karppaus.infon arkistoitu foorumi

Heh, savolainen kyllä satun olemaan, mutta kyllä pulitzer-taso on silti eri juttu kuin se, että julkaistaan mitä tahansa roskaa... Mä olen ehkä hieman herkkänahkainen perusteettomalle kritiikille jopa ns. roskajournalismia kohtaan, koska läheskään aina se ei suinkaan ole aiheellista. Tosi surullista että joitakin ihmisiä hävettää lukea iltapäivälehtiä tai jopa naistenlehtiä koska elitistiseltä kannalta katsottuna ne ovat tyhjänpäiväistä roskaa... Ehkä ne onkin, mutta onko niiden tarkoitus edes olla korkeatasoista journalismia? Ja eikö siellä joukossa voi olla jotain ihan hyödyllistäkin, kyse on vaan siitä mikä on määritelty "taso" ja kenen määrittelemä. Niin, ehkä mä olen vain turhan idealisti, turhan filosofiseksihan tämä keskustelu jo yltyi, mutta ei liene kuolemansynti sekään silti... Jotkut ihmiset ihan oikeasti ammentavat itselleen arvokkaita sisältöjä noista lehdistä, pulitzerit lähinnä karkottaisivat ko. kohdeyleisöt muille maille, olkoonkin että nämä laadustamitääntietämättömät juntit (!) sivistäisivät itseään paremmin Suomen Kuvalehdellä, sellainen journalismi ei niitä yksinkertaisesti kiinnosta. Eikä onneksi tarvitsekaan. Jos uutistenluvun lomassa on kivaa nähdä iltatyttö niin siinähän on, on rasittavaa että moni ylipäätään on liiankin tietoinen siitä, kuinka tulee lukeneeksi moista "roskaa", hyvänen aika, jos se viihdyttää niin ko. journalistinen tuotoshan täyttää tehtävänsä mainiosti

Treeniohjelmajuttu oli, vaikkakin meikäläisen suupielet sai kohoilemaan, sinänsä ihan kohtuullisen siisti ja hyväkin tavisnäkökulmasta, ja ryhdyin ko. juttua puolustamaan lähinnä siksi, että kerrankin, huom. kerrankin, samassa jutussa paitsi esitellään bradin tapporaivobodausmassaohjelma ja kerrotaan myös yksityiskohdat, mutta myös korostetaan että ei sitä lihasmassaa kovin helposti yli paria kiloa vuodessa oikeasti kasvateta. Sikäli oli myös hyvä että jutussa oli siteerattu sekä voimaharjoittelu- että urheiluravitsemusammattilaista, jotka jarruttelivat perusmasan haaveita päästä jumalaksi pelkällä atkinsilla ja salillanäyttäytymisellä. Moinen realismi on suorastaan ihailtavaa missien laihduinviisikiloaviikossa ja sain samalla huippulihakset -juttuihin nähden. Siksi moinen teilaus oli mielestäni aiheetonta, vaikka Patrikin pirulainen menikin sanomaan suosittelevansa ensisijaisesti muuta ruokavaliota. Siitähän tämä aluksi jo lähti, että on muka jotenkin huono asia että antoivat sen Borgin kertoa mielipiteensä muuten niin Atkins-positiivisessa jutussa... Hyvä Iltalehti, kerrankin, ja hyvä Patrik, hyvä Atkins, hyvä Brad, jonka muskeleista ei taida paljoa olla jäljellä

- Et varmaan tarkoita ainakaan minua sillä en ole missään vaiheessa väittänyt häpeäväni IL/IS lukemista. Luen myös seiskaa kun sellainen käsiin sattuu
- arvokasta sisältöä? Sitä saa kyllä etsiä tosin löytää sokea kanakin joskus jyvän taisi olla viimeksi iran keskustelu vaalien aikoihin. Tosin siitäkään ei saatu aikaiseksi muuta kuin paljastus. Jos olisi sen lisäksi vielä selvitetty mitenkä valtiot hoitavat luottamuksellisia suhteitaan ja mitä eroa on kahdenkeskisillä keskusteluilla verrattuna yhteisiin kannanottoihin ja puheisiin .... No asian taustoja ja vaikutuksia kyllä selvitettiin muissa lehdissä.. vahinko vaan että se arvokas tieto ei levinnyt samaa kanavaa myöten jolloinka voitaiiin puhua hyvästä journalismista.

Mutta kuten itsekin ilmaisit iltapäivälehdistöllä on oma paikkansa.. ei kuitenkaan minään vakavasti otettavana vastuullisena tiedonvälittäjänä.

Kello muuten lähenee yhdeksää ja pääsee lukemaan netistä IS:n. Pakko mennä.

