karppaus.infon arkistoitu foorumi

Kiitos misukisu linkistä ja asian nostamisesta esille!

_________________
Kun iäkäs ja arvostettu henkilö puhuu teille, kuunnelkaa häntä tarkkaan ja pitäkää häntä arvossa. Mutta älkää uskoko häntä, sillä hän saattaa olla väärässä. Ole siis aina skeptinen ja ajattele aina itsenäisesti. - Linus Pauling, 10.12.1954

Paljon uutta tuli taas. Kiitos linkeistä.

_________________
Cats are carnivores.

Lektiineistä (yms glykoproteiineista) on myös foorumilla puhuttu aina joskus. Niistäkin voisi löytyä linkkivinkkejä ym. Pelkästään jo sana lektiini foorumin haussa tuottaa jonkun pikkukasan osumia jne.

Kuiduilla on kyllä hyötymerkiyksiä suolistossa. Suolisto on vaan niin kovin aliarvioitu elin meidän terveytemme (ja sairauksiemme) lähteenä tai osallisena niihin. Suolen epiteelisolukon ravitsemus tapahtuu osin, ja merkitävässä osin, muuten kuin verenkierron välityksellä. Sensijaan viljakuitukysymys tämä ei liene. Viljakuituja emme käsittääkseni tarvitse lainkaan. Sensijaan tarvitsemme yleisesti kuitumateriaalia, sekä liukoista että liukenematonta tai oikeastaan pitäisi puhua vähintäänkin oheisena fermentoituvista ja ei fermentoituvista. Suolen solukon lisäksi meillä on hyvin tärkeä symbioottinen elin - senkin kunnosta on huolehdittava ja siihen liittyy niiden ravitsemus ja muu elinympäristön kostumus. Kokoluokkaa kilo tai jotain sellaista. Hyvin mutkikas joukko erilaisia mikrobeja enemmän ja vähemmän toistensa kanssa sekä itsemme kanssa vuorovaikutuksessa. Jos se sekä suoli on huonosssa kunnossa voi sillä olla erittäin suuri rooli sekä immunologisen koneistomme osalta että myös näiden vaikkapa rasvahärdellien osalta sekä ravintoaineiden oikeanlaisen sisäänsiirtämisen ja sen säätelyn osalta. Suoli on meidän "ensimmäinen aivo" jolle toki sitten nykyihmisen osalta on annettu nimi "second brain". Ihan oikeasti siellä muuten on aivotoiminnan/hermojärjestelmän kaltaista toimintaa jossain määrin itsenäisen kaltaisesti. Se on todella ehkä paöljjon mutkikkaampi juttu kuin miksi se suoli mielletään.

Kuiduilla on siinä osuutensa. Sekä sisältömassan fysikaalisen koostumuksen osalta että mikrobien polttoaineena josta sitten symbioottisesti isäntä myös hyötyy. Ne valmistavat meille joitain vitamiineja sekä niiden "jätöksenä" syntyy erittäin lyhytketjuisoa rasvahappoja jotka sitten siellä ova paikallisesti suolen epiteelisolujen käytettävissä niiden energiantarpeisiin. (ne ovat niiden suolen pintasolujen pääenergianlähde. ja hyvin homma toimii vain jos ne tuotetaan siellä suolen sisällä ns lähiruokana. (lyhyt FFA etäämmältä annosteltuna joutuisi "hukan teille". Tämä järjestelmä lienee kehittynyt paljon paljon ennen kuin meillä on juuri muuta ollutkaan. Tai no riippuu tietenkin siitä millaiseen lajikehitykseen uskoo.

Leivän ja viljan tuputtaminen kuitulähteeksi sensijaan on - sanosiko että.... lähinnä sellaista kun ollaan ns täyttä ymmärrystä vaillla... kuitumateriaalia ja fermentoitavaa on lähes kaikkialla, sihen ei todellakaan tarvitse ruislimppua eikä sydänystävällistä kuidutettua sokerikorppua..

Oho......

No minä tietysti tarkoitin vain viljakuituja, kun nyt kerran ruisleipäketjussa ollaan... Ehkä vähän epäselvästi kirjoitin. Liukoiset sitten erikseen. Minusta niitä ei olekaan tähän ketjuun tarpeen sotkea, koska sitten kuitenkin jollakin menee taas puurot ja vellit sekaisin.

