karppaus.infon arkistoitu foorumi

Insuliinin tärkein tehtävä on siirtää sokeria(glukoosia) verestä solukalvon läpi soluun.

Kun verensokeri laskee insuliinin vaikutuksesta alas, ryhtyy toimimaan glukagoni, insuliinin vastahormooni. Glukagoni on luonnollinen hormoni, jolla on ihmiskehossa vastakkainen vaikutus kuin insuliinilla. Se edistää glykogeenin muuttumista glukoosiksi maksassa, josta glukoosi vapautuu verenkiertoon. Terveellä ihmisellä näiden kahden hormoonin välillä vallitsee tasapaino. Sitä hormoonia eritetään enemmän mitä kulloisessakin tilanteessa tarvitaan.

Tyypin 1 diabeetikolla puuttuu verestä insuliini, joten glukagoni tuottaa maksassa hallitsemattomasti sokeria vereen, jota ei sieltä varastoida insuliinin toimesta. Tästä syystä ennen insuliinihoitoa tyypin 1 diabeetikot söivät kuin hevoset, olivat langanlaihoja ja kuolivat nopeasti diagnoosin jälkeen.

Tyypin 2 diabeetikolla insuliini a) ei tehoa tai b) sitä ei ole riittävästi, tai c) molemmat edellämainitut, joten sokeri siirtyy soluun hitaammin ja heikommin, näin ollen maksan ei tarvitse tuottaa glukoosia samalla tavoin kuin terveellä. Jos insuliinia ei erity tarpeeksi, se on helposti hoidettavissa vahvistamalla maksan toimintaa tai lisäämällä insuliinia pistoksena. Jos taas insuliini ei tehoa, on väärin hoitaa sitä lisäämällä insuliinin määrää ja sotkemalla hormonitasapaino elimistössä. Oikea hoito olisi vähentää merkittävästi hiilihydraatteja jolloin sokeritasapaino saavutetaan sotkematta hormoonitasapainoa.

Siinä vaiheessa kun terve ihminen ryhtyy kuluttamaan soluun varastoitua energiaa aterioiden välillä, tyypin 2 diabeetikon (se jolla insuliini ei tehoa) veressä on edelleen enemmän kuin tarpeeksi sokeria ja insuliinia, ja sokeria koitetaan edelleen siirtää soluun varastoon, vaikka ollaan tilanteessa että sitä pitäisi ryhtyä kuluttamaan pois päin. Tämä on yksi niistä syistä, miksi tällainen tyypin 2 diabeetikko ei voi syödä kovin hiilihydraattipitoista ruokaa ja yhtä tiheästi kuin suositellaan. Kulutusta ei koskaan pääse syntymään koska vereen lisätään insuliinia verensokeriarvojen saamiseksi kuriin. Käytännön tasolla tällainen jatkuva energian pakkovarastointi näkyy diabeetikossa lihomisena, väsymisenä, voimattomuutena ja ärtymisenä.

_________________
Prettys Womans in your town

Kannattaa se Sonksen & Sonksen ehdottomasti lukea, maksan insuliiniresistenssi kun on minusta se avainsana joka kakkosdiabetikon on hyvä ymmärtää. Ja tekstihän löytyy http://bja.oxfordjournals.org/content/85/1/69.full.pdf+html
Tuon tekstin kääntämisestäkin on ollut puhetta, jotain koostetta suomeksi on joskus näkynyt mutta en nyt löydä.

_________________
Karppausta v 2008 keväästä Heikkilän ketoruokavalion ja Annikan LCHF tyyliin.
LCHF ruokavalio(kin) toimii vain jos sitä noudattaa.
Old lives matter.

Ei ole. Sen tärkein tehtävä on jarruttaa maksaa tuottamasta ylenmäärin sokeria vereen. Ja jos 2-diabeetikko kärsii maksan insuliinirestenssistä, kuten usein on, niin haiman on tuotettava paljon insuliinia jotta jarrutuskäsky maksaan menisi perille. Tällöin laihtuminen on pirun hankalaa vaikka karppaisikin ja saattaapa painoa tulla lisääkin. Metformiini, jota moni D2-karppikin joutuu käyttämään, on täsmälääke juurikin maksalle, hillitsee sen sokerintuotantoa.

Kannattaa tosiaan päivittää tietonsa ja lukea ajatuksella tuo Sonksen&Sonksen.

