karppaus.infon arkistoitu foorumi

Noin puolisentoista vuotta sitten minäkin kuulin radiosta ohjelman, jossa joku lääkäri kertoi tapauksista, että laihtuminen normaalipainoiseksi on jopa johtanut aikuisiän diabeteksesta parantumiseen. Laihtuminen normaalipainoiseksi riitti, ei siinä tarvittu mitään ihmedieettiä.

Isänäidilläni oli aikuisiän diabetes ja ilmeinen insuliiniresistenssi, koska häneen ei 1940-luvulla insuliinihoito tehonnut. Kun silloin ei ilmeisesti vielä tunnettu tablettihoitoakaan, hän joutui noudattamaan hyvin vähähiilihydraattista dieettiä, joka muistutti suurelta osin Aktinsin dieettiä. Korkean verenpaineen vuoksi hänen suolankäyttöäänkin rajoitettiin pitämällä ruoka vähäsuolaisena. Isäni kertoman mukaan hän "eli viimeiset vuotensa rasvalla". Keväällä 1947 hän sai aivohalvauksen ja kuoli muutaman päivän kuluttua vain 53 vuoden ikäisenä. Taisi tämä dieetti ja ilmeinen magnesiumin puute olla hänelle kohtalokas. Sillä magnesiumin on todettu ehkäsevän tehokkaasti sydän- ja aivoinfarkteja ja verenpaineenkin liiallista kohoamista. Seuraavassa tutkimustuloksia,
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/magnesium.html

Eräässä kaksoissokkotutkimuksessa 50 sepelvaltimotaudista kärsivää koehenkilöä nautti magnesiumia 750 mg/vrk, jolloin heidän rasituksensietokykynsä koheni merkittävästi (68). Toisessa satunnaistetussa kokeessa 42 koehenkilön veritulpan riski väheni (69). Magnesiumlisä ehkäisee verenpaineen liiallista kohoamista (11, 64-67), parhaiten yhdessä seleenin, sinkin ja foolihapon ja muiden B-vitamiinien sekä välttämättömien rasvahappojen kanssa (90). MEDLINE-tietokannassa on noin 1400 tieteellistä raporttia magnesiumin vaikutuksesta verenpaineeseen. Magnesium suojaa myös aivosoluja aivoveritulpan aiheuttamilta vaurioilta (88).

Diabeetikkojen veren magnesiumpitoisuus on usein terveitä pienempi. Magnesiumin eritys virtsaan yli kaksinkertaistuu, kun verensokeri nousee 5:stä 12:een mmol:in/l (102). Mutta 1900-luvun alussa, kun suomalaiset saivat vielä 1200 mg magnesiumia päivittäin, se riitti korvaamaan virtsaan erittyneen määrän täydellisesti.

Olisikohan isänäidilleni ollut vähemmän haittaa, jos hän olisi vaikkapa omapäisesti korvannut rasvan kokojyväviljalla ja saanut 1200 mg magnesiumia päivittäin? Ainakin magnesium olisi auttanut hänen korkeaan verenpaineeseen ja siirtänyt aivohalvaustakin muutamalla vuodella. Parhaassa tapauksessa hän olisi ehtinyt vielä saada tablettihoitoakin; se tunnettiin jo 1950-luvulla.

Magnesium vahvistaa valtimon sisäpintaa ja ehkäisee sen romahtamista sisäänpäin (kuin puhkiruostunut auton pakoputki), joka on usein sydän- tai aivoinfarktien välitön syy (68). Magnesiumin verisuonen seinämää vahvistavasta vaikutuksesta on MEDLINE-tiedokannassa jo 238 tieteellistä raporttia.

_________________
Markku Salonen
Kemisti, aineenopettaja

Mun täti, ykköstyypin diabeetikko, kanssa sokeutui ja kuoli lopulta 38-vuotiaana, 70-luvulla. Ei mihinkään sv-tautiin. Voiskos olla jotenki jännä juttu se, että siihen maailmaan aikaan ei vain osattu?

