Päätin sitten minäkin kokeilla. Karppailua on jo yli kaksi vuotta takana. Onnettomuudekseni vaan en ole saanut kiloakaan putoamaan. Kun vaaka tässä pari kuukautta sitten hajosi, kävi vielä päinvastoin

Syitä tähän painonputoamattomuuteen lienee paljon, ja ehkä painavin se, että syön kuitenkin liikaa. Söin myös masennuslääkkeitä pitkälti toista vuotta, joten kai silläkin on vaikutuksensa. Olo sekä veriarvot ovat muuten parantuneet, se on kaikesta huolimatta kannustanut jatkamaan. En enää ikinä halua tuntea sitä veretseisauttavaa nälkää, kuin yläkarppiaikoinani!!
Nyt on lääkitys loppu ja halu vihdoinkin saada edes muutama kilo karistettua. Vaikka oikeasti karistaa saisi yhden sivupersoonallisen, 40 kg...
Olen ajatellut, että katko olisi kätevintä pistää puolillepäiville. Silloin voisi töissä syödä lounasta eikä tarvitse selitellä mitään työkavereille..

Toisaalta töissä olisi kaikken helpointa olla syömättä, kotona se voi käydä vaikeaksi..
Täytyy katsoa, miten rupee menemään ja muuttaa sitten jos tarpeellista.
Tänään sitten söin vakikarppiaamiaiseni: paistettuja munia ja kipparijuustoa. Lounaalla ei ollut nälkä (niinkuin ei useinkaan) mutta seuraavaa ruuatonta 24h ajatellessani pistin poskeeni roiman annoksen lihapataa ja kermassa haudutettuja lanttukuutioita.
Nyt kyllä on vatsassa aika tyhjä kolo, ja vähän väliä päähän iskee ajatus: mitäköhän jääkaapista löytyisi. Sitten paaston muistettuani huomaan, ettei mulla oikeastaan olekaan nälkä. Vain syömisen halu.
Kun saan tämän kirjoitettua, menen keittämään teetä ja pistän sita cayennea joukkoon.

Ettei sitten yöllä palelisi

Ja sen jälkeen nukkumaan!
Maha kyllä murisee huolestuttavasti parinkymmenen sekunnin välein
