Hän ottaa esimerkiksi lesitiinin E 322. Keltuaisen sisältämä lesitiini kuohkeuttaa jäätelön, mutta jäätelöön ei ole välttämätöntä käyttää koko kananmunaa, kun voi lisätä pelkän lesitiinin.

Heinosen nimi nousee yhtenään esille mediassa. Kaava on aina sama: Jonkin lisäaineen väitetään olevan vaarallista. Heinonen kumoaa väitteen.

"Lisäaineen kemiallinen nimi on usein outo, vaikka kyseessä voi olla tavallinen, luonnossa esiintyvä aine."

Heinonen, 54, toteuttaa yliopiston kolmatta tehtävää, yhteiskunnallista vuorovaikutusta, varsin velvollisuudentuntoisesti. Välillä hän esiintyy jopa internetin keskustelupalstoilla nimimerkin suojissa.

"Yritän herätellä ihmisen omaa kriittisyyttä. Jos joku kehuu pakurikäävän ylläpitävän vastustuskykyä, kyselen, onko asiasta tieteellistä näyttöä tai mitkä ovat mahdolliset vaikuttavat aineet."
...
Jos kriteerit ovat näin tiukat, onko minkään aineen haitallisuudesta vankkaa ja kiistämätöntä tieteellistä näyttöä?

Vastaus on helppo:

"Rasva, suola ja sokeri."

Lisäaineiden ansiosta ruokiin saadaan makua ja rakennetta ilman tätä pahaa kolmikkoa.

"Syön itse mieluummin vähärasvaisen jogurtin, jossa täyteläisyys on saavutettu sakeuttamisaineilla, kuin rasvaista mutta E-kooditonta jogurttia."

Koska E-koodit pelottavat kuluttajia, monet valmistajat kirjoittavat koodin auki. Esimerkiksi jogurttitölkissä lukee pektiini, natriumsitraatti ja karmiini, kun ennen sama olisi ilmoitettu koodeilla E 440, E 331 ja E 120.

"E-koodi huonon ruuan merkkinä on samanlainen epätieteellinen väite kuin että värikkyys kertoisi kasviksen terveellisyydestä."

Jos kriteerit ovat näin tiukat, onko minkään aineen haitallisuudesta vankkaa ja kiistämätöntä tieteellistä näyttöä? [...]Rasva, suola ja sokeri.

Suomalaiset syövät päivittäin ruoassaan runsaasti erilaisia lisä- ja aromiaineita. Uuden tutkimuksen mukaan kohtuullinen syominen ei ole haitaksi, mutta joitain aineita on syytä välttää.

Euroopan Unioni on hyväksynyt yli kolmesataa elintarvikkeissa käytettyä lisäainetta ja 2500 aromiainetta. Lisäaineita käytetään parantamaan säilyvyyttä ja säätämään elintarvikkeen makua, rakennetta tai väriä.

Osa näistä lisäaineista löytyy luonnosta ja osa on keinotekoisia. Aineille on käytön hyväksynnän yhteydessä määritelty riskirajat ja osa aineista hylätään tässä vaiheessa liian myrkyllisinä, eivätkä ne pääse teollisuuden käyttöön.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on nyt kartoittanut kuluttajien lisäainealtistuksen perustasoa kansallisen seurantajärjestelmän pohjaksi.

Lainsäädäntö ei ehdi heti reagoida Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSAn arvioihin turvallisista saantimääristä. EFSA on myös suosittanut vähentämään joidenkin lisäaineiden pitoisuuksia elintarvikkeissa.

Pääosin kuluttajat saavat lisäaineita turvallisella tasolla, mutta Eviran mukaan pitäisi tutkia tarkemmin joitakin väri-, säilöntä- ja makeutusaineita, fosfaatteja sekä tiedon puutteiden vuoksi joitakin elintarvikkeen rakennetta muokkaavia aineita.

Useimpien lisäaineiden arvioitu väestötason saanti jää Suomessa alle ADI-arvon eli hyväksyttävän päiväsaannin enimmäismäärän jopa silloin, kun laskelmissa käytetään kaikkein suurimman arvion tuottavia oletuksia.

