Guest999999 kirjoitti:
Tämähän on itseasiassa insinöörimielessä mielenkiintoinen kysymys:
1. Ihminen on avoin systeemin, joka ottaa vastaan ja luovuttaa energiaa ja ainetta.
2. Sisäänmenoenergia on melko helppo laskea, kun listataan kaikki syödyt ruuat.
3. Osa energiasta imeytyy osa ei. Imeytymätön energia on kai periaattesta mahdollista laskea ulosteista.
4. Osa imeytyneestä energiasta muutetaan työksi, osalla pidetään yllä elintoimintoja, osa muuttuu lämmöksi, osa rakennusaineeksi ja osa varastoidaan rasvaksi. Näiden suhteet riippuvat monesta tekijästä, kuten aktiivisuustasosta, iästä, sukupuolesta, yms.
Kaloriteoreetikkojen viesti näyttää olevan:
-Imeytyneen energian suhde syötyyn energiaan ei riipu syödyn energian määrästä tai laadusta
-Kehon energiankulutus ei riipu syödyn energian määrästä tai laadusta.
Itse en ole näitä sen tarkemmin tutkinut, mutta varmasti aiheesta löytyy tutkimustietoa.
Oletetaan hypoteettinen tilanne: ihminen haluaa laihduttaa, hän alkaa syödä alle oletetun kulutuksen, aluksi hän laihtuu, mutta vaikka kalorit pidetään vakiona, hän lihoo takaisin alkuperäiseen painoonsa. Miten se on mahdollista? Joko imeytyneen energian määrä muuttuu tai kehon hyötysuhde muuttuu. Tai sitten ihminen valehtelee syömisistään. Toisaalta, miksi ihmeessä ihmisen metabolia ei riippuisi syödyn ruuan määrästä ja laadusta. Selvisiväthän keskitysleirivangitkin vuosikausia alikaloreilla.
Karppauksen ideana laihdutuksessa on muuttaa ruuan laatua, siten että kehon innokkuus varastoida energiaa rasvaksi vähenee. Tämä taas johtuu ilmeisesti hiilareista ja insuliinista.
Laita tuohon listaan vielä ihmisen sisä ja ulkopuolella oleva mikrobisto, joka sekin kuluttaa sitä sisäänpantua energiaa sekä erot mitokondrioiden määrissä ja niiden kyvyssä hyödyntää ATP:tä. Lihaksissa tuppaa olemaan enemmän mitokondrioita kuin läskissä. Mainitsemasi suhteet riippuvat nimenomaan hormoni-reseptori-neuroendokrinologian säätelemistä asioista mukaanlukien biokemialliset reaktiot (tähän kuuluu mm. geenien tuottamat proteiinit ja entsyymit). Tietysti CO2:sta voi mitata ison osan hapettuneesta ruoasta, mutta ei kaikkea (karppaajat ainakin ovat kemotrofeja, ituhipit voi olla sitten jo lähempänä fototrofeja, heh heh).
Kaloriteoreetikkojen kannattaisi lukea vaikka tämä vanha artikkeli
http://www.nytimes.com/2012/01/01/magazine/tara-parker-pope-fat-trap.html?pagewanted=all&_r=0 josta käy ilmi miten hemmetin ihmeellistä voi soluihin ohjelmoituneet "muistit" olla. Keho pyrkii kaikin tavoin taistelemaan laihtumista vastaan ja palautumaan saavutettuun maksimiin.
Jos edellinen artikkeli on "täysin selvää pässinlihaa", voi siirtyä seuraavaksi ihmettelemään vaikkapa tätä artikkelia
http://www.danmedj.dk/portal/pls/portal/!PORTAL.wwpob_page.show?_docname=8978880.PDFEdelliset kun tajuaa, voi sitten pohtia tätä lapiomiehen käyttämää energiamäärää. Vaikka olisi identtiset kaksoset (= samat geenit), toisella kroppa säästöliekillä ja toisella ei, tehden täsmälleen saman määrän töitä, ruoasta (tai varastosta) käytetyn energian määrä on eri, vaikka työn vaatima energia olisikin sama.