karppaus.infon arkistoitu foorumi

Nyt pääsiäisenä oon kokeillut ensimmäistä kertaa karppi aikanani hedelmää. Paistettua omenaa partiksen kyljessä. Määrä hyvin vähäinen. Hyvin kyllä meinas nukuttaa sen jälkeen! Ihan ihme vetelyys iski ja päänsärky ja alakulo perään. Ei todellakaan maksanut vaivaa! Juu ei kiitos! Palataan asiaan sit loppukesästä omenapuun juurelle päästessäni Ehkä...

_________________
Motto: Ruokaa ilman pakkausmateriaaleja ja tuoteselosteita!

Noin käy myös mulle, jos syön hedelmän tyhjään mahaan. Jälkiruokana tukevan aterian päälle syötynä ei tuu sokeripiikkiä.

_________________
“It's not the destination so much as the journey, they say.
~ Captain Jack Sparrow"

Mä oon sit vissiin vähän herkkä Kun alle olin pistellyt 3pekonisiivua, pari herkkusientä, sipulin, pari kananmunaa ja edamia 4siivua... ja sitä partista oli ainaskin 1,5dl pienehkön omenan ohessa. Ai niin ja voita! n.25g lillui siinä ompun ohessa.

_________________
Motto: Ruokaa ilman pakkausmateriaaleja ja tuoteselosteita!

^ Sitten kannattaa tosiaan pysytellä hedelmistä erossa. Itsekään en halua hedelmistä mitään tapaa, vaan silloin tällöin. Luumu on sitäpaitsi aika pieni hedelmä ja vaikkakin makea ja korkean GI:n omaava, on siinä silti pienehkö GK.

_________________
“It's not the destination so much as the journey, they say.
~ Captain Jack Sparrow"

Kuivattujen luumujen GK on tosiaan 60 gramman annoksessa vain 10, ja GI:kin on 29 eli matala (California Dried Plums).

Sydneyn yliopiston GI-tietokanta antaa GL:ksi niinkin alhaisen luvun kuin 5,7 (valitse vasemmalta GI Database, näppäile hakusana prunes, sitten napsauta search). Kaikki luumumainostajat kuitenkin antavat tuon 10.

Yritin etsiä tuoreiden luumujen GI:tä ja GK:ta mutten löytänyt. SYksyisin syön paljon tuoreita luumuja ja kriikunoita, kun niitä tulee omista puista.

Tänä talvena minuun iski aivan valtava appelsiinihimo. Söin napa-appelsiineja (lajike Naval) niin kauan kuin niitä sai. Jaffat ja Valenciat ja mitä niitä nyt on kaupoissa ovat niin happamia etten niistä välitä.

Toisaalta on todettava, etten enää tämän foorumin joukkoihin kuulu, niin että ei kai mun pitäisi kertoa syömisistäni. En viihtynyt vhh:lla (kaikki veriarvoni huononivat enkä oikein pysty viittaamaan kintaallakaan niin kuin täällä tehdään jos veriarvot eivät tottele vhh-teoriaa) enkä ole edes rasvoista niin vakuuttunut (vaikka Finelin ruokakorin avulla tarkistaessa aina ilmeneekin että syön enemmän rasvaa kuin luulen, ja enimmäkseen maitorasvaa - mutta se tapahtuu itsestään eikä siksi että pyrkisin siihen). Seuraan foorumia siksi kun olen aiheesta kiinnostunut - ja D2-mieheni on ja pysyy vhh:lla. Ja siksi kun olen tutustunut teihin porukoihin.

Toki en edelleenkään syö perunaa, riisiä ja pastaa enkä leipääkään enempää kuin yhden tai kaksi viipaletta päivässä. Pääateriat ovat järjestään puhdasoppisia vhh-aterioita. Karkit ja keksit ja muut hiilari- tai transrasvasyötävät eivät ole moniin moniin vuosiin kuuluneet ruokalistalle.

_________________
Timo Kuuselaa mukaillen: Epidemiologisten tutkimusten jälkianalyyseille näytään pantavan liikaa totuusodotuksia.

Toisaalta - mutta toisaalta.
Shit happens.

Mikä sinun ruokavaliostasi tekee epäkarpin (paitsi ehkä runsas hedelmien syönti)? Ihan karpilta nuo sinun syömisesi edelleenkin vaikuttavat - lähinnä kai hyväkarpilta! Vai oletko siirtynyt vähärasvaisiin?

_________________
Jalokalat (karpit ) uivat vastavirtaan - roskakalat menevät virran mukana.

Paljonko voi olla jäljellä esim. omenan ravintoarvosta jos se on pumpattu niin täyteen säilöntäainetta, että säilyy kauniin punaisena joulusta tammikuun loppuun?
Kiitos ei näille hedelmille! Kiitos kyllä syksyllä kotimaisille omenille ja joskus luomulle.

_________________
Ihan rennosti vaan....
Kampanjasivuni

Kyllä tältä foorumilta löytyy vaikka minkälaisia hörhöjä.

Jokainen porkkanoita ja hedelmiä syönyt on kuollut.

