karppaus.infon arkistoitu foorumi

TaageHaverin sadonkorjuu alkaen syksy 2008

Viime vuoden aikana kypsyi moni asia. Nyt on jonkinlaisen sadonkorjuun aika. Se sopii hyvin vuoden kiertoonkin: syksy on metsästäjä-keräilijän ja varsinkin tällaisen pohjoisessa elelevän suomalaisen taagehaverin** kulta-aikaa. Metsä, pihat ja kaupat ovat täynnä kotimaista kerättävää, joka ei näytä muille kelpaavan. Ja ehkä nykyinen työ- ja lomarytmi on saattanut vaikuttaa siihen, että sama toistuu myös henkisellä puolella? Oli miten oli, luovalla puolellakin kehitysinto on näemmä syystä tai toisesta pinkeimmillään lomien jälkeen.

Tarkoitus on kokeilla (hooverin luvalla) blogahtavaa ketjua. Suurin syy kokeiluun lienee siinä, ettei aikani enää riitä foorumin kunnolliseen plaraamiseen. Niinpä kaikki alkaa kadota nettiviidakkoon; puheet, ihmiset, asiat. Mikä tietysti voi olla vain hyväksi... mutta aikaan sidottu ja kehityksen seuraamisesta nauttiva kokeilija haluaa nähdä ajan muutokset itsessään ja muualla. Ja siinä yhtenäisemmän sarjan kirjaaminen edes tuolloin tällöin voi auttaa.

Niinpä teen tätä itseäni varten, joskus vielä muistaakseni. Kommentoida toki saa se ken haluaa ja mistä haluaa. Vaan koskapa ruokapuoli keräilyineen ja ekoiluineen sotkeutuu iloisesti uutispuuroon, niin modejen luvalla yritän hoitaa ketjun niin, että se pysyy kasassa... Katsotaan miten se käytännössä toimii.

METSÄSTÄJÄ-KERÄILIJÄN UUSIMMAT SAALIIT JA SAALISHAAVEET:

Ystävät on ihania! Jo jonkun aikaa tutuilta keräiltyjen kesäkurpitsojen määrä nousi viimein yli kriittisen rajan (3 kg syötävää osaa), joten pääsin tekemään täälläkin mainittua äitini relishiä talven salaatteihin ja varsinkin salaatinkastikkeisiin. Olenkohan laittanut sitä reseptiä koskaan tänne?
Näemmä en; tässähän se: viewtopic.php?f=2&t=36114

Omenoita ja varsinkin maahan pudonneita omenoita näyttää kaikkialla olevan yli oman tarpeen. Syötäväksi, salaattiin ja jälkkäreihin niitä on jo enemmän kuin mitä pystymme käyttämään, mutta kolleega vihjaisi että juuri pudonneet sekundat ovat rapakon takana top one siideriainesta. Saisikohan niitä sopivasti etsiskelemällä tarpeeksi kokeiluun?

VIRTUAALILEIKKELEET ELI PÄIVÄN PÄÄPÄÄN POIMINNAT:

Karpin keittokirja eli http://karppaus.info/kirjakulma/
Mitä enemmän luen, sitä paremmalta ja tutummalta se tuntuu, sisävitseineen päivineen.

Omiata taustoistani nykyisestä ruokatyylistä kirjoitin jo vuosi sitten. En toista vaan linkkaan:
viewtopic.php?p=546065#p546065

(Huom, englanniksi) Hyvä käytännön harava rasvasuosituksiin (sekä karpeille että muille) löytyy täältä. Ja ”hyvä” tässä tarkoittaa tietysti meikäläisen nykynäkemyksen mukaista (ja toki myös tutkimuksin perusteltua).
http://wholehealthsource.blogspot.com/2 ... -fats.html

RUOKAA (useimmiten päivän myöhässä, tosin )

Eilen syötiin pikapihvejä sikanaudasta; paistettu voissa, imeytetty pannun ylimäärärasvat sipuliin paiston lopulla, maustettu vasta paistettaessa suolalla ja pippurilla. Salaattina kaikkea tuoretta ynnä öljyssä muutaman minuutin marinoitutta sipulisilppua. Kastikkeeksi partaäijää sinapilla, pippurilla ja sitruunalla (kun kerran relissiä ei vielä ole). Ruoka niin rasvaista ja rasva niin hyvää, että näin lautasia nuoltavankin syönnin jälkeen...

**Ai että mikä taagehaveri? Käsite periytyi perheeseen jostain vanhasta martahtavasta ruokalehdestä,
jossa viitattiin naapurimaan muutamankin kirjan ”Man tager vad man haver” –asenteeseen

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

PÄÄPÄÄN POIMINNAT:

Aihe on napattu yleisen puolen kolesteroliketjusta. Kommentoin täällä etten sotke westien ja papan keskinäistä keskustelua, joka ei koskenut ihan tätä vaan omegoita
viewtopic.php?p=688666#p688666

Olen muuten westien kannalla... paitsi että tuossa yhteenvedossa todettu 60% vähennys glykogeenin muodostamisessa (ja vastaavasti suurempi maksan rasvoittuminen) selittyy tosi yksinkertaisesti ihan vain glykogeenivaraston koolla ja täyttöasteella (eli logistiikkasyistä). Jos (tai siis kun länsimaisilla, runsaasti hiilareita syövillä ja niistä aiheutuvan nälän takia hiilareita välipaloinaankin syövillä ylipainoisilla) maksan glykogeenivarasto on aina melkein täynnä, niin ei sinne mahdu enempää. Ja jos sinne ei mahdu enempää, on ylimäärähiilareista pakko tehdä rasvaa. Tai siis pakko ja pakko, mutta se toinen vaihtoehto olisi tähtitieteellinen määrä sokeria veressä. Ja se on vielä enemmän ja nopeammin hengelle hupaa kuin rasvamaksa.

Ja jos noin on, niin kalaöljy liittyy vasta jatko-ongelmaan (joskin on silloin kyllä ikävimmillään), koska
- toisaalta omegakolmoset näyttävät estävän rasvoja ulostautumasta maksasta. Triglyt alenee, mutta maksan ”ummetus” kasvaa
- ja lisäksi 2-diabeteksen riski kasvaa, koska maksa purkanee sokeria verestä nopeammin glykogeeniksi kuin rasvaksi (koska edellinen on kemiallisesti glukoosin kaltaista ja koska jälkimmäiseen liittyy hapen kanssa pulaamista eli poltto- tai termojuttujakin). ... ja vähän sivuun asiasta eli glykogeenista toisaalla; näitkö että uusien reaaliaikamittausten mukaan jopa ylimääräisen valkuaisen ”sokerointi” kulkee glykogeenin kautta. Tieto löytyi viime keväisen N&M kongressin esityksistä

Eli yhteenvetona: Jos se menee näin, niin e.m. riski ei liitykään suoraan ylipainoon (vaikka siinä miten onkin korrelaatiota), vaan maksan glykogeenivaraston rajallisuuteen väärällä eli fruktoosipitoisella ja/tai jatkuvavälapalallisella ruokavaliolla.

METSÄSTYS-KERÄILYT:

Sienimetsä kutsui, kun sain seurakseni jonkun joka tunteeki ne. Nyt on kattilallinen rouskupuolta (kanas, haapa, nurmi, karva) likoamassa suolausta varten ja pari pussia paistikkaita (orakas-tatti-kanttarelli-suppis) odottamassa päivälloistä tai pakkasta. Ja samalla matkalla keräiltiin muutama muovikassillinen pudonneita mutta vielä siistejä omppuja tuoremehu¬satsin pohjaksi.

RUOKAA

Kahtena päivänä syötiin köyhän miehen rosvopaistia eli tätä:
viewtopic.php?f=2&t=33072
Tai siis sillä erolla että grillikyljestä eikä ripmsuista; tuossa oli pari kilon vonkaletta. Ja sillä että pintamaustoin palat seoksella, jossa oli suolaa, lipstikaa, pippuria ja suppilovahveroa. Ja kun noita ei saa tiukalle rullalle, niin ei sitten; kiersin ne silti pystyvonkuroiksi keskenään ja asettelin neljän litran kokottiin, jossa oli pohjalla ja reunoilla reilusti voita ja jonkin verran sipulia ja valkosipuliakin. Sitten se meni 125-asteiseen uuniin ja minä töihin. Se ei ekana iltana kaivannut seurakseen muuta kuin salaatin sopivalla kastikkeella. Riitti kahdeksalle.

Paitsi että eilen mukaan tuli vielä parempaa jälkkäriäkin, metsästysonnen kunniaksi eli becherovskalla liekitettyjä, voissa paistettuja kaneliomenoita kwasniewskiläisen kotijäätelön kera.

/Huom: Tässä blogiyritelmässä kirrimirrin ja westien kommentit on siirretty omaan kommenttiketjuunsa eli tänne:
viewtopic.php?p=689585#p689585
... ja sieltä puolestaan löytynee kohta linkki takaisin... jos löytyy?

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

PVM 12.9.2008

VIRTUAALILEIKKELEET, PÄÄPÄÄLLE

Selvästi on perjantai kun tämmöisiä uutisia löytyy aamun Hesarista:
http://www.hs.fi/tulosta/1135239361321

Mitenkäs on, pitäisiköhän laittaa (edes virtuaalinen) karppikolehti kiertämään? Ja se olisi tietty amupuurosta osattomaksi jääviä ylen iltavuorolaisia varten. Kun Junger on jo luvannut tarjota puurot, ei tarvitsisi edes ostaa mitään epäkarppia. Ostettaisiin halpojen ryynien sijaan vain hyvää ja halpaa voita! Näen jo sieluni silmillä, miten Ison pajan keittiössä iltaisin paistuu räiskälepannulla kylmää kaurapuuroa pihveiksi, vanhaan suomalaiseen köyhistelytapaan. Ja kaikki pääsisivät tasapuolisesti osallistumaan boonuksiinkin!

