karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tämän lisäksi on tullut HIIT, eli http://en.wikipedia.org/wiki/High-intensity_interval_training ja lause "Long aerobic workouts have been promoted as the best method to reduce fat, as it is popularly believed that fatty acid utilization usually occurs after at least 30 minutes of training. HIIT is somewhat counterintuitive in this regard, but has nonetheless been shown to burn fat more effectively."

Muistelen kehon toimivan niin, että rasvanpoltto lähtee toden teolla käyntiin vasta treenin jälkeisenä päivänä. Lipaasi (rasvaa hajoittava entsyymi) aktivoituu (näkyy verikokeessa) ja mm. CO2 tuotto kasvaa. Tärkeää myös havaita lause "Timmons' group has shown that two weeks of HIIT can substantially improve insulin action in young healthy men." ja vielä "Timmons was able to demonstrate that about half of the responsiveness of aerobic capacity to HIIT was genetically determined."

HIIT ei ole mitään uutta. Urheiljat ovat jo ainakin 100 vuotta tehneet kovatehoisia intervalliharjoituksia. Nämä ovat kuitenkin niin fyysisesti kuin henkisesti erittäin vaativia ja lähinnä virittävät pitkäkestoisilla pk-lenkeillä, puolipitkillä vk-lenkeillä ja lyhyehköillä mk-vedoilla hankitut ominaisuudet huippuunsa. Niitä ei vedetä läpi vuoden, ne ovat kuin vahva lääke, käytetään vain harkiten. Ylirasittavat helposti ja johtavat vammautumiseen läpi vuoden vedettynä.

Kuntoilijallakin paras tulos niin kaikkien kunnon osa-alueiden kehittymisen kuin terveyden kannalta pitkällä tähtäimellä saavutetaan kun noin 70% harjoittelusta on pk-tehoilla, 20-30% vk-tehoilla ja 0-10% yli anaerobisen kynnyksen olevilla tehoilla.

Ja mitä huippukestävyysurheiluun tulee, niin puhutaan 10 000 tunnin säännöstä. Kokemuksen mukaan tuon verran on treenitunteja oltava alla, ennen kuin menestystä aikuisten sarjoissa voi tulla (noin 10 vuotta tuhannen tunnin treenivuosia). Ei siis ihan riitä pelkkä kymmenien sekuntien HIITeillä, vaikka varmasti niin moni menestystä hamuava mutta laiskanpuoleinen sitä toivoisi

Suomalaisten ja norjalaisten nuorten hiihtäjien treenissä on juuri tässä ero: silloin kun suominuoret jo kisaavat ympäri Suomen ja vetävät lyhyitä intervallitreenejä (kun isukki on vienyt autolla pururadan varteen), niin norskinuoret treenaavat erittäin määräpainotteisesti, luovat raudanlujaa peruskuntoa jolle rakentaa tehoharjoittelua ja vaativaa kisaohjelmaa, ja näin saavat tuon 10 000 tuntia vähintää 5 vuotta aikaisemmin kasaan kuin suomalaiset. Ja perustuen tähän pitkäjänteiseen pohjatyön tekemiseen, norskit kestävät kovempaa treeniä ja kisaohjelmaa sitten aikuisena kuin suomalaiset, jotka ovat aivan liian usein sairaina tai vammautuneina.

Juoksu tosiaan on ikävää ja raskasta, ja h-tin tylsää.

_________________
Uushullu

Kuuntelen Kroppaa

Kyllä, juoksu on raskasta, tylsää ja sisuskalut valittavat tärinästä (löysät ligamentit joka paikassa, myös siellä sisuskaluja paikallaan pitelemässä), vaikka on normaalipainoinen ja täysin kunnossa. Minkä lisäksi pää puutuu pahasti ja/tai mieli alkaa hälisemään ikävästi koska juokseminen on liian helppoa ja yksinkertaista. Matalatehoista budotreenausta lyhyillä ajoittaisilla tehomaksimihuipuilla sen sijaan menee ilolla ja nautinnolla vaikka 11 tuntia päivässä, mikä oli viime kesän treenileirin ennätyspäivä.

Rakastan teorioida ja yksi lempiteorioistani on se, että aika iso osa ihmisten liikuntaharrastuksen vähäisyydestä johtuu siitä, että kaikille suositellaan sokeasti samoja lajeja: juoksua, jumppaa, uintia, aerobiccia, muita vastaavia hölkkää-listahittien-parissa-typeryyksiä, joukkuepelejä jne. Jos minä olisin noista joutunut valitsemaan, eipä tulisi liikuttua ollenkaan.

MIksi ihmisille ei suoraan sanota, että ensin pitää etsiä aika kauankin ja kokeilla montaa lajia ennakkoluulottomasti ennen kuin löytää sen mistä oikeasti tykkää niin paljon, että se itse suoritus on nautintoa, eikä tarvitse vaan motivoitua jollain mitatuilla tuloksilla ja niiden paranemisella? Ehkäpä jonkun mieluisin laji onkin vatsatanssi, bharatanatyam, moderni tanssi, jokin eksoottinen pienen porukan budolaji jota treenaa suomessa vain 50 ihmistä, jokin outo joogan alalaji, curling tai vaikka Kummeliporukan lanseeraama tamppaus.