Lisäksi kannattaa muistaa se, että insuliinia tuottavien solujen geenit voivat vaurioitua ja tuottaa sellaista insuliinia, jota solujen insuliinireseptorit eivät osaa lukea. Insuliinista tietämättömät voisivat lukea myös endokrinologian perusteita: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK30/

Voi olla saivartelua, mutta glukagoni on se hormooni jonka käskystä maksa sitä sokeria vapauttaa verenkiertoon, ei insuliini. Insuliini on varastointihormooni ja glukagoni on vastahormooni insuliinille. Kun syödään, insuliinin tulisi toimia ja siirtää sokeria verestä varastoon ja kun aterian jälkeen verensokeri laskee, glukagonin tulisi toimia ettei se laske liian alas.

Glukagoni on alhalla kun insuliini on korkealla ja päinvastoin. Insuliini siis välillisesti vaikuttaa asiaan mutta se ei ole sen tärkein tehtävä, insuliinitaso vain vaikuttaa glukagoni hormoonin erittämiseen haiman Langerhansin saarekkeiden alfasoluissa. Usein puhutaan insuliiniresistenssistä maksassa mutta se ei suinkaan ole ainoa eikä suurin ongelmapaikka - maksan insuliiniresistenssi on metforemilla ja pistettävällä insuliinilla helposti hoidettavissa.

Insuliininresistenssi solukalvossa on hankala siksi, että se ei parane maksaa lääkitsemällä eikä insuliinia lisäämällä koska tällöin ongelma ei ole insuliini vaan vika on soluissa joihin se sokeri pitäisi siirtää. Insuliinia on veressä aivan riittävästi, glukagoni ei pääse vaikuttamaan mutta ateriasta saatu verensokeri ei siirry soluun. Soluilta puuttuu insuliinireseptorit. Ne on puudutettu / tapettu mm. kohtuuttomalla hiilihydraattien mässäilyllä ja pitkäkestoisella C-vitamiinipuutoksella. Kuitenkin tätäkin ongelmaa kutsutaan tyypin 2 diabeetekseksi ja koitetaan väkisin hoitaa samalla tavalla ja yleensä turhaan.

Sonksen & Sonksen on luettu useaan otteeseen, kuten niin moni muukin nettikirjoitus. Tietojen päivittäminen on tärkeää, siksi ei kannata tyytyä yhteen kirjoitukseen joka netistä löytyy, vaan keskustella asiasta esim. biokemistien ja solulääketieteen ammattilaisten kanssa. Ehkä tärkein tieto mitä näistä on kokonaisuudessaan kertynyt, on se, ettei tyypin 2 diabeetes ole ollenkaan niin yksinkertainen ongelma kuin kuvitellaan. Sen termin alle osuu ainakin kaksi, luultavasti vielä useampi sokeriaineenvaihdunnan sairaus joita yritetään hoitaa yhden ongelman ratkaisumallilla.

_________________
Prettys Womans in your town

Siis insuliinihan nimenomaan heikentää sokerin sisäänottoa soluun. Tämä yhdessä sen kanssa, että insuliiniresistentti maksa ei reagoi insuliinin käskyyn vähentää sokerintuotantoa, johtaa liian korkeisiin verensokeritasoihin.





Lähde: Sonksen&Sonksen

Mitä soluja tarkalleen tarkoitat? Esimerkiksi energian taltioimiseen ajateltu (rasva)solu joko lisää tai vähentää insuliinireseptoreitaan sen mukaan onko sillä kykyä vastaanottaa energiaa vai ei http://en.wikipedia.org/wiki/Downregulation_and_upregulation

Lyhyesti: insuliini muuttaa ylimääräisen verensokerin rasvaksi. Mitä enemmän insuliinia verenkierrossa, sitä enemmän sokeria muutetaan rasvaksi eikä hyödynnetä muutoin. Kun rasvasolu täyttyy, vähentää se reseptoreitaan.

Auttaisiko tämä http://en.wikipedia.org/wiki/Insulin_signal_transduction_pathway_and_regulation_of_blood_glucose ajattelemaan asiaa?

Tai tämä video?

Lue epigeneettiskorpiketoninen tuo Sonksen&Sonksen äläkä saivartele...tavaa edes nuo lainaukset ajatuksella, se on jo jonkinlainen alku

Voi luoja mitä hölynpölyä.