METSÄSTYS-KERÄILYT

Terveisiä tuoremehuasemalta! Kolmen pihan maahan pudonneista omenoista kertyi kolmena iltapuhteena perälootallinen tervemaltoista, joskin ruvettunutta ja vähän pikkuväen maistamaa mehuomenaa. Valtaosa noiden tarhojen kakkosaarteista jäi vielä keräämättä, puhumattakaan priimatavarasta, joka kahtaalla odottaa vielä poimijoitaan. Mutta jo näistä sekundapuolen pikakeräilyistä tuli kahdeksan muovikassilllista omenaa ja siitä edelleen 31 litraa pastöroimatonta ja suodattamatonta tuoremehua, joka odottaa jatkoa partaäijäpurkkeihin siististi pakattuna. Pakkaseen eivät mahdu; josko tänä syksynä pääsisi (edes kausiluontoisesti) maistelemaan ruokajuomanaan lisäsokeritta käynyttä kuivaa ekosiideriä, tuontiviinien sijaan?

Miksei edes ekoilusta ynnä ilmastonmuutoksesta (ja siideristä!) innostuneiden metropoliittien asuinseudun omenoita saada käyttöön asti? Ainakin kakkosluokkaa riitti omenapuuttomallekin, pyytämällä. Väkeä tuntuisi piisaavan ja satoa on vaikka miten, kiitos hyvän omenavuoden ja edellisen sukupolven, joka sotien jälkeen halusi tulla toimeen omillaan. Tuntuu kuin meidät olisi yhdessä sukupolvessa ehdollistettu marketin hedelmähyllyille, kun vielä 70-luvulla käytettiin (ainakin silloisessa kotikylässäni) sekä rupiset sekundat että madottomat priimat.

Enkä tiedä olenko siitä edes (kantiuntona) iloinen, mutta noukkimisesta, kantamisesta ja kaikkea muuta kuin tasamaisten kasvupaikkojen kokemisesta savisilla saappailla sai kuin saikin myös liikuntaa, kipeisiin lihaksiin saakka. Saaliin lisäksi.

RUOKAA

Eilen oli (sattuneesta syystä) reissu- ja pikaruokapäivä. Itse söin munia keitettyinä ja yrttikokkelina sekä monta puraisua omenoista ja illalla täydentelin saldon juustolla ja viinitilkalla. Muu perhe sai tutun kipsan erikoistilauksen eli kerroshampurilaiset kaikilla mausteilla, mutta rakennettuna pienimpään, välipullattomaan sämpylään. Hiukan kalliimmaksi tuo tulee kuin edellispäivän mässyttelyt possurosvopaistilla, mutta aina ei vaan kerkiä. Ja hyviä sentään ovat nuokin, vastatehtyinä.

/muoks/mode/: ja tästä on kommentit (diesel, paukka, haili & omat) siirretty tänne:
viewtopic.php?p=691001#p691001

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

PVM 16.9.2008

VIRTUAALILEIKKELEET, PÄÄPÄÄLLE

Syyskuun American Journal of Clinical Nutrition pääsi suoraan kantiunton sydämeen. Sinne hyväksytyssä jutussa kerrottiin tieteellisestä kokeesta jossa katsottiin lihavuuden ja liikunnan välistä korrelaatiota. ... ja jossa todettiin, ettei vähäinen liikunta ennustakaan tulevaa lihavuutta, vaikka miten jo kerätyt liikakilot ennustavatkin vähäisempää liikuntaa tulevaisuudessa:

http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/88/3/612

Koomista jutussa on, että se kuullostaa jotenkin raflaavalta. Ihan kuin tarvittaisiin tieteellinen koe, ennenkuin uskaltaa uskoa omia silmiään ja muistikuviaan. Ettekö usko? Muistelkaa telkkarista tuttuja tai omia tuntemianne entisiä urheilijoita tai superliikkujia ja entisiä paikallaan istujia. Moniko heistä on hoikka tänään? Useimmat minun tietämistäni aktiiviuran jättäneistä liikkujista eivät enää sellaisia ole. Kohtuullisella liikunnalla voi olla montakin hyötyä, mutta painonhallinnan keinona se on surkea, koska sen vaikutus kestää vain niin kauan kun sitä on terve liikkumaan ja vain niin kauan kun voi sijoittaa viikoittain tuntikausia aikaa vain ikioman itsen hoitoon. Puhumattakaan siitä, ettei siitä oikein ole edes laihdutuskeinoksi, koska ylipaino lisää liikuntavammojen riskiä. Ja kohtuuttomalla liikunnalla haittoja on jopa hyötyjä enemmän ja jälkilihomisen riski ilmeisesti vielä suurempi – minkä lisäksi sillä useimmat himoliikkujat näkyvät onnistumaan vammauttamaan itsensä tavalla tai toisella, ennen pitkää.

Mutta ei se mitään. Vielä surkuhupaisampaa on, että kyseinen uutinen on jo unohdettu. Sitä tuskin edes mainitaan karppilammikon ulkopuolella. Ja täälläkin pikkujuttu hukkuu pian haarautuvien polkujen virtuaaliviidakkoon. Minkä jälkeen kaikki voivat taas vannoa suositustenmukaiseen mantraan eli liikunnan laihduttavaan ja laihana pitävään voimaan. Joka on tietysti yhtä hyvin ja tieteellisesti todistettu kuin ne diabetesliiton 2-diabeteksen hoito-ohjeetkin...

METSÄSTYS-KERÄILYT

Omenatuoremehun suurimmasta osasta on tulossa vanhanaikaista miedohkoa omenasiideriä (tai omenaviinietikkaa, jos käyminen menee pahasti pieleen). Ja sen lisäksi talossa kuplii toinenkin sammio: sinne menivät loput omenamehut, 10 litran ämpärillinen erittäin kuivaa puristejätettä, jonka steriloin keittämällä riittävän veden kanssa ennen lisäystä, muutama mehumaijallinen pakkaseen välisäilöttyä luumumehua, kilon verran lisäsokeria ja lopulta kaupan viinihiiva ravinteineen.

Ja sitten vielä kaupasta käteen tarttui viiden kilon puolukkalaatikko joka siirtyi kuin huomaamatta partaäijäpöniköissä pakkaseen, jonne luumumehun poistuminen toi juuri sopivasti lisätilaa. Luulisin, että tässä taitaa olla vuoden marjat jo marjastettu; saa siirtyä syömäpuolelle.

RUOKAA

Perjantaina syötiin rosvopaistin jämät pyttipannuna ja salaatin kanssa, lauantaina talo tarjosi kaupan grillikylkeä salaatilla, sunnuntaina edellisen jämistä tehtyä wokkia suppisten, sipulin ja salaatin kera ja eilen syötiin pitkään hellalla hautunutta naudanpalapaistikastiketta porkkanaraasteen kera.

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

PVM 18.9.2008

VIRTUAALILEIKKELEET, PÄÄPÄÄLLE

Pakko palata Suomen diabetesliiton mainitsemaan Tuomilehto&al tutkimukseen diabeteksen hoidosta perinteisin keinoin, kun se ponnahti pitkästä aikaa esiin. Muistelin että olisi perattu jo täälläkin, vaan en löytänyt ketjua pikahaulla, joten otan uusiksi. Elikkä: diabetesliiton Heikkilä-vastineessa väitettiin että virallisen hoidon teho on jopa 60%. Tai tarkemmin, siellä väitettiin suorastaan että mm. tämän artikkelin mukaan kyseisellä hoidolla saatiin kakkosdiabetesta vähennettyä peräti 58%. Kuullostaa hyvältä, eikö? Noh. Jutun tuoreempi, eli 2v-labrat kertova versio on täällä: http://jasn.asnjournals.org/cgi/content ... ppl_2/S108

Ja mitä itse juttu kertookaan? Jes, se kertoo

1) että suomalaiset ovat tottelevaisia. Alunperin terveistä (joskin ylipainoisista ja jo kohonneesta sokerirasituksesta kärsivistä) interventioryhmäläisistä moni pääsi ylpeästi tavoitteeseensa.
... mutta, mutta.. mitä ne tavoitteet olivatkaan? Joopa, ne liittyivät hoitoon, eivät diabetekseen. Tulokset kertoivat siis että koeryhmä tottelevaisesti lisäsi liikuntaa, vältti rasvaa (ja varsinkin kovaa rasvoaa), tiputti painoaan 5% ja söi kuituja (varsinkin viljakuituja). He tekivät kaiken niinkuin käskettiin. Ja saavuttivat tässä siis tavoitteensa.

2) Mutta. ...että tavoitteiden saavuttamisesta huolimatta lopputulos oli luvattoman heikko. Onhan se surkea juttu, että 11% tottelevaisista, tavoitteellisista suomalaisista sairastui kaikesta huolimatta diabetekseen jo tutkimuksen aikana. Ja vieläkin surkeampi, koska edes diabeteksen riskiä ei saatu tuona aikana pienenemään.

3) Miten niin ei saatu? Siksi että artikkelin raportoimien laboratorioarvojen mukaan interventioryhmän jo valmiiksi koholla ollut paastosokeri ei laskenutkaan kokeen aikana. Tai ei ainakaan ollut laskenut vielä kakkosvuoden jälkeen. Eikä varsinkaan laskenut terveisiin normaaliarvoihin. Riski säilyi samana.
(3b Lopun kolmen vuoden tuloksia ei näy missään, eikä ainuttakaan pitkän sokerin arvoa. Ei myöskään tietoa, mihin ryhmään kuuluivat sairastuneet ja se ainoa kokeen aikana kuollut. Sääli.)

Eihän tässä näin pitänyt käydä?!? Tuossa tutkimuksessa kyse ei ollut vähennyksestä, koska tauti absoluuttisesti lisääntyi interventioryhmässä. Eikä kyse ollut edes ehkäisystä, koska edes kehityksen suuntaa ei saatu muuttumaan. Mutta tiukoilla käypähoitosuositusten mukaisilla ohjeilla onnistuttiin vain viivastyttämään diabeteksen puhkeamista muutamalla vuodella. Itse riskiä (eli sokeriarvoja) ei parannettu.

