karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tämän päiväisten empiiristen tutkimusteni perusteella peppuni on jatkanut kapenemistaan, mutta vyötäröni ei, joka vaikutti epäsystemaattisten mittausteni perusteella palanneen takaisin lähtöruutuunsa. Painossa ei muutoksia

Nä-äh, ei sen niin väliä, jos ei sillä älykkyyteeni ole vaikutusta. Nimittäin just tänään luin eräästä amerikkalaisesta tutkimuksesta lyhyesti, että "muhkea takamus tietää älykkyyttä". Tutkimuksen mukaan "ne naiset, joiden vyötärön ja lantion mittojen välinen erotus oli suuri, peittosivat alavartaloltaan tasapaksummat naiset kognitiivisissa testeissä." Tutkijat arvelivat syyn olevan "kurvikkaiden naisten lantiolle kerääntyneissä pitkäketjuisissa monityydyttymättömissä rasvahapoissa, jotka on havaittu aiemmissa tutkimuksissa olevan tärkeitä keskushermoston kehittymiselle."

Minun keskushermostoni ja istumalihakseni ovat kyllä ainakin viimeisen puolen vuoden aikana olleet kovalla käytöllä. Mutta niitä vielä tarvitaan, joten toivotaan, ettei ym. kahdesta voida vetää suoria johtopäätöksiä...ainakaan minun tapauksessani

Ensimmäiseksi tunnustus: olen saalistaja Toissapäivänä söin 700 grammaa lihaa kertaistumalta ja - kyllä- söin muutakin: ensin pari reilua kourallista suolapähkinöitä + aperitiivit, lihan kera arvioiden 300 g ruusukaalta + punaviiniä. No, tarkoitukseni ei ollut aivan kaikkea syödä, mutta kun se maistui niiiiiin hyvältä, lopulta huomasin pannuun jääneen vain muutama hassu lihapala, joten ajattelin, että mitä tuon vertaista jättämään Mietin, että lienee viikonlopun heikolla syömisellä osuutta sudennälkääni?

Vaikka nyt olenkin nyt soturoinut, kiinnostaa minua pohjimmiltaan kuitenkin enemmän pätkäpaasto. Vahvistusta fiilikselleni sain IF-blogin Steve Mountin ajatuksista. Oma fiilikseni on, että minulle saattaisi sopia paremmin pitemmät (syönti&paasto)jaksot, sillä soturoinnilla minun on ehkä hankalampi saavuttaa kylläisyyttä kuin pätkäpaastolla. Olenkin ajatellut siirtyväni takaisin jonkin sortin pätkäpaastoon saatuani tenttini suoritettua tai sitten ajelehdin tässä pätkäpaaston ja warriorin välillä kuten tähänkin asti.

Subjektiivisesti ja objektiivisestikin arvioiden olen kaventunut lantiolta ja vatsasta, vaikka painossa ei muutoksia olekaan tapahtunut ja vaikka olen syönyt hyvällä ruokahalulla kuten saatatte huomata ilman minkäänlaisia laihdutusajatuksia. Ja ruokavaliosta tai muusta johtuen on libidoni voimistunut

Tentti ja -stressi on nyt ohi....toistaiseksi. Ilmeisesti tuosta edellä mainitusta, riittämättömästä rasvan käytöstä (rasvan käyttö vaikuttaa olevan entistäkin tärkeämpää näillä menetelmin) tms. johtuen elimistöni ilmeisesti keräsi vararavintoa, sillä oloni on nyt...........pöhöttynyt Pätkistelen tuosta edellisestä eli torstaista alkaen, vaikka käytännössä olen syönyt kerran päivässä warrior-tyyliin. Tänään tarkoituksella olen kuitenkin jo syönyt kananmunia kookosöljy-voissa, ettei tule päivällisellä sitten syötyä liikaa. Kuten jo kävikin ilmi: voi olla, että rasvan käyttöni on jäänyt vähäiseksi (eikä tulosta ole syntynyt!), ja jo eilen minulle tuli himo kookosöljyyn, jota sitten olen pikkuhiljaa paikkaillut....hyvin tuloksin: vatsani alkoi toimia ja mielialani on korkealla poskeni punaisina hehkuen

Tänään oli antiantinutrienttipäivä - toivottavasti kuolivat

Eilisestä päivällisestä jäi nälkä; sinnittelin ja sitten tänään aamukahvin jälkeen ei ruoka - paitsi nuo em. antinutrientit - ole käynyt mielessäkään Ilmeisesti ketoosi on se mun libidoa kohottava tekijä, kun taas oli mielessäni kaikenlaiset... Tai sitten tämä välimatka, joka päättyy piakkoin

Mari J, sulla on kiva nimimerkki!