En ole viitannut keneenkään erityisesti. Tiedän vaan ihmisiä joita hävettää lukea iltapäivälehtiä kun joku on työntämässä nenäänsä mukaan kritisoidakseen "et kai sä oikeasti tollasta lue" -"no en, kunhan naureskelen näille jutuille..." Samalla tavalla pitää hävetä salkkareiden katsomista, kauniita ja rohkeita, horoskooppeja jne. Eihän kukaan väitä että mikään edellämainituista olisi mitään kovin laadukasta _yhdestä_näkökulmasta_katsottuna_ mutta arvotuksia on monenlaisia, elitistinen korkeakulttuurin ihannointi (johon itsekin toisinaan syyllistyn) vain yksi niistä.



Erm, Irak-keskustelua tarkoittanet? Niin, se on edelleen kumma miten arvokas sisältö käsitetään edelleenkin vain yhdestä näkökulmasta. Viestinnän oppikirjoista lähtien juuri tämä mainitaan pieneksi epäkohdaksi ylipäätään arvioitaessa "arvokasta" journalismia. Tiedonvälityksellisesti kai sellaista voitaneen jossain arvioida, mutta jo sanan 'arvokas' käyttö kertonee, että kyse on subjektiivisesta arvottamisesta, jolla ei ole mitään tekemistä Irak-keskustelun kanssa, ei niin pienintäkään.




Tuossa kohtaa olet edelleen hieman hakoteillä. Mielipiteesi on melko populistinen, ja sikäli ymmärrän kyllä sen, tuollaistahan kuka tahansa kadunmies voisi sanoa kysyttäessä journalismin tasosta eri lähteissä, näin kun on totuttu ajattelemaan, vaikkakin kyse taitaa olla käsitteiden sekoamisesta. Haluaisin silti tietää miten _perustelet_ iltapäivälehdistön vastuuttomuuden, tai sen että tiedonvälitystä niiden kohdalla ei voi pitää vakavana? Jos seassa on hömppääkin, ei se automaattisesti viitoita uutisjournalismin tasoa, mihin tässä ilmeisesti viittaat. Ja noin yleisesti, JSN valvoo kaikkia journalistisia tuotteita, ja taisipa viimeisin isompi joukkotiedotusvälineiisiin liittynyt kunnianloukkaussyytekin koskea Hesaria...

Elitismiin "sortumisesta" on tässä kohdassa mielestäni turha Prattia syytellä. Mielestäni asioita voidaan arvostella hyvin argumentein, silloin argumentit eivät perustu pelkästään elitistisyyteen vaan perusteltuihin mielipiteisiin joita Pratt toikin esille.







Tässä mielestäni sorrut itse elitistisyyteen. Eikö elitismi ole juuri sitä, että argumentoidaan asiaa vastaan perusteella "minä tiedän ja osaan paremmin ja sinä olet tyhmä jos et ymmärrä tätä". Miten perustelet sen, että syvällinen ja pohtiva ei olisi tavoiteltava arvo? Eikö journalismin tavoite tulisi olla tarjota kansalle mahdollisimman puolueeton näkökanta asioista. Tämä mielestäni vaatii syvällisyyttä ja pohdintaa. IS/IL mielestäni sortuu juuri tällaisiin viiden minuutin juttuihin, jossa taustalla on juoru joka taatusti myy. Tässä ei ole kyseessä enää hyvästä journalismista vaan nykyajan minuuttiyhteiskunnasta jossa ruokitaan sitä, että täytyisi olla kiinnostuneempi Brad Pittin ulkomuodosta kuin esimerkiksi siitä mihin veromarkat käytetään (okei, huono esimerkki, mutta ymmärtänet pointin...). Yleisesti ei ole määriteltävissä mitä kenenkin on soveliasta lukea ja mitä ei. Tästä mielestäni ei kuitenkaan ollut kyse vaan ainoastaan siitä onko IS/IL tyyppisten lehtien harjoittama journalismi hyvää journalismia vai ei.

Asioita vastaan voidaan argumentoida ja mielestäni elitismillä syyttely on vähintäänkin naurettavaa. Iltalehdellä on tässä maailmassa paikkansa, mutta toivottavasti sinäkin näet että se ei todellakaan ole hyvän journalismin luona vaan lähinnä enemmänkin viihdekirjallisuuden puolella. Ja valitettavasti liian moni ihminen kokee IS/IL tyyppiset lehdet vakavasti otettaviksi tiedonlähteiksi, koska koulussakin sanottiin että lehtien lukeminen kannattaa aina.