Entä mitä 2-diabetekselle voikaan tapahtua VHH’lla? Verrataanpa:

- Vesti-Nielsenin aidoille ja jo valmiiksi korviaan myöten guanossa eli lääkityksellä oleville diabeetikoille suunnillen saman mittaisen (karvan verran vajaa 4 vuotta) intervention tuloksena osa aidoista diabeetikoista pääsi eroon lääkityksestä. Lisäksi ryhmän keskimääräinen paastosokeri ynnä pitkä sokeri LASKIVAT, eivätkä vain kosmeettisesti vaan reilusti. Siis laskivat. Eivät pysyneet samana, eivätkä nousseet hitaammin. Eikä kukaan saanut sydänkohtausta, toisin kuin tutkimuksen virallisen kaavan mukaan syövissä verrokeissa.

- Kesällä julkaistu Israelin kahden vuoden ruokavaliotutkimus on vielä parempi vertailukohde koska sen ryhmä oli monin tavoin Tuomilehto&al tutkimuksen kaltainen: kyseessä olivat ylipainoiset mutta muuten suunnilleen terveet ihmiset. Ja siinä oli mukana jopa interventioryhmä, jossa homma tehtiin melkein kuin Tuomilehto&al jutussa. Mutta kuinka ollakaan, siinäkin (jo vesitetyllä) Atkinssilla diabeetikko-koehenkilöiden paastosokeri ja pitkäsokeri LASKIVAT ja taaskin kunnossa. Ja näin kävi vaikka (tai kun) ruokavalioon lisättiin rasvaa ja erityisesti kolesterolillista eläinrasvaa tärkkelyshiilarien kustannuksella. (Ja juujoo, kyllä lisättiin. Se näkyy taulukoista, vaikka miten tekstiosuus hämärtää k.o. faktaa.). Ja kuinka ollakaan, sielläkään eivät sokerit laskeneet suositusten mukaisessa ryhmässä. Tai tarkemmin katsottuna laskivat, mutta merkittävästi vähemmän kuin atkinssilla

Minusta ei ole yhtään ihme, ettei Heikkilä mainitse Tuomilehtoa. Olisi voinut, niin ei olisi tarvinnut diabetesliiton edustajan edes alkaa ihmettelyään. Mutta ettäkö samanarvoisia? Älkäähän nyt...

METSÄSTYS-KERÄILYT

... ovat kaikki olleet virtuaalipuolella, niistä myöhemmin. Käytännön haaveissa siintelee dieselin tässä ylempänä mainitsema sienisoija, on on varmaan pakko kokeilla, kunhan seuraavan kerran sieniä löytyy tähän talouteen

RUOKAA

Edellispäivänä päivällisruoaksi löytyi täytetty munakas (sisällään pekonia, sipulia, valkosipulia, persiljaa, metwurstikuutioita ja suolaa) sekä rehusalaatti öljy-sipulirouhe-partis-sinappikastikkeella.

Ja eilisiltana syötiin herroiksi hyvää juustojauhelihakeittoa, jonka pohjana oli kasa voissa kuullotettua rehurouhetta sekä viime viikon rosvopaistista ja grillikyljestä jäljelle jääneistä luista keitetty makoisa, tummanpuhuva luuliemi.

/muoks/mode-els/ ja tähän perään saa rauhassa kommentoida jos siltä tuntuu, vaikka miten selvyyden ja blogimaisuuden vuoksi ne jossain vaiheessa siirtyvätkin tuonne kommenttiketjuun. Linkitän kummankin pään toisiinsa, että kummassakin ketjussa tiedetään missä mennään. Tai siis ehkä tiedetään?

PVM 21.9.2008

VIRTUAALILEIKKELEET, PÄÄPÄÄLLE: Kwasnievskin ruokavaliosta

Kuten (ainakin tämänhetkisestä) sigistä näkyy, meikäläisen viime vuosien karppaustyyli on jotain, josta juuri kukaan ei ole edes kuullut, eikä varsinkaan karppilammikon ulkopuolella. Ehkä siksi käy niin, että kun täällä joku tuolloin tällöin kyselee tai kertoo Kwasnievskistä, niin tulos on vähän sama median atkinsson-käsitykset, jotka leimaavat Atkinssin munapekonivoilla mässääväksi hiilihydraatittomaksi dieetiksi... eli ei ihan sellaiseksi kuin miksi Roope itse se suunnitteli ja kuvaili.

Noh. Aivan kuten Zonessa ja Montignackissa ja painonvartijoissa ja Atkinssissa ja keventäjissä ja Nutrauksessa, on tässä Kwasniewskissakin muutama ikioma jippo, joita painotetaan selvästi enemmän, ja jotka määrittävät tyylin ja ovat aika lailla must-juttuja. Ja sitten on joitakin asioita joita voi tai ei voi tehdä, niinikään tyyliin kuuluen. Kirjan lukeminen on aina parempi juttu kuin pikasäännöt, mutta tätä kirjaa eikä edes nettiohjeita** ole Suomeksi missään (toisin kuin useimmissa muissa tyyleissä), joten laitan tähän ne tärkeimmät kehykset edes:

1. Makroravinteet ja riittävä rasva ovat tosi tärkeitä. Ja makrot ovat sellaisia, että ylläpidolla jokaista syötyä valkuaisgrammaa kohden pitää ruoasta löytyä 0.8 grammaa hiilareita ja 2.5-3.5 gramman verran ihka oikeaa rasvaa. Suomeksi:
- jos syöt päivässä 60g valkuaista (mikä on 9 munaa TAI 300g sikanautaa TAI puolitoistakiloa partaäijää),
- niin samasta päivästä pitää löytyä noin 50g hiilareita (muniin ja sikanautaan erikseen, kun taas partaäijästä taitaa tulla vähän liikaa eli osa pitäisi korvata juustolla ja jättää muut hiilarit pois)
- ja tarvitset vielä 150-210 grammaa rasvaa (eli yhdeksään munaan joudut lisäämään vähintäin melkein 150g voita, ja 22-prosenttiseen sikanautaankin lisärasvaa tarvitaan se 100g voita)
--> Jos haluat vähemmän kaloreita, et vähennä niitä rasvasta vaan kaikesta, niin että suhteet säilyvät
--> Kwasnievksi ei todellakaan ole mikään proteiinidieetti

2. Rasvan ja valkuaisen ravitsemuksellinen laatu on se toinen iso juttu.
- Rasvojen laadun takaa (tuore) kolesteroli: mitä enemmän sen parempi (kukapa olisi uskonut ). Toinen laadun tae on rasvan tyydyttyneisyysaste: mitä isompi, sen parempi. Niinpä ykkösenä loistavat munankeltuiaiset ja luuydin... ja hyvinä kakkosina tulevat sitten possunrasva ja voi.
- Valkuaisen laadun taas takaa eläinperäisyys ja hivenet. Siksi fileet ja vähärasvainen paistijauheliha häviää kirkkaasti rasvaisille ruhonosille, jotka ovat vähempiarvoisia kuin sisäelimet ja luuydin tai munat. Ja kovasti suositeltuja ovat myös luista, rustoista ja nahkoista keitetyt liemipohjat, minraalien ja kollageenin takia. Juusto ja hapatetut maitotuotteet ovat niin ikään sallittuja eikun suositeltujakin.
--> ... joten valitan, vegaani-Kwasnievskiä ei todellakaan ole olemassa. Eikä vegetaaristakaan. Lakto-ovo-luuliemi-vegetaristi ehkä juuri ja juuri?
... eikä proteiini-Kwasnievskia, eikä vähärasvaista Kwasnievskia eikä kasviöljy-Kwasnievskia eikä induktio-Kwasniewskia.
... Ja jopa hiilaritietoisuus menee täällä menee päälaelleen, koska Kwasniewskissä vältellään fruktoosia enemmän kuin tärkkelystä.
Mutta toistan: tässä on kysymys yhdestä karppaussuunnasta. Ei karppauksesta yleensä
--> Kawasakissa kookosrasva häviää kirkkaasti voille, vaikka sallittuja ovat kummatkin. Ja syynä on se, että voissa on mukana ne vasikalle eli kasvavalle nisäkkäälle tarkoitetut 400 muutakin hiventä, vitamiinia ja entsyymiä. Lyhyiden antibakteeristen rasvahappojen ja tyydyttyneen rasvan ja kolesterolin lisäksi, tietty. Varsinkin öljyinä kasvirasvat ovat tuohon verrattuna vain tyhjiä kopioita oikeasta, ravinteikkaasta ruoasta

3. Kwasnievskissa ei pyritä tikuissa näkyvään ketoosiin.
--> Siksi hiilareita syödään enemmän kuin induktiolla, ja heti alusta alkaen (... turha mainita tuo tosin, koska nykyisessä suomalaisessa ravitsemusilmapiirissä kukaan ei takuulla ala millään näin hirmuisella jutulla J)
-->... ja siksi valkuaista ei tarvitse (eikä pidä) syödä yli kehon rakennustarpeen (johon riittää ihan ravitsemustieteen virallisissakin teorioissa ja jo moneen kertaan todistettuna alle gramma ja kilo)

Kuullostaahan mahdottomalta? Tietysti! Eikä tuossa ole ollut sanaakaan siitä, kenelle tämä toimii.
--> ... mutta silti: nämä ohjeet on kolesteroleineen ja tyydytettyine rasvoineen (ja jopa perunoineen ja valkoisine jauhoineen, jotka tässä ovat minimäärinä sallittuja) suunniteltu juurikin sairaille kehoille.
--> ja... mutta näillä ohjeilla tehdään Puolan klinikalla diabeetikoista ja muista metaboolisista oireettomia. On tehty jo vuosia.
--> Ja mikä tärkeintä, kyseessä on näyttöön perustuva ja mm diabeetikkojen terapeuttiseksi tarkoitettu ruokavalio, jota on testattu jo vuosia ja joka on selvinnyt Puolan tiedeakatemian asettaman asiantuntijakomitean tarkastelun (aivan kuten AnnikaD'n ruokavalio Ruotsissa). Sen käyttäjiä maailmalla kuulemma 1-2 miljoonaa (siis selvästi vähemmän kuin Atkinssilla mutta silti aika monta). Ei se toki ole ainoa toimiva diabeteksen hoitotapa mutta ilmeisen toimiva. Jopa niin että sen kehittäjälle on ehdotettu Nobelin lääketieteen palkintoakin.

