karppaus.infon arkistoitu foorumi

Oikeastaan olen nyt torstaista asti noudattanut tätä warrioria. Torstaina tosin syöminen venyi pitkäksi, kun vielä ennen puolta yötä piti syödä kun oli nälkä. Ja koska en nyt vielä toisessa threadissä esittämääni kysymykseen saanut vastausta, aloitin syöntini eilen huolellisesti port-viiniä ja ranskalaista pähkinäkuivamakkaraa (saucisse sèche) nautiskellen (tavallisesti ruoasta nautiskeluun ei olekaan aikaa, mutta eilen oli, kun 1v5kk:n ikäinen poikani oli mummolassa). Itse pääruokana söin lohta ja luomunaurismureketta ja jälkkärinä aimo kimpaleen vuohenjuustogoudaa.

Nukuin vähän levottomasti ja johonkin aikaa yöllä olin pahoinvoiva ja mietin, pitikö mun käydä mutta sainkin sitten unen päästä ja vältyin siltä

Paino oli tänään 54,3 ja tavoite 50-52 kg.

Miten tämä nyt heti kolahtaa korvaan juuri juhlasoturiksi sopivalta lähtökohdalta?
Vai on sun pieni jo noin vanha!
Kiva kuulla taas - ja tervetuloa kokeilemaan

B.t.w., Oletko koskaan kuullut nimeä Kwasniewsky?

Kiitos, els, tervetulotoivotuksistasi On mukava huomata, että muistetaan vielä näinkin pitkän ajan jälkeen ja tästä valtavasta ihmisjoukkiosta

Ruokavaliotani (=elämäntapaani) en kuitenkaan unohtanut missään vaiheessa: karpaten olin raskaana, karpaten imetin (1v2kk asti) jne. Mitäpä sitä hyvää vaihtamaan, eikö Mun "pieni" on jo oikeastaan aika iso (vaikka äidille/isälle omat lapset ovat kai 4ever pieniä?): 12,5 kg, joka liikuttaa meillä jo huonekalujakin Voimakas on pojan tahtokin - tullut siten kai vanhempiinsa ? Tahdontaisteluiden lisäksi melkoista menoa & meininkiä on välillä päivähoidon jälkeen ja varsinkin nyt väliaikaisesti yksinhuoltavana vanhempana, kun eivät pojan kyvyt aivan natsaa taitojen kanssa eikä siten aina onnettomuuksilta vältytä.

Kwasniewsky... en tunne...valitettavasti *miettien, mihin keskustelun aiheisiin ko. henkilö voisi liittyä?*

Kokeiluni siis jatkuu... Tänään tuli syötyä ronskisti pähkinöitä valkoisen port-viinin ja biancon kanssa (poika on vielä mummolassa, huomenna saapuu kotiin), pääruokana lihamureketta, jonka sisällä taateleita ja lisukkeena kookosöljyssä paistettuja lanttuja aikamoinen annos eli vedin mahani täyteen ja mietinkin, että olisi ehkä ollut hyvä syödä aluksi jotain reilusti rasvapitoista tai ottaa annos kookosöljyä jo ennen mitään. Vähän aikaa se täyteläisyys kesti ja napa veti vielä pienen palan vuohenjuustogoudaa (joka nyt loppui).

Varsinainen nälkä ei ole häirinnyt, mutta se alkaakin kasvaa vasta syödessä (syömättäkään kun ei uskalla olla). Tosiaan enemmän rasvaa kai, kun nyt en ole tottunut enää täyteen itseäni ahtaamaan. Ja jos nyt en omiani kuvittele, niin voi olla, että poskiani jo kuumottaa

Ei kuumota poskia, ei ja pienoinen nälkäkin häiritsi puolilta päivin, johon ensiavuksi kahmaisin kookosöljyä. Alavatsaa on sitten kipristellyt: gynekologista tai enterologista, mutta ajoittain toistuva, ilmeisesti hyvänlaatuinen vaiva?

Koskahan se poika saapuu... ?

Sieltähän se poika saapui ukin kanssa kahden. Ensin vaistomaisesti taputti äitinsä nähdessään , mutta pian häntä alkoikin jo harmittaa, keskenjääneet unet ja se, kun ukki lähti. Pian lähdimme itsekin: kävelylle ja maitoa hakemaan.

