els kirjoitti:
isadoralta: eli esimerkiksi se että jotkut lopettaa liikkumisen todistaa ettei liikkumisesta ollut hyötyä,jos se olisi kunnolla kohentanut oloa he olisivat jatkaneet esim.salilla käymistä.vika ei ole ihmisessä vaan se todistaa ettei esim.salilla käymisestä ole mitään hyötyä eikö vain els?
Tavallaan. Mutta en sanonut ettei olisi mitään hyötyä. Sanoin että yritys jää, jos olo ei tunnu merkittävästi paremmalta. Kyllä tämä pätee minusta urhieluunkin. On niitä, jotka saavat liikunnasta endorfiininsa kiertämään jopa niin että liikkumisesta tulee eräänlainen huume - vaikkei suinkaan pahassa mielessä. Tunnen useita sellaisia. Ok, rauha heille.
Minulle ei näin käynyt, koska atooppinen ihoni alkoi kutista heti kun hiki lähti liikkeelle. Jos hyvin kävi, en saanut ihoa verille ennen kuin nukahdin, ja unen jälkeen näppylät olivat ainakin laskeutuneet pienemmiksi... mutta koko päivä meni siihen yritykseen kuntoilla. Lisäksi ihoni oli usein niin huonossa kunnossa ettei päivittäinen suihku olisi tullut kysymykseenkään. Usko tai älä, on todella vaikeaa löytää sopivaa urheilulajia ihmiselle, joka ei kestä omaa hikeään.
Opiskeluikäisenä harrastin tanssia, koska musiikki ja rytmi saivat unohtamaan sellaiset ikävät tosiseikat kuin jatkuvasti kutisevan ihon. Se sopi minulle, olisin jatkanut sitä ihosta huolimatta, ja tietysti se kasvatti lihaskuntoa. Mutta ihoon se ei auttanut.
Nyt vanhempana kävin uimassa vuosien ajan sitkeästi kerran viikossa, kun kerran kaikki vannoivat urheilun terveellisyyteen. Arvaa miksi lopetin?
1. Kloori kuivatti ihon silkkipaperiksi, vaikka olisin hypännyt voidepurkkiin uinnin jälkeen ja vaikka uintipaikaksi valittiin aina ne otsonipuhdistetut, vähiten klooratut vedet. Järvet jäivät, koska kerran kastauduttuani vain kutisin, ties mistä luonnon pölyistä ... merestä puhumattakaan.
2. Kävimme uimassa muistaakseni sunnuntaisin, alkuiltapäivästä. Lopun iltapäivää nukuin. Vaikka olisi ollut muutakin tekemistä ...
Nyt voin uida, pyöräillä, kävellä ja todennäköisesti käydä salillakin, mutten edellenkään ole erikoisen innostunut urheilija. Hyötyliikun hiukan, mm. siksi että työmatka sujuu yhtä nopeasti autolla kuin pyörällä. Miksen sitten halua? Koska voin hyvin jo näin. Ihoni parantui oireettomaksi ruokavaliolla, ei liikunnalla. Siitepölyoireet katosivat ruokavaliolla, ei liikunnalla. Painoni palautui normaaliksi ruokavaliolla, ei liikunnalla. Unentarpeeni väheni pari tuntia ruokavaliolla - jos lisäksi voin jättää sen tunnin lenkin väliin, minulla on kolme ylimääräistä tuntia päivässä tehdä juuri sitä mitä haluan.
Jos olisin huonossa kunnossa, ja liikunta auttaisi merkittävästi, miksei. Mutta kun en ole... ja kun ei auttanut. Rakas edesmennyt anoppi tapasi saanoa että kärsi, kärsi saat kirkkaamman kruunun, enkä koskaan ymmärtänyt lauseen logiikkaa. Mutta rakas edesmennyt äitini olikin evankelisia ja osasi aina kääntää asiat valoisalle puolelle ...
terv. els
Heippa Els, et vissiin pahastu jos kopioin viestisi liikuntaosioon?? Tässä oli montakin asiaa, joka voisi kiinnostaa meitä (?) alakarppiuiskentelijoita.