Huom: Vastaavat kehykset voi tehdä noihin muihinkin yllä mainittuihin. Ja kehyksiltään ne ovat kaikki erilaisia, vaikka miten Atkinssia ja Kwasniewskiä voi käytännössä toteuttaa yhtä aikaa, kunhan valitsee kummassakin oikein. Mutta paikkareita ja Kwasnievskiä ei voi...

** HuomHuom: Epävirallisia sivuja löytyy googlaamalla nimillä "Homo Diet" tai "Optimal Diet" ynnä "Jan Kwasnievski".
Virallisia nettisivuja ei ole - englanniksi siis, mutta vaikkapa wikipedissa on tällainen:
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Optimal_Diet

METSÄSTYS-KERÄILYT

- Omenakausi jatkuu, mutta nyt on siirrytty määrässä laatuun (vaikkei edelleenkään omalla pihalla ole ainuttakaan puuta): Muutama maahan tippunut Åkerö ja puusta poimittu punakaneli on kerätty viikon syömäompuksi. Ja tänään keitin pari kiloa jotain makeaa ja jo sisältä ruskeutuvaa mehukasta kesäomenaa sokerittomaksi soseeksi odottelemaan seuraavia keisarinpiiraita. (Ai niin ja siideri pulputtelee edelleen, katseilta piilossa. Maku ja laatukysymykset ovat vielä hämärän peitossa...)

- Suppilovahveropaikassa oli käynyt joku toinenkin, joten saalis oli vain puolisen litraa eli kerta-annos

- Kaupasta löytyi lauantaina häränhäntää, ettei aina tarvitse tyytyä vain broilerin tai grillipossun jämäluihin. Se jäänee maanantaina hautumaan liemeksi työpäivän aikana?

RUOKAA

Perjantaina nautittiin juustoa ja viiniä, voin ja salaattien kanssa. Jälkiruokana aito-kwasnievskilaista keisarinpiirasta, ohje täällä
viewtopic.php?f=2&t=36313

Lauantaina juhlittiin uunipaistilla syyssalaatilla (ynnä uudella talon kastikkeella siihen). Liha eli vajaa puolitoista kiloa rasvaista ja luullista sian keittolihaa hautui päivän uunissa voisella sipulipedillä, pintamaustettuna (2 tl suolaa, lipstikkaa, tsili, kuivattua suppilovahveroa). Viimeiseksi tunniksi pataan pääsivät myös rehut: 1 sipuli, 2 hyvää porkkanaa ja 8 pientä kesä-siikliä. Lihaa jäi yli vielä toiseenkin ateriaan

Sunnuntaina oltiin tien päällä: lounaaksi suolaheinällä ja sipulillaryyditettyä munakokkelia ja keisarinpiirasta (tein aamulla jo toisen satsin sitä) ja iltapalaksi kerroshampurilaiset ilman välileipää, irtorehujen kera.

/muoks/Kommentit siirretty tänne: viewtopic.php?p=697780#p697780

PVM 29.9.2008

VIRTUAALILEIKKELEET, PÄÄPÄÄLLE

Ensin tuli kierrettyä tarkkaan Tampereen Vapriikin Tiibet-näyttely, johon pääsee tutustumaan vielä pitkälle ensi kevääseen saakka. Opastusta meillä ei ollut, mutta tekstitauluissa oli paljon tietoa vanhasta paimentolaiskulttuurista, joka oli paljon muutakin kuin rukousmyllyjä, tuulihevosia, taidolla ja silmällä valmistettuja käyttöesineitä ja jakinvoilla terästettyä teetä. Suosittelen lämpimästi, linkki tässä:
http://www.tampere.fi/vapriikki/nayttelyt/tiibet.html

Hämeen keskiaikaisessa linnassa kävi vielä paremmin, kun saimme osaavan ja innostuneen oppaan kertomaan linnoituksen vaiheista erityisesti 1500-luvulta, jolta ajasta on jäänyt yllättävän tarkat muistiinpanot, kuulemma likipitäen parhaat koko suur-Ruotsissa. On se vaan kumma miten paljon paremmin älyää aikaa sitten eletyn elämän reunaehdot kun on itse paikan päällä. Miksi keskiaikaisessa linnassa ei ollut ovia, miksi yläkerrassa ei päässyt sisäkautta huoneesta toiseen, miksi linna sai palvelusväkeä jo hyvin pienellä vuosipalkalla, miten yläkerran ja alakerran väen elämä liikkui omia teitään ja mitä siellä oikeasti syötiinkään keskiajalla... olihan noita

Noh, heitänpä samantien kysymyksiä, joita meillekin esitettiin tuolla. Ja kyse on keskiajasta, Kustaa Vaasan kaudelta:
- Kuinka paljon olutta kuului joka ikisen linnan palkollisen jokapäiväiseen päiväannokseen. Ja miksi juuri olutta?
- Kuinka paljon voita kuului yläkerran vallasväen viikkoannokseen?
- Kuinka paljon leipää kuului yläkerran eli herrasväen päivään?
- Miksi näitä tietoja on saatavissa jo 1500-luvulta (eli Kustaa Vaasan ajalta)

METSÄSTYS-KERÄILYT

Maisteltiin tänään ensi kertaa siideriä; ok maku, prosentteja sopivasti eli karvan verran yli viisi, mutta kokonaisuus voisi hyötyä kuplien lisäksi pienestä lisämakeudesta. Ja koska tänän ihmevuonna omppuja on kertynyt taas lisää eteiseen, luulen että koetan lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli makeuttaa siiderinalun mehulla juuri ennen pullotusta. Katsotaan nyt mitä siitä tulee.

Luuliemi on syöty, sieniä ei ole löytynyt enää enempää, mutta syksyinen supermarket tulvii hienojen suomalaisten juuresten lisäksi shokkitarjouksia sianlihasta, jota ilmeisesti jää yli kohta alkavan kinkkusesongin kunniaksi. Meillä siis syödään sikaa. Ja maustetaan se pihalta saatavalla tuoreella niin kauan kuin voidaan.

RUOKAA

Olin muutaman päivän reissussa mutta tänään taas kotona. Syötiin (salaatin ja viinin lisäksi) minuuttisämpylän pohjaan tehtyä pitsaa joka kellui rasvassa uunista otettaessa... mutta hyvin ne imeytyivät takaisin, kun pohjaa vähän nosteli ja lusikalla imeytteli osan nesteestä pintaan. Ohje täällä paitsi että nyt tein ilman fiber huskia:
viewtopic.php?p=662668#p662668
(ja pinnalla oli voilla reilusti täydennettyä possumuhennosta, ketsuppia, oliiviöljyä, tsilitahnaa, leipäjuustoa, savukasslerin kuutioita, ananasta ja emmentalraastetta sekä mausteita; taisi olla jossain vähän auraakin...)

Ai niin ja eilen kokeilin viime viikon Hesarin ruokatorstain innoittamana paistettuja vihreitä tomaatteja,
kun kaikki tämän pihan tomaattimaan tuotteet jäivät sen värisiksi.
Mielenkiintoinen tuttavuus ja syömäkelpoista toki, mutta onneksi silti vain sesonkikamaa.
(Ja juujoo, helpossa ohjeessa oli vain voita, tomaatteja, sipulia, kermaa, suolaa ja pippuria... ette kai vain arvanneet?)

Ja tässä jatkoa eli lisäyksiä edelliseen viestiin Hämeen linnasta (ja aikakusi oli 1500 luvun loppupuoli):

- Linnan muurissa ei ollut ulkoovia eikä linnan yläkerroksen huoneiden välillä väliovia, jotta sitä olisi helpompi puolustaa. Siksi yläkerroksen neljältä sivulta on kultakin oma ovensa sisäpihan puolella kerrosta kiertävälle parevekkeelle. Noh, tästäkin huolimatta yläkerran ja alakerran asujien elämät kuulemma kohtasivat vain harvakseltaan eikä tuollaista suosittu, hirmuisen sakon uhalla. Tai yksi paikka siellä oli, johon kummatkin tulivat, ja se oli kappeli, joka oli siksi linnan alakerrassa eikä ylhäällä.

- Rengin vuosipalkka oli kuulemma kaksi markkaa, mutta raha oli pientä maailmassa, jossa työpaikka tarjosi vuoden elannon, turvallisen asumisen, kengät ja vielä tietyn määrän kangastakin. Vähän kuten nykyään osa vakituisen työn riemusta sisältyy eläketurvaan, vakuutuksiin ja terveydenhoitomaksuihin... Ja rengin työsopimukseen kuului talon puolesta yli neljä litraa olutta päivässä. Miksi olutta? Pakosta. Vähänkin isommassa asutuskeskuksessa juomaveden puhtaus oli pelkkä haave... ja tuo linna oli mitä suurimmassa määrin sellainen, suunnilleen sadan hengen miehityksineen. Niinpä 1500-luvulla viljaa kyllä viljeltiin ja tarvittiin, mutta siitä huolimatta nykyiset valistajat eivät ehkä olisi olleet tyytyväisiä tilanteeseen?

- ... ja Kustaa Vaasan ajalta on säilynyt paljon tilastoja, koska ensiksi arvon hallitsija vaihtoi uskontoa ja sitten rahan tuntevana miehenä kävi keräämässä turhat katoliset aarteet pois kirkoista, mihin tarvittiin hyviä kirjureita ja toimiva viestityssysteemi. Ja kun se oli kehitetty, oli paljon helpompi valvoa myös linnan vouteja, heidän tärkeimmän tehvätänsä suorittamisessa. Ja se oli tietysti tuottaa hoville riittävä määrä elintarpeita. Niinpä ahkera, hallitsija tarkisti mitä linnoissa tuotettiin ja antoi ystävällisesti säännökset siitä mitä pitäisi tehdä, jotta kruunukin saisi omansa. Tästä syystä tietoomme on jäänyt sellainenkin yksityiskohta kuin että Hämeen linnassa yläkerran ruokapuoleen kuului samanlainen olutmäärä kuin alhaallakin (vesi ei ollut yhtään sen juotavampaa yläkerrassa), vähän sämpylää suurempi leipä päivässä ja 200g voita viikossa. Ja jos 200g eli vähän vajaa puoli nykypakettia voita viikossa tuntuu vähältä, niin kannattaa miettiä uudestaan. Se on enemmän kuin useimpien suomalaisten viikottainen lisätty rasva nykysuositukislla. Ja se oli ehdotus ajalla, jolloin edes liha ei ollut vähäravaista, saati että tarjolla olisi ollut vain sisäfilettä ja priimalihasta kuten nyt... edes yläkertalaisille.

