Vieras 2 kirjoitti:
Elitismiin "sortumisesta" on tässä kohdassa mielestäni turha Prattia syytellä. Mielestäni asioita voidaan arvostella hyvin argumentein, silloin argumentit eivät perustu pelkästään elitistisyyteen vaan perusteltuihin mielipiteisiin joita Pratt toikin esille.
Tuossa olet täysin oikeassa. Syyttäminen on kyllä hieman liioiteltu ilmaus, toin elitismin esiin oman argumentoini kannalta.
Lainaa:
Tässä mielestäni sorrut itse elitistisyyteen.
Enpäs sorru. Olen avoimesti elitisti, minkä taisin jo aiemminkin mainita.
Lainaa:
Eikö elitismi ole juuri sitä, että argumentoidaan asiaa vastaan perusteella "minä tiedän ja osaan paremmin ja sinä olet tyhmä jos et ymmärrä tätä".
Ja juuri tällä asenteella moni ryhtyy iltapäivälehtien vastaiseen odysseiaansa.
Lainaa:
Miten perustelet sen, että syvällinen ja pohtiva ei olisi tavoiteltava arvo?
En ole sanonut etteikö syvällinen ja pohtiva kokonaisuutena olisi. Nämä vaan eivät ole ne _ainoat_ arvot, siitä oli kyse. Voinpa muuten perustellakin tuota: Syvällinen ja pohtiva ei missään tapauksessa ole väheksyttävä arvo mitä journalismiin tulee. Puhuttaessa journalismista osana joukkoviestintää, kuten itse olen tässä kohtaa puhunut (ei siis pelkästä journalismista) ei ole siis kokonaisuutena perusteltua määritellä "ylhäältä käsin" syvällistä ja pohtivaa. Uutisjournalismissa määritelmä on selkeä, mutta koko mediatarjonnassa ei niinkään. Näennäisen syvällistä ja pohtivaa monesti vältellään (toki syyttäkin, mutta tätä ei voitane pitää tuomittavana) ja saadaan syvällisen ja pohdiskelun arvot lähteistä, joita yleisesti ei sellaisena pidetä. Halutessaan voi perehtyä joukkoviestinnän (huom, joukkoviestinnän) käyttötarkoitustutkimusperinteeseen, mikäli tämä ei ollut selvä.
Lainaa:
Eikö journalismin tavoite tulisi olla tarjota kansalle mahdollisimman puolueeton näkökanta asioista. Tämä mielestäni vaatii syvällisyyttä ja pohdintaa.
Kukas tätä on edes kiistänyt? Journalismin tavoitteet ja onnistuminen tavoitteissaan ovatkin sitten kaksi eri asiaa. Edes syvällisyys ja pohdinta ei kokonaisuudessaan kaupallisen journalismin maailmassa tarkoita vielä paljoakaan, onnistumisen ongelmat kun ovat ihan muualla. Syvällisyys ja pohdinta onkin ideaali, joka usein jää toteutumatta, valitettavasti.
Lainaa:
IS/IL mielestäni sortuu juuri tällaisiin viiden minuutin juttuihin, jossa taustalla on juoru joka taatusti myy. Tässä ei ole kyseessä enää hyvästä journalismista vaan nykyajan minuuttiyhteiskunnasta jossa ruokitaan sitä, että täytyisi olla kiinnostuneempi Brad Pittin ulkomuodosta kuin esimerkiksi siitä mihin veromarkat käytetään (okei, huono esimerkki, mutta ymmärtänet pointin...).
Tässä kohtaa pitäisi erotella iltapäivälehtien sisällön osalta journalismin ja viihteen välinen _tietoinen_ ero, joka pitäisi kenen tahansa erottaa. Ei varmaankaan Bradd Pittin lihaskasvu ole journalistiselta arvoltaan yhtään mitään, ja siinä mielessä juttua tuskin luetaankaan. Kysehän on viihteestä, ja iltapäivälehdet tarjoavat uutistarjontansa ohella juuri sitä mitä niistä haetaan -viihdettä. Se kyllä sekoittuu uutistarjontaankin monessa kohtaa, jopa niin että lukijaa hävettää toimittajan puolesta tietynlaisten juttujen ja näkökulmien kohdalla. Tätä ei kuitenkaan pitäisi sekoittaa laatujournalismiin ylipäätäänkään.
Lainaa:
Tästä mielestäni ei kuitenkaan ollut kyse vaan ainoastaan siitä onko IS/IL tyyppisten lehtien harjoittama journalismi hyvää journalismia vai ei.
Ei tässä oikeastaan siitäkään ollut kyse onko iltapäivälehtien journalismi hyvää vai ei. Pointti oli se, milloin kannattaa puhua journalismista ja milloin viihteestä. Jos näille termeille ei vedä rajaa, koko keskustelu on turhaa, sillä silloin sekoitetaan keskenään asioita, joilla ei loppujenlopuksi ole paljoakaan tekemistä keskenään. Sillon argumentti kuin argumentti kelpaa, sillä hei, kun rajanvetoa ei ole, kuka voi kiistää....
Lainaa:
Asioita vastaan voidaan argumentoida ja mielestäni elitismillä syyttely on vähintäänkin naurettavaa. Iltalehdellä on tässä maailmassa paikkansa, mutta toivottavasti sinäkin näet että se ei todellakaan ole hyvän journalismin luona vaan lähinnä enemmänkin viihdekirjallisuuden puolella.