Mikä raamattu se Sonksen&Sonksen sinulle oikein on. Kuten sanoin, koko artikkeli on luettu, useampaan otteeseen. Ei se muuta tosiasioita siitä huolimatta. Insuliini nimenomaan siirtää sokeria joko rasvahapoiksi tai varastohiilihydraatiksi eli glykogeeniksi (maksaan ja lihaksiin). Toisaalta sokeripitoisuus veressä kertoo myös haimalle, ettei glukagonia tarvita, jolloin maksa ei ryhdy vapauttamaan lisää sokeria verenkiertoon - tai se kertoo haimalle että lisää sokeria tarvitaan, jolloin haima tuottaa glukagonia joka lisää sokerin vapauttamista maksassa - sen saman sokerin jota insuliini varastoi. Haima on ainoa elin joka toimii itsenäisesti ja lukee itse sokeripitoisuuden verestä, tuottaen tarpeen mukaan insuulinia ja glukagonia. Ihan sama mitä joku yksittäinen nettikirjoitus virheellisesti väittää. Insuliinin tarkoituksen ja toiminnon voi ihan joka ainoa biokemisti, solututkija tai edes vähänkään sitä oppisuuntaa lukenut opiskelijakin sinulle kertoa. Ei sitä ihan suotta sanota varastohormooniksi. Sonksen kirjoituksessa on hieno teoria josta monta kohtaa on valitettavasti jo kumottu ihan solulääketieteen toimesta.

Tässä vähän oikeaa faktaa ihan alan oppikirjasta, nettiraamattusi sijaan:



On rottakokeilla testattu, että soluun pääsee sokeria myös ilman insuliinin myötävaikutusta mm. lihas- ja rasvasoluissa sijaitsevien kalvoproteiinien (esim. GLUT-4 eli SLC2A4) välityksellä, mutta ilman insuliinin tehostavaa vaikutusta, määrät putoaa kuin lehmän häntä. Periaatteessa siis ilman insuliiniakin sokeria saadaan hieman talteen. Toisaalta, ilman glukagonia, maksa ei vapauta sokeria verenkiertoon, riippumatta mitä insuliini tekee tai on tekemättä. Koko sokeritasapainoa säätelee verensokeripitoisuus, haiman kyky tulkita sitä, haiman tuottamat glukagoni ja insuliini ja näiden hormoonien toiminta soluissa, niin maksassa kuin lihaksissa. Kaikkia yhdessä tarvitaan.

AIheen vierestä myös jotain positiivista insuliinin saralla: Brittiläisen York Structural Biology Laboratoryn ja tsekkilaitos Institute of Organic Chemistry and Biochemistry of the Academy of Sciencesin tutkijat selvittivät, miten insuliini muuntuu inaktiivisesta tilasta aktiiviseen tilaan. Tuloksista ilmenee, miten insuliini sitoutuu solujen insuliinireseptoreihin. Tuloksia voidaan tutkijoiden mukaan hyödyntää piikittömien insuliinihoitojen kehittämisessä.

_________________
Prettys Womans in your town

Kenenkään ei pitäisi juuttua yhteen nettikirjoitukseen jostakin asiasta noin pahasti jumiin. Eikä edes kenenkään yhden tai kahden henkilön selityksiin foorumilla, ei edes minun - se on Kuopion yliopiston tapa selvittää ehdottomia totuuksia ja yleensä menee metsään.

Insuliinista on niin monta tutkimusta julkaistu, että lukemalla niistä mahdollisimman monta, saat jonkinlaisen käsityksen sen toiminnasta. Lisäksi jos vielä voit kysyä asiaa suoraan sellaisilta ihmisiltä jotka niitä työkseen tutkivat joka päivä, saat paremman kuvan asiasta.

Heitän pienen esimerkin, insuliini+insuliinireseptorit solukalvossa vs verensokeri tasot. Niitä olisi aika vaikea tutkia jos niiden yhteyttä ei olisi olemassakaan Kuitenkin aiheesta on monta tutkimusta olemassa, joten on aika todennäköistä että niillä on myös jotakin totuudenperää.

_________________
Prettys Womans in your town

Ei suinkaan. Jokainen joka on päivittänyt itsensä 2000-luvulle tietää, että




...litania wanhaa paskoo. Jokainen joka on päivittänyt itsensä 2000-luvulle tietää, että

Niin, glukoosin sisäänottoon soluun ei tarvita insuliinia. Glukoosia kuljettavat soluun tietyt proteiinit.

