Vieras kirjoitti:
Psyyke määrää, noilla sun kemiallisilla tekijöilläsi on vain minimaalinen vaikutus syömishäiriöissä.
Tämähän ei pidä paikkaansa. On todettu liian äkillisen ja rajun laihduttamisen tai muusta syystä johtuvan nälkiintymisen laukaisevan anoreksian. Siis ensin nälkiintyminen, sitten syömishäiriö. Toisaalta tämän todistaa vääräksi ihan omakohtaisesti oma kokemukseni, ei anoreksiasta, mutta ylensyönnistä. Kun lakkaan syömästä hiilarimättöä, muputtamisen tarve katoaa mystisesti ihan itsekseen. Jos palaan hiilariin, muputtamisen tarve palaa myös. Minulla ei ole vaihtopäätä, psyykeni ei parane ja taas sairastu tuolla tavalla, vaan kyllä kyse on lopultakin siitä, että ihminen on enemmän kokonaisuus kuin mitä nykylääketiede haluaa myöntää. Ei ihminen koostu joko psyykestä tai fysiikasta, vaan molemmat vaikuttavat molempiin. On kovin putkinäköistä väittää, että syömishäiriöt johtuvat vain tahdonpuutteesta tai ihmisen psyykestä.
Hienostihan sillä tavalla saadaan toki leimattua kaikki normeista poikkeavat ihmiset mieleltään viallisiksi, ja voi tuntea ylemmyyttä omassa norsunluutornissaan niiden viiden sipsinsä kanssa.
Kaikkien elimistö ei myöskään toimi samalla tavalla. Jos elimistön normaali toiminta on syystä tai toisesta häiriintynyt, ne ns. normaalit syömiset voivat aiheuttaakin kaikkea muuta kuin normaaleja oireita. Esim. riippuvuutta sekoittamalla verensokerin ja insuliinin tuotannon. Sillä ei ole mitään tekemistä psyyken kanssa, paitsi että toki se rasittaa psyykeä pitkässä juoksussa.
Muoks. Kun kerran psyykestä ja terapiasta puhutaan, lisään vielä sen, että ei sekään ihan tervettä toimintaa ole, jos pitää syömishäiriöistä kärsiviä käydä irvailemassa.