karppaus.infon arkistoitu foorumi

Noniin, (täällä raportoitu) juhlakausi oli ja meni, onneksi Puolentoista vuoden soturoinnin saldo (jonka alku on puolestaan täällä) kiloissa on ollut seuraava: Kehon rasvoista on kadonnut kahdeksan kiloa eli reilu kolmannes kun taas kehon rasvattomaan puoleen tuli pari kiloa jopa lisää. Painoon tai edes rasvapuolelle en enää kaipaa muutoksia.

Iltasyöpöttely jatkuu, samoin syömisten (ja myös kaikkien juomisten) rajaaminen kolmeen aikaikkunaan päivässä eli:
- aamukahvi mahdollisine syömisineen 7-8,
- lounasjuoma mahdollisine syömisineen 12-13
- ja ilta syömisineen ja juomisineen 17 tai 18 -->
Ja laitanpa vielä tähän perään yhden linkin, asioiden käytännön kulusta:
viewtopic.php?p=548154#548154

Ruokavalinnat ovat niinikään entisiä ja löytyvät täältä:
viewtopic.php?p=546399#546399

Sen sijaan kevään projekti on ruoantekopuolella, koska nyt saan/joudun itse hoitamaan sekä suuremmat että pienemmät ateriat. (Ai että miksen sitten syksyllä? Noh kun homma menee minusta niin että juhlissa tankataan, jos voidaan ja silloin se helpottaa monen seuraavan päivän ruokailua. Jos ei juhlita, tulee viikkorytmistä pakosta toisenlainen ja arkiruokaankin on panostettava enemmän, ainakin ajattelua). Kaapeissa on kuivamuonaa ja pakkasessa on marjojen lisäksi vähän riistaa ja tuore luomupossun puolikkaan puolikas, joka vielä pyynnöstä sisältää sekä luita että tavallista enemmän rasvaa. Niin tai mistä tiedän, onko se tavallista enemmän, kun en ole koskaan ennen kaikkia paketin sisältämiä paloja edes nähnyt saati käyttänyt. Mutta on siinä rasvaa ainakin reilusti enemmän kuin missään näkemissäni kaupan lihoissa.

Ajatus oli, että laittaisin tänne muistiin mitä varastoista ja kerran viikossa Sellosta haetuista ruoka-aineista saa aikaan, ainakin itseäni ja tulevia vuosia varten. Mikä tarkoittanee sitä, että viikonloppuisin tehdään kunnon ruokia ja viikolla sitten rakennellaan tähteistä suht nopeasti valmistuvia arkipäivällisiä. Katsotaan mitä tästä tulee

/Ps. Sen tukkutavarana ostetun tuoreen läskiluomupossun palojen kilohinta oli alle 5 euroa.
Kyseisen tuotteen hinta/laatusuhteen jälkeen tekee entistä vähemmän mieli marketin lihatiskille.

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

^ Tuo luomupossun kilohinta saa kyllä mutkin etsimään ahkerammin luomutilallista täältä päin maailmaa. Niin paljon sitä possua (ja sen rasvaa) tulee syötyä, että mahdollisimman hyvä laatuista sen tahtoo olevan... Hitsiläinen jos löytäisikin 5 euron kilohinnalla!

Missä ajassa soturointi alko vaikuttaa painon alaspäin menoon...siis vararasvojen sulamiseen...

Kun mulla taitaa vielä olla totutteluvaihe tähän systeemiin...
Taitaa kroppa vielä mustasukkasesti pitää kiinni rasvoistaan

_________________
Aloituskokeilu 1992.
Uudelleen vuodesta 2000, Atkinsia, Heikkilää, ketokarppia ja sitten lähinnä Kwasniewskia vuodesta 2008.
Huhtikuusta 2019 asteittain karnivoriksi
Kotona!

voihan universumin vallat, els hyvä!!! täähän on ihan uskomatonta. sinulle sopii tää warriori sitten tosi hyvin. onneksi olkoon! tässäpä esimerkkiä monelle.

_________________
ENKELIT OSAAVAT LENTÄÄ, KOSKA NE OTTAVAT ITSENSÄ KEVYESTI.

http://es.youtube.com/watch?v=Xz-UvQYAmbg

No sopiihan se, hyvinkin - ainakin minulle. Muista en sitten tiedäkään.

