Harjoittamalla taistelutaitoja ja suunnittelemalla etukäteen niin hyvän porukan (meikäläisellä on kaksikin, jossa aiheesta on keskusteltu huumorimielessä spekuloiden, mutta sillä ajatuksella että jos oikeasti napsahtaa, niin näin sitten toimitaan) ko. tilannetta varten, että haluttujen ruokatarpeiden ja muiden resurssien ryövääminen muilta onnistuu. Ensin nopeat (ja pätevät) syövät hitaiden ruuat, minkä jälkeen päästään siihen että nopeat syövät hitaat.

Operaatio alkaa sillä, että ensin hankitaan oma Pasi (porukassamme jokunen joilla idea siitä miten se onnistuu), sen Pasin kanssa onkin sitten helpompi hankkia muita resursseja.

Melko alkupäässä on myös tarkoitus 'valloittaa' sopiva vanha pieni ruukkikaupunki tms. jossa on museoitu vesivoimala. Tai sitten Helsingin teollisuusmuseon alue, joka tuottaa sähköä siitä viereisestä putouksesta. Sotimalla ne resurssit saadaan, kun niistä on pula, se on valitettava tosiasia.
Ongelmallisin asia sivilisaation romahtamisessa on se, että keskusvalta hajoaa, eli ei ole enää poliisia, oikeuslaitosta, järjestäytynyttä yhteiskuntaa jne. (Eikä kyllä sitten toki ruuantuontiakaan jne. eli resurssit vähenevät.) Homo sapiens lajina tuppaa palaamaan sukuvaltaan aina, kun keskusvalta ei toimi kunnolla (tällä hetkellä esim. Sudan ja Afganistan). Mutta ei sen tarvitse ollenkaan olla biologinen suku, se voi yhtä hyvin olla harrastusporukka, ystäväporukka tms. Tärkeintä ko. tilanteessa on olla sopivan vahvan ja pätevän porukan jäsen, sitten niitä resursseja on helpompi varmistaa itselle.
Ja karpaaminen varmistaa sen, että lääkkeille ja lääkäreille on hyvin vähän käyttöä, joten ei tarvitse niitä antibioottejakaan varastoida ainakaan kovin paljon. Traumalääkäri voisi kyllä olla hyvä lisä porukkaan, samoin kuin välineistö, sillä kun sitä ruokaa ja muita tarpeita ryhdytään huonommin järjestäytyneiltä ryöväämään, niin vammojahan siinä toki voi tulla.
Summa summarum: Sitä ei kannata pohtia millä elää, vaan sitä millainen porukka on koossa hankkimassa sitä millä elää.