**************************

Ja tämä siis oli keskiaikaa tai aikaa ennen autonomiaa Venäjä-äidin sylissä. Hallitsijan vaihtuminen muutti myös ruokapuolta. ja siltä ajalta eli 1800-luvulta on peräisin Hämeen keskilinnan edustalle rakennettu suuri leipomorakennus, joka niinikään on osana museota. Aika on sopiva sikäli että autonomisen puskurivaltio Suomen ruokahuolto käännettiin riippuvaisemmaksi venäläisestä tuontirukiista. Ja kaunis ajatushan tuo tietysti on köyhän maankolkan uskollisuuden ostossa, verrattuna aiempaan veronkantoon turvaa vastaan, ei siinä mitään... Mutta se kertoo kyllä myös ettei leipävilja ehkä sittenkään ollut ihan niin määräävässä asemassa vanhasuomalaisten perinneruokana kuin mitä meidän joskus annetaan ymmärtää?

PVM 11.10.2008

VIRTUAALILEIKKELEET, PÄÄPÄÄLLE

On tämä merkillistä ja mielenkiintoista aikaa. Pankeilta ja jopa kokonaisilta valtioilta loppuu parissa päivässä raha globaalikaupan ja sen johdannaisten vain virtuaalisen kannattavuuden takia. Nobel-komitea muistaa suomalaista käytännön neuvottelijaa monen monituisen vuoden turhautuneiden odottelujen jälkeen. Ja vaikka meillä Suomessa VHH näkyy mediassa vain epäsuorasti outona hiilarien, probioottijogurttien ja lääkkeiden mainoslisänä, niin Ruotsissa keskustellaan asiasta jopa tavallisten päivälehtien sivuilla ja jopa eläinrasvoista puhuen.

Paleosta ja muista vanhoista ruokatraditioista kiinnostuneille tässä pari linkkiä englanninkielisiin blogeihin (kummastakin löytyvät viitteet analyysien lisäksi - ja paljon mielenkiintoista keskustelua kommenttivirroista):
Peterillä:
http://high-fat-nutrition.blogspot.com/ ... nator.html
http://high-fat-nutrition.blogspot.com/ ... %20cordain
ja blogintäysi tutkimuksia vanhoista kulttuureista eri puolilla maailmaa stephanilta (oikean sivun blogiarkisto auttaa)
(tämä poistettu, koska noita vanhoja ei enää löydy, ja kaveri on nykyisin juotain ihan muuta) wholehealthsource.blogspot.com/

METSÄSTYS-KERÄILYT

Se siideri on nyt pulloissa (ja 10 litran kanisterissa). Kun se oli kovin kuivaa ja koska halusin valmiiseen juotavaan myös kuplia, niin pullotusvaiheessa eli viime viikonloppuna lisäsin jokaiseen astiaan 10-20% käymätöntä, pastöroitua omenamehua. Tämän päivän kokeilun perusteella homma taisi toimia?

Aamun kauppakeräilyllä kävi vähän ohraisesti. Ei varmaan olisi pitänyt avata suutaan ja kertoa täällä karpeissa Sellon voivarastoista. Tai ehkei se johtunutkaan karpeista, että se voilaatu, jota käytän, oli ensi kertaa loppu jo lauantaiaamuna? Noh, eiköhän tästä selviä vähän aikaa noilla muillakin.

RUOKAA

Pari hassua kokeilua jäi mieleen tältä kiireviikolta. Kumpikin liittyi edellisviikon possutarjoukseen eli puolentoista kilon palaan sikaa (luineen, läskeineen, nahkoineen) tai paremminkin sen jämiin, eli siihen mitä jäi jäljelle, kun uunissa, padassa hitaasti mausteiden ja yhden sipulin kanssa kypsyneestä kimpaleesta oli syöty suurin osa lihasta ja perattu luut pois.

Siitä jämästä (padassa oleva neste, kiinteä ja sulanut rasva, nahka ja jotain epämääräisiä liharippeitä) tuli bamixoimalla paksua tumman ruskeaa tahnaa, joka tuoksui yllättäen vanhanaikaiselle ruskealle kastikeelle. Melkoinen ihme, kun tuossa ei ollut jauhoja yhtään, sipulia tosi vähän ja voitakin vain pikkuriikkisen (tai no...).
- Siitä tuli ensin ihan asiallista soppaa, kun massaa sekoitti kaupan tölkkihernekeittoon (tällä erää luomua), veden, sinappitilkan ja voilusikallisen lisäksi.
- Ja edellispäivänä siitä tuli pitsan pohjakerros tomaattisoseen ja tsililisän kanssa; pitsan alustana oli taaskin kolminkertainen minuuttisämpylä ja päällyksenä metwurstikuutioita, oliiveja ja keltaista paprikaa sekä mausteita ja juustoa.

PVM 12.10.2008

VIRTUAALILEIKKELEET, PÄÄPÄÄLLE ja METSÄSTYS/KERÄILYT ja RUOKA

Tämä viikonloppu on mennyt ruokapuolessa myös pääpään ja metsästyskeräilyjen suhteen, kun eilisen juttuhetken seurauksena lähdin kaivamaan arkistoista eri vuosikymmenten keittokirjoja ja niiden antamia ohjeita (muun muassa salaateille ja salaatinkastikkeille). Ja sehän vasta jännää olikin!
Varmuuden vuoksi pysyin tällä kertaa vertailuissani ähialueiden oppaissa, mm. siksi että tiedän niistä enemmän, kiitos suvun taitavien naisten ja heidän kertomiensa perinteiden.
Käytössäni oli lopulta (vanhemmasta nuorimpaan):
- Kotiruokaa vuosilta 1908, noin 1919, noin 1935 ja 1946
- Tanskalainen salaattikirja vuodelta 1930
- Muutama ruotsista käännetty populaarikirjanen 50-luvulta (salaatteja, voileipäherkkuja, pikkupaloja ja emännänkalenteri)
- Pari modernimpaa keittokirjaa 70-luvulta
ja sitten muutama vielä tuoreempi, lähinnä Suomi-Ruotsi-akselilla
Kyllä on muuten maailma muuttunut sadassa vuodessa, jopa ammattilaisten silmissä! (Puhun ammattilaisista koska kaikki vähänkin vanhemmat kirjat olivat ammattilaisten tekemiä ja joskus myös sellaisille tarkoitettuja eli oppikirjapuolta).

Salaattipuolella tuntuu kuin olisi puhuttu eri maailmoista, joista yksi oli vuosisadan alussa, sota- ja pulavuosina, kolmas hyvintoinvivaltio Ruotsin uusvanhasekoitus 60--luvulla ja sen rinnalla neljäs eli meidän nykyisemme joka nousi ja kehittyi (margariineineen, öljyineen, tuontitarvikkeineen ja aivan erityisesti täysvegaanisine kasvisruokineen) ilmeisesti vasta 60-luvulla, mutta otti nopeasti sellaisen monopoliaseman, että oksat pois. Mutta kuinka ollakaan, sekä sydäntaudit että diabetes ovat tulleet kuvaan vasta sen myötä, kun eläinrasvoja alettiin tietoisesti vähentää muutenkin kuin vain pula-ajan takia. JA näin kävi huolimatta merkittäväsi kasvaneesta ellei jopa runsaasta tuorevihannes- ja tuorehedelmätarjonnasta, jota tarjottiin oikeiden perinneruokien tilalle ja jota muutosta uudemmat kirjat niin hyvin kuvaavat.

***********************
Noh, kun sain nenäni irti kirjoista
- tein pitkästä aikaa mysin kaalipataa (sikanaudalla, ja korvaamalla liemikuutiot lipstikka- ja suppislisällä), täältä:
viewtopic.php?p=6809#p6809
- aloittelin Kotiruoan innoittamana lihapullakokeilut, joista jo toinen yritelmä oli kovasti autenttisen tuntuinen (ei reseptiä täällä). Jes!
- Ja 70-luvun Valittujen palojen Salaattikirjan avulla kokeilin vielä saksalaistyyppistä kaalisalaattia, jonka kastikkeena on viinillä ja viinietikalla maustettu pekonisilppu, mutta siihen en ollut vielä ihan tyytyväinen (ei reseptiä tästäkään). Voipi olla ettei sitä tule kokeiltua ihan heti uusiksi...

PVM 13.10.2008

VIRTUAALILEIKKELEET


Siellä ketjussa mainitsin partaäijän, jonka kulutus on vastoin Valion, KTL'n ja naistenlehtien ohjeita lähtenyt uskomattomaan nousuun juuri karppifoorumin aikana.

Tänä aamuna sattui käteen juttu jenkkien "Farmers market"-kaupoista, joita sikäläiset oikeaa ruokaa haluavat lowcarbilaiset ja westonpricelaiset suosivat samantapaisin keinoin kuin me karpit, eli verkkokeskusteluissa ja kansalaisjutuissa:


"Oikean ruoan" markkinointi on hankalaa, koska sinne ei kerry teollisuustuotannon tapaisia rahakeskittymiä minnekään. Sellaisen tuottaminen voi tarjota rehellisen elannon vaan ei koskaan omaisuutta ja helppoa elämää, toisin kuin suuren rahan elintarviketuotanto. Siksi kuluttajat olivat ja ovat avainasemassa ei-teollisten ruokien saamisessa kauppoihin. Mutta - mitä ilmeisimmin mekin voimme vaikuttaa. Onneksi

PVM 27.10.2008

VIRTUAALILEIKKELEET, PÄÄPÄÄLLE

Tämän päivän suurimmat saaliit taitavat liittyä näihin kahteen juttuun. Ensimmäisen eli Daily Telegraphin jutun ensimmäinen kuva kertoo sen tärkeimmäin. edessä on kasa juuri sellaista ruokaa jota itsekin söisin. Ja takana on 72-vuotias Barry Groves , eli vanha tuttu thincs-suosikkini, ja eurooppalaisia rasvakarppeja. Kuva on 40 vuoden eläinrasvansyönnin jälkeen otettu

Daily Telegraph'in juttu on täällä:
http://www.telegraph.co.uk/news/newstop ... e-fat.html
Ja The SUN'in juttu täällä:
http://www.thesun.co.uk/sol/homepage/wo ... 843718.ece

Ja laitan kummatkin kun ovat silleen hiukan eri kulmasta tehtyjä, mutta käytännönläheisiä.