_________________
Ravitsemus ja terveys | Vähähiilihydraattinen ruokavalio | VHH-kirjoja

Tattis, JariJ Se on osittain hämäystä vaikka oikein onkin

Tänään oli siis paastopäivä ja meni todella helposti Nyt ovat pähkinät ja kookos odottamassa huomista brunssia, jos nälättää? Päivälliseksi oli miehen aikaisemmin tekemää pâté en croûtea ja port-viiniä, pääruoaksi reilusti ruusukaalta ja nautaa savujuustokastikkeessa. Puntarini sanoi: 54,4 kg eli ei muutoksia, mutta ei harmitakaan, sillä fiilis on hyvä näin ketoosissa

Tänään on ollut kyynärvarren lihakset ja ristiselkä kipeänä, vaikken punttiksella olekaan käynyt. Ajattelin sen johtuvan pojan (13 kg ilman vaatteita) kantelusta (=minun punttikseni ), mutta syyllinen taitaakin olla pojan rattaiden kantaminen ylös-alas rappusia...onneksi vain toiseen kerrokseen. Tenttiviikolla ja sitä edeltävillä olikin auto lainassa eikä vaunuja tuolloin tarvittu.

Kurkku on kipeä ja yskä vain jatkuu eikä päiväni kaappien siivousten parissa ollut kovinkaan tehokas Syöntipäivä oli ja erona - kuten aina - paastopäiviin vain se, että söin aamupäivällä: jogurttia ja eilen hartaasti paahtamiani pähkinöitä, manteleita, kurpitsansiemeniä ja kookosta. Päivälliseni koostui pâté en croûtesta port-viinin kera, pääruokana punajuurta ja naudan maksaa. Ja sitten koisimaan...

Johan tuli kaapeista valmista Fiilikseni ja tahtini vaikuttavat kohenevan aina mitä pitemmälle paastopäivää mennään. Rehellinen nälkä ei ole ollut, mutta eilen söin paastojaksolla hiukan lihalientä hiukovaan tunteeseeni. Paleltanut ei ole eikä muutenkaan ole laihduttava/laihtuva fiilis: syönytkin olen kun nyt vain kuuluu syödä Eli: motivaationi on kadoksissa Nääh, jospa ottaisi rauhallisesti ja turhia stressaamatta ainakin joulun ja tekisi sitten selkeät tavoitteet...kaivaisi vaikka ne pienimmät housut kaapista esille tai... (Olisko vinkkejä, miten pysyä tavoitteissaan?) Joskus olen huomaamattani laihtunut, mutten olekaan siitä ihan varma Luullakseni silloinkin olen käynyt jotain vakavia keskusteluja päässäni ja laihtuakseni se olisi nytkin välttämätöntä. Tavoitteenihan oli: "muutama kosmeettinen kilo" käytännössä noin 3-4 kg.

Tätä iltaa odotamme, minä ja poika, koska isä saapuu takaisin jäädäkseen. Hän kävi päättämässä tutkintonsa; palaa siis ammattilaisena takaisin , ja seuraavaksi on minun vuoroni. Se tarkoittaa myös sitä, etten ole enää yksin pojan huoltajana: jospa aikaa jäisi sitten harrastuksillenikin

Hyvät uudet vuodet Loma meni lomaillessa. Suurin muutos lomallamme oli miehen paluu Omat kuviot olivat jo ehtineet kahden kuukauden käytännön yksinhuoltajuusaikanani muodostua ja muutoinkin piti ns. särmiä hioa, mutta sulassa sovussa arkeen olemme palanneet. Poika kapinoi päivähoitoon palaamistaan raivoamalla ensimmäisen päivän iltana vanhemmilleen - muille hän ei raivoaan näytä