Ilmeisesti tässä on nyt hukassa mistä kirjoitetaan? Kyse lienee insuliiniresistenssistä lihaksessa ja rasvasolussa? Eli http://en.wikipedia.org/wiki/Insulin_resistance kirjoitetaan "Insulin resistance in muscle and fat cells reduces glucose uptake (and also local storage of glucose as glycogen and triglycerides, respectively), whereas insulin resistance in liver cells results in reduced glycogen synthesis and storage and a failure to suppress glucose production and release into the blood."

Huomaa sana Insulin Resistance, eli "Insulin resistance (IR) is a physiological condition in which cells fail to respond to the normal actions of the hormone insulin. Certain cell types such as fat and muscle cells *require insulin* to absorb glucose."

Tässä on koottu yhteen eri teoriat http://www.news-medical.net/health/Causes-of-Insulin-Resistance.aspx ja karppaajathan ovat esimerkki siitä, että pitämällä verensokerin aisoissa voi kääntää DM2 kehityksen ellei jopa pitkällä aikavälillä korjata tilanne (riippuen siitä, onko kyse dna-vauriosta vai ovatko uudet solut terveitä .. olkoonkin, että solujen apoptoosiaika on huomattavan pitkä).

Lihasten mitokondrioiden vähyyskään ei näytä tämän mukaan http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23520283 olevan syy insuliiniresistenssiin, vaikka olisikin järkevä ja looginen syy - seuraus. Tutkimus on tältä vuodelta.

Tällä hetkellä yksi tärkeimmistä näkemyksistä löytyy tästä http://en.wikipedia.org/wiki/Epigenetics_of_diabetes_Type_2 joka johtaa välttämättä tähän http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17276047 ja käy hyvin ilmi tästä http://www.slideshare.net/TNAUgenomics/nutrigenomics-13725536 sivu 10 powerpointista.

Karppaus *voi olla* tällainen nutrigenominen lähestymistapa, joka *korjaa* myös insuliiniresistenssin. Vielä emme tiedä, mutta karppiyhteisö on osoittanut selkeästi käytännön kautta ainakin osittain sen, mitä teoriat alkavat vasta nyt hahmottaa. Jos on resistentti, kannattaa karpata jos se kerran yksilölle toimii.

Jos tuota yllä lainattua lausetta (insulin reduces glucose uptake) heittelee hakukoneisiin, näyttää siitä puuttuvan sana resistance. Kokeileppas vaikka Scholaria ja laitat hauksi http://scholar.google.fi/scholar?q=insulin+reduces+glucose+uptake&btnG=&hl=fi&as_sdt=0%2C5&as_vis=1 moniko 2000-luvulla tehty julkaisu puoltaa lausetta?

Pubmedistä ei löydy yhtään http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=insulin+reduces+glucose+uptake

NCBI:sä löytyy esimerkiksi tämä artikkeli http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1431368/ ja tässä "Insulin plays a dominant regulatory role in the metabolic flux of glucose and lipids. In peripheral tissues, fasting low blood insulin reduces glucose uptake and utilization and stimulates lipolysis and proteolysis" on juuri päinvastoin, eli *matala* insuliinitaso vähentää glukoosin sisäänottoa ja hyödyntämistä.

Ei ole.



Tuohon ei tarvita edes karppausta. Muutaman viikon hyvin niukkaenenergisellä dieetillä saadaan jo sokeriaineenvaihduntaa normalisoitua (maksan insuliiniresistenssiä purettua). Älkää siis syökö liikaa

Valitettavasti ei toimi. On kokeiltu. Ei auttanut. Ruuan määrä edes niukkaenergiaisena ei madaltanut hurjia verensokerinousuja niin kauan kuin aterian energian suurin osa tuli hiilihydraateista. Ei auttanut edes valtava määrä pistettävää insuliinia. 8 vuotta sitä yritettiin, ei vaan toiminut. Ainoastaan hiilihydraattien merkittävä vähentäminen auttoi. Kaiken kukkuraksi hiilihydraatteja vähentämällä ei enää tarvita matalaenergia diettejä, paino lähti laskuun ihan muutenkin ja verensokerit asettuivat kuin itsestään. 2 vuotta menty hyvin tasaisilla verensokereilla ja ainoa mitä diabeteksestä on jäljellä, on merkintä kela kortissa.