Lueskelen just tässä valittuja paloja, enkä löydä tuohon muutakaan selitystä. Ja tämän lähteen sentään sinäkin hyväksyt? Eikö niin?

Jos sinun isänäitisi olisi korvannut rasvan täysjyväviljalla, hän olisi tod.näk. vain kuollut aikaisemmin.

Mutta jos hän olisi aikoinaan korvannut täysjyväviljan rasvalla, hän ei edes olisi sairastunut diabetekseen


Mika

Juuri näin. Kakkostyypin diabetes on itseaiheutettu sairaus, vai pitäisikö sanoa virallisterveellisen ruokavalion suora seuraus geneettisesti herkemmille.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Saattaisi riittääkin - joskus.

Mutta kun nämä Nuttall'in tutkittavat eivät laihtuneet, vaan "paranivat" painon muuttumatta. Eli et tainnut edes lukea noita professori Nuttallin artikkeleita?

1200 mg magnesiumia tuntuu pelkästä ravinnosta saatuna kokolailla mahdottomalta nykyään ja ennenkin. Ainakin, jos uskoo finelin tietoihin.

"Cereal grains and legumes also contain high concentrations of substances that researchers collectively classify as anti-nutrients. Among these are inositol hexaphosphate, more commonly known as phytate. This substance binds to minerals such as iron, calcium, magnesium, and zinc in the gastrointestinal tract, significantly reducing their absorption by the body. The last thing most people need is to impair the assimilation of such nutrients, all of which are essential for healthy cardiovascular function, and many of which are already woefully inadequate in the average American diet.

In cereal grains, anti-nutrient content is highest in the outer husk, which means that ‘healthy’ whole-grains actually have a far higher phytate content than refined grain products. Attempting to improve one’s mineral status by eating more whole-grains is, at best, a ‘two-steps-forward, two-steps-backward’ proposition. While such a strategy does indeed increase the intake of zinc, iron, magnesium, and calcium, it also promptly increases their excretion from the body! The end result is that overall mineral status improves only marginally, remains unchanged, or even worsens!" näin kirjoitti Anthony Colpo, (lukuisiin tutkumustuloksiin viitaten)

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Vielä 1970-luvulla ykköstyypin diabeetikot ottivat yleensä vain yksi tai kaksi insuliinipiikkiä päivässä. Insuliinihoito tuli mahdolliseksi vasta 1920-luvulla ja silloin hoidon alottaneita oli vielä 1970-luvulla elossa. Mutta harva heistä enää 1980-luvulla. Silloin todettiin, että vain harva oli elänyt insuliinihoidolla 50 vuotta tai kauemmin. Yksi tai kaksi insuliinipiikkiä päivässä katsottiin riittämättömäksi, koska varsinkin aamuyöstä alkaen verensokeri oli muutaman tunnin huomattavan korkeaa. Kului siis yli 50 vuotta ennen kuin todettiin, että sekin oli vahingollista. Nykyisin ykköstyypin diabeetikot ottavat ainakin 3-4 insuliinipiikkiä päivässä. Saavat syödä sokeriakin, jos muistavat ottaa sen jälkeen ylimääräisen insuliinipiikin. Tietysti heidän on muistettava sekin, että tällä tavalla he voivat lihota.

Lääketieteen tohtori, sisätautien erikoislääkäri Tero Kangas, kertoi joskus viime vuoden lopulla sairastaneensa ykköstyypin diabetesta jo yli 50 vuotta saamatta yhtäkään lisäsairautta. Eikä hän suositellut mitään vähähiilihydraattista proteiini- tai rasvadieettiä. Kakkostyypin diabeteksesta hän sanoi, että sen voi parhaiten välttää välttämällä ylipainoa ja tarpeen mukaan laihduttamalla. Ellei sen välttäminen onnistu, sen puhkeamista on pyrittävä siirtämään mahdollisimman myöhäiseen ikävuoteen.