Joulun aikaan tuli syötyä: luomukinkkua, itse tehtyjä maksa-, porkkana- ja lanttulaatikoita, marmori- ja taatelikakkua, suklaata, ruisleipää, maitosuklaata, riisipuuroa yms. Eli en ole mitään tiukkapipoista vhh:ta noudattanut eikä omatuntoni siitä minua soimaa Tyylini on ollut näihin päiviin asti oma, fiilispohjainen (lukuunottamatta aattoa): tavallisesti olen syönyt aamupäivällä munavoin/turkkilaisen jogurtin pähkinä-siemen-kookoslihan kera, mutta mahtuu aikaan myös jokunen warrior-päiväkin lihaliemellä; päivällinen on poikkeuksetta syöty vasta illalla. Painossa ei tänä aikana tapahtunut muutoksia

Suunnitelmani ruokavalion suhteen nyt ovat ainakin osittain fiilispohjaisia, mutta paastopäiviä tahtoisin lisää, jotta saisin jälleen ketoosin hehkun poskilleni. Paastoilua olen toistaiseksi siirtänyt erilaisilla (teko)syillä: uuden vuoden jälkeen, ja nyt odottelen menkkojen loppumista voidakseni aloittaa...

Nyt ei ole puntaria enää...eikä tule
Siinä oli vika, joka ei kuitenkaan itse painon mittaukseen vaikuttanut. Takuuseen meni, ja sain rahani takaisin.

En sitten vieläkään päässyt paastoilemaan: nälkä jostain syystä vaivasi heti aamusta, ja lounaalla söin avocadoa ja maksapateeta. ...väsyttää ja paleltaa

Ai niin, jäi eilen mainitsematta, että minä olen saanut ko. luomukinkun läskit syödä kokonaan (lukuunottamatta niitä läskejä ja lihoja, jotka vielä odottavat pakkasessa syöjiään), sillä ne eivät miehelle maistu Läskien lisäksi olen tykännyt syödä eläinten rasvaisia nahkoja (kunhan eivät ole kovin karvaisia) ja rouskuttaa jänteitäkin

Ei ole pätkittely/warriorointi alkanut sujua minulla: viime viikolla tosin warrioroin 3 päivää eli hyvin minulle Noina kyseisinä päivinä ei ollut (eikä ole) kiire illalla syömään toisin kuin ns. syömispäivinä. Perusongelmani taitaa olla liian vähäinen energian (=rasvan) saanti ja/tai liiallinen (mustan) kahvin juonti. Vatsakaan ei ole sujunut normaaliin tapaan...lieneekö ruokavalion (hiilihydraatit ruisleipänä ja viikonlopun makit) ja ateriointityylin muuttumisen sekä stressin vuoksi? Tämän viikon olen ollut jonkinlaisessa noidankehässä: ateriointikertojen/ruokavalion muuttuminen - mahan toiminnan muuttuminen - elimistön hormonitoiminnan muuttuminen ja stressi (mm. itkuherkkyys) - nälkä - väsymys - ateriointikertojen muuttuminen - jne.

Systeemaattisemmat ihmiskokeet alkavat kera rasvan

Ne niistä ihmiskokeista

Viime viikon ensimmäiset päivät menivät warrioiden kahvin ja muutaman pähkinän, ke ja to kahvin + muna (2-3 kpl)-voi-(kookos)öljyn voimin. Sen huomion tein, ettei paikallaan istuminen kirja edessä onnistu mustan kahvin voimin vaan jossain vaiheessa ns. tipahdan

Kärsin pikemminkin neuroglykopeenisista kuin varsinaisista nälkäoireista eli mielestäni ärtyisyyteni ja itkuherkkyyteni johtuu alhaisesta verensokerista (vaikka verensokerimittaria en omistakaan) jos nyt ei kaikkia oireita sisäisten estrogeenien syyksi laiteta. Kurnivaa nälkää sen sijaan en ole pitkään aikaa kokenut, vaikka mielelläni jo iltaisin syönkin

Vatsani on ollut todella kurjana ja pistänyt mieltänikin matalaksi. Erinäisiä teorioita olen miettinyt syyksi, mutta mitään yhtä tiettyä selitystä en vatsani toimimattomuudelle löytänyt. Se on ollut kipeä ja hellä, kovasti turvonnut, torstaina oli jo oksettava olokin, mutta vasta eilen, tentin jälkeisenä päivänä se alkoi taas yhteistyöhön Lääkkeitä en henkilökohtaisista syistä enää ko. vaivaan halua - se kyllä ilmoitti (ja ilmoittaa) tarpeistaan saada täyttöä aika ajoin, joka olisi stimuloinut sen toimintaan. Siitäkin syystä tarvitsin tällä viikolla muutakin kuin päivällisen.

