|
Kokeilin tässä jokin aika sitten syömistä vain kerran päivässä. Sopi varsin mainiosti, koska minun on helppo noudattaa erittäin vähän liikkumavaraa sallivia syömistapoja. Se taas johtuu syömishäiriötaustasta: helpompi olla vaikka syömättä kuin syödä säännöllisesti, koska syömishimot ovat suuret ja hallitsemattomat. Tuntui hyvältä, kun pystyi noudattamaan ruokavaliota joutumatta jatkuvasti miettimään, että voiko nyt ottaa tuon omenan tai juustopalan.
Mutta, mutta. Harrastan myös paljon liikuntaa. Koiraa lenkitän joka päivä tunnin pari, työni on liikkuvaa hoitotyötä. Varsinaista liikuntaa (kuntosalia, uintia, juoksua, pyöräilyä ja sauvakävelyä) tulee sitäkin useitä tunteja viikossa. Haluaisin myös kehittyä joissain lajeissa.
Ongelmani on siis syömisen rytmittäminen. Työpäivän ja koiran lenkittämisen jälkeen paastotun päivän jälkeen nälkä on valtava. Jos sitten sallin itselleni aterian, en pysty enää harrastamaan liikuntaa. Vatsa on niin täynnä. Tai jos syönkin pikkuaterian, ovat energiatasot kieltämättä aika matalat. Olinko vain turhan kärsimätön? Jaksoin noudattaa tätä ruokailurytmiä vain viikon verran.
Millä lailla voisin koettaa yhdistää raskastakin liikuntaa ja warriorin? Haluaisin niin viimeinkin löytää itselleni sopivan elämäntavan. Onkin ollut hakusessa jo sen 40 vuotta...
|