|
Minä olen ollut aina iso ja sukuni on isokokoisia karjalaisia karjuja. Olen ollut lapsuudessa lihava ja koko aikuusikäni sairaaloisen lihava, mutta suvussa ei kenelläkään, eikä minulla, ole koskaan ollut kumpaakaan diabetestä. Suvussa suurin syy kuolleisuuteen on ollut vanhuus, keskimäärin 85-vuoden kohdalla. Isän veljeltä petti aortta ja esi-esi-isistä pari on mennyt syöpään.
Omalta osaltani tiedän tarkalleen milloin aloin lihomaan: silloin, kun addiktoiduin makeaan. Pienenä poikana oli sen verran köyhää, että piti syödä sokeria. Minulla oli sokeria tyynynkin alla ja minua kutsuttiin "sokerirotaksi". Joskus ennen armeijaa lihoin kun join todella paljon limsaa. Kotiruoka on muutoin ollut aina karjalaista terveellistä ruokaa. Mukana ollut lanttua, porkkanaa, lihaa ja kalaa. On tullut syötyä häränhäntäkeittoa, kielisoppaa, munuaisia ja ties mitä. Pienenä pakotettiin syömään kaikki, toisin kuin nykyään yltäkylläisyydessä. Söin paljon hedelmiä, koska ne mainostetaan terveelliseksi. Joskus meni 2 kg appelsiineja tuosta vain. Toinen erikoisuus oli tomaatti, joita minun teki mieleni aivan järjettömästi. Olisin voinut syödä niitä vaikka miten paljon.
Lihavuutta ovat monet lääkärit yrittäneet hoitaa. Tuloksetta. Oikeastaan vain pahentaneet asiaa. Yleisin ohje on "syö vähemmän, liiku enemmän". Kuntoutuksessakin kävin pariin otteeseen, hirmu into päällä ja merkittävä laihtuminen, mutta kun kuntoutus oli ohi, vuoden sisällä kuntoutuksesta lihoin 1,5x takaisin.
Lääkkeitä olen kokeillut ties mitä. Toisinaan oli paskat housussa kun pienikin rasvamäärä tuli läpi ja toisinaan ei ottanut eteen kun oli pää sekaisin laihdutuslääkkeistä. Yhden lääkkeen kanssa meinasin tappaa itseni. Atkinssiakin kokeilin, laihduin ja olin pirteä, mutta lääkäri kielsi sen. Vaikka kolesteroliarvot olivat mahtavat. Etenkin triklyt. Samoin työkaverit ja muut ihmiset painostivat minut lopettamaan Atkinssin, koska se on hengenvaarallista. Atkinssin lopettamisen jälkeen lihoin melkein 40kg ja olin todella huonossa kunnossa. Tuli verenpainetauti, toistuvat suolistotulehdukset ja divertikuliitit (joihin söin kuukauden välein moninkertaisia antibioootteja), ärtyvä paksusuoli, refluksitauti jne. Triklyt olivat pahimmillaan yli 6, kokonaiskolesteroli tosin on aina ollut luokkaa 6. Vatsa oli lähes aina sekaisin ja tärkeintä oli miettiä ulos mennessä mistä löytää vessa. Sain voimakkaita vatsanväänteitä tai ripulia riisistä, tärkkelyksistä ja maidosta (maitolaktoosi-intoleranssi). Keitetystä kananmunasta sain kuumetta.
Paksusuoleni olisi pitänyt poistaa, mutta sitä ei voitu tehdä tähystämällä lihavuuden vuoksi. Avoleikkaus olisi taas liian suuri riski. Suositeltiin ensin laihdutusleikkausta. Polveni alkoivat rahista uuden verenapinelääkkeen (X-Forge) jälkeen ja ne kipeytyivät todella pahasti, niin pahasti, että en voinut kävellä kymmentä metriä. Syynä lääkäreiden mukaan oli tietysti paino, reumakokeet ja röntgenit tosin olivat puhtaat. Pari kertaa ensiavussa vatsakramppien vuoksi (ja litalgiinia perseeseen saatuani) päätin hakeutua laihdutusleikkaukseen, koska kaikki ongelmat maat ja taivaan välillä johtuvat, tietysti, lihavuudesta, mistäs muusta.