_________________
Markku Salonen

Kemisti, aineenopettaja

Väitteesi tueksi pitäisi löytää tietoa siitä, mihin kakkostyypin diabeetikot kuolivat 1900-luvun alussa. Siihen aikaan se oli todennäköisesti harvinainen, mutta kyllä se jo silloin tunnettiin ja sitä esiintyy eniten aatelissuvuissa ja muilla varakkailla. Todennäköisesti valtaosa heistä sairasti sitä tietämättään, ja nykyäänkin kakkostyypin diabetes todetaan usein vasta esim. sydän- tai aivoinfarktin yhteydessä. Kuten olen jo aikaisemmin todennut, ks.
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/magnesium.html
Helsingin yliopiston patologian professori Hjelt havaitsi 1900-luvun alussa, ettei 1000 peräkkäisessä ruumiinavauksessa ollut yhtään sydäninfarktia. Leipä valmistettiin silloin täysjyväviljasta, joka jauhettiin omassa tai lähimyllyssä. Helppoa oli saada magnesiumia 1200 mg päivässä. Nykyään ruoka on niin puhdistettua (raffinoitua), että magnesiumin saanti on pudonnut kolmasosaan. Magnesium suojaa sydäntä myös digitaliksen (digoxin) haittavaikutuksilta.

Mutta nykyään diabeetikot sairastuvat muita useammin sydäninfarktiin mutta sata vuotta sitten eivät juuri koskaan, kun magnesiumia sai riittävästi. Magnesium ehkäisee tehokkaasti myös aivoinfarkteja ja alentaa myös kohonnutta verenpainetta, ks.
http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tie ... 02_02.html
Orion-Yhtymä lähettää lääkäreille Sydänuutisia-nimistä julkaisua, jota toimittavat sydänlääkäri Markku Mäkijärvi ja kardiologian professori (emeritus) Juhani Heikkilä. Syyskuun numerossa (4/2002) he selostavat magnesiumin vaikutusta verenpaineen hoidossa.

"Potilaiden ja lääkäreidenkin keskuudessa vallitsee aika sitkeä uskomus, että magnesium on hyvä verenpainelääke. Myös monissa luontaistuotteissa on paljon magnesiumia ja sitä myydäänkin tällä "indikaatiolla"", he aloittavat ja selostavat sitten elokuussa 2002 amerikkalaisessa verenpainetautiin erikoistuneessa tiedelehdessä tehtyä meta-analyysia.

Yhteensä 20 satunnaistettua magnesiumtutkimusta kelpuutettiin metapohdintaan. Niissä oli yhteensä 1220 verenpainepotilasta, joille annettiin ruuan lisänä magnesiumia. Kaikkien tutkimusten analyysissä magnesium pudotti systolista painetta keskimäärin 0.6 mmHg ja diastolista 0.8 mmHg. Magnesiumin teho oli annosriippuvainen: jokainen 10 mmol (eli 243 mg) lisäys laski paineita aina 4.3/2.3 mmHg. Toisin sanoen, mitä enemmän magnesiumia annettiin, sitä enemmän verenpaine laski.

"Magnesium siis näyttää sittenkin laskevan verenpainetta... Onkohan yksi vanha luonnonkonsti parempi kuin pussillinen uusia? Rytmihäiriötkin saattavat kaupan päälle vähentyä.", kirjoittavat arvon kardiologimme.
Alkuperäinen meta-analyysi:
Jee SH, Miller ER 3rd, Guallar E, et al. The effect of magnesium supplementation on blood pressure: a meta-analysis of randomized clinical trials. Am J Hypertens. 2002 Aug;15(8):691-6.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/quer ... t=Abstract

Magnesium suojasi vielä 1900-luvun alussa diabeetikkojakin lisäsairauksilta, kun insuliinihoitoa ei vielä edes tunnettu. Ykköstyypin diabeetikot kuolivat kyllä siihen aikaan happomyrkytykseen viimeistään jo muutaman vuoden kuluttua sairastuttuaan, mutta kakkostyypin diabeetikot saattavat nykyäänkin sairastaa diabetestaan tietämättään jopa 10-12 vuotta. Diabeetikkojen veren magnesiumpitoisuus on usein terveitä pienempi. Magnesiumin eritys virtsaan yli kaksinkertaistuu, kun verensokeri nousee 5:stä 12:een mmol:in/l (102). Magnesiumia erittyy virtsaan normaalisti noin 100?150 mg/vrk mutta daibeetikoilla jopa 200-300 mg/vrk.

