. Terveyden kannalta siitä on mahdollista saada ihan yhtä hyvä kuin vähän lihaa sisältävästä sekaruokavaliostakin, mutta tietoa hyvän vegaaniruokavalion koostamisesta pitää toki olla.”
Tarvitaanko lihaa sitten tämän päivän ruokavaliossa?
”Vastaus kysymykseen, että tarvitaanko lihaa suomalaisessa ruokavaliossa on, että ei tarvita. Mutta jos kysytään, voiko sitä olla, niin kyllä voi”, Mikael Fogelholm sanoo.
”Punainen liha ei ole terveellisen ruokavalion elementti, eli se ei identifioi terveellistä ruokavaliota. Mutta voi olla terveellinen ruokavalio, joka sisältää jonkun verran lihaa.”
Ja liiallisesti käytettynä liha tekee ruokavaliosta epäterveellisen.
|
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Ei suoraan eikä epäsuoraan.
](./images/smilies/eusa_wall.gif "Brick wall")