Kun tajusin, miten järjetön laihdutusleikkaustoimenpide on, päätin opiskella asiaa ja olla luottamatta lääkäreihin. Olin pitkään ajatellut, että vika on minun päässäni tai ruokavaliossani. Kävin henkistä taistelua siitä, onko parempi juoda sokerilimsaa vai aspartaamilimsaa. Aloin kokeilla erilaisia ruokia ja opettelin kuuntelemaan itseäni. Samalla opiskelin miten ruoka on oikeasti tuotettu, eli ei pelkästään ruoka-ainetaulukoita lukemalla, vaan metsästin tietoa siitä mitä kaikkea syöt kun syöt. Aloin miettimään ihmisyyttä, mistä tänne on tultu ja minne mennään. Pohdin, että kaikkea muuta paitsi juureksia ja lihaa ei ole ollut aikoinaan kun luolissa elelimme. Vuosi sitten päätin poistaa hiiilarit kokonaan ruokavaliosta, mitata ketoaineet Ketostixeillä ja ajattelin, että lähtekööt henki jos on lähteäkseen. Karppauksesta en tiennyt tuolloin mitään, vaikkakin Atkins oli varmasti takaraivossa taustalla vaikuttamassa päätökseeni hylätä hiilihydraatit.
Arviolta kuukauden sisällä aloittamisesta pystyin jättämään kaikki lääkkeet pois. Libraxin ärtyvään paksusuoleen, kahdet happolääkkeet, X-Forge verenpainelääkkeet, Litalginin, särkylääkkeet ml. Tramal Retardin (ja jonkun mielialalääkkeen, koska lääkärin mielestä kipuni olivat peräisin fibromyalgiasta). Lääkärit pelottelivat minun kuolevan kun en syö lääkkeitäni. Sanoin, että onko sillä merkitystä? Jos kuolen, niin kuolen.
Mittailin verenpainettani päivittäin ja se pysyi 125/80 tienoilla ilman lääkitystä. Lääkärin mukaan minun olisi pitänyt silti syödä lääkkeitä, koska jos en syö, kuolen. Samalla, kun irtaannuin hiilareista, tunsin oloni piristyvän ja jaksoin mennä kuntosalille. Aloin lukemaan lääkäreiden perustietoa aloittaen Tautiopista ja mietin, voisiko ruokavaliolla olla tekemistä tulehdusteni ja polvieni rahinan kanssa. Sitten törmäsin karppaukseen ja luin pinon kirjoja aiheeseen liittyen. Hurahtaneena ihmisyyteen luin läpi myös todella paljon aivokemiaan, gastroenterologiaan ja endokrinologiaan liittyää kirjallisuutta.
Joskus viime syksynä huomasin, että polveni alkoivat paranemaan ja vatsani rauhoittumaan uudella ruokavaliolla. Pystyin lisäämään liikuntaa ja aloinkin käymään salilla säännöllisemmin. Omituisinta oli se, että ennen en voinut happovaivojen vuoksi juoda kahvia (yli 15v meni teellä) mutta nykyään juon sitä kuohukerman kanssa 5-6 kuppia päivässä. Kananmunia syön ainakin 2 päivässä, ilman kuumeilua. Riisiä ja tärkkelyksiä en pistä suuhuni vaikka maksettaisiin.
Painoa ei ollut lähtenyt kovinkaan paljoa, ehkä 15kg nesteineen, mutta muuten voin erinomaisesti. Antibioottikuureja en ole tarvinnut (nyt jo yli vuosi takana edellisestä antibioottikuurista) ja ainoa lääke jota olen käyttänyt ajoittain on ollut disperiini silloin tällöin koko tämän "uuden elämän" aikana.