Kyse ei silti ole ehkä sen kummemmasta kuin palautumisesta entiselleen eli sellaisiin mittoihin joissa olin nuorena ja jotka zone (eli ensimmäinen kokeilemani karppi) palautti kivutta vuosituhannen vaihteessa. Sen jälkeen tuli sitten muutama tosi stressaava vuosi kun työn ja perheen lisäksi olin läheltä seuraamassa (tai miten se sanotaan, saattamassa?) isää hänen viimeisinä eli laitosvuosinaan - ja niiden mukana nuo lisäkilotkin kertyivät. Ja toki olen nyt (samasta vaatekoosta huolimatta ) kymmenen kiloa painavampi kuin kaksivitosena.

Mutta sekin on totta, että painonpudotus alkoi heti kuin vaihdoin ruokatyyliäni vaikkeivät vaikeat ajat loppuneet vielä ihan silloin; eli ainakin minulle ruokarytmillä on iso merkitys. Ensin meni muutama kilo soturilla, sitten jokunen lisää kuukauden pätkäpaastolla ja loput taas soturilla ja juhlivalla sellaisella.

Ja sekin on totta, että ihoni on voinut sitä paremmin, mitä rasvaisemmaksi ja voisemmaksi tämä systeemi on muuttunut.

Kunhan nyt vielä opin käyttämään ruoaksi sitä kokonaista elukkaa.
... ja ehkä opettelemaan miten tehdään inuiittien rasvamarjaruokia?
Puolukkaa piisaa pakkasessa enenmmän kuin nykytyylillä ehtii käyttää...

Asiaan, tässä ehkä kokeilu siitä 20 kilon lihapläjäyksestä. Ja alku mahdollisimman helppoa eli vanha bravuri, mutta nyt possun kera. Se oli poronkäristys pottuvoilla ja salaateilla:

Possun&poronkäristys, neljälle (sunnuntaipäivällinen)

Otettu pakkasesta puoli kiloa luomupossun (hyvin, hyvin rasvaista, nam!) jauhelihaa ja puoli kiloa poronkäristyslihaa, ja annettu lämmetä hetki. Siivutettu kunnon veitsellä kohmeinen poronsuikaleklimppi vielä pienemmäksi suikaleiksi. Haettu jääkaapista 50g voita.

- Paisteltu valurautaisessa paistinpannussa rauhallisesti ja annos kerrallaan (reilusti ruskeaksi, kiiltäväksi ja kuivaksi) vuorottain kohmeista possujauharia ja vuorottain kohmeisia porosuikaleita & voita (taisi olla 2 satsia possua ja 4 satsia poroa). Siirretty rautapataan. Huuhtaistu pannusta loputkin maut viimeisen paistokerran jälkeen, maustettu merisuolalla ja jätetty miedolle kypsymään muutamaksi tunniksi. Sekoitetaan välillä, ja tarkistetaan suola ennen tarjoilua.

Pottuvoi (neljälle): (käristyksen perinneseuralainen)

- Kuorittu neljä vähän kananmunaa suurempaa perunaa ja paloiteltu ne kiehuvaan veteen. Kaadettu kypsistä perunoista vesi pois, lisätty 100g voita ja desi, puolitoista kermaa ynnä vatkattu kuohkeaksi. Suolaa sopivasti

Kaalipuolukkasalaatti (käristyksen perinneseuralainen)

Sekoitettu keskenään hyvin pientä kaalisilppua ja puolukkasurvosta. Annetaan mehustua hetki. Jos tuntuu kuivalta, niin mukaan voi lisätä tilkan öljyä.

Vihersalaatti: (tårta-på-tårta-juttu)

Sekoitetaan ituja, kiinankaalia, puolikas omena, herneenversoja, purjosilppua ja niiden päälle vähän mustaapippuria ja suolaa
Kastikkeeksi sekoitettu puoli desiä majoneesia, iso ruokalusikallinen kurkkurelishiä, vähän sinappia.

Juomana vettä, kuplavettä ja lasillinen cotes-du-rhonea

Jälkkäriksi maitokermakahvia, eikä muuta sitten jaksanutkaan.

Kommentit
Jämiä jäänyt yhtään (vaikka toivoin), paitsi puoli pulloa viiniä ja tilkka salaattia.
tuo oli toistaiseksi tämän talon parasta käristystä. Luomupossu rulaa.
Päivän pääaterian hiilarimäärä oli pottuvoista, ompusta ja puolukasta huolimatta kirkkaasti alle 20g, eli aitokarppia. Tämä taas johtui siitä, ettei tähän tarvittu enää jälkkäreitä tai jälkkärin jälkkäreitä.
Näin hyvää ja helppoa ruokaa ei voi olla olemassakaan!