– Suomalainen teollisuus käyttää esimerkiksi vähemmän nitriittiä makkaroissa kuin on sallittua. Nitriittiä käytetään huomattavasti vähemmän, kuin mikä on EU:n sallima maksimi, sanoo Eviran erikoistutkija Johanna Suomi, joka on ollut laatimassa raporttia.

Yliannostuksen saamisen voi välttää

Johanna Suomen mukaan monipuolista ja vaihtelevaa ruokaa kohtuullisina annoksina syövillä minkään lisäaineen saanti ei todennäköisesti pääse nousemaan liian suureksi.

Elintarviketurvallisuusviraston sivuilla voi tutustua tiettyjen

. Esimerkiksi alle kouluikäisten lasten suositellaan syövän vain viisi nakkia viikossa.

Esimerkiksi karamelleista lisäaineita löytyy useita, sillä niissä voidaan käyttää runsaasti erilaisia väri-, maku- ja rakenteeseen vaikuttavia lisäaineita.

Liikaa fosfaatteja saattaa kertyä esimerkiksi nuorison suosimista kolajuomista, jotka sisältävät keinotekoista lisäainefosfaattia.

Lisäaineiden saannista tarvitaan vielä tutkimusta

Eviran tutkimuksessa kaivataan tietoa joistakin lisäaineista, joita suomalaiset saavat elintarvikkeista. Näitä ovat muun muassa säilöntäaineet kuten sulfiitit, bentsoaatit ja sorbaatit, eräät väriaineet, fosfaatti, glutamaatit sekä makeutusaineista asesulfaami K ja syklamaatti.

Elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on vasta äskettäin määrittänyt osalle niistä sallitun raja-arvon tai sitä on uusimpien tieteellisten tutkimusten perusteella madallettu, eikä lainsäädäntö ole vielä reagoinut näihin muutoksiin.

– Näille lisäaineille on tarpeen tehdä lisäkartoituksia käytön laajuudesta tai jopa laatia tarkempia arvioita kuluttajien altistumisesta tuotetason ruoankäyttötietojen ja elintarvikkeista mitattujen lisäainepitoisuuksien pohjalta, erikoistutkija Johanna Suomi arvioi.

Aromien haitat ovat vähäisiä

Euroopan Unioni on hyväksynyt 2500 erilaista aromiainetta käytettäväksi elintarvikkeisiin. Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta aromiaineita ei tarvitse yksilöidä tuoteselosteessa. Riittää vain, että mainitaan aromi.

Kiniini ja lakritsi mainitaan erikseen tuoteseloisteissa, sillä jotkut ovat kiniinille allergisia.

Ravitsemusneuvottelukunta on antanut suosituksen, jonka mukaan raskaana oleville naisille ei suositella erityisen runsasta lakritsin ja salmiakin käyttöä.

Joidenkin aromiaineiden runsaalla käytöllä voi olla haitallisia vaikutuksia. Esimerkiksi lakritsi- ja salmiakkimakeisissa ja joissakin yrttiteelaaduissa on lakritsikasvin juuresta saatavaa glysyrritsiinihappoa.

Runsas glysyrritsiinihapon saanti raskauden aikana on yhdistetty muun muassa raskauden lyhentyneeseen kestoon ja häiriöihin lasten kehityksessä. Suuri glysyrritsiinihapon saanti saattaa johtaa myös verenpaineen kohoamiseen.

– Aromiaineiden saannin arviointi on vaikeaa, koska käytettäviin menetelmiin liittyy epävarmuuksia. Lisäksi muun muassa tieto aromiaineiden käyttömääristä ja pitoisuuksista elintarvikkeissa on puutteellista, Eviran erikoistutkija Kimmo Suominen toteaa.

Suominen ei kuitenkaan näe tarpeellisena kaikkien aromiaineiden merkitsemistä tuoteselosteeseen.

Perinteisen savustuksen korvaamisen savuaromeilla arvioidaan vähentävän kuluttajien altistumista syöpävaarallisille polyaromaattisille hiilivedyille eli niin sanotuille PAH-yhdisteille.