Jossain vaiheessa satuin törmäämään youtubessa videoon Sugar, the Bitter Truth. Siinä joku professori selitti miten aivokemia menee sekaisin sokerista. Mietin, että sitähän sitä tuli mässytettyä pienestä pitäen ja terveelliseksihän sitä mainostetaan. Sugar Power lukee rekkojenkin kyljessä ja luonnollistahan se on. Kävin läpi professorin toisenlaisen esityksen samasta aiheesta (en muista mikä), josta ihme kyllä ymmärsin luettuani liudan kirjoja, tajusin, että aivokemiani oli sekaisin. Olin tietämättäni addiktoitunut makeaan, eli toleranssini oli tiessään. Lisäksi sokerit elättivät antibioottikuurien jälkeen suolistossani elävää hiivakantaa ja fruktoosi aiheutti rasvamaksaa. Samoin sokeri sotki kylläisyyshormoonin toiminnan. Päätinkin kokeilla professorin oppeja ja söin kokeeksi muutaman banaanin: kas kummaa, hirveä nälän tunne tuli parissa tunnissa ja tuntui siltä, että aivoni huutavat lisää hiilareita (oli pinnisteltävä että pääsi eroon banaaninhimosta). Silloin tajusin, että hänen oppinsa ovat oikeat ja hedelmiä ei pitäisi syödä järjettömästi eikä pitkin vuotta.
Tällä hetkellä voin erinomaisesti ja kiitos uuden energiani, jaksan harjoitella punttisalilla 3-4 kertaa viikossa. En muista milloin olen ollut viimeksi sairas. Siis edes flunssainen. Syön nykyisellään 60-80 grammaa hiilareita päivässä, mutten hirveämmin niitä jaksa laskea. Mielenkiintoni ruokaa kohtaan on muuttunut flegmaattiseksi: syön kun syön ja jos syön, syön hyvää ruokaa. Margariineja tai muita lähinnä ruohonleikkuriin sopivia öljyjä kuten rypsiöljy ei tässä talossa näy. Omega3:a syön lisänä siksi, että perhe ei pidä kalasta niin paljoa kuin minä. Talvella söin d-vitamiiniä ja maitohappobakteereita flunssakautena. Liityin SlowFoodiin ja tilaan kaiken mitä pystyn paikallisilta tiloilta.
Painoni ei ole tippunut kovinkaan paljoa, mutta olen kiinteytynyt valtavasti! Ennen minulla piti olla housut joiden vyötärö oli 152cm ja nyt mahdun koon 58D housuihin. Rintakehä ja hauikset ovat sen verran suuret, että paitakoko pitää olla XXXL. Pyöreyttä minulla vielä on ja painoindeksin mukaan olen vielä sairaaloisen lihava, mutta tätä menoa laihdun takuuvarmasti (kiitos lihasmassan), mutta toivottavasti niin hitaasti, ettei nahka ala roikkumaan.
Mikä on ydinasia laihduttamisessa? Opiskele mitä syöt ja kuuntele kehoasi! Älä usko tutkimuksia, älä etenkään suomalaisia. Mieti laajemmin ihmisyyttä ja käytä vapautta ajatella asioita vapaasti.
|
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
2006: 80kg 
Kyllä mä noi karppihimot annan keholle (just viime aikoina maksamakkara), mutta niitä hiilariherkkuja en (ainakaan niin usein). Ehkä se kehon kuunteleminen on enemmänkin sitä, että mikä olo on minkäkin ruuan jälkeen. Sokerista tulee sekvaa, ylivirittynyt ja samaan aikaan väsynyt olo. Liikaprodesta tulee ähkyinen, suolta painava ja raskas olo. Sopivasta määrästä lihaa, kasviksia ja rasvaa tulee mukava ja täyteläinen olo. Jos oppii kuuntelemaan itseään oikein ja ei ole kerinnyt tuhoamaan terveyttään/itseään jo aikaisemmin niin pärjää hyvin 
Ylipäätään viljat ja ravinnon vähärasvaisuus ovat olleet mun kompastuskiviä aiemmassa elämässä.Nyt onkin kaikki toisin ja sen huomaa olossaan 
Ruokaa piti olla kokoajan mussuttamassa, annoskoot oikeasti aivan valtavia, vähän katsellaan elokuvia tahi telkkaria, niin pitihän se sipsipussi/ karkkipussi taikka molemmat olla. Pahimpina aikoina söin elokuvan aikana yksin kaksi sipsipussia! 
Ja sitä leipää meni, kaksi pussia paahtista kahteen tyyppiin päivässä. En ole päivässä ehtinyt varmaan muuta tehdä kun jauhaa ruokaa suussa ja mättää lisää suuhun, ennenkuin entinenkään on edes nielastu..