Käsittääkseni viljojen ja leipien kuidut eivät ole hyödyllisiä. Niin väittäminen pohjaa vain kuitututkimusten väärinymmärryksiin.

Niin tosiaan ne Tasangon Herkun sokerikorppujen (ym) jauhot ja puurot voi (<-- paha sana) mennä...sekaisin... totta.

Poistan siis muun kuidun: Tällä toteamuksella jätetään muu tässä yhteydessä mainitsemani kuituasia huomiotta.

Viljakuitua ei tarvita. Niin simppeliä.

Kyllä lihavuus on ratkaiseva tekijä tyypin 2 diabeteksen ja insuliiniresistenssin puhkeamiseen. Tämä todetaan selvästi sivulla
http://fi.wikipedia.org/wiki/Diabetes
"Ilman lihavuutta 90 prosenttia aikuisdiabeteksesta jäisi puhkeamatta tai puhkeaisi myöhemmin." Myös seuraava riskitesti
http://www.diabetes.fi/testit/riskitesti/
osoittaa selvästi sen, että erityisesti vyötärölihavuus moninkertaistaa sairastumisriskin tyypin 2 diabetekseen.

Insuliiniresistenssi johtuu pääosin lihavuudesta ja vatsakkuudesta sekä liikunnan vähäisyydestä. Perinnölliset tekijät voivat vaikuttaa siihen, kuinka herkästi ylipaino ja liikunnan vähäisyys aiheuttavat insuliiniresistenssin, ks.
http://www3.jkl.fi/sotepa/mbo/insuleeni ... nssi.shtml
Lisätietoa insuliiniresistenssistä
http://www.google.fi/custom?q=Insuliini ... 1%3B&hl=fi

Sokerien lihottava vaikutus perustuu niiden palaessa vapautuvaan energiaan. Jos ihminen ei kuluta näin vapautuvaa energia, se varastoituu rasvakudokseksi. 100 g hiilihydraatteja vapauttaa palaessaan elimistöön noin 400 kcal energiaa. Eri hiilihydraattien välillä ei ole mitään oleellisia eroja, joten fruktoosi lihottaa suunnilleen yhtä paljon kuin glukoosi ja muut hiilihydraatit. Koska yhden ylimääräisen painokilon syntymiseen tarvitaan 7000 kcal, sen saa 1,75 kg:sta fruktoosia. Näin ollen fruktoosia ei voi syödä sentään rajattomasti, kuten ei muitakaan hiilihydraatteja.

1900-luvun alussa maamme väestön keskimääräinen elinikä oli jo yli 40 vuotta. Mutta silti professori Hjelt havaitsi, ettei 1000 peräkkäisessä ruumiinavauksessa ollut yhtään sydäninfarktia. Näistä 1000 vainajasta varmasti ainakin 400 oli yli 50-vuotiaita ja joukossa oli varmasti lihaviakin (aatelissukuisia). Kenelläkään heistä ei ollut sydäninfarktia. Tämä osoittaa selvästi sen, ettei ainakaan kohtuullinen määrä täysjyväviljaa, josta leipä siihen aikaan valmistettiin, ole vaarallista. Ellei sitä syö yli tarpeen.

Tupakointi on paljon suurempi terveydellinen riskitekijä kuin lihavuus. Joskus 1990-luvulla kuulin, että 20 savuketta päivässä vastaa 40 kilon ylipainoa.

Tämä katsottiin tarpeelliseksi, kun sydäninfarktit olivat lisääntyneet huolestuttavasti 1920-luvulla.


Kyllä sillä on merkitystä, miten paljon energia ihminen saa ravinnostaan ja miten paljon hän kuluttaa päivässä. Lihominen aiheutuu siitä, että ihminen syö enemmän kuin kuluttaa. Edellisessä viestissäni löysin yhden virheen, jonka olen jo korjannut: Yhden rasvakilon muodostamiseen tarvitaan vain 2,8 kg eikä 28 kg ruisleipää. Minulla kuluu joka päivä vain 3-4 viipaletta ruisleipää. Viikonloppuisin kuluu paketti Fazerin sydänmerkillistä ruisleipää (220 g). 100 g tuota ruisleipää sisältää vain 43 g hiilihydraatteja.