Kumpikohan mahtaa olla syynä diabeetikojen lisääntyneeseen riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin: kohonnut verensokeri vai lisääntynyt magnesiumin eritys virtsaan? Vai molemmat?

Kun 1900-luvun alussa magnesiumia sai ravinnosta riittävästi, diabeetikot pystyivät helposti korvaamaan virtsaan menettämänsä magnesiumin. Sydäninfarkteilta he säästyivät, vaikka verensokeri olisikin kohonnut. Mutta mihin he kuolivat siihen aikaan?


Verenpainetaudilta hän tuskin olisi säästynyt. Siihen rasvadieetti ei auttanut.

_________________
Markku Salonen

Kemisti, aineenopettaja

No minä nimenomaan vältyin verenpainelääkitykseltä karppaamalla. Kohonneita arvoja mitattu jo 20-vuotiaana, ja karppaamisella aleni muutamassa viikossa. Kohonnut insuliinitaso kun on keskeinen syy verenpaineen kohoamiseen. Eli sukulaisesi ei siis karpannut tarpeeksi.

Mitä sää jaksat täällä vängätä, kun et edes viitsi lukea niitä tutkimuslinkkejä jotka Sinulle annamme? Paljastat vain tietämättömyytesi yhdistettynä laiskuuteen perehtyä oikeasti. Vetoat tieteellisyyteen ja sitten itse nostat esiin yksittäistapauksia, vaikka tarjolla olisi ihan oikeaa tutkimusta.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Yksittäistapaus omasikin on. Varmasti isänäitini karppasi täydellisesti viimeiset elinvuotensa. Hänellä oli ilmeinen insuliiniresistenssi, koska insuliinihoito ei häneen tehonnut ja se lopetettiin hyödyttömänä. Diabetesta hoidettiin ankaralla vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Se ei kuitenkaan laskenut verenpainetta riittävästi eikä estänyt aivohalvausta. Ilmeisesti hän sai ravinnostaan aivan liian vähän magnesiumia.

Tässä
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/magnesium.html
on runsaasti tutkimustieoa magnesiumin tarpeellisuudesta.

MEDLINE-tietokannassa on tuhansia tieteellisiä tutkimuksia, joiden mukaan magnesiumista on hyötyä sydänpotilaalle. Seuraavassa pari esimerkkiä: Yhdysvaltain sydänliiton (American Heart Association, AHA) tiedelehdessä suositellaan magnesiumia sydäntautien hoitoon. Erään itävaltalaisen tutkijaryhmän katsauksessa todetaan magnesiumin olevan tärkeä sydämen rytmihäiriöiden, sepelvaltimotaudin ja sydäninfarktin hoidossa. Uuden tutkimuksen mukaan magnesium vaikuttaa statiinina eli se ehkäisee liian kolesterolin muodostumista maksassa. MEDLINE-tietokannassa on noin 1400 tieteellistä raporttia magnesiumin vaikutuksesta verenpaineeseen. Magnesiumin verisuonen seinämää vahvistavasta vaikutuksesta on MEDLINE-tiedokannassa jo 238 tieteellistä raporttia.

On siis aivan riittävästi tutkimustietoa siitä, miten hyödyllinen magnesium on. Kun leipä vielä 1900-luvun alussa valmistettiin kokojyväviljasta, sydäninfarkti oli todella hyvin harvinainen. Tämäkin osoittaa riittävän selvästi sen, ettei kokojyvävilja suinkaan ole vahingollista.

