torstai pätkällä kahdettatoista päivää (12)
huomenta kaikille!
tosiaankin äkkiseltään vois luulla, että vatsa käy kasvamaan ihan muista syistä kun oksettaa ja haluttaa ja kaikkee. mutta nyt ei ole ollut pää kovin kipeä, enkä ole sen jälkeen onneksi enää oksentanutkaan. välillä silleen juilii tuolla takaraivossa, niin kuin migreeni-ihmisillä aina juilii. tai en siis tiedä juiliiko kaikilla, mutta mitä olen puhunut muitten kanssa.
kuitenkin, tämäkin aamu lähti käyntiin lenkin merkeissä. jalat on ihan ihmeissään uudesta menosta, eivätkä vielä oikein ole tottuneet koko hommaan. selkä on ihan innoissaan. tekee tosi hyvää käydä vähän kävelemässä, ja kun se ei ole edes ajasta pois. siinä menee se reilu tunti ja sitten on mukava mennä suihkuun ja alkaa aamuntoimintoihin.
on meneillään syömäaamu. söin jonkin ihme hedelmän, joka ei millekkään paljoa maistu, eikä siinä ole sokeriakaan varmasti nimeksikään. lisäksi jugurttia ja siemeniä. pätkäsen päivän klo 13.30 ja koittelen, josko sopis paremmin. ukko teki eilen ruokaa soijapavuista ja oli ihan sairaan hyvää. itse vaan huutelin yläkerrasta, että laita sitä öljyä sitten ihan säästelemättä. pitää aina muistutella, kun saattaa ukko muuten pyöräyttää laihislaiselle lowfat ruuat. ja sehän ei sitten sovi millään.
meillä on tässä taas vähän tilanne päällä. saattaa olla, että joudutaan ostamaan paluliput teneriffalle joulukuuksi. minun työtilanne on vähän fifti sixti ja ukko ei ole löytänyt töitä. joten voi olla, että joudumme teneriffalle pariksi vuodeksi hankkimaan rahaa ja sitten taas matka jatkuu. ei ollut kyllä suunnitelmissa sinne palata, kun sieltä läksin, mutta eipä tuota ihminen voi ennakkoon tietää, minne tie vie. on vaan suhdaututtava asiaan myönteisesti, eikä itsemurhafiilareilla. aikansa kutakin. eli siis ollaan taas tienristeyksessä, ja ei vissiin kurapolkua enää voi jatkaa.
eletään kuitenkin täällä päivä kerrallaan ja ollaan enempiä miettimättä eteenpäin. hyvää päivää kaikille!!!