Tänään aloitin syömiseni huolellisesti oluella (HDL:n vuoksi ) ja itse maustamillani pekaanipähkinöillä, poika kotimaisilla omenoilla. Pääruokana oli punajuurimureketta ja lohta paistettuna kookosöljyssä , pojalla luomupottuja, punajuurimureketta ja em. lohta kookosöljyssä. Annoin pojalle vielä luomuruisvoileivän korjatessani itse astioita + siivotessani.

Mielestäni söin itseni ruoalla kylläiseksi, mutta riehuttuani syönnin jälkeen pojan kanssa, heräsi tarve syödä vielä jotain ja niinpä myöhemmin söinkin vielä: pecorino pepatoa (vuohenjuustogouda oli kyllä paljon parempaa ) ja kourallisia parapähkinöitä. *Huoh* tällä syömiselläni ei varmaan ainakaan laihdu - on meinaan ehkä liian hyvä ruokahalu eikä ainakaan vielä mitään kontrollia No, testi jatkuu...

No nyt taisi taannoisen yöllisen pahoinvointini syy selvitä: jälleen viime yönä sama hikoilu ja oksettaminen (joskin taas vältyin onneksi siltä ). Niin hyvää kuin se onkin niin syy taitaa olla tuo kookos-lohenrasva, jota paistamisen jälkeen pannulle jää ja jonka tietysti vedin molemmilla kerroilla pyhän tietämättömänä huiviini.

Huonosti suunniteltu päivä tänään: kannoin pojan kotiin (muutama sata metriä ehkä?) ja ehdin palelluttaa sormeni. Ripusteltiin yhdessä pyykit ja aloin valmistella ruokapuolta. Pojan tajutessa sen, alkoi kitinä. Juoksin ja passasin, söin ja passasin, välitin ja olin välittämättä. Se siitä rentouttavasta ruokailuhetkestä, vieläkin adrenaliini virtaa suonissani. Ehkä poika oli väsynyt, ehkä minä? Itku pääsi molemmilla.

Aloitin siis pojalle ruokaa laittaen port-viinillä ja pecorinolla (poika ainakin tykkäsi juustosta), sitten edestakaisin pomppien ja kiukkua suodattaen salaattia ranskalaisella kastikkeella, mozzarellaa, saksanpähkinöitä ja kipparipihvi.

Ah, ja nyt ansaitusti olutta ja hiljaisuutta.

...ja kaksi kourallista suolapähkinöitä...ja jo helpottaa

No, meni sitten eilen vielä muutama kourallinen lisää pähkinöitä ja toinenkin olut
Jaa-a, oliskohan menkat lähestymässä ja mielialakin sen mukainen? No, se selviää tässä muutamien päivien sisällä. En uskaltaudu puntarillekaan vielä...

Tänään oli mukava päivä joskin aika tehoton. Mutta mikä tärkeintä: mukavaa ajankulua pojan kanssa

Alkupalaksi tänään söin avocadon viinietikkaöljyllä, pääruokana viimeiset punajuurimurekkeen rippeet ja (vähemmällä kookosöljyllä) paistettua lohta (lohikausi...liittyneeköhän aivotyöskentelyyn, jota nyt sattuneesta syystä harjoitan?). Nyt vielä iltapalaksi söin turkkilaista jogurttia cashew-pähkinöiden, ruskeiden manteleiden, auringonkukansiementen, kurpitsansiementen ja kookoslihan kanssa Tämä se on minun aamupalani no 1 ollut niinä harvoina aamuina, joina olen aamupalaa nauttinut, tai joskus vasta ns. brunssina klo 10-11 aikaan, jolloin se on korvannut aamupalan ja lounaan (kahvia mustana mun on saatava heti ensimmäiseksi herättyäni aamukalevani kanssa).