Markku Salonen
Fil.lis., kemisti

Todennäköisesti runsas eläinrasva suojeli 40-lukulaisia sydäntaudeilta paremmin kuin ruis.
Ja se näyttää edelleen suojelevan sydäntaudeilta ranskalaisia ja sveitsiläisiä.
MONICA tietää

Välillä tuo kuituhypetys vaikuttaa siltä, että kaikkein terveellisin vaihtoehto ravinnolle olisi sellainen, että se olisi pelkkää kuitua. Kai tuolle kuidun saannille on jokin ylärajakin on olemassa? Eiköhän tuosta mene suoli kokonaan tukkoon?

Markku tuntuu ajattelevan, että ihmiskeho on laboratorio tai pommikalorimetri, joka gramman kymmenesosan tarkkuudella lihoo tietystä kalorimäärästä tai laihtuu vastaavasti. Eiköhän tällainen biologinen prosessi, jollainen aineenvaihdunta on, ole "hieman" monimutkaisempi? Jokaisen ihmisen ruuansulatus siis on täsmälleen samanlainen ja siihen ei vaikuta esim. sellaiset tekijät kuin sukupuoli, ikä, rotu, sairaudet yms. Samoin siihen ei näy vaikuttavan lainkaan se, mistä makroravinteesta tai ruoka-aineista se kalori on peräisin. Miten on selitettävissä sellainen, että toinen saman kokoinen ja ikäinen ihminen lihoo täsmälleen samalla kalorimäärällä kuin toinen pysyy hoikkana tai laihtuu. Tällaisen ei pitäisi kaloriajattelun kannalta olla lainkaan mahdollista.

_________________
“It's not the destination so much as the journey, they say.
~ Captain Jack Sparrow"

Ei kun nimenomaan on. Mutta ei vääränlaisen "kaloriopin" mukaan. Oikeassa kaloriopissa ymmärretään tai ainakin kohtalaisen paljon yritetään yritetään ymmärtää tavattoman monen muuttujan vaikutukset.

Yksinomaan jo veden haihtuminen on muuttuja jolla on valtavan suuri merkitys. Jonkun iho haihduttaa päivässä kaksi litraa jonkun puoli. vaikka näiden kahden pituus, paino ja sukupuoli olisi sama. Joku voisi huvikseen laskea tuon energian.

Elimistö kykenee (tavattoman monella keinolla) säätelemään energian kulutustaan hyvin laajoissa rajoissa. Jos se ei kykenisi olisimme todella pulassa. Itseasiassa lajina elinkelvottomia - uskoisin.

En tiedä kuinka kauan tämä kalorijuttu tulee foorumilla puhuttamaan. Niin kauan sitä on tapahtunut ainakin kuin minä muistan. Eikä loppua näy.

Toki energiankulutuksen arviointiyrityksillä joskus voi ollakin merkiystä. Useinmiten puusilmäöinen kalorilaskentaan tuijotus vie metsään. Ellei yksilö satu olemaan juuri se keskiarvo joka suhteessa tämän asian suhteen.

Tokihan niitä jollain hyvin yksinkertaisella tavalla joskus vakkapa lääkärikin joutuu laskemaan/arvioimaan. Esimerkiksi jos on potilas jolla pidempiaikainen TPN jotta noin karkeasti tulisi sopiva määrä. Niitäkin sitten voi korjata kun huomaa ettei arvio taida ihan kohdallaan olla tämän yksilön kohdalla.

1. Suurin syy . ->ratkaiseva tekijä. Lihavuuden mahdollinen vaikutus ei tarkoita sitä, että lihavuus aiheuttaisi sokeritaudin.

2. EI. Vyötärölihavuus vaikutti testissä max. 4/26pistettä.

Niin nimenomaan vyötärölihavuus liittyy asiaan ei ylipaino eli lihavuus. Siinä on iso ero. Normaalipainoinen voi myös sairastua. Se miksi ylipaino on niin merkittävässä roolissa tässä asiassa johtuu siitä että ihmisten tiedot terveellisestä ravitsemuksesta ja järkevästä painonhallinnasta on todella surkeat ja siitä saamme kiittää eläinrasvan demonisoijia! (enkä nyt tarkoita esim. diabetes.fi annettuja ohjeita (älä turhaan etsi linkkiä) vaan oikeasti ihmisen metaboliaan yksilöllisesti sopivaa ravitsemusta)



Se ei edelleenkään johdu lihavuudesta vaan se johtuu ihan muusta. Ei sinun tarvitse tai edes kuulu uskoa minua, mutta minulle on aika turha väittää tai linkittää asioita ellei niissä ole edes kuvattu miten, mikä, missä ja miksi saa aikaan insuliiniresistenssin joka voi johtaa D2:n puhkeamiseen.