_________________
Markku Salonen

Kemisti, aineenopettaja

Toinen yksittäistapaus ilmoittautuu o/

150/100 -> 110/75 ja oliko 2-3 vkossa aloituksesta.

Mutta sama kai se, tilastoharha...

_________________
Blessed are the young, for they shall inherit the national debt.
- Pres. Herbert Hoover

Kolmas yksittäistapaus o/
140/94 -->112/75

Juu, yksittäistapauksia, mutta kun sieltä linkeistä löytyy se tätä tukeva tutkimuskin. Meillä on niinkuin sekä että.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Paljonko on aivan riittävästi tutkimuksia?
Vain tiedepolitiikassa äänestetään tutkimusten määrässä. Ei itse tieteessä.

Ja tieteessä on olemassa sellainen ikävä piirre, että kaikkien tiettyä teoriaa koskevien tutkimusten on tuettava teoriaa, tai teoria kaatuu. Tässä suhteessa kokojyvävilja ei ole poikkeus. Tämä teoriasi voitaisiin kaataa monella eri tavalla; tässä vain kaksi:
1. 60-luvun Suomessa syötiin huomattavasti enemmän täysjyväviljaa kuin nyt, ja silti sydäntautikuolemat olivat moninkertaiset.
2. Ranskassa syötiin ja syödään huomattavasti vähemmän kokojyväviljaa ja erityisesti ruista. Silti heidän sydäntautilukunsa ovat vain murto-osa meikäläisistä.

Ja niistä tuhansista medlinen tutkimuksista saattaisi etsimällä löytyä sekin, joka kertoo, miten huonosti mineraalit imeytyvät mm kokojyväviljasta... Kukaan ei pakota realismiin eikä kummankin kannan kuuntelemiseen. Mutta erityisesti tieteentekijöillä ja opettajilla tuo olisi kovasti tärkeä taito. Lääkäreistä nyt puhumattakaan.

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

MEDLINE-tietokannassa on noin 1400 tieteellistä raporttia magnesiumin vaikutuksesta verenpaineeseen. Magnesiumin verisuonen seinämää vahvistavasta vaikutuksesta on MEDLINE-tiedokannassa jo 238 tieteellistä raporttia. Hyvin vaikea on kaataa näin suuri määrä tutkimustuloksia. Pitäisi löytää jokin muu tekijä, joka vaikuttaa verenpaineeseen ja verisuonten seinämiin magnesiumin sijaan. Mutta sekään ei vielä osoita, että kokojyvävilja olisi vahingollista.

1. 60-luvulla Suomessa oli myös paljon ihmisiä, jotka söivät lähes pelkästään valkoista leipää. Nämä saivat paljon vähemmän magnesiumia kuin muut. Pitäisi tietää, mitä sydäninfarktiin sairastuneet itse söivät. Sydäninfarktien määrää ei ratkaise se mitä, muu väestö söi keskimäärin.
Kun katselen valintamyymälän hyllyjä, siellä on tarjolla paljon pellavan- tai auringonkukansiementä, soijarouhetta ym. sisältävää leipää. Kyllä niistäkin saa enemmän magnesiumia kuin pelkästä ransanleivästä. Sitä minäkin söin lähes pelkästään vielä 1960- ja 70-luvuilla. Aterian kanssa söin vain harvoin ruisleipää. Ja silloinkin vain äitini onnistui taivuttamaan minut syömään sitä. Kun sitten 1970- ja 80-luvuilla kuulin radiosta ja TV:stä ohjelmia, joissa kerrottiin, kuinka kokojyvätuotteet ehkäisevät sydän- ja verisuonitauteja, taivuin vähitellen syömään niitä.