Monet omenalajikkeet säilyvät useita kuukausia ihan luonnostaankin, kun varastoidaan viileässä. Yleisimmin säilömiseen käytetään minun tietääkseni synteettistä vahaa, joka on kemiallinen kopio omenan kuoren luontaisesta vahasta eli harmitonta.

Perenna, sinun syömisesi kuulostaa puhdasoppiselta Heikkilältä. Lueskelin juuri Hyvän olon kakkosta. Siinä hän hyväksyy vähäisen leivän niille joille vilja sopii, ja kehottaa välttämään runsasta rasvaa, jos arvot lähtevät huononemaan.

Minun on myös talvisaikaan ihan pakko saada appelsiinia tai verigreippiä. Pomelo on suosikki myöskin.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Kevyttuotteisiin en koske tikullakaan. Juu, hyväkarppi varmaan on se mitä olen. Mutta minulta puuttuu usko. Toisin sanoen olen päätynyt siihen, että mun kehoni ei ole vhh-keho eli ei käynnistä glukoneogeneesiä kovin helposti.

Ai niin. Jopa olen siirtynyt kevyttuotteisiinkin, silloin kun kyseessä on maustamaton raejuusto. Siinä en huomaa makueroja, etenkin kun en ikinä syö raejuustoa paljaaltaan, ja tosiaan mielelläni vähennän maitorasvan saantiani silloin kun se ei pilaa ruoan makua. Tämä on hyvin sopimatonta vhh:ssa.

Mutta jatkan tästä toisaalla, tässähän oli kyse hedelmistä. Fruktoosin osalta kyllä olen edelleen vakuuttunut, siis siitä että sen saantia on syytä rajoittaa. Ja mitä vitamiineihin ja hivenainaisiin tulee, katsokaapas Kostdoktorin pylväikköä: appelsiinin, banaanin, omenan, kananmunan, maksan ja makrillin hivenkivenet

_________________
Timo Kuuselaa mukaillen: Epidemiologisten tutkimusten jälkianalyyseille näytään pantavan liikaa totuusodotuksia.

Toisaalta - mutta toisaalta.
Shit happens.

Tuo on sikäli harhaanjohtava, että luettelee vain finelikamaa. Kasvisten mielenkiintoisin osa minusta ovat vallan muut, kasvikemialliset yhdisteet, joita on satoja. Esim. omenien rutiini tai appelsiinin naringiini ei tuossa tule esille. Taas maksan runsas A ei ole erityisen kiva juttu.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Oppia ikä kaikki siis Tosin omat omenani eivät olleet viileässä mutta enivei.
Taidan silti suosia sitä luomua

_________________
Ihan rennosti vaan....
Kampanjasivuni

Ilman muuta kannattaa suosia luomua ja pohjoista kasvualuetta. Niissä on enemmän hyötyaineita suhteessa sokerimäärään. Samoin kannattaa suosia kuoria. Oma piha kun tuottaa kasapäin luomuomenaa, niin useinkin syön omenoista lähinnä kuoret. (Myös tuontiomenat syön kyllä kuorineen.)

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Tuosta tulikin mieleen, että mitäs jos söis perunastakin vain keitetyt kuoret? Hiilarit pysyis kurissa ja kaiketi se vähä vitamiineja ja hivenaineita mitä perunassa on tulisi hyödynnettyä? Jos nyt sitä perunaa on pakko syödä....

Tämmöinen muoti aina silloin tällöin nostaa päätään. Joskus takavuosina oli Nykissä suurta huutoa paistetut perunankuoret, ja Antti Heikkilän keittokirjassakin on ohje uuniperunalle, jonka sisältö koverretaan pois ja syödään ne kuoret voisulan ja juustoraasteen kera.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Voisitko täsmentää?

_________________
JEP

Joskus viime viikolla tuli tieto, että siitä on eristetty ihan uusi E-vitamiinin muoto. Toisekseen se suojelee DNA:ta hapetusstressiltä.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Eikös tuo DNA ole muutenkin suojattu jollain viisillä toisin kuin mtDNA, mikä on erityisen herkkä hapetusstressille ja jossa ilmeisesti mutaatioiden määrä on verrannollinen vanhenemismuutoksiin/sairauksiin? Westie tais siitä jossain ketjussa avata hiukan.

E-vitamiineja tunnetaan jo valmiiksi kahdeksan (neljä tokoferolia ja neljä tokotriolia).
Mikähän voisi olla yhdiste, joka kävisi tuohon sarjaan yhdeksänneksi E-vitamiiniksi?

Mutta jotta se tai mikä tahansa pääsisi suojaamaan DNA'ta ja vain silloin kun DNA sattuu suojaa tarvitsemaan, pitäisi se saada annosteltua juuri sen solun tumaan, jonka DNA'lla sattuu juuri sillä hetkellä olemaan vaikeuksia radikaalien kanssa, ja vielä täsmälleen oikeana määränä, ettei hoito tuhoa enemmän kuin parantaa. Tällainen täsmätyöskentely suun kautta nautittuna tuotteena (noin sadan biljoonan solun summaklusterissa, jota ihmiseksi kutsutaan) on kuulemma logistisesti aika hankalaa, väitetään...