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.

Sitähän se on huonokuntoisena. Vaan kun kunto on niin hyvä että reipaskin meno tuntuu vaivattomalta, niin se tuottaa suurta nautintoa. Vanhakin ikäänkuin nuortuu, velat muuttuu saataviksi ja silleen

Ikävä uutinen sulle, ääliö. Kunto on hyvä, ellei jopa erinomainen. Tylsä vaan on raskasta.

_________________
Uushullu

Kuuntelen Kroppaa

Niinpä tietenkin. Vo2max?

Olen jokseenkin samaa mieltä. Tosin tässä on yksi mutta. Se, että kaupunkien ja paikkakuntien liikuntatarjonnassa on isoakin vaihtelua. Jossain Helsingissä varmasti pystyykin noita kaikkia listaamiasi lajeja harrastamaan, mutta on myös paikkakuntia, joiden ohjattu liikuntatatarjonta rajoittuu naisten jumppaan ja lentopalloon.

Toki kotona pystyy harjoittelemaan yms., mutta on myös lajeja, joissa todella tarvitaan ohjausta, jotta ei loukkaa paikkoja. Itse käyn esimerkiksi vatsatanssitunneilla. Kyseisessä tanssissa on ihan älyttömän tärkeää perustekniikan hallinta, että ei satuta lonkkia, polvia ja nilkkoja.

Että joissain tapauksissa on vaan tyydyttävä siihen jumppa-lenkkeily-kotiliikunta -vaihtoehtoon. Mutta toisaalta tässäkin voisi korostaa sitä, että liikuntaa tulee myös monessa muussa toiminnassa oheistuotteena. Esim. tuossa männä kesänä kunto kasvoi mukavasti klapeja tehdessä.

ps. Musta juoksu on kivaa, varsinkin kun nilkka nyt leikkauksen jälkeen tekee yhteistyötä. Tosin pitkät lenkit ovat ajantuhlausta, mielummin käyn lyhyemmillä lenkeillä, jotka pyrin juoksemaan joka kerta vähän nopsempaan. Sellainen 5-6 km on sopiva matka.

_________________
"Experience is not what happens to you; it's what you do with what happens to you." - Aldous Huxley

Pölinöitä vol. 4 ja palstaunelmia

Oulaliina jolkottelee kohti puolikasta

Ja myös järkeville normaalipainoisille terveellinen vaihtoehto. Verensokeri pysyy mukavan tasaisena ja nälkää ei ole.

Okei. En tiedä tarkoititko viittauksellasi minua, mutta ikäväksesi joudun myöntämään, että olen normaalipainoinen. Toki teen pääosin pk:ta, mutta se tuossa teoriassasi tökkii, että jos hiilihydraatteja ei ole (kuten minulla ei ole kun en niitä suurissa määrin nauti), kyllä sen kehon on pakko jostain se energia ottaa eli rasvasta. Ja ne kovat treenit (vedot, tv-kovat jne. about 20 % harjoitusmäärästä) myös teen kovina, eikä ole ongelmia jaksamisen kanssa. Pointtini on se, että sokeria ei ole pakko mättää voidakseen treenata, edes kovaa. Maralle ei varmasti me:tä tule karppi tekemään, mutta so not, ei moni sokerinmättäjäkään pääse sitä kokemaan.

_________________
"Ovatko Pohjois-Karjala-projektin opit unohtuneet?" -tutkimusprofessori Tiina Laatikainen, THL.

Eli syöt sen verran hiilaria että ehdit saada glykogeenivarastoihisi riittävästi hiilaria ennen seuraavaa kovaa treeniä. Ihan hyvä periaate. Liikuttaessa yli aerobisen kynnystason olevilla tehoillahan pääasiallinen energialähde on glykogeeni. Ja anaerobisella kynnyksellä lähes yksinomaan glykogeeni.

Tässä muuten nimimerkin Reipas kokemuksia liikuttaessa kovilla tehoilla kun karppaa:
viewtopic.php?f=3&t=66530&p=1808949#p1808949

Ja kertauksena vielä:



http://www.tohtori.fi/?page=7978510&id=7389218

Miksi ei saisi olla nälkä? Eiks nälkä ole aivan luonnollinen juttu?

Jatkuvana olotilana nälkä ei ole aivan luonnollinen juttu.

En tiedä onko elimistössäni jotain vikana, mutta hyvin haalihydraattipainotteinen ateria ei saa minulle mukavan kylläistä oloa, vaikka maha tuleekin täyteen.

Minulla on tällä hetkellä melko säännöllinen atreriarytmi arkisin ja oma rytminsä sitten viikonloppuna. Kyllä minulla on nälkä ennen jokaista ateriaa. No joskus tulee herättyä arkisin niin myöhään, että nälkä ei ole ehtinyt vielä tulla. Aterioiden välillä olo on kuitenkin todella miellyttävä, kun jatkuvaa nälkää ei ole.