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Savonlinnassa opittiin joskus, että sotilaitten annos tais olla 7 litraa. Kuulemma energian takia.



Hauskaa miten eri kantilta sitä nykyään näitä historiajuttuja tuleekin katottua

_________________
Kahvakuulalähettiläs.
(Sh)it's my life! | Sporttiteevee
Blogissa murkuloita ja satunnaisesti oikeetakin elämää.
"Tätä en olekaan koskaan yrittänyt, joten luulen, että se ihan varmasti onnistuu!" -Peppi Pitkätossu-

Ja Turun linnassakin ne olutmäärät olivat hurjia; muistelen mainintoja yli viiden litran päivätarpeesta?


Jep.
Ajattele, jospa se vanha ajatus olikin että kaikki nämä nykyisin ihmisravinnoksi suositellut korkean hiilarikuorman ruoka-aineet käytettiinkin kaikki tyynni ennen toisella tavalla?
- Kaikkein tärkkelyspitoisimmat (viljat, hedelmät) jalostettiin hiivalla olueksi, viiniksi, etikaksi ja viinaksi.
- Edellisten sekundatuotanto ja ruokajämät kierrätettiin takaisin hyötykäyttöön possulan ja kanalan kautta, joita varten jopa viljeltiin/hyödynnettiin ihan erikseenkin ainakin lanttuja, nauriita ja tammenterhoja
- Ja ruohoista tehtiin kaloripitoista ihmisruokaa toista tietä, märehtijöiden ruoasulatuksen avulla.
... ja vastalahjaksi eläimet lannoittivat maata, joka jaksoi taas tuottaa seuraavan satokauden...

Mutta nykyisin ihmisen pitäisi syödä nuo kaikki luonnonatimet sellaisenaan "kun niin on aina tehty"?? NOT!
Jos nimittäin kaikki pitäisi syödä sellaisenaan, tuhlaus kasvaa ihan älyttömäksi
1) koska tässä systeemissä sekundatuotantoa ei suostu käyttämään enää kukaan. Niinpä kaikesta ei-priimasta (matoisista ompuista itäneeseen viljaan) tulee pelkkää hukkatuotantoa - ellei niitä syötetä eläimille tai ellei niitä kompostoida ennenaikaisesti (mikä on tuhlausta sekin).
2) Ja koska hukkavirtaa eli sekundatuotantoa pitää näillä reunaehdoilla pienentää, kasviupuolen sato varmistetaan myrkyin, torjunta-ainein säilöntäainein ja keinolannoittein siemenestä kuluttajalle saakka... mikä tekee suuresta osasta maata, vettä ja ilmaa saastunutta jo tuotantovaiheessa
3) ja koska oikeasti tehotalous ei minimoi jätettä vaan vain ihmistyötä (eli tuotantokustannuksia), niin orgaanista jätettä syntyy mielettömät määrät vielä kauan sadonkorjuun jälkeenkin. Sitä tulee sekä suurilta tekijöiltä (malliin Koffiin ja Dansukkerin mäskit) että väliportaalta (kaupan ja einestuotannon hävikit) ja sitten vielä meiltä pieniltäkin, vaikka miten ostamme vain jo moneen kertaan valikoitua ja riisuttua primaa (kun kaatopaikka muuttaa tavallisen viattoman roskapussin aidoksi ongelmajätteeksi samalla sekunnilla kun kotiroskis tyhjennetään Ämmässuolle)
... Ja kaikki on hyvin, niin kauan kuin pidämme silmämme tiukasti kiinni ettemme tiedä jätevuoristamme mitään-

Noilla vanhoilla kierrätyksillä (olusineen, viineineen, sika-kanoineen, märehtijöineen) eli toimivalla sekataloudella luonnonantimet saatiin monta vertaa nykyistä tehokkaampaan käyttöön ilman keinolannoitteita, tuholaismyrkkyjä tai kaatopaikkojen ongelmajätevuoria. Ja ilman diabetestä ja sydäntauteja.

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Vautsi, siinä oli tekstiä kerrakseen! Panee ihan nostamaan hattua - jos sellaisen omistaisi - entisajan meiningille!

_________________
Jokainen taplaa tyylillään
http://www.vhh-123.blogspot.com/

PVM 12.11.2008

VIRTUAALILEIKKELEET, PÄÄPÄÄLLE

Sain Optimal Nutritionin (kiitos!). Nyt, omien kokemusten, mikrobiologiaa ymmärtävän eläinlääkärin, mitokondriakirjan, Elaine Morganin vesiapinoiden ja Kwasniewskin käytännön ohjeiden yhteisvaikutuksesta näköalat laajenevat niin vauhdilla ettei tahdo perässä pysyä... Tai siis hyvin pysyy. Perässä. Mutta ehkä se ei ole ihme kun yrittää pienillä aivoillaan katsoa lillukanvarsien yli ja nähdä kokonaiskuvaa yhteen kietoutuneiden asioiden takaa? Oli miten oli, nyt sitten olen kunnioituksesta ja nöyryydestä kippuralla näiden itseohjautuvien järjestelmien edessä, joita ihmiskehoksi, ekosysteemiksi tai ehkä jopa elämäksi kutsutaan.

Suomessa ei ehkä ihan vielä löydetä terveyden tai ravitsemuksen lähteille, mutta naapuri-Ruotsissa näkyy jo lupaavia merkkejä kansallisylpeyden palautumisesta myös ruokapuolella. Mikä aiheutti jo myydyn insuliinin merkittävän vähenemisen Taalainmaalla... vaikka miten kakkosdiabeteksen piti olla parantumaton tauti.

METSÄSTYS-KERÄILYT

Viimeiset omenat kerätty sukupaikasta vasta pakkasöiden jälkeen; lisäksi yksi tuttu tarjosi possunluita ja sisäelimiä (kiitos!), toinen hirvenmaksaa (kiitos, hakematta vielä), kolmannelta sain tämän vuoden tarpeet kuivattuja suppiksia, neljäs sitoi purjosta, valkosipulista ja ruusunmarjoista kukkakimpun... ja pihasammaleesta teimme sammalvuoteen juhlapöydän herkkujen alustaksi. Siideri meni jo, mutta kohta pääsee ehkä jo maistamaan omena-luumuviiniä.

RUOKAA. Ekun ihan pidot

Rakastan syksyä! Kynttilät ja ystävien seura sopivat sadonkorjuun ja kiitosjuhlien pimeneviin iltoihin. Niinpä meillä oli pidot viime viikonloppuna, tärkeille ja rakkaille ihmiselle. Sain järjestettyä jopa kotilomaa ruokaprojektiin eli valmisteluihin. Melkein kaikki oli omavaraista tai tuttavatekoista. Ja kotimaista.

Omenoin koristetussa sammaleisessa noutopöydässä
- Lihapyöryköitä (Kotiruoka 1908’n hengessä) ja hirvibalkania (Pajuniemen syyssesongin tuote) sekä näiden seuraksi kylmät soosit (paholaisen kastike, sipuli-jogurttikastike, kotisinappi)
- Aitoja karjalanpiirakoita ja viljavaivaisille siemenrieskaa (jossa munia ja voita määrällisesti enemmän kuin siemeniä); seuraksi voiruusuilla somistettua voita, munaruusuilla somistettua munavoita ja aiolia ihan ilman ruusuja.
- Perunasalaattia (Kotiruoka 1908’n hengessä) ja sen seurana vielä relishiä ja kaksiraitavati, jossa ituja ja puolukkasurvosta

Juhla- ja ruokajuomina:
- Kotisiideriä, omenatuoremehua, vettä, vissyä.

... ja päätteeksi herraskaisessa, damastiliinaisessa jälkiruokapöydässä:
- Keisarinpiirasta marja- ja/tai kermasooseilla
- Tannisen pipareita viljaa sietäville
- Kahvia, teetä ja jälkeisiin puolukka-karpaloboolia.

/muoks: Ja keskustelu näistä pidoista jatkuu täällä:
viewtopic.php?p=725450#p725450

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

PVM 23.11.2008
Mietelmä Silesiasta: You eat anything, you say anything


VIRTUAALILEIKKELEET, PÄÄPÄÄLLE

New England Journal of Medicinestä (marraskuu 2008) löytyi uunituore editoriaali, joka sopi niin hyvin tämän hetken pohdintoihin, jotka puolestaan ovat heränneet Kwasniewskin kirjassaan selitettämiin hiilarivalintoihin (sekä määrässä että laadussa) ynnä muiseluun siitä miten ja muutamalla vanhalle zoneilijatutulla on käynyt muutaman vuoden ylläpidon jälkeen. Pari niistä kirjoitti ja kyseli mitä tehdä. Olivat jatkaneet zoneksi katsomallaan ylläpidolla** eli zonen rasvalaatu- ja hiilarilaatusuosituksilla sekä laihdutukseen tarkoitetuilla 30-30-40 systeemillä, mitä kai voisi sanoa hyväkarpiksi. Pari tällaista huomasi saaneensa diabetes-2'n.

Viite: http://www.ajcn.org/cgi/content/full/88/5/1189
... ja lainaus ihan editoriaalin lopusta:
"In conclusion, obesity and diabetes rates were low when total fructose intake was in the range of 25–40 g/d. Conclusions as to the safe and prudent amounts of fructose consumption will require carefully controlled dose-responses studies in different populations, including subjects with metabolic syndrome who are at greater risk of diabetes and cardiovascular disease, rather than depending on meta-analyses of existing studies of mixed design and duration. Clinical trials with low-fructose diet interventions also will be useful in determining the effects of lowering fructose consumption on metabolic outcomes."

