Ninninen kirjoitti:
Mirka kirjoitti:
Se ei sitten syönyt kaikkia masai-ruokia, ainakaan riittävästi kun kerran nälkiintyi.
Olen täysin samaa mieltä Mirkan kanssa. Todennäköisesti eurooppalainen nainen yrittää syödä vain terveelliseksi uskomiaan ruokia ja välttelee "outoja" ruokia, jotka saattavat juuri tehdä sen pienen eron.
En ole nähnyt kyseisen sveitsiläisnaisen itsensä laatimaa lehtikirjoitusta eikä se nainen, joka minulle kirjoitusta kommentoi, itsekään muistanut mistä lehdestä hän oli kirjoituksen (tai sen suomennoksen) lukenut. En tullut kysyneeksi sitäkään, käyttikö tuo sveitsiläisnainen malarian estolääkitystä ja oliko hänet rokotettu esim. keltatautia ja trooppisia sairauksia vastaan. Ehdotonta suojaa ne eivät kuitenkaan anna. Paras olla väittämättä sellaista, mistä ei ole varma.
Mutta jos masait saavat peräti 80 % energiastaan rasvoista, ei tällainen ruokavalio ole kovinkaan monipuolinen. Erään lähteen mukaan masait sekoittavat maitoonsa naudan verta. Tarkoituksena lienee parantaa maidon säilyvyyttä (jos naudan veri on lievästi emäksistä, pH ~ 7,3 kuten ihmisen, se neutraloi maidon hapatessa syntyneen maitohapon). Kyllähän veri sisältää runsaasti rautaa ja muitakin tärkeitä hivenaineita. Nainen, joka minulle asiaa kommentoi, ei muistanut mainittiinko lehtikirjoituksessa sitä naudan verta. Pitäisi tietää, kuinka paljon naudan verta masait juovat maitonsa kanssa päivittäin tai vuodessa, ennen kuin voi arvioida, saavatko he siitä riittävästi välttämättömiä hivenaineita. Ellei verta ja maitoa pastöroida, se saattaa sisältää taudinaiheuttajia, joille paikalliset asukkaat ovat vastustuskykyisiä. Eurooppalaisilla sitä ei välttämättä ole.
Ninninen kirjoitti:
Mirka kirjoitti:
Tiestikös muuten Markku, että sokeri rampauttaa immuunipuolustusta pahasti, eli jos hän olisi sen sokerin sijaan syönyt niitä eläinrasvaisia masairuokia runsaammin, tilanne olisi ollut varmaankin parempi.
Juuri näin. Sokeri tuskin parantaa kenenkään ravitsemuksellista tilaa.
Epäselväähän on se, kuinka paljon masairuokia hän söi. Tuskinpa hänellä oli mahdollisuuttakaan saada niitä riittävästi, sillä Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa aina Zimbabwea myöten karjanhoitoa haittaa tsetsekärpästen levittämä nagana-tauti (ngana). Se tuhoaa karjaa aiheuttaen ainakin ajoittain lihan niukkuutta. Siksi afrikkalaisen ovat joutuneet vuosituhansien ajan tulemaan toimeen paljon pienemmällä ravintomäärällä kuin me. Vain vahvimmat yksilöt ovat selvinneet lisääntymisikään asti. Kuolihan meilläkin vielä 1800-luvun lopulla noin puolet lapsista ennen kymmenettä ikävuottaan. Samanlainen oli tilanne myös antiikin Roomassa, jossa ihmisen keskimääräinen elinikä oli arviolta vain 22 vuotta. 10-vuotiaiksi selvinneiden osalta se oli jo noin 45 vuotta. Oliko Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa tilanne tuolloin vieläkin huonompi, sitä voinee vain arvioida. Tilannehan paranee sitä mukaa, kun heikon perimän omaavia sukuja sammuu.
Tavallisesti yhteen teekupilliseen lisätään vain pari sokerinpalaa. Runsaasta sokerimäärästä voitaneen puhua, jos kupilliseen lisätään 3-4 sokerinpalaa (yht. n. 10 g). Kilon sokeria kuluttaa silloin noin sata kupillista teetä. Sen kuluttaminen viikossa vaatisi yli 10 kupillista teetä päivässä. Silloinkin sokeria kuluisi vain 52 kg vuodessa, mikä vastaa eurooppalaista kulutusta henkeä kohti. Ei siis vielä voida puhua mistään suuresta sokerinkulutuksesta. Eihän sokeri tietenkään mitään ruokaa ole, mutta tee sisältää runsaasti flavonoideja.