Mietteitäni viideltä kuluneelta warrior vuorokaudelta: ongelmia ei ole tuottanut olla syömättä päivän mittaan eli nälkä ei vaivannut (kuin alkaen pikkuhiljaa klo 15 -->), sillä olen ämpännyt iltaisin ilmeisesti seuraavankin päivän tarpeisiin Mietinkin, onkohan se aivan oikein jos niinkuin laihtumista havittelee? Oliko niin, että periaatteessa sai syödä, että napa ruskaa vai ei? Minun tapauksessani nyt on huomattava, että turha on mitään radikaalia odottaa, sillä elimistöni on tottunut saamaan ravintoa säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta aina iltaisin ja tällä hetkellä aikeitani jarruttanee stressi: lähestyvä tentti (ei olisi aikaa edes tähän [viitaten tietokoneeseen], mutta tämä ja vain tämä on vain mulle ) ja väliaikainen yksinhuoltajuus (poika vaatii minut kokonaan).

Eilinen meni hyvin niin pojan (itse asiassa tässä kolmen viikon yksinhuoltajuusaikanani on ollut vain kaksi huonoa päivää: jos oikein muistan molemmat maanantai-päiviä ) kuin syömistenkin suhteen - sen sijaan lukemisten suhteen heikosti, sillä tuli kova (lue: kova) väsy ja pakko oli ottaa päivänokoset

Poika söi samaa kuin eilen: luomutäysjyväspagettia + naudanjauhelihaa luomutomaattikastikkeessa. Itse aloitin yhtä juhlallisesti kuin perjantaina: port-viiniä ja ranskalaista pähkinäkuivamakkaraa (saucisse sèche) Pääruokana jauhelihapullia, joissa camembert-sisus (en henkilökohtaisesti parempaa käyttöä ole kyseiselle juustolle löytänyt, mutta ei kerrota sitä kenellekään) ja lisukkeena kookosöljyssä paistettua lanttua ja palsternakkaa.

Kuten aikaisempina iltoina: hiukoi vielä ennen nukkumaanmenoa (=meillä aikaisin, kun nyt äidillekin nukkuminen on pyhä asia ), mutta join vettä vain ja asetuin sänkyyni tenttikirjan kanssa.

Ilmeisesti aikaisempien päivien lievä etova olo, päiväväsymys, mielialan ailahtelut ja mahan pömpötys liittyivätkin suoliston toimintaan tai johonkin epäsopivaan ruoka-aineeseen (epäilyni kohdistuu edelleen tuohon kookosöljy-lohenrasvaan) eikä mihinkään gynekologiseen, vaikka menkatkin pitäisivät alkaa näinä päivinä. Raskaus on mahdoton, vaikka ym. oireet toivat senkin mieleeni Aamukahvini jälkeen vatsan tasapaino saavutettiin (isäni vitsaili taannoin, että minun keittämääni kahvia juodessa on hyvä varmistua, että wc on vapaa ): vatsa ei pömpötä eikä asiaton väsy tai nälkäkään vaivaa. Puntarini kertoi 54.6 kg tänään.

Keitinkin sitten poikkeuksellisesti toiset kupit kahvia puolen päivän aikaan, alkoi sitten tehdä mieli jotain naposteltavaa (opetus: aamulliset kupit riittävät minulle ns. vakavassa warriorissani) ja niinpä söin pari kourallista parapähkinöitä. Tunsin oloni kahvista ja pähkinöistä aika täydeksi, mutta näin jälkikäteen olikin hyvä, että söin poikkeuksellisesti, sillä poikkeuksellisesti varsinainen syöntimme (=päivällisemme) venähti, sillä kävimme mummon kanssa isomummon synttäreillä toisella paikkakunnalla Ikävä oli, kun "jouduin" kieltäytymään (kaupan) kakuista yms., mutta selitin, että tulin vallan muista syistä Sitä paitsi minähän en juuri koskaan mitään kakkuja/karkkeja syö ja mummotkin sen tietävät varsin hyvin.