Elintarvikkeisiin päätyy luonnosta myös joitain haitallisia aineita. Esimerkiksi kumariinia ei sellaisenaan saa lisätä elintarvikkeisiin, mutta sitä voi päätyä niihin esimerkiksi kanelista. Kumariinia Evira on tutkinut
aiemmin.

Kumariini on myrkyllinen maksalle eikä sitä saa olla esimerkiksi aamiaismuroissa enempää kuin 20 milligrammaa kilossa.

– Suomalainen teollisuus käyttää esimerkiksi vähemmän nitriittiä makkaroissa kuin on sallittua.

Hän ottaa esimerkiksi lesitiinin E 322. Keltuaisen sisältämä lesitiini kuohkeuttaa jäätelön, mutta jäätelöön ei ole välttämätöntä käyttää koko kananmunaa, kun voi lisätä pelkän lesitiinin.

Muistaako kukaan, mitä aineita oli Valion kermajäätelössä ennen kuin jäätelöbisnes myytiin Nestlelle?

En muista, mitä se sisälsi ennen, mutta nykyään ainesluettelo on semmoinen, että ei tule ostettua. Tekeekö kukaan tavallista kermajäätelöä mahdollisimman vähistä ja aidoista aineista. Sellaisesta voisi maksaa reilumman hinnan.

Heinoselle lisäaineettomuus ei ole ruuassa mikään valtti. E-koodien vahtimisen sijasta ihmisten olisi hänen mielestään tärkeämpää seurata sokerin, suolan ja kovan rasvan kulutustaan.

Heinonen itse välttää varsinkin kermaa ja voita. Lisäksi hän yrittää syödä runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja, mutta sen kummempia ruokafilosofioita elintarvikeammattilaisella ei ole. Herkutellakin saa,

Nyt Heinosta rassaa ruuan aitoutta ja puhtautta korostava trendi.

Ravitsemusoppaissa sekä mediassa meitä neuvotaan syömään esimerkiksi näin:

Vältä tuotteita, joissa on yli viisi ainesosaa.

Vältä tuotteita, joiden ainesosia kolmasluokkalainen ei osaa lausua.

Valitse ruokia, jotka ovat lähinnä oikeaa muotoaan.

Älä syö mitään, mitä isoäitisi ei tunnistaisi ruuaksi.

”Höpöhöpöä”, kuuluu Heinosen kommentti. Viiden ainesosan neuvolle ei ole perustaa, sillä niin ei pystyisi kokkaamaan edes pinaattilettuja kotona, hän huomauttaa. Ja jos kolmasluokkalaisen pitäisi osata lausua tuotteen kaikki ainesosat, jäisi moni luonnontuotekin syömättä. Lausumisvaikeuksia voi tuottaa vaikka antosyaani, jota löytyy muiden muassa tummista rypäleistä, vadelmista ja punaherukoista.

Entä sitten neuvo syödä lähinnä oikeaa muotoaan olevaa ruokaa?

”Onko mitään hölmömpää? Silloin ei voisi syödä mustikkahilloa tai tomaattikastikettakaan. Aika usein ravintoaineet ovat paremmin hyväksikäytettävissä, kun ruokaa valmistetaan. Kun tomaattia kuumennetaan, karoteeni imeytyy paremmin”, elintarvikekemisti sanoo.

Sitten hän huokaa: ”Tätä kaikkea vastaan joudun taistelemaan.”

Kiitos Marina tästä lauseesta: "E-koodien vahtimisen sijaan, olisi tärkeämpää seurata sokerin, suolan ja kovan rasvan kulutusta" – Aidon ja puhtaan ruuan korostaminen ärsyttää professri Marina Heinosta, koska siinä ei ole mitään järkeä

Onkohan tämä mamma syönyt liikaa omia kemikaaleja, kun esittää moista. Näin toimii yhteistyö yliopiston ja ruokateollisuuden välillä.
https://www.hs.fi/elama/art-2000005547329.html

”Höpöhöpöä”, kuuluu Heinosen kommentti. Viiden ainesosan neuvolle ei ole perustaa, sillä niin ei pystyisi kokkaamaan edes pinaattilettuja kotona, hän huomauttaa.