Jatketaan vähän vähemmän yksityiskohtaisella ruokapäikyllä:

Maanantai:
aamulla maitokermakahvia ja vettä
lounaaksi kannullinen laimeaa teetä ja tl hunajaa
Päivälliseksi kanakeittoa eli: kanarasvassa sipulia, valkosipulia, selleriä ja morttelista niiden päälle kuullottumaan kaadettu seos (jossa kuivattua suppilovahveroa, vähän lipstikkaa ja auringonkukansiemeniä). Päälle lauantaina Saiturin kanan tapaan kypsennettyjen koipireisien liemestä tehtyä fondia ja vettä sekä muutama kourallinen kananlihaa (jämiä niistä koivista), maustettu vielä curryllä, voilla ja kermalla. Salaattina porkkanatikkuja.
Tuon seurana eilistä viiniä ja vettä, eturuoaksi muutama voimanteli ja pari taatelia, jälkkäriksi maitokermakahvia, ja iso pala auraa pienen, voilla peitellyn piparkakun kera.

Tiistai:
aamulla maitokermakahvia ja vettä
lounaaksi kannullinen laimeaa teetä ja tl hunajaa

Päivälliseksi aika eksoottista tähdepataa kanakeitosta ja muista jämistä.
Oli sen verran hyvää, että kirjaan omaksi muistiksi :

- Kourallinen outoja rehuja kuullotetaan paistinpannulla, jossa vähän pekonirasvaa ja iso lusikallinen possunihraa (viime viikon uunipossusta, ei vielä tätä luomua): puoli sipulia, iso lehti venkolia ja puolen korttipakan kokoinen pala selleria, kaikki silppuina. Ne näyttivät vähän aneemiselta (tietty, ne oli valkoisia kaikki!), joten maustoin noita curryllä ja kukkurateelusikallisella tahinia (se ei muuten lopu ikinä!!! joutais jo...)
- Lämmitetään eilinen paksun kanakeiton loppu (2-3 desiä?). Kaadetaan sinne mukaan paistinpannun sisältö.
- Lisätään tyhjään paistinpannuun kourallinen juureksia joka jäi yli lauantain kanavuoasta (Saiturin kanan jämiä tämäkin eli punajuuri-sipuli-lanttu-selleri-juliennea jo valmiiksi vahvassa rasvassa) ja niiden kaveriksi kolmisen desiä liian pitkäksi aikaan pakasteeseen jäänyttä valmiiksi paistettua ja maustettua sikanautaa. Haistellaan (vähän nuivaa tämäkin) korjataan aromia punaviinietikalla, curryllä ja hippusella juustokuminaa joka muutti kaiken. Kaadetaan kanakeittopataan.
- Kaadetaan kyseiseen pataan vielä liemeksi e.m. kanavuoasta paiston aikana ulos lirutettu ja punajuurien takia botshin värinen liemi (olivat kanapoloiset hukkua siihen)
- Kuumennetaan, maistetaan, lisätään aavistus kanelia. Kutsutaan syömään....

Lisukkeena rehusalaattia (ituja, kiinankaalia, omenaa, herneenversoja, sipulia, pippuria, suolaa) jonka kastikkeena kotimajoneesi-viinietikka-hapankaali-purjorouhe-seosta. Juomana sunnuntaisen viinin loput.

Alkupalana korppua voilla (tai voita korpulla), ja voihin kastettuja suolapähkinöitä; jälkkärinä maitokermakahvia ja pari suklaapalaa

(Ps: Jutuissa vilahtavan saiturin kanan pääosa syötiin osittain rehupedillä lauantaina neljään pekkaan, ja osin maanantain keitossa nahkoineen päivineen. Enää löytyy vain luista tehtyä fondia pariin, kolmeen soppaan. Pitkälle riittää pari kiloa pakastekoipireittä; kiitos tuulimumma ohjeesta!)

Pääsisinpä syömään sun ruokapöytään! Herkullisilta kuulostaa sun ruoat, olisi mukava osata käyttää jotain erikoisempia aineksia ruoassa kuten lipstikkaa ja kenties jopa kuivattua suppilovahveroa. Ainakin mulle ne on erikoisia. Karppiyhdistyshän voisi järjestää meille jo karppaavillekin ruoanlaittokurseja, joissa oppisi uusia juttuja. Els ja Mirka opettamaan!