Päivällisen söimme pojan kanssa vasta klo 21 jälkeen: poika luomuperunamuusia kookosöljyllä höystettynä ja marinoimaani paistettua kanaa. Itse vastaavasti aloitin kookosöljyllä lusikoiden purkista ja varsinaisena ruokana salaattia, jossa oli tuota mainitsemaani kanaa, saksanpähkinöitä ja Riitan Herkun fetatyyppistä (joka kylläkään ei mielestäni ole fetatyyppistä...onneksi ) salaattijuustoa jääsalaatin ja viinietikkaöljykastikkeen kera. Lopetin, kun poikakin lopetti, leikin ja hassuttelin hänen kanssaan, pesimme yhdessä hampaat, pesin hänet, puin ja laitoin sänkyyn tuttipullon kera. Sen jälkeen pääsinkin Etorkin pariin

Kuullostaa niin ihanalta! Näen kaiken ruusunpunaisten lasien läpi...no joo...ehkä muutama viinilasillinen herikstää...

Kovin tasapainoiselta elämäsi vaikuttaa ja ruokailusikin (no, se yksi , mulla samalainen tsydeemi ollut viikon). Tsemppiä vaan jatkoonkin pikkuötyn kanssa!

Mikä on Etork, kysyy nimimerkki "epätietoinen"

_________________

••••••••••••••••••••••••••••
Näen porkkanan tunnelin päässä...
52 v. • 163 cm • 68 kg • kilpparin vajaatoiminta

Olipa mukava saada vierailija; kovin on jo yksinäiseltä tuntunut tämä päiväkirjan pito eli tervetuloa vastakin, unikuu

Lapsi se kummasti tasapainottaa elämää Sellaisen käytännön kokemuksen olen tätä touhukasta 1v5kk ikäistä poikaani yksin hoitaessani tehnyt, että paras on tehdä asiat yhdessä...tai sitten pojan nukkuessa. Hereillä ollessaan hän kun ei viihdy yksin (leikeissään) ollenkaan vaan on juuri siellä, missä äitinsäkin: syödessäni hän mm. haluaa syliini kiinnostuneena ruoastani ja aterimista, mutta ongelmaa ei ole, jos hänkin syö (syöttötuoliinsa kiinnitettynä). Hampaiden pesu ei onnistu ellen minäkin pese omia hampaitani samaan aikaan, jolloin se on jopa kivaa pojalle (itku pääsee, kun lopetamme). Tuttipullon nähdessään hän jo kävelee sänkyään kohden tietäen saavansa sen siellä

Hmm...viinilasillinen olisikin maistunut Etorkin kanssa Etorki on lampaanmaidosta valmistettua ranskalaista juustoa, jota saa kyllä Suomestakin (näillä leveyspiireillä ainakin K-marketeista olen löytänyt). Maultaan on oikein samettisen pehmeää ja suussa sulavaa - suosittelen kokeilemaan ja vaikka juurikin sen punaviinilasillisen kanssa

Kiitos, vinkistä! Täytyypä kuikuilla kun meen taas "kunnolliseen" kauppaan. Nimi kuullostaa joltain Star Wars hahmolta tai peliltä...

Mulla on niin kauan tuosta vaiheesta lapsen kanssa, nuorin poika on jo 15 v. (vanhemmat pojat 24 ja 31), että oon unohtanut.

Pikkusia lapsenlapsia ootellessa , eiköhän sekin joskus vielä...

_________________

••••••••••••••••••••••••••••
Näen porkkanan tunnelin päässä...
52 v. • 163 cm • 68 kg • kilpparin vajaatoiminta

Musta tulikin jo seniorikarppi tuon viestin myötä !

_________________

••••••••••••••••••••••••••••
Näen porkkanan tunnelin päässä...
52 v. • 163 cm • 68 kg • kilpparin vajaatoiminta

Onneksi olkoon, unikuu

Hmm...nälkä häiritsi tänään kuten eilenkin, vaikken aamukahvini jälkeen kofeiinia nauttinutkaan. Söinpäs siis taas parapähkinöitä ad. reilun kourallisen, kun ei kookosöljystä ollut nälkääni taltuttamaan.

Sellaisia huomioita olen warrioriin liittyen nyt tehnyt, että ainakin suolistoni toiminta on säännöllistynyt ja mieliala on pysytellyt tasaisena ja positiivisena (ilmeisesti olen herkkä verensokereiden vaihtelulle?). Painoa oli tänä aamuna 54.2 kg, ja jos se joskus menee alle 54 kg:n niin tämä todella toimii

Ukki kävi taas hakemassa pojan mummolaan, että äiti saattaa lukea viimeiset päivät tehokkaasti. Ja tyhjyys valtasi taas mieleni Onhan/olisihan elämä yht'äkkiä orpoa ilman lasta!!!