2. Kun 1990-luvun lopulla julkaistiin kansainvälinen tutkimus sydäninfartkien määrästä useissa maailman suurkaupungeissa, Pekingissä niitä oli vähiten. Kyllä Pariisissa oli enemmän. Joskus 1970-luvun alussa näin TV:stä taulukon, jossa oli lueteltu sydäninfarktien yleistyyttä useissa Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan maissa. Mukana oli myös Etelä-Afrikka, jossa oli eroteltu valkoinen ja värillinen väestö. Valkoisen väestön luvut olivat länsieurooppalaista tasoa mutta värillisen väestön luvut vain kymmenesosa siitä. Näin alhaisia luvut eivät olleet yhdessäkään eurooppalaisen elintason maassa. Vaikka värillisen väestön keskimääräinen elinikä olikin silloin vain vähän alle 50 vuotta ja valkoisen 20 vuotta korkeampi, se ei kuitenkaan selitä näin suurta eroa, koska kuitenkin lähes puolet värillisistä saavutti jo silloin 50 vuoden iän. Valkoinen väestö syö (myös apartheidin päättymisen jälkeen) paljon enemmän lihaa ja rasvaa kuin värillinen väestö.

Noin 30-40 % magnesiumista imeytyy, ks.
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/magnesium.html
Magnesiumin imeytyminen vaatii seleenin, B6- ja D-vitamiinien sekä lisäkilpirauhasen parathormonin läsnäoloa. Magnesiumia erittyy virtsaan noin 100–150 mg/vrk. Kalkki, natrium ja eräät hormonit säätelevät magnesiumin eritystä virtsaan. Diabeetikoilla magnesiumin eritys virtsaan yli kaksinkertaistuu, kun verensokeri nousee 5:stä 12:een mmol:in/l.

Kun 1900-luvun alussa suomalaiset saivat helposti noin 1200 mg magnesiumia päivässä, siitä imeytyi noin 350-500 mg. Se riitti korvaamaan täydellisesti virtsaan erittyneen magnesiumin myös diabeetikoilla. Näin sydäninfarktit pysyivät (heiltäkin) loitolla.

_________________
Markku Salonen

Kemisti, aineenopettaja

Yksi insuliinin tehtävistä on Rosedalen mukaan magnesiumin varastoiminen. Jos keho on insuliiniresistenssi, jää sekin imeytymättä. Joten leipää syömällä insuliiniresistentit magnesiumongelmat eivät katoa, päinvastoin.

Käväisi mielessä myös ohimennen munan ja kanan ongelma tai muut ruusulaakson kootut selitykset... mutta se siitä... (Magnesium, Insulin Resistance and Body Composition in Healthy Postmenopausal Women. Conclusions:Both Mg deficit and obesity may independently lead to a higher risk for insulin resistance......), ja muutenkin Mg on ihan miälenkintonen case....hmm:


Magnesium Deficiency Is Associated With Insulin Resistance in Obese Children

[url=http://care.diabetesjournals.org/cgi/content/full/27/1/134?ijkey=796db613deabc31d424c0d082aea430b7ffef9eb] Magnesium Intake and Risk of Type 2 Diabetes in Men and Women
[/url]
[url=http://care.diabetesjournals.org/cgi/content/full/27/1/59?ijkey=5c420090ea929eb65e9f846cd50e5284a6120984]Dietary Magnesium Intake in Relation to Plasma Insulin Levels and Risk of Type 2 Diabetes in Women
[/url]
Ja Merck manuaali: "Magnesium Metabolism "



[url=http://www.jacn.org/cgi/content/full/22/6/533]The Association between Magnesium Intake and Fasting Insulin Concentration in Healthy Middle-Aged Women
[/url]Teresa T. Fung, ScD, Walter C. Willett, MD, etc

Vääriä lupauksia..

Se on ollut väärää tietoa ja toiveajattelua. Oliko ehkä kyseessä "Näin naapurissa"-ohjelma?



Ne Pekingin tilastot ovat varmaan tosi luotettavia.

95% sydäninfarkteista saavat yli 55-vuotiaat eli kyllä se keskimääräinen elinikä selittää. Eivätkä ne Etelä-Afrikan mustat sitä paitsi tainneet kokojyväruista paljoa popsia.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Miksi Markku jauhaa magnesiumista tässä ketjussa? Onhan hällä jo ihan magnesiumille nimikoitu ketjukin täällä tantereella?