Tämän jälkeen GI ajattelussa yhdistettynä rajoittamattomiin hiilareihin ei enää ole paljoa mieltä. Samoin takaa voi kuultaa syy, miksi vähärasvaisella ruokavaliolla elävät kitavalaiset ja japanilaiset kovin vähän sekä hedelmiä että sokeria.

Ja jos ajattelua jatkaa vielä K- ja D-vitamiiniin, niin johan alkaa hahmottua myöskin se,
miksei sen enempää Japanissa kuin Ranskassakaan myöskään harrastettu kokojyviä vaan ihan reilusti valkoista riisiä, ranskanleipää ja ranskalaisia perunoita.

**************
** Se "Zoneksi katsottu ylläpito" liittyy hiilari- ja valkuaismääriin ylläpidolla, eikä niiden väärinlukemisesta voi oikein syyttää tavallisia ihmisiäkään, koska vain yhdessä kohdassa Sears on sanonut miten ylläpito tehdään. Hänen mukaansa se tehdään niin, että EI lisätä valkuaisia EIKÄ lisätä hiilareita vaan vain rasvaa. Jonka jälkeen "30-30-40" on enää muisto vaan.
... toki tuo ratkaisee vasta fruktoosiongelman osan muttei vielä ylenmääräistä Pufan-saantia hänen rasvasuosituksillaan, mutta on se silti parempi kuin aito 30-30-40 ylläpidolla. Joka iimeksi mainittu siis ei toimi ainakaan diabetekseen tai lihomiseen taipuvaisilla.

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

PVM 21.11.2008
Rasvaliukoisista vitamiineista; eläinkunta vs. kasvikunta vs. lisäravinteet

VIRTUAALILEIKKELEET, PÄÄPÄÄLLE

Kun verkosta löytyi sopiva yhteenveto, niin laitan linkin tänne samoin tein.
http://www.modernforager.com/blog/2008/ ... find-them/
Ja tässä suomeksi otteita tuosta ja lisämietteitä.

Kyse on nyt rasvaliukoisista vitamiineista ADKE. Toisin kuin aiemmin kuvittelin, niitä ei asiassa noteerata hyvin Edes Finelissä, saati tuoteselosteissa. Vitamiinitiedot vain näyttävät olevan tuolla. Mutta jos tuntuu että olet kuullut vastaavasta aiemmin, niin kyllä, tämä sumutus on lähes yksi yhteen samaa kuin mitä rasvojen tuoteselosteissa tulee esiin. Ja syykin näyttäisi olevan selvä - arvaatko mikä? Mutta ei vielä siitä, aloitetaan tästä:

A-vitamiini eli retinoli:
Tätä voi saada sekä lähes täydellisesti A'ksi muuttuvana retinyyli palmitaattina, eläinkunnan tuotteista.
... tai kasvikunnasta beettakaroteenina, josta keho pystyy muuttamaan A-ksi alle 10%. Ja muuntoteho vaihtelee yksilöllisesti tuosta eli heikosta vielä heikompaan.
Erottaako Fineli, ruokien tuoteselosteet tai suomalaiset ravitsemusasiantuntijat näitä kahta aivan eri tavalla toimivaa eli eläin- ja kasvilähteistä A'ta toisistaan?
Fineli EI erottele, eipä tietenkään. Eikä kukaan muukaan. Eihän A'ta yleensä edes mainita, paitsi pelottelumielessä.

D-vitamiinit:
Suurin lähde on edelleen aurinko.
Mutta lisäksi tätä lukevat karpit kai jo tietävät, että ikävä kyllä D-vitamiineiksi kutsuttuja yhdisteitä on useampia, ja etteivät ne suinkaan vaikuta samoin. Mutta että ne listataan samoiksi.
Eläinperäinen D ynnä aurinko ovat ne jotka rulettavat ihmiskropassa, kun taas niistä toisista ei ole taaskaan juuri mihinkään, huonon muuntautumisen takia.
Ja silti D-paletin jokaista on tarjoiltu meille kuluttajille (ja vaikkapa vauvoille) yhtäkaikki samana - ihan viime päiviin saakka.
Erottaako Fineli, ruokien tuoteselosteet tai suomalaiset ravitsemusasiantuntijat näitä toisistaan?
JOtkut ravitsemusihmiset puhuvat (joo, pelottelumielessä taas) ja (tietysti!) kalliita ravinnelisiä tarjoten.
Kaikki eivät, minkä kuulee mm margariinien D-vitamiinihypetyksissä (niissä on D'tä lisäaineena; arvatkaa kumpaa?)
Mutta Fineli EI erottele. Eivätkä tuoteselosteet.

K-vitamiinit Eli vesiliukoinen K1 ja rasvaliukoisten K2-sarja (joista jälkimmäisistä tärkeimmät K2-MK4 ja K2-MK7)
Jako on selvä vaikka vähän mutkikkaampi:
- K1 vitamiineja saadaan kasvikunnasta,
- K2-MK4 on puhtaasti eläinperäinen; parhaat lähteet munankeltuainen, voi ja maksa
- K2-MK7 on bakteeriperäinen eli hapatuksen tulos (ja vanhojen japanilaisnaisten tutkimuksessa se oli heikompi teholtaan kuin MK4)
Jatketaan: Ihminen (tai ihmisen suolistobakteerit) eivät pysty tekemään ykkösestä kakkosta ihmiskropan tarpeisiin. Piste.
Erottaako Fineli edes K1 ja K2-vitamiineja? Ei. Fineli EI erottele. Puhutaanko näistä missään tuoteselosteessa? Ei. Erottavatko suomalaiset ravitsemusihmiset näitä toisistaan? En ole ainakaan kuullut koskaan niin tapahtuneen. (Itse asiassa lääkäritkin puhuvat vain K-vitamiinista kehottaessaan marevan-potilaita välttämään vihreitä kasviksia, kun oikeasti vain ja ainoastaan vesiliukoinen K1 on se veren hyytymistä edistävä vitamiini; rasvaliukoinen K2 on jotain ihan muuta)

E-vitamiinit. Näitä ei yhtä eikä kahta vaan peräti 8 erilaista (neljä tokoferolia ja neljä tokotriolia)
Nyt meni vaikeaksi, mutta
- Sekä elintarviketeollisuus vitamiinipillerien valmistajat käyttävät vain yhtä eli alfa-tokoferolia (samaa jota käytettiin aikoinaan Suomessa aika hyvin vaiettussa margariinitutkimuksessa). Tämä yksinkertaistus toimii hyvin kropan ulkopuolella, koska kaikki E't ovat antioksidantteja (joskin tokotriolit näyttävät olevan pikkuisen parempia kuin tokoferolit). Mutta ettäkö kaikki samanlaisia??? ... ehei... etenkin kun E't näyttäisivät toimivan korpassa myös ihan muissa tehtävissä kuin antioksidantteina. Tiedeviitettä en laita tähän vaan hihistelen sen tuloksia lainaamalla (voin privata tiedehifiä haluaville) helpommasta yhteenvedosta:
"However, new research suggests that vitamin E may serve most importantly as a signaling molecule, not as an anti-oxidant. Vitamin E also appears to have a function in heart disease prevention through regulation of phosphorylation cascades. Further, a metabolite of delta-tocopherol has a regulatory effect on sodium in the blood, possibly contributing to a blood pressure lowering effect. Finally, vitamin E has proven in rats to reduce infertility, improving sperm production in males and the ability of females to carry to term."
Arvatkaapa, erottaako Fineli, tuoteselosteet tai suomalainen ravitsemusinformaatio näitä?
Bingo. Hyvin arvattu

Yhteenveto vitamiineista, lähteistä ja nykysuosituksista:

Kysymys 1. Mistä saa parhaiten ihmiselle sopivia rasvaliukoisia vitamiineja?
Aivan. Munankeltuaisista, voista ja maitorasvoista, maksasta E'tä lukuun ottamatta.
Niitä kaikkia saadaan parhaiten kiellettyä kielletymmistä eläinkunnan tuotteista, nykysuosituksiemme mukaan.

Kysymys 2. Miksi luonto on järjestänyt niin että samasta lähteestä saa kaikkia?
Ilmeisesti siksi, että yksi vaikuttaa toiseen ja sen tehoon.
Siksi mm suurin osa D-vitamiinin puutostutkimuksista tai näyttääkin liittyvän K-vitamiinin puutokseen.
Ja A-vitamiinin myrkyllisyys joka kerta bongaa takaisin D-vitamiinin (ja siitä eteenpäin K-vitamiinin) puutokseen.

Ja kysymys 3. Miksi ravitsemussuositukset tai Fineli eivät erottele vitamiineja niiden tehon mukaan?
Niinpä...

/muoks/ .... ja kommentit on siirretty tänne:
viewtopic.php?p=731303#p731303

PVM 15.12.2008
Kommentteja nk GI-ruokavalioista

VIRTUAALILEIKKELEET, PÄÄPÄÄLLE

AREn täällä selittämä saksalaisen lääkärin ruokavalio
viewtopic.php?p=740752#p740752
kuullostaa täysin normi-GI’ltä, joka voi monelle toimia porttina virallisterveellisen ja karpin välillä, ja jolla ainakin tarkasti ohjeita seuraten voi laihduttaa suhteellisen turvallisesti. Näitä ovat Zone, Monignac, Ruotsin Paulun, Suomen kutrailu... ja moni muu. Kalliita, "salonkikelpoisia" ja pitkän päälle eli ylläpitovaiheessa kautta linjan lopulta yllättävän riskialttiita eli jopa epäterveellisiä ne silti ovat kaikki, ellei jossain poiketa kirjoitetusta tekstisä. Jos ei, niin ne (kiltit naiset), joiden kroppa antaa periksi vuosien yritysten jälkeen, jäävät näissä aina lopulta syyttämään itseään.