Puntariahan mulla ei enää ole, mutten kyllä tässä tilassa uskaltaisikaan käydä sillä: fiilis ym. tenttiviikon jälkeen kun on tavallista turvonneempi.

En kehdannut taannoisen ailahtelevuuteni jälkeen tulla kertomaan kuulumisiani.
Nyt kuitenkin: olen warrioinut viime maanantaista alkaen eli viikon verran aamuisen kermamaitokahvini voimin. Aivan jo addiktoiduin ko. tavaralle Yhtenä päivänä tosin jouduin syömään (=juomaan) lihalientä ja puolikkaan avocadon, kun nälkä kurni.
Ikäväkseni kuitenkin on sanottava, ettei oloni ketoottisen innokas ole ollut, vaikka iltaisin on poskiani hehkuttanutkin, ja fyysisestikin oloni on (ollut) mieluummin turvonnut kuin laihtunut. Olen tietysti läträillyt reilummin kerman kanssa, syönyt -vaikka kohtalaisen pienikokoinen olenkin- reilusti päivällisellä (kuten aina!) eli alkupala/aperitiivi, vähintään kaksi lautasellista pääruokaa, jälkiruokana suklaata + kofeiinitonta kahvia. Joku himotus oliiveihin tuli yllättäin viime viikolla, vaikk'en tavallisesti mikään oliivin ystävä olekaan. Hui, kuulostaisi aivan joltain raskausoireelta Puolukkapäivien pitäisi koittaa ja sehän olisi ainakin sille turvotukselle luonnollinen (hormonaalinen) selitys

Laskiaistiistaina ja eilen maistui itse tehty hernerokka luomukinkulla ja luomujälkiuuni-juustoleipää. Tänään koittivat ne puolukkapäivät ja jotain muuta teki mieleni kuin lihaa, joten verestin muistojani syömällä soijapaloja ( ), kananmunaa ja punajuurta ranskankermassa.

Warriorilla edetään...hyvällä ruokahalulla nälän kuitenkaan kummemmin häiritsemättä ennen päivällisaikaa. Vaikuttaisin siis tottuneen takaisin tähän (=kerran-päivässä) systeemiin

Ajattelin nyt noudattaa tätä warrioria toistaiseksi, kun tämä kuitenkin sopii minun tällä hetkellä tiukkaan aikatauluuni ja kun tämä vain tuntuu kivalta

Painostani en nyt tiedä, kun en enää puntaria omista. Kilon tai jonkun solun enemmän saatan omistaa nyt kuin muutama kuukausi sitten (tosin olosuhteetkin olivat erilaiset)...mutta - veikkaisin, että - vastaavasti vähemmän kuin esim. puoli vuotta sitten ainakin eräiden housujeni mukaan Mies tosin meinasi, että käsivarteni (allini?) olisivat kasvaneet

Turha on minun mitään suuria muutoksia tässä odotella, kun ei tuota vararavintoa niin kovasti ole. Nämä "muutamat kosmeettiset kiloni" vaatinevat joko tiukkaa kuria tai sitten malttia. Valitsen maltin, koska minulla ei kuria ole. Jospa ensi kesänä voisin huomata olevani taas kilon tai jonkun solun köyhempi

Tilannepäivitystä: ensimmäistä kertaa elämässäni testasin ketoositikkuja ja kohtalaiselta ketoosilta näytti Ei ole nälkä vaivannut warriorilla edeten. Käytännössä tällä viikolla olen juonut vain aamulla reilusti kermamaitokahvia (vähintään 1,5 ranskalaistyylistä eli suurta laakeaa kuppia), päivät olen ollut opiskelemassa, illallisen olemme miehen kanssa syöneet sitten vasta 20-21. Tosin perjantaina tentin jälkeen olin nälkäinen ja söin pienen ranskankerma-punajuuri-munasalaatin. Eilen nautin turkkilaista jogurttia pähkinä-siemen-kookosrouheella. Lihan sijaan olen muutamana päivänä syönyt soijaa (ei ehkä oikeaoppista, mutta liha/kala/juusto ei ole jostain syystä - ketoosista?!?? - oikein maistunut).

