els kirjoitti:
Eikä se itsessään opeta syömään oikein; ja tämä taas on se pysyvän painonhallinnan avainkysymys.
En tiiä miten oikein on, mutta mun kohalla se 4 viikon pätkäily ainakin opetti tuntemaan milloin on ihan oikea nälkä. Siitä asti, kun pätkis päättyi, olen syöny vain aamiaisen ja illalla vasta kunnon lämpösen aterian. Päivän aikana en tunne minkään valtakunnan nälkää. Kaikkein parasta mulle oli pätkiksessä se, kuinka suhtautuminen itse ruokailutapahtumaan sinänsä muuttui. Ennen tuli vaan vedettyä jotain napaan ja täts it! Tovin päästä tuskin muisti mitä oli syöny, tai ees miltä se maistu.
Nyt saatan istua pöydässä piiiiitkät tovit lautanen nenän eessä. Teen jotain oikein hyvää ruokaa. On jälkkärit ja viinit ja nätisti koristeltu pöytä, kynttilöitä ja kaikkee kivaa. Oikein ihana ruokailu-/ keskusteluhetki, kultsin kanssa, muistuu mielessä pitkän aikaa. Noinhan pitäisi tehdä joka päivä, vaan se ei aina onnistu, mutta yritän niin usein kun onnistuu. Meillä finskeillä olisi paljon opittavaa fransmannien suhtautumisesta itse ruokailuun. Mieli tarvii myös ruokaa, eikä vaan ruumis.