Totta kai on luonnollista että ennen ruokailua on nälkä mutta se että kun syöt kaurapuuroa ja tunnin päästä vatsa kurnii nälkää niin että sattuu ei ole luonnollista tai että on nälkä koko ajan.Karppaamalla ruokavälit ja nälättömyysajan saa paljon pitemmäksi eikä tarvi olla laiduntamassa koko ajan.Vapauttavaa ja mukavaa

_________________
Elämä on arvaamatonta, koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää. Eeva Kilpi

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin. Mauno Koivisto

Älä laita sanoja suuhuni. Sanoin syöväni vähän hiilihydraatteja. En syö hiilihydraatteja niin paljoa, että hiilareita olisi riittävästi kovia treenejä varten. Jostain muualta se keho energiansa niihin koviinkin treeneihin silloin väkisinkin ottaa.


Trollollollol. Mikäs siinä, jos siitä tunteesta pitää. Itse taas erittäin mielelläni nautin sellaista ravintoa, joka pitää pitkään kylläisenä, eikä nälkä vaivaa.

_________________
"Ovatko Pohjois-Karjala-projektin opit unohtuneet?" -tutkimusprofessori Tiina Laatikainen, THL.

Koviin otetaan energia glykogeenivarastoista. Tyhjillä glykogeenivarastoilla ei mennä kovaa, joten syöt riittävästi hiilaria lihastesi glykogeenivarastojen riittävään täydentämiseen ennen seuraavaa kovaa. Tai sitten sinun "kovat" eivät ole kovia eli yli aerobisen kynnyksen olevia vaan tuntuvat vain kovalta (pahalta) kun yrität väkisin juosta vauhdikkaasti tyhjillä tankeilla.

Käypä urheiluopistolla juoksumattotestissä, niin siellä määritetään se juoksuvauhti (ja syke) jossa rupeat käyttämään enemmän glykogeenia kuin rasvaa energiaksi (aerobinen kynnys). Ja se vauhti jossa alat polttamaan lähes yksinomaan glykogeenia (anaerobinen kynnys). Testipalaute ja tulosten tulkinta voivat olla silmiä avaava kokemus

Aamen. Ja toisaalta karppisapuskalla se nälkä harvemmin pääsee sellaiseksi "Kuolen tähän paikkaan justiinsa nyt, jos en saa jotain syötävää.". Helpottaa, jos aikataulut eivät mene aina ihan siten, kun suunittelisi.

_________________
"Experience is not what happens to you; it's what you do with what happens to you." - Aldous Huxley

Pölinöitä vol. 4 ja palstaunelmia

Oulaliina jolkottelee kohti puolikasta

Kaurapuurossa on niin vähän kaloreita ettei sillä ihminen pärjää. Osana aamiaista vaikkapa mustikoiden, maidon ja sokerin kera ihan ok. Mutta vaatii kyllä kylkeen pari kanamunaa, pari siivua leipää, voita, juustoa, tomaattia ja kermakahvit, niin johan pärjää pitkälle iltapäivään.

Syön noin 300-400 grammaa hiilareita päivässä, noin 50 % päivän kokonaisenergiasta, päivän ensimmäinen ateria menee yleensä kello 16-17 aikoihin, toinen 21-22 aikoihin ja sitten unten maille. Eipä ole nälkä vaivannut aikoihin, eikä ole tarvinnut karppailla vaikka sitäkin olen joskus toki kokeillut.

Aika harva paskavatta on tänne Suomenmaahan nälkään kuollut sen vuoksi että ei ole "justiinsa nyt saanut syötävää". Oli sitten karpannut tai ei.

Höhöhöhöhöö. No en ihan tarkoittanut sanan kirjaimellisessa mielessä siihen paikkaan kuolemista. Sen ehkä tajusit. Jos nyt sitten vielä tarkennetaan, niin karpatessa harvoin pääsee nälkä sellaiseksi, että se nälkä ihan kauheasti haittaisi yleistä olemista. Esimerkiksi ystäväni muuttuu nälän iskiessä ihan totaalisen toimintakyvyttömäksi, pää ei toimi, ei jaksa kävellä tyyliin askeltakaan ja alkaa huimaamaan ja pyörryttämään. Ja tuo olotila voi iskeä tyyliin 5 min varoituksella. Jokseenkin rasittavaa esim. kaupungilla ollessa. Tämän takia hänellä on mukana useinmiten jotain myslipatukoita. Tuossa jokin aika sitten porskuttelin tukevalla karppiaamiaisella sellaiset 10 tuntia. Nälkä toki oli siinä vaiheessa, kun ruokaa sai, mutta ei missään nimessä samanlainen kuin tuo ystäväni "lamaannusnälkä".

_________________
"Experience is not what happens to you; it's what you do with what happens to you." - Aldous Huxley

Pölinöitä vol. 4 ja palstaunelmia

Oulaliina jolkottelee kohti puolikasta