S&S paskan kanssa en viitsi enempää edes väitellä, koska siihen on noin kova usko, ei minulla ainakaan ole tarvetta sitä uskoa keneltäkään horjuttaa. Kunnioitan vapauttasi uskoa mitä haluat. Itse luotan enemmän alan ammattilaisilta saamiini tietoihin ja ihan todellakin 2000 luvulla, ja omiin kokemuksiin aiheesta - ihan 2000 luvulla. Olen kuitenkin yli 10 vuotta asiaa ihan diabeetikkona selvittänyt ja omakohtaisesti sen kokenut. On koitettu vähäenergiaiset dietit ja kalorilaskennat. Niihin on vähän vaikea uskoa, kun ne selkeästi ei toimineet kuvitellulla tavalla.

_________________
Prettys Womans in your town

Tuota argumentointia kuulee yleensä VT-uskovaisilta, "näinhän se on alan oppikirjoissakin", "alan asiantuntijat ovat yksimielisiä", "mikään ei ole muuttunut", jne

Btw, Sonksen&Sonksen on nimenomaan karppien raamattu, ja vieläpä fiksujen sellaisten. Kirjoitapa hakuun Sonksen

Koltta: Kiitos jaetusta kokemuksesta, mulla on saman sorttista! Hiilarit pois ja 20kg lähti ja syön paremmin ku koskaan! Diabetestä onneks ei ole.

Vieras-inssi: Arvonnastako oot inssilappus saanu? Pitäs prkl olla insseillä samanlainen instanssi ku asianajajilla että pöntöiltä viedään paperit! Hyvä insinööri pitää päänsä kiinni jos ei ole varma faktoista eikä vaahtoa ja kekkuloi vaan koska on inssi. Hissin energiankulutus on helppo laskea, ihminen on ihan pikkusen eri juttu. Ja jos sä oot onnellisesti läpipasko ja niin teflonia et läski ei tartu niin ole onnellinen JA painu -ttuun täältä! Liity vaik golf-klubiin tai jotain. Tai ota bentsoja sen verran että oot hiljaa.

Kaikki tiede syntyy kokeilusta. Tulosten pohjalta sitten korreloidaan ties minne. Ehkä thl:n suositukset toimii keskimäärin? Sitten on meitä yksilöitä ( ) joihin ei se keskimääräisyys toimi. Vilja on joillekin myrkkyä jne...

Joku toimii jollekki ja toinen toiselle. Sokerin ja muun höttöhiilarin tunkeminen koneeseen ei kellekkään.

Läski tarttuisi minuunkin, mutten näe järkeväksi syödä niin paljoa ja liikkua niin vähän että lihoisin. Viihdyn nimittäin hoikkana, terveenä ja kovakuntoisena. Ja mielestäni lenkkeily on myös järkevämpi tapa pitää itsensä rentona ja rauhallisena kuin lääkkeet ja/tai alkoholi. Suosittelen kokeilemaan

Vähemmän yllättävää, että vieraissa ollaan kokemassa omaa ylemmyydentuntoaan, yli-ihmisyyttään läpipaskoudesta ja ns. kovakuntoisuudesta. En ymmärrä näitä siinä mielessä, että miten helvetissä ihmistä voi ahdistaa toisen ihmisen tervehtyminen esimerkiksi karppaamalla. "Ei näin! Kituuttaa pitää ja syödä vähemmän ja juosta!" Mielestäni on hyvä, että ihmiset parantuvat, oli keino sitten mikä hyvänsä. Karppaamalla se nyt vain on helvetisti helpompaa, kuin jollakin "kaikkea kohtuudella" -potaskalla, ja varsinkin laihdutuksen jälkeen juoksukin kulkee mukavasti (rasvapolttoisesti).

_________________
"Ovatko Pohjois-Karjala-projektin opit unohtuneet?" -tutkimusprofessori Tiina Laatikainen, THL.

Minulla ei ole mitään karppaamista vastaan. Sehän on monelle lihavalle mitä oivallisin tapa saada nälänhallinta kontrolliin ja näin vähentää energiansaantiaan ja laihtua.



Juoksu on varmasti ikävää ja raskasta lihavana, joten kannattaa tosiaan laihduttaa jos haluaa kokea juoksun nautinnollisena. Ja pääosa lenkeistä kannattaa tosiaan tehdä niin matalalla teholla että rasva on pääsasiallinen energialähde, jolloin harjoittelu ei muodostu liian rasittavaksi (väsyttäväksi).



http://www.tohtori.fi/?page=7978510&id=7389218