Ehkä sentään

Ja jos eläisin Välimerellä, käyttäisin varmaan oliiviöljyä nykyistä enemmän, samoin kuin varmaan täysrasvaista fetaa (jos sattuisin elelemään Kreikassa), perinteistä yrttimaustettu laardia ja voita (jos maa olisi Italia) ja tammenterhoilla eläessään herkutelleen mustankinkun upeaa rasvaa (Espanjassa). Ja ehkä sielläkin rajoittaisin pitkään säilytetyn ja/tai kaukaa rahdatun muovipullokaman määrää?
Ja kun en asu siellä, tyydyn täkäläisiin herkkuihin eli kunnon voihin ja tilaisuuden salliessa jopa luomuun sianihraan. Mutta minulle onneksi Sveitsissä (Afrikassa, volganmutkan takana ja Tiibetissä) on kuulemma selvitty terveinä maitorasvallakin; ja possua puolestaan harrastivat ja arvostivat kuulut okinawalaiset.
Mutta nyt paistaa päivä risukasaan myös meillä. Pitkän itujen, sipulin, juuresten ja kaukaa kuskattujen turhuuksien varaan rakennellun talven jälkeen voi vihdoin poimia yrtit rasvapaistoksiinsa suoraan pihalta, melkein välimerelliseen tapaan. Nokkonen, vuohenputki, koiranputki, ketunleivät ja pihlajanversotkin odottelevat vain poimijaansa. Ja kohta ehkä hormanversotkin; oletko koskaan maistanut niitä kuorittuna ja voissa kuullotettuna?
_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä.
Tyyli täällä, kliksEi eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)