Kuukausi sitten tehtyjen (epäsystemaattisten) mittailujeni mukaan olisi kadonnut sentti vyötäröltä ja kaksi lantiolta metodinani fiilispohjainen warrior. Liikuntasuoritukseni ovat olleet jo useita kuukausia tyyliä: hyötyliikunta (käytännössä pyöräily kirjaston-kaupan-kodin väliä) enkä stressiltäkään em. kuukauden aikana ole välttynyt. Ennen kaikkea fiilis on korkealla

Ai joo, geeneistäni sen verran, että suvussani on paljon tyypin II diabetesta, että ennaltaehkäisynä em. sairauden varalta toimii tämä (vhh) ja ketoosi vastaavasti tasaa mielialojani ja ehkäisee ahdistuneisuutta

Soturointi jatkuu... Kielen reunoilla on viime päivinä ollut maku, jota ei ennen ole ollut - ketoosiako? Pääasiassa soturoiden, mutta joinakin päivinä olen jotain pienehköä syönyt (aamupäivällä/lounaalla). Olo on tiivistynyt, mutta puntarilla en ole päässyt käymään. Pikakolesterolimittauksissa sen sijaan pääsin käymään 20.2. (suluissa aiemmat, 9/05, paastoarvot): kokonaiskolesteroli 5.31 (5.5), HDL 2.04 (2.03), LDL 3.02 (2.9), triglyseridit 0.53 (1.22). Äitini totesi, että (kohonneet kolesteroliarvot) johtuvat voin syömisestä Totesin vain, että kokonaiskolesterolinihan oli laskenut...ja triglyt. Enempää emme aiheesta jatkaneet, sillä aivan ovat erit käsityksemme.

Minun käsitykseni on, että äitini on mennyttä kalua: virallisterveellisen propagandan aivopesemä ja arvioiden 20-30 kg ylipainoinen, painonvartijoiden uhri (tulevaisuudessa varmaan II tyypin diabeetikko? vrt. edellinen postaukseni) eikä hän edelleenkään pysty uskomaan, että luonnollisten rasvojen syöminen voisi olla terveellistä Yrittänyt olen, muttei hänen päätään tässä asiassa käännä kirjallisuus enkä minä

Kummastuttaa seuraava: koskaan ei ole kohta 3,5 vuoden karppailun (koko ajan vähillä hiilihydraateilla) aikana näin vahvaa oiretta ollut (itse asiassa ei koskaan ennen karppausaikanani): kuin olisi syönyt kourallisen viiden sentin kolikoita eli maku suussani on vahvan metallinen. Miten se (ketoottinen maku) nyt yht'äkkiä iski, vaikken mitään tietoista muutosta syömisiini olekaan viime aikoina tehnyt? Olenkohan yksinkertaisesti syönyt aikaisemmin liian paljon proteiinia(?) tai esim. pähkinöitä, juonut liikaa kahvia/aperitiiveja, tms.? Mikähän tämän merkitys tällä nyt sitten on?

Ihmiskokeet jatkuvat...

Se siitä kohtalaisesta ketoosista: kävimme illallistamassa sunnuntaina tuttavapariskunnan luona, jossa oli tarjolla mm. valkosipulipatonkia, kaalilaatikkoa, lohta ja kermaperunoita - kaikkea muuta kohteliaisuuttani söin paitsi perunoita. Jälkkäriksi oli suklaakääretorttua. Ja lisää tunnustuksia: olen syönyt aika monena päivänä kaksikin kertaa, so. aamupalalla tai lounaalla ja tietysti päivällisellä klo 20-21. Ongelma taisi olla tuo metallinen maku suussa, edeltävän viikon pettymykset (vaikken mielestäni tunnesyöjä oikein olekaan) ja kova stressi. Nyt siis ketoneita ei ole kuin hieman pissassa ja olo on hieman paisunut Nestettä vain taitaa olla ja tästä on hyvä jatkaa, vai ?