Fruktoosin osalta näen tekstissäsi monta työhypoteesia, vaan en juuri muuta; joskin runsaasta fruktoosista vallitsee melkein ihan täysi yksimielisyys, ehkä? Omalta osaltani: kun mennään yli aivohiilarien, niin luonnolliset lähteetkin voivat olla hankalia... ja näin ovat näemmä muinaiset kulttuuritkin sen mieltäneet - ainakin aikalaiskirjoitusten ruokalistojen mukaan

Pappa kirjoitti:
... Jos aivohiilareilla tarkoitetan vain sitä määrää glukoosina jonka aivot vuorokaudessa glukoosilla ruokittuna käyttävät. (around 100g) niin en minä sitäkään kaikkea fruktoosina... sensijaan jos siitä kokonaishiilarimäärästä jokin osa on fruktoosiakin luonnollisella tavalla niin mikäettei. "Aivohiilarien" ,tai mieluummin puhuisin glukoosin perustarpeesta koska on muutakin kuin aivohiilarit ja toisaalta .., osalta vielä parempi tietenkin jos glukoosi saapuisi suunnilleen kulutusvirran tahdissa (toki jos meillä on toimiva glukoosin säätely ja sen vuoksi täyttä vastaavuutta ei koko ajan tarvi olla kädellä säädettynä) Mikäpäs pulma se tällainen luontainen määrä olisi normaalissa elämässä. (ellei yksilöllä satu olemaan fruktoosimetaboliassa vika (niitakin tunnetaan muutaman erilainen)...
Ei ihan mutta nyt olet jo lähempänä

Paitsi että jatkuva [tarkoitit ilmeisesti ulkoisen?] glukoosin saanti on huono juttu sekin. Ensiksikin se on mahdoton, paitsi sairaalassa - jossa sielläkin se ainakin ilman rasvoja lihottaa. Ja toiseksi se sotkee lopullisesti oman glukoosinsäätöjärjestelmän. Juuri siksi varastoidut aivohiilarit (jotka takaavat hormonaalisesti ohjatun saannin), rasvapolttoiset lihakset, täydelliset aterianvälipaastot ja glykemiataan kontrolloidut, harvat syömäkerrat pelittävät niin hyvin.
Mutta tuohon jatkuvaan lievään saantiin perustuvat meidän tämän hetken suosituksemme, loufätin lisäksi. Niin että jos pidät kantasi tässä, olet samaa mieltä kuin tuon puolen gurut. Minä sen sijaan en ihmettele enää yhtään miksei homma pelitä sellaisella loufätillä - enkä sitäkään, miksei se pelitä monella jatkuvasti tissuttelevalla ja/tai napostelevalla karpillakaan, kalorimääristä riippumatta

Juuri siihen vähäisen glukoosin perustarpeen (esimerkiksi alle 150g (minun mielstä mieluummin paljon vähäisempikin mutta en voi sanoa perustetta että kaikille tulisi olla vähemmän noin yleisesti) tyydyttämiseen tähtää muun muassa GI/GK ajattelu. Etkös sinäkin ollut sitä mieltä että hidas hiilari (glukoosi) on parempi kuin nopea. Se tuleeko se suuaukkoon tasaisena kokoaikaisena ei nyt ollut se mitä sanoin.
Minä en tässä konteksissä puhu mistään yläkarpin tasaisen saannin "ideologiasta". Puhun VHH_sta, jonka varmaan kuitenkin ymmärsit. (mikä on glukoosin perustarve in vivo mikäli pysytään siinä mitä ei voi korvata ilman ketotuotantoa rasvalla) Siellä ovat aivot, muu hermojärjestelmä, punasolut ja joitain muta vähäisiä tarvitsijoita. (toki ne ovat paljolti niin vähäisiä että lähes jatkuvasti kuitenkin joudutaan glukoneogeneesillä tuottamaan jonkin verran sokeria (huomaa sekin että kaikki ei perustu sokeripyyntöön vaan joskus siksi että pitää hävittää jotain) . En kuitenkaan edes jaksaisi tuota koko kuviota kirjoittaa niin kattavasti tähän ettei els saa siitä jonkin tasoista sisäistä tai "ääneen" esitettyä olkinukkerakennelmaa aikaan. Minä vaan en suostu käyttämään termiä "aivohiilarit" koska sellaista EI ole tässä merkityksessä. Sitä els EI ole. Se on vain "kiva sana" mutta muuta siinä ei varsinaisesti ole. Sitä voi käyttää toki vapaasti puhekielessä mutta fysiologiassa sellaista ei oikeasti ole. Voisin toki vääntää sen ratakiskosta mutta ehkä sinun olisi kuitenkin molempiankin vaivaa ajatellen parempi lukea se vaikkapa tuosta perustason IFA:sta.