Itsekin olen soturilla jatkanut joulun jälkeen, eipä valittamista.

_________________
Karppausta vapaalla tyylillä jo vuodesta 2003.

Luin teinixinä Rautavaaraa ja kokeilinkin sieltä kaikenlaista, mutta silloin enemmän tee- ja vihannespuolella, en niinkään mausteita. Sitten vuosien ajan ruoka lisukkeineen tuli kerättyä vain marketista - etenkin kun minä ja Suomen kesä emme oikein tulleet toimeen keskenämme vuosikymmeniin.

No nyt voin liikkua ulkona jopa kesälläkin, kiitos karppauksen. Ehkä sen ja ehkä näiden kotimaisuuskokeilujen takia muistelin viime kesänä menneitä ja jutustelin luonnosta löytyvistä ruoka-aineista myös tuttujen kanssa (veljentyttö, yupik <3 <3) ja kokeilinkin jotain. Sen kunniaksi talvivarastossa on nyt sitten pitkästä aikaa rajallinen muttei ehkä hassumpi kokoelma kotimaisia maunantajia

Ikkunalaudalla kasvaa herneenversot ja -auringonkukan
Tosin aika pliisunvärisiä ja hentoja vielä...
Mies laitto eilen kasvilampun killutteleen yläpuolelle...

Kiva että Saiturin kana oli jees...
Ittekkin käytän aina liemet ja luut ja rasvat totaalisesti loppuun...

Ens viikonloppuna, kun rinsessan perhe taas pyrähtää viikon vierailulle (vävyllä työharjotteu täälläpäin), ajattelin tehä kalkkunan saiturin tapaan
Syödään sitte eri versioina viikko

Hyvät päivänjatkot, els

_________________
Aloituskokeilu 1992.
Uudelleen vuodesta 2000, Atkinsia, Heikkilää, ketokarppia ja sitten lähinnä Kwasniewskia vuodesta 2008.
Huhtikuusta 2019 asteittain karnivoriksi
Kotona!

Keskiviikko:
Aamu ja lounas: ei muutoksia eikä kiinteitä syötäviä

Päivällisen lämminruokana oli tiistaista yli jäänyt lihapata (pari, kolme desiä) jonka levittelin pakasteesta kaivetun ja kohmeiseksi sulatetun leipäjuustokiekon päälle. Paistettu 200C uunissa kuin pitsa ikään, joskin nyt juusto oli alla eikä päällä. Ei nyt mikään huipputuote, mutta hyvinkin syötävää... ja päivän proteiinit tuli tuolla melkein tuplattua, kun sen kaksistaan söimme. Lisänä hyvää salaattia (rehuja, majoneesikastike) ja lasi pitsaviiniä, jälkkäriksi maitokermakahvi ja kolme senttiä calvadosta.

Els,

Sulla on lähes samanlainen meininki mikä mullakin, ruokia myöten.


Viimeksi ostin 20 kiloa possua paloina, hirvet on omasta takaa.


Tosiaan tuo luontainen ruokailurytmi, toisille tämä vaan sopii. Voita aamukahviin ja välillä pari öljyhuikkaa, hyvin menee ja virtaa piisaa. Mä tosin juon vettä ja vissyä pitkin päivää, joskus syön aamulla vähän jos siltä tuntuu. Ihottumiakaan ei ole, hiilarimaassa niitä mulla piisaa aina jonkin verran , atooppinen kuvio.


Mun iltaherkut on aika komeita aina ja usein on viiniäkin mukana, muistan tämän rytmin toimivuuden jo aiemmilta kokeiluiltani. Lähinnä sen kokonaisvaltaisen hyvän olon takia, pudotusvauhdista en osaa sanoa mutta riittävän hyvin tippuu kyllä edelleen... seikkailin vähän hiilarimaassa tuossa loppuvuodesta ja nyt korjataan tilanne.


Ketohiilarit ja paljon rasvaa. Tää on niin pirun yksinkertaista. Toi pottuvoi muuten vähän yllätti!