Elitismillä syyttelyyn kerroinkin jo kantani tuolla, meni ohi tuo laukaus valitettavasti. Hienoa että huolehdit siitä, mitä minä kykenen näkemään ja mitä en. Sinä puolestasi olisit voinut nähdä, että vastasit itse kysymykseesi, sillä tiivistit juuri minun pointtini, eikä näin ollen tässä ole mitään keskusteltavaa. Korostan nimenomaan sitä, että journalismi ja viihde ovat kaksi eri asiaa, ja jos luokitellaan iltapäivälehtien anti viihteeksi, niin miten ihmeessä niitä voidaan arvottaa journalismin näkökulmasta? Aletaanko haukkua suomalaisia tilaviinejäkin siitä, että ne eivät ole 1er Cru -shampanjaa? Standardit kohdalleen, sitä minä tässä peräänkuulutin.
Lainaa:
Ja valitettavasti liian moni ihminen kokee IS/IL tyyppiset lehdet vakavasti otettaviksi tiedonlähteiksi, koska koulussakin sanottiin että lehtien lukeminen kannattaa aina.
Tuo taisi olla ihan mutua? Minkähän takia esim. iltalehti markkinoi itseään sillä "ravintoa molemmille aivolohkoille" -läpällä? Olisikohan mahdollisesti juuri siksi, että se ei suinkaan salaile viihteellistä antiaan lukijoiltaan. Ns. roskalehdet vaan eivät yleensä niin räikeästi aliarvioi lukijoidensa älykkyyttä vaan tarjoavat rehellisesti viihdettä häpeilemättä sitä. Juuri siksi esim. Seiska onkin aivan uskomattoman hieno lehti (vai mitä Pratt)

Lainaa:
No okei, ehkä olen elitisti, mutta otan tosi itseeni aina kun joku puollustaa tätä mielestäni viihdekirjallisuuteen verrattavaa "roskalehdistöä"

Minä en ainakaan ole puollustanut (heh) mitään roskalehdistöä, Suomen roskalehdistö kun tietääkseni käsittää määritelmän mukaan jotain aivan muuta kuin varsinaiset iltapäivälehdet. Tai no, jos standardit kalibroidaan tuohon, niin mitä sitten ovat Hymyt, Alibit, Ohot sun muut... Viihdekirjallisuus on muuten aika huono analogia kun kyse oli lehdistä. Kertakäyttötavaraa kuitenkin, mutta tuossa kohtaa minun on syytä epäillä että ehkä tätä keskustelua käydäänkin juuri siksi, että termistön määritteleminen yhteiseksi on niin hankalaa kun asioista puhutaan epämääräisesti.
Lainaa:
Itse asun tällä hetkellä Isossa-Britanniassa, ja täällä on tosi vaikea löytää hyvää lehteä jossa olis edes joku puolueeton perusteltu juttu... Nimittäin jopa BBC:n telkkariuutisten pääotsikoissa oli että "Tom Cruise eronnut Penelope Cruzista..." samana päivänä muistaakseni jossain päin maailmaa oli kuollut tolkuttomasti ihmisiä. No mutta tätä kai tämän päivän ihmiset haluaa kuulla, siis juoruja. Valitettavasti minä en.
Suomessa ei ole nähtykään yhtään sellaista lehteä kuin mitä laajalevikkisetkin saarivaltion sukulaiset ovat. Been there done that etc. Siksi tuokin vertaus vähän ontuu. Ymmärrän kyllä pointtisi, eipä silti. Brittilehdistössä kun on vakavasti ottaen vaikea löytää sellaista journalismia kuin hakeee, jos asiallisuuteen on mieltynyt (ja toivottavasti on). Kuitenkin kansa saa mitä se ansaitsee ja haluaa, mutta meidän muiden ei ole pakko lukea sitä mitä muu kansa. Hieman ymmärrän myös näkökulmaa, että ihmiset eivät halua lukea vakavista asioista eteentuotuna. Ihmisten arkitodellisuus kuitenkin on kaikkein vahvin joukkoviestinnän käytön määrittäjä, tutkittua faktaa. Arkielämän murheissa on monille riittävästi, ja siitä ei käy ketään syyttäminen, kun ei se mihinkään johda. Ns. vakava media ei usein onnistu herättämään käyttäjissään vastakaikua kertomalla asioista tarpeeksi helppotajuisesti TAI herättämään luottamusta. Tutkitusti ihmiset kaipaavat joukkotiedotusvälineiltään nimenomaan luottamuksen herättämistä heidän arkitodellisuuteensa, ja tämän takia ratkaisua näihin ongelmiin on haettu jopa anarkistisista vaihtoehtoisista joukkotiedotusvälineistä. Keskustelevan yleisön (joka on valitettavasti todellisuudessa vähemmistö, ehkäpä juuri se "eliitti" johon sitten kai itsekin haluan kuulua nenä pystyssä) osuus kansasta on kuitenkin hyvin pieni, totuus on se, että suurin osa ihmisistä kuluttaa viestintää hyvin yksisuuntaisesti, osallistumatta, vain pelkistettynä yleisönä. Ja koska tämä on todellisuutta, en näe moralisointia minkäänlaisena ratkaisuna mihinkään. Ainoastaan tosiasiapohjainen realismi voi muuttaa asioita, ja kehittää asiaintilaa. Silloin pitää tunnustaa, että niin valitettavaa kuin se onkin, suuri osa ihmisistä nyt vaan ei halua kuluttaa korkeatasoista journalismia.