Miksi epäterveellisiä? Ylläpidolla mutta vasta silloin niihin kaikkiin ilmestyy yllättävä ongelma. Eli sitten kun kaikki kalorit on saatava ruoasta (eikä laihduteta enää), niin mistä ne kalorit sitten voi ottaa turvallisesti? Ja tässä kysymys on nimenomaan määristä, laskee ne sitten grammoina tai ylläpitokalorien prosentteina

1. Valkuaisen määrää ei voi pitkän päälle pitää edes 30 prosentissa (se on 150g per päivä 2000 kalorin perusylläpidolla). Kyse ei ole vain kalleudesta vaan terveysriskeistä. Vanhoissa kulttuureissa ja nykysuosituksissa ollaan tästä liikuttavan yksimielisiä; kaikkialla valkuaisen määrä on jäänyt 10 ja 20% väliin, on kyse sitten maasaista tai eskimoista tai japanilaisista tai sveitsiläisistä tai kitavalaisista tai ranskalaisista. Eivätkä edes karppilan pitkän linjan terveenä pysyvät lihanhimoisimmat harrasta juurikaan yli 150 g valkuaismääriä (jokamikä on paljon kuluttavalla vasta 20% ylläpidosta, koska kokonaiskalorimäärä kasvaa urheillessa). Googlaamalla sanoilla ”Kimkins” tai ”rabbit starvation” löytyy lisää tietoa.
--> valkuaisilla täytetään ekat 10-20% (eli 50-100-150g valkuaista)
--> Ja tämä on melkoisen kestävä ohje sekä karpille että tavikselle ja sekä virallisohjeiden että perinneruokien voimalla eläville. Mutta huom: prosenteissa puhutaan ylläpitokaloreista, ei laihdutuskaloreista kun taas grammoissa laihdutus ja ylläpito ovat sama juttu.

2. "Hyviä hiilareita" ei voi nostaa määrättömiin koska se nostaa fruktoositason häiritseväksi. Ja fruktoosi on glukoosiakin hankalampi, koska se lisää hapetusstressiä kehossa – ja vielä paikoissa joihin antioksidantitkaan eivät herkästi ehdi apuun ajoissa. Siksi fruktoosin määrästä keskustellaan tiedepiireissä vilkkaasti. Perinneruoista ei keskustella, sen sijaan niissä fruktoosin määrä jää kaikkialla reilusti alle 10% (päiväenergiassa 50g), olipa kyseessä sitten runsas- tai vähähiilarinen perinne (Japani, Kitava, Kreikka, maasait...). Ja tämä sopii hyviin NEJM’in marraskuun numerossa spekuloidulle turvalliselle fruktoositasolle, jonka maksimiksi ehdotettiin luokkaa 25g... 40g per päivä. Mikä tarkoittaa karppikielellä joko ruokaa, jossa tärkkelyksettömiä hiilareita saa alle 20% tai jossa syödään runsaasti tärkkelystä - mikä taas ei kuulu enää hyväkarppiinkaan.
--> Hyvien hiilareiden raja VHH’lla päättyy ensimmäiseen 20 prosenttiin
--> Hiilareista turvallisin on tärkkelysglukoosi eli juurikin hyljeksityin hiilari. Silti juuri sitä käytetään runsashiilarisissa ja vähärasvaisissa perinneruoissa (riisi, peruna, bataatti, maissi, leipä, puuro). Mutta, mutta... aika moni karppi on jo saanut kehonsa entisessä elämässä sen verran rikki, ettei tuolle linjalle ole paluuta.

3. Entä "hyviä öljyjä ja pähkinöitä” eli "hyviä kasvirasvoja"? Siellä ongelmaksi nousee LA eli linoleenihappo eli kropalle erinomaisen ikävä lyhyt (18-hiilinen) omega-kuutonen, johon kasvit mielellään säilövät varastojaan (ehkä eläinkunnan aiheuttamaa tuhoa vähentääkseen?). Se tekee samaa kuin glukoosi tai sitä vahvempi hapettaja eli fruktoosi... mutta vielä tehokkaammin. Perinnekulttuurureissa LA’n määrä jää kaikkialla alle 2% ja virallisella puolellakin ehdotus on alle 5%.
--> ”Hyvien rasvojen” yläraja saadaan tiukoilla laaturajoituksilla nostettua 30 E%, edellyttäen että öljy on oliivia ja ettei pähkinöitä käytetä kovin runsaasti.
--> Ja taas: ainoa turvallinen rasva runsaasti käytettynä on tyydytetty rasva - eli virallisen puolen pahin pahis. Se palaa niin puhtaasti, että joka ikinen vuosia ja vuosikymmeniä ylläpidollakin toimiva VHH tyyli joutuu tukeutumaan siihen (Atkins, Heikkilä, AnnikaD ja jopa salaa Monticnac). JA siihen turvautuvat terveinä pitävät eurooppalaisetkin ruokavaliot, vaikkei siltä aina näytäkään (mm Sveitsi, Ranska ja Kreikka, jossa viimeksi mainitussa rasvaisen juuston kulutus on maailman korkein).

Mitä tulee jos nuo yllä olevat ynnää yhteen ja yrittää pysyä vain hyvissä valinnoissa?

valkuainen (10-20%) + hyväthiilarit (0..20%) + hyvärasva (max 30%) = 40-70% kaloreista
... mutta kun elämiseen tarvittaisiin täydet 100%, silloin kun ei laihduteta.

Eikö olekin mielenkiintoista?
Etenkin kun yksikään näistä GI-guruista, jotka koettavat tehdä asian yhtä aikaa sekä "hyväksytyn terveellisesti" ja ”hyvillä, rajoitetuilla hiilareilla” ota tähän kantaa, joko siksi etteivät tiedä niistä, tai siksi että tietävät ettei noita voi oikeasti yhdistää. Tai vain siksi ettei heidän tarvitse – hehän myyvät pääasiassa laihduttajille.

/muoks/ .... ja kommentit on siirretty tänne:
viewtopic.php?p=741259#p741259

PVM 18.12.2008
Kalori ja kalori ja omegakuutoset: Mitä tutkimukset kertovat rasvan laadusta ja lihomisesta

VIRTUAALILEIKKELEET, PÄÄPÄÄLLE

Kun nyt rasvojen laadusta puhutaan melkoisesti, ja omega-kuutosetkin mahtuvat joskus mukaan, niin vaihteen vuoksi yksi tuoreempi englanninkielinen yhteenveto löytyy täältä. Siinä kerrotaan, miten amerikkalaisten lihominen (kansakuntana ja tilastoissa) kulkee kovin kätevästi omega-kuutosten kanssa käsi kädessä.

Eikä kyse ole edes sen kovin suuresta muutoksesta. Jenkit saavat nyt tätä elämän eliksiisiä vaivaiset kolme kertaa enemmän kuin sata vuotta sitten. Ja kyseessä on todellinen Tri Jeykell / Mr Hyde ravintoaine: linoleenihappo eli LA on elintärkeä eli essentielli rasvahappo, koska keho ei pysty sitä muodostamaan. Vähäinen määrä on suorastaan pakollista saada ruoasta. Mutta tässä enempi ei todellakaan ole parempi; jo tuplaus saa ikäviä aikaan. Ja kyseessä on siis finelinkin tuntema yleinen 18-hiilinen, monityydyttämätön rasvahappo omega-6 tyyppiä. Arvatkaapa (tai katsokaa) mistä sitä saa? Ja arvatkaa (tai laskekaa ruokakorin kanssa) miten vähällä runsaskasvirasvainen karppi tuon määrän saa.

Linkki 1, kivoilla ja selkeillä kuvilla, jotka joku kuitenkin kohta selittää vain tilastoharhaksi
http://wholehealthsource.blogspot.com/2 ... -gain.html

Mutta koska tuo oli vain tilastoja ja koska se iso kysymys on edelleenkin että onko kalori kalori,
niin tässä suora linkki samassa jutussa mainttuun rottakokeeseen vuodelta 1993.
http://jn.nutrition.org/cgi/reprint/123/3/512
Kliinissä labrakokeissa (jollainen tämäkin oli) on se hyvä puoli, että varsin montaa muuttujaa voidaan aidosti konrolloida tai suorastaan vakioida. Niinpä tässä kolmeen eri ryhmään jaetuille rotille syötettiin täsmälleen sama kalorimäärä ja täsmälleen sama makroravinnemäärä ja jopa likipitäen sama omega-kolmosmäärä runsasrasvaista ruokaa. Ainoa ero oli bulkkirasvan laadussa. Niinpä:
- rottaryhmälle numero 1 suurin osa rasvasta oli lehmänrasvaa (edible beef tallow lipid eli ET-L)
- rottaryhmälle numero 2 suurin osa rasvasta oli oliiviöljyä (olive oil lipids eli OO-L)
- ja rottaryhmälle numero 3 se olikin auringonkukkaöljyä (safflor oil lipids eli SAF-L)
Kalaöljyä ei saanut kukaan vaan omegakolmoset annettiin pellavalöljynä kaikille

Ja kuinkas sitten kävikään?
- Lihoivatko rottaryhmät saman verran samoilla kaloreilla ja samoilla makroilla? No ei.
- MIkä ryhmä lihoi eniten, mikä vähiten? Ks kuva 1
- Entä miten omegakolmoset kuluivat syönnin jälkeen (puhe on rasvojen in-vivo hapettumisesta kropassa)? Se tarkastettiin radioaktiivisella hiilellä merkatulla omega-kolmosella, joka syötettiin rotille normaalisti, ja jonka kehosta poistumisen tarkastelulla saatiin kuva kyseisen rasvan hapettumista eli radikalisoitumisesta. Tulos on esitetty kuvassa 4, mikä tulos sopii hyvin lihaksiin ja rasvakudokseen säilötyn omega-kolmosen vaihteluiden kanssa (näistä kuvissa 3 ja 5, edellisessä ilman radioaktiivista merkkausta ja jälkimmäisessä sen kanssa).

Kuinkas tuossa nyt noin kävi?
Miksi pehmeimmät solukalvot ja paras omega-kolmospitoisuus kehossa saatiin tyydytetyillä eläinrasvoilla?? ??
Ja... miksi tämä voitiin osoittaa jo 15 vuotta sitten, muttei kukaan tunnu enää muistavan/tietävän sitä??? ??? ???

Lähdenpäs nauttimaan kermaista luuliemikeittoa. Hyvää ruokahalua itse kullekin o/