_________________
Enemmän ja vähemmän ketoilua vuodesta 2006.

Karbureettorille:

Täytyy varmaan kokeilla voikahvia. Keskiviikon jälkeen talosta on säännöllisesti sekä maito että kerma lopussa ja kauppakeikkaan silti vielä päiviä

Ja totta, ei meidän systeemit ole kovin kaukana toisistaan. Minä syön kai vähän enemmän hiilareita ja aika paljon vähemmän valkuaista (ks sigi alla), mutta rasvaa suunnilleen samoin? Hiilarit ja valkuainen vaikuttavat sekä sokeritasapainoon että ketoaineisiin soturillakin, mutta keskenään hiukan eri tavoin – ja veikkaan että meillä on tässä eri optimit? Tämä kroppa ihoneen ei pidä (näkyvästä) ketoosista jos sitten ei runsaista hiilareistakaan. Siksi tietoisesti pysyttelen aivohiilareillani ja voin lyhyillä rasvahapoilla ketoosin tuntumassa mutta silti irti siitä, jopa soturilla. Ja kun sen oppii, niin homman hyvä puoli tuntuisi olevan, että soturointi vain vähentää ruokarajoituksia – ja muuttaakin niitä vähän.

Niinpä rasvainen pottuvoi rasvasta kiiltävän käristyksen seurana on ihan lyömätön yhdistelmä, siinä missä puolukatkin. Samoin harrastan joskus vanhanaikaista voilla leivottua lentipullaa, joka on vielä korppunakin (suurin osa jää aina yli) tosi hyvää voin&brien tai voin&ambassadeurin/emmentalin&hunajan kanssa jälkkärinä – puhumattakaan munamaidossa kieritellyistä ja runsaassa voissa paistetuista hiukan vähemmän köyhistä ritareista vaikka Cointreau-omppusoseen ja kermavaahdon kera. Ilman soturia en voisi syödä mitään noista - enkä toki nytkään päivittäin, mutta että edes joskus... (... ja juujoo, minusta ne ihan oikeasti voittavat täällä niin monen kehumat kaurapuuron ja hapanleivän mennen tullen - mutta makuja on tietysti monia )

Ainoat mistä pysyn nykyisin kokonaan erossa ovat teknoelintarvikkeet (jotka Pienetär vuosia sitten nimesi osuvasti "kuolintarvikkeiksi") pilattuine lähtöaineineen, aromeineen ja muine rakennelisukkeineen. Ja siihen soturi on erinomainen juttu – näin vähällä nälällä ei ole enää koskaan ”pakko” syödä vain siksi että on nälkä.

**********

Asiaan eli ruokaan eikä vain sen teoretisointiin...

Torstai oli silkkaa arkea eli juustopannari, joka koottiin tähteistä ja tuoreesta. Tähteiksi löytyi jääkaapista avattu pekonipaketti, juustoraastepussin loput, ikääntyvää rahkaa ja eilisen piiraan loppu; ne tuoreutettiin pekonirasvassa ja ihrassa kuullotetulla sipuli-sellerirouheella, murskatulla koti-tsilillä, sulatetulla voilla ja neljällä luomumunalla. Lisänä raikasta itu-verso-rehu-omenasalaattia ja lasi viiniä, jälkkärinä maitokermakahvia (kaupasta, huoks), jokunen taateli ja suklaapalan seuraksi tilkka kirkasta salmiakilla maustettuna.

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Luin hetki sitten finfoodin uutisista tämän http://elisa.net/ruokajaviini/uutiset/3263.html uutisen otsikon sujuvasti "Suomalaisessa ruuassa eivät aromitkaan elä"


Tuli vain mieleen, että eivät taida sydänliiton ohjeilla huippukokitkaan saada aikaan likimainkaan yhtä aromikasta, herkullista ja oikeasti sydänterveellistä ruokaa kuin elsin soturieväät.

(no niin, vaikka varoitit, niin minäkin luin nyt finfoodin otsikon väärin )

Leikki leikkinä... kunnon rasvoista huolimatta on muistettava, että huippukokeilla on huippukokin koulutus (eikä tähteitä), siinä missä tämä maallikko täällä vasta sivutöinään opettelee, eikä osaa vielä edes ostaa raaka-aineita juuri sopivaa määrää (mikä selittää ne ikuiset tähteetkin)

Ja vähän voisi vaikuttaa sekin, kuka arvostelee. Minä tietysti näkisin raadissa mieluummin sinut, Chiraq'in ja Berluskonin, kun taas sydänlitto pitäisi varmaan enemmän kokkikolmosesta ja johtaja Puskasta?