No okei, ehkä olen elitisti, mutta otan tosi itseeni aina kun joku puollustaa tätä mielestäni viihdekirjallisuuteen verrattavaa "roskalehdistöä" Itse asun tällä hetkellä Isossa-Britanniassa, ja täällä on tosi vaikea löytää hyvää lehteä jossa olis edes joku puolueeton perusteltu juttu... Nimittäin jopa BBC:n telkkariuutisten pääotsikoissa oli että "Tom Cruise eronnut Penelope Cruzista..." samana päivänä muistaakseni jossain päin maailmaa oli kuollut tolkuttomasti ihmisiä. No mutta tätä kai tämän päivän ihmiset haluaa kuulla, siis juoruja. Valitettavasti minä en.

Tuossa olet täysin oikeassa. Syyttäminen on kyllä hieman liioiteltu ilmaus, toin elitismin esiin oman argumentoini kannalta.



Enpäs sorru. Olen avoimesti elitisti, minkä taisin jo aiemminkin mainita.



Ja juuri tällä asenteella moni ryhtyy iltapäivälehtien vastaiseen odysseiaansa.



En ole sanonut etteikö syvällinen ja pohtiva kokonaisuutena olisi. Nämä vaan eivät ole ne _ainoat_ arvot, siitä oli kyse. Voinpa muuten perustellakin tuota: Syvällinen ja pohtiva ei missään tapauksessa ole väheksyttävä arvo mitä journalismiin tulee. Puhuttaessa journalismista osana joukkoviestintää, kuten itse olen tässä kohtaa puhunut (ei siis pelkästä journalismista) ei ole siis kokonaisuutena perusteltua määritellä "ylhäältä käsin" syvällistä ja pohtivaa. Uutisjournalismissa määritelmä on selkeä, mutta koko mediatarjonnassa ei niinkään. Näennäisen syvällistä ja pohtivaa monesti vältellään (toki syyttäkin, mutta tätä ei voitane pitää tuomittavana) ja saadaan syvällisen ja pohdiskelun arvot lähteistä, joita yleisesti ei sellaisena pidetä. Halutessaan voi perehtyä joukkoviestinnän (huom, joukkoviestinnän) käyttötarkoitustutkimusperinteeseen, mikäli tämä ei ollut selvä.



Kukas tätä on edes kiistänyt? Journalismin tavoitteet ja onnistuminen tavoitteissaan ovatkin sitten kaksi eri asiaa. Edes syvällisyys ja pohdinta ei kokonaisuudessaan kaupallisen journalismin maailmassa tarkoita vielä paljoakaan, onnistumisen ongelmat kun ovat ihan muualla. Syvällisyys ja pohdinta onkin ideaali, joka usein jää toteutumatta, valitettavasti.



Tässä kohtaa pitäisi erotella iltapäivälehtien sisällön osalta journalismin ja viihteen välinen _tietoinen_ ero, joka pitäisi kenen tahansa erottaa. Ei varmaankaan Bradd Pittin lihaskasvu ole journalistiselta arvoltaan yhtään mitään, ja siinä mielessä juttua tuskin luetaankaan. Kysehän on viihteestä, ja iltapäivälehdet tarjoavat uutistarjontansa ohella juuri sitä mitä niistä haetaan -viihdettä. Se kyllä sekoittuu uutistarjontaankin monessa kohtaa, jopa niin että lukijaa hävettää toimittajan puolesta tietynlaisten juttujen ja näkökulmien kohdalla. Tätä ei kuitenkaan pitäisi sekoittaa laatujournalismiin ylipäätäänkään.



Ei tässä oikeastaan siitäkään ollut kyse onko iltapäivälehtien journalismi hyvää vai ei. Pointti oli se, milloin kannattaa puhua journalismista ja milloin viihteestä. Jos näille termeille ei vedä rajaa, koko keskustelu on turhaa, sillä silloin sekoitetaan keskenään asioita, joilla ei loppujenlopuksi ole paljoakaan tekemistä keskenään. Sillon argumentti kuin argumentti kelpaa, sillä hei, kun rajanvetoa ei ole, kuka voi kiistää....



Elitismillä syyttelyyn kerroinkin jo kantani tuolla, meni ohi tuo laukaus valitettavasti. Hienoa että huolehdit siitä, mitä minä kykenen näkemään ja mitä en. Sinä puolestasi olisit voinut nähdä, että vastasit itse kysymykseesi, sillä tiivistit juuri minun pointtini, eikä näin ollen tässä ole mitään keskusteltavaa. Korostan nimenomaan sitä, että journalismi ja viihde ovat kaksi eri asiaa, ja jos luokitellaan iltapäivälehtien anti viihteeksi, niin miten ihmeessä niitä voidaan arvottaa journalismin näkökulmasta? Aletaanko haukkua suomalaisia tilaviinejäkin siitä, että ne eivät ole 1er Cru -shampanjaa? Standardit kohdalleen, sitä minä tässä peräänkuulutin.



