karppaus.infon arkistoitu foorumi

Aloitin paaston siis siten että olen syönyt toissapäivänä illalla tukevasti. Eilen illalla piti syödä mutta kun ei maistunut!! Söin muutaman metukkasiivun, 3-4 kinkkusiivua ja juustosiivuja, lasi vettä ja nukkumaan.
Yöllä näinkin unta ruuasta. Käykö tässä niinkuin "mustalaisen hevoselle joka oppi juuri olemaan syömättä kun kuoli pois"
Nyt kyllä tarvisi saada jotakin syötyä, muuten luulisi tulevan heikon olon. Nyt ei kuitenkaan ole valittamista olossa. Tosin hieman pettynyt kun ei ollut grammaakaan paino alentunut (ai päivässä vai..)

Multa hävis nälkä tässä yön aikana sellanen ontto olo olo on jäljellä kuitenkin... lorautin teen joukkoon tilkan maitoa kun aattelin että ois vähän skarpimpi olo kun täytyy lähteä ajamaan töistä kotiin... kauheeta jos alkais tuolla liikenteessä oksettaa ja huimata jne.

_________________
Entä jos ei edes yritä...

Aika moni on jutuissaan kertonut ettei ole ihan hirveä kuolettava nälkä, mutta kaikilla on ruoka mielessä koko ajan. Niin myös minulla.
Aamulla söin kolmen munan munakkaan erilaisilla juustoilla höystettynä.
Nyt mietin koko ajan mitä syön lounaalla. Luultavasti vuohenjuustolla täytettyjä porsaanfilepihvejä jotka on muhinut kermassa....ei apua, on keksittävä jotakin muuta ajateltavaa.

Mulla ei ole nälkä. Olen vieläkin ihan turvoksissa eilisistä syömisistä ja ällöttää ajatellakin että lounaalla pitäisi vielä jotain puputtaa.

Noh, tiedän ainakin seuraavan paastopäivän jälkeen ottaa hieman rauhallisemmin. Voisi vaikka asennoitua niin ettei se paaston katkaiseva ateria olekaan viimeinen jonka syön

Mä syön kanssa ihan hirveesti sillä aterialla joka paaston katkaisee, vaikka ei oliskaan nälkä. Sitä on olevinaan vaan nälkä kun odottaa sitä, että saa syödä.

Tässä lyhyen paastoilun aikana on todellakin huomannut, että syöminen on vaan tapa (ei nyt ihan pelkästään vaan....), kun kello lähestyy ruoka-aikaa, niin tulee mieliteko ja syö, vaikkei nälkä olis ollutkaan.