Moi Els, kyllä minäkin mieluummin syön sun eväitäsi. Olen tässä muutaman viikon aikana etsinyt ja löytänytkin jopa lähimarketista luista possun paistia ja sen laittanut hautuilemaan sipulien ja muiden runsaiden kasvisten kera uuniin useammaksi tunniksi. Ah sitä autuaallista tuoksua joka sieltä pikku hiljaa alkaa sieraimiin leijuilla.
Ennen vanhaan mökillä käydessä useinkin paikallisesta jokamiehen kaupasta, jossa oli verkot ja jauhosäkit ja muut paikallisten tarvitsemat tuotteet, ostettiin isompi lihaköntsä ja tyrkättiin tuolleen uuniin ja sitten mentiin vaikka aittaa siivoamaan tai laittamaan verkot järveen tai marjaan tai kuka nyt mitäkin. Sitten kun alkoi pihapiirissä ruoka tuoksua niin jopahan kaikki kilvan kipittivät syömään, eikä siinä possun nahkoja tai läskejä nirsoiltu.
Olen siis palailemassa vanhan ajan ruoan laittoon, liekö soturointia tai mitä lie, mutta kyllä ruoka hyvää on. Ei ole nälkä aamulla eikä päivällä.
No eipä tässä vielä ole painokaan pudonnut, mutta katsotaan nyt vielä tämä kevät. Jollei tipu niin ainakin syömme hyvin ja onhan sitä jo 15 kg häipynytkin, en vaan muistanutkaan.
Hiilareita nyt yritän kuitenkin vähentää.
Ihanaa kun olet Els laittanut noita syömisiäsi ylös niin voi vanhakin oppia.

_________________
16 vuotta karppilassa!
Hetki hetkeltä eteenpäin!

Kiva jos saat niistä ideoita

Silti ne ovat vain helppoja juttuja malliin poikamies(tytön) pikahalpisape, itsekseen kypsyvä talonpoikaispataa ilman rimpsuja ja romantiikkaa tai sitten viritelmä miten-tänään-taion-jämistä-perheelle-päivällisen. Jatkan näiden kirjaamista hetken putkeen, että itsekin että paremmin tietäisin, mistä viikkoateriamme nykyisin oikein koostuvat.

Tänään perjantaina päivällinen oli ensinmainittua eli tuoreista aineksista tehtyä pikaruokaa
Haudutin padassa ensin sipulin ja porkkanan isossa lusikallisessa ihraa, lisäsin kiiltäviin rehuihin paketin hyvin valkoista luomusikajauhelihaa (300g?), ja kun tuo oli häthätää kypsä, maustoin murut suolalla, puolikkaalla tsilillä ja paprikajauheella; maku oli mieto mutta miellyttävä. Seurana kaali-itu-itu-puolukkasurvossalaatti jossa tilkka öljyä sekä pilkottu venäläinen suolakurkku, jotka mukavasti terästivät muuten aika neutraalia annosta. Ja juomana veden lisäksi viininjämät (sitä siis kuluu noin desi päivässä, kun kerran pullo riittää kahdelle puoleksi viikoksi).

Hivenen pienen päivällisen jälkkäriksi löytyi jääkaapista onneksi sentään maitokermakahvin seuraksi vielä viimeiset palat raejuustopiirasta (ainoa karppipiiras, jonka makuun ja rakenteeseen olen ollut tyytyväinen, joskin sekin on paras vasta muutaman päivän päästä) ja hitunen likööriä.

/Muoks: Mikä puuaivo! Unohdin tietysti, että tuon jauhelihamössön ja salaatin lisäksi lautaselle löytyi vielä juustopiiraan loppu (mikrotettuna). Ja juujoo, tässä talossa päivällinen on yleensä varsin runsas...

Onko tää se joks on resepteissä raejuustopaistos, vai joku sun oma kehittely?

^^ Se on resepteistä eli täältä:
http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?t=30912
... mutta rasvaiseksi tuunattuna eli suunnilleen näin:
http://karppaus.info/forum/viewtopic.ph ... 330#544330
... mikä lisäksi voideltu vuoka taisi olla vielä "korppujauhotettu" huhmareessa hienonnetuilla seesamin- ja auringonkukansiemenrouheella?
... ja mantelijauheen sijaan siinä saattoi olla kookoshiutaleita???

Ja se on parempaa muutama päivä paiston jälkeen eli kylmänä ja vähän kuivahtaneena. Tai se on silloin piirakan oloinen ja hyvää sellaisenaan, kun taas paistopäivänä se on paremminkin hilloa ja kermavaahtoa kaipaava kohokas