Tuo taisi olla ihan mutua? Minkähän takia esim. iltalehti markkinoi itseään sillä "ravintoa molemmille aivolohkoille" -läpällä? Olisikohan mahdollisesti juuri siksi, että se ei suinkaan salaile viihteellistä antiaan lukijoiltaan. Ns. roskalehdet vaan eivät yleensä niin räikeästi aliarvioi lukijoidensa älykkyyttä vaan tarjoavat rehellisesti viihdettä häpeilemättä sitä. Juuri siksi esim. Seiska onkin aivan uskomattoman hieno lehti (vai mitä Pratt)



Minä en ainakaan ole puollustanut (heh) mitään roskalehdistöä, Suomen roskalehdistö kun tietääkseni käsittää määritelmän mukaan jotain aivan muuta kuin varsinaiset iltapäivälehdet. Tai no, jos standardit kalibroidaan tuohon, niin mitä sitten ovat Hymyt, Alibit, Ohot sun muut... Viihdekirjallisuus on muuten aika huono analogia kun kyse oli lehdistä. Kertakäyttötavaraa kuitenkin, mutta tuossa kohtaa minun on syytä epäillä että ehkä tätä keskustelua käydäänkin juuri siksi, että termistön määritteleminen yhteiseksi on niin hankalaa kun asioista puhutaan epämääräisesti.



Suomessa ei ole nähtykään yhtään sellaista lehteä kuin mitä laajalevikkisetkin saarivaltion sukulaiset ovat. Been there done that etc. Siksi tuokin vertaus vähän ontuu. Ymmärrän kyllä pointtisi, eipä silti. Brittilehdistössä kun on vakavasti ottaen vaikea löytää sellaista journalismia kuin hakeee, jos asiallisuuteen on mieltynyt (ja toivottavasti on). Kuitenkin kansa saa mitä se ansaitsee ja haluaa, mutta meidän muiden ei ole pakko lukea sitä mitä muu kansa. Hieman ymmärrän myös näkökulmaa, että ihmiset eivät halua lukea vakavista asioista eteentuotuna. Ihmisten arkitodellisuus kuitenkin on kaikkein vahvin joukkoviestinnän käytön määrittäjä, tutkittua faktaa. Arkielämän murheissa on monille riittävästi, ja siitä ei käy ketään syyttäminen, kun ei se mihinkään johda. Ns. vakava media ei usein onnistu herättämään käyttäjissään vastakaikua kertomalla asioista tarpeeksi helppotajuisesti TAI herättämään luottamusta. Tutkitusti ihmiset kaipaavat joukkotiedotusvälineiltään nimenomaan luottamuksen herättämistä heidän arkitodellisuuteensa, ja tämän takia ratkaisua näihin ongelmiin on haettu jopa anarkistisista vaihtoehtoisista joukkotiedotusvälineistä. Keskustelevan yleisön (joka on valitettavasti todellisuudessa vähemmistö, ehkäpä juuri se "eliitti" johon sitten kai itsekin haluan kuulua nenä pystyssä) osuus kansasta on kuitenkin hyvin pieni, totuus on se, että suurin osa ihmisistä kuluttaa viestintää hyvin yksisuuntaisesti, osallistumatta, vain pelkistettynä yleisönä. Ja koska tämä on todellisuutta, en näe moralisointia minkäänlaisena ratkaisuna mihinkään. Ainoastaan tosiasiapohjainen realismi voi muuttaa asioita, ja kehittää asiaintilaa. Silloin pitää tunnustaa, että niin valitettavaa kuin se onkin, suuri osa ihmisistä nyt vaan ei halua kuluttaa korkeatasoista journalismia.

Ihan pienenä sivuaskeleena sinulle Vieras alias Kutri: Käytät paljon tuota "läppä" -sanaa. Tarkoitatko aina sillä vitsiä (Läppä-läppar-huuli-vitsi), kun useinkin jälkikäteen viittaat omaan aikaisempaan kirjoitukseesi "läppänä". Pitäisikö kaikkeen ronskiin kirjoitukseesi siis myös useimmin suhtautua vitsinä?

Hmmm...Vieras taitaa tuossa ylempänä myöntää olevansa savolainen - Kutri taitaa olla enämpi näitä Etelän ihmisiä...Ja tuskin Kutri sentään alentuisi harhauttamaan lukijoita savolaiskommentilla.