Tänään ruokalistallani (päivällä syömieni parapähkinöiden lisäksi): aperitiivina port-viiniä ja ranskalaista pähkinäkuivamakkaraa (saucisse sèche), port-viiniä otin toisenkin lasin , kun nyt teki mieleni jatkaa aperitiivia.
Pääruokana runsaassa kookosöljyssä paistettua lanttua ja jauhelihapyöryköitä, joissa camembert-sisus. Jälkkärinä loput tähtien sodat

Hmm...ei tee mieleni kikkailla tuon ruoan kanssa ja niinpä huomaankin syöväni samoja ruokia: jauhelihapullia, kanaa, salaattia, lanttua jne. Tänäänkin ostin kaupasta *yllätys-yllätys*: jauhelihaa, kanaa, lanttua ja salaattia No, nyt kai vain on tällainen jakso, kun ei aikaa eikä seuraa ole gourmet-aterioihin.

Tuo sun elämäsi kuullostaa niin suloselta (kyynisenä en tosin usko että näin sananmukaisesti voi olla), olet ehkä vanha sielu ja helpommin sopeutunut olotilaan. Tai sitten oot vaan hyvä kirjoittamaan, tunteella. Ruusunpunaisten lasien läpi.

Tuota, viittaat ettei ole seuraa gourmet-aterioihin. Missä ystävät on.. ?

Nautit kuitenkin parhaasta seurasta, itsestäsi. Mitä lie tapahtunutkin elämässäsi, se mitä tarvitset on tasapaino itsesi kanssa. Niin kuin lentokoneessakin pitää happivajeessa laittaa naamari ensin itselle ja sen jälkeen vasta lapselle. Jos aikuinen voi hyvin, lapsi voi hyvin...

Nyt menee juovukkeen puolelle, kasinolla syöty ja juotu (en syönyt tarjottua sämpylää, vaan vedin parapähkinät pöytään ja kookosöljyä teehen ). Alku- sun muut ruuat oli tosi hyviä, miniatyyrejä, mutta masu tuli täyteen. Vihannekset jäi kyl tosi vajaaks.



Mistä nää juustot sun muut oot löytänyt/keksinyt?

Mäkin pystyn syömään samoja ruokia päivästä toiseen, tosin tää pikku (eikä ihan mikään pikkunen) kokki haluis tehdä erilaisia ruokia, muttamutta kun ei ole syöjiä.

Nyt täytynee mennä nukkuseen, aamulla tallinnaan... Illalla taas, ehken, maisemissa...

Leppoisaa viikonloppua!

_________________

••••••••••••••••••••••••••••
Näen porkkanan tunnelin päässä...
52 v. • 163 cm • 68 kg • kilpparin vajaatoiminta

Kiitos, tuo kuulosti kivalta ....ja samalla jotenkin tutultakin: joskus on sanottu enkeliksi ja kukkaistytöksi...
Siinä mielessä varmaan alankin olla vanha sielu, että teinivuosien levottomuuteni on jo takanapäin, vaikka sitten toisaalta ajattelen olevani ikiteini Ikää mulla on 30 v.



On minulla toki ystäviä, oikeinkin hyviä, mutta kun on tuo "öty" ja opiskelut siihen päälle...eikä ehdi mitään ihmeitä laatimaan, kun ötyn isäkään ei ole mailla eikä halmeilla esim. huolehtimassa ötystä Ötyn kummi kävi kyllä päivällisellä joku viikko sitten, mutta ei se mielestäni mitään gourmet:a ollut: aperitiivit ja tandoorikanaa lantun ( ) kera.
Ötyn isä tulee kotiin vasta jouluksi. Mainittakoon, että hän on ranskalainen ja siten on nuo pähkinäkuivamakkarat sun muut löytäneet ruokapöytäämme


Tummapaahtoinen aamukahvi on juotu ja asuntoilmoitukset tutkittu - nyt siis hommiin aina Huumaan asti