Minulla on asiasta jonkinlainen kuva, jonka kokoamiseen on tarvittu paljon paloja, kärsivällisyyttä ja aikaa. Eihän se läheskään täydellinen vielä ole mutta pikku hiljaa...



Sokerien lihottava vaikutus on niiden runsaan nauttimisen vaikutukset ihmisen endokriiniin eli umpieritysrauhasten hormonitasapainoon. Ne ohjaavat mm. energian käyttöä ja varastoitumista elimistössä. Sokerit voivat helposti pistää tasapainon sekaisin.



Väärin. Fruktoosin metabolia elimistössä eroaa glukoosista aivan olennaisesti ja sillä on olennainen merkitys esim. juuri metabolisia sairauksia aiheuttavan insuliiniresistenssin synnyssä.



Samaa mieltä. Paitsi että tupakka yhdistettynä sopimattomaan ravitsemukseen on se mikä on kaatanut miestä runsain määrin ja kaataa edelleen.



Sillä on enemmän merkitystä miten sen elimistöön sisäänlaitetun ravinnon energian käyttö onnistuu; sisään tuleva määrä on toisarvoinen seikka. Elimistön kyky kuluttaa varastoitua energiaa on pääasiassa.

Nämä on pitkälti mielipideasioita ja jokainen rakentaa ajatuksiaan omista lähtökohdista ja tavoitteista. Mielenkiintoisia juttuja nämä ovat ja todella monimutkaisia mitä enemmän asiaan tutustuu...

_________________
Kun iäkäs ja arvostettu henkilö puhuu teille, kuunnelkaa häntä tarkkaan ja pitäkää häntä arvossa. Mutta älkää uskoko häntä, sillä hän saattaa olla väärässä. Ole siis aina skeptinen ja ajattele aina itsenäisesti. - Linus Pauling, 10.12.1954

1000:n ruumiinavauksen tulokset 1900-luvulla vahvistivat, että ihminen ei pärjää ilman fruktoosipipareita.

Tässä vasemmalla teille piparia. Paino 20 000 kiloa

_________________
OU JEES! "Kilttikarppi tarkoittaa pukeutumistyyliä, ei luonteenpiirrettä"

Nibiru tulee 2012 21.12. olkaa valmiita!

Jos painoindeksi on yli 30 kg/m2, se antaa 3 riskipistettä ja vyötärölihavuus enimmillään 4 pistettä lisää. Yhteensä 7 lisäpistettä vaikuttaa jo ratkaisevasti sairastumisen varsinkin niillä, joilla on siihen perinnöllistä taipumusta. Kukaan ei ole täysin suojassa aikuisiän diabeetekselta, mutta vyötärölihavuuden välttämisellä sairastumista voidaan siirtää myöhempään ikään.


Insuliiniresistenssiin on useitakin syitä, mutta ylipaino ja vähäinen liikunta lisäävät insuliiniresistenssiä. Vastaavasti laihduttamalla ja lisäämällä liikuntaa voi parantaa kudostensa insuliiniherkyyttä ja saada haiman tuottama insuliini tehokkaampaan käyttöön. Tämä on tärkeä ja keskeinen osa tyypin 2 diabeteksen hyvää hoitoa. Niille, joita asia kiinnostaa, annan linkin
http://www.novodiabetespalvelu.fi/websi ... nosed.aspx

Terveillä ihmisillä sokerit palavat elimistössä vedeksi ja hiilidioksidiksi, jolloin vapautuu energiaa. Se osa energiaa, mitä muuten kulu, kuluu rasvakudoksen muodostumiseen. Yhden rasvakilon muodostamiseen tarvitaan noin 7000 kcal energiaa.


Metabolia ja lihominen ovat eri asioita.

Fruktoosin palamislämpö on 675,6 kcal/180,16 g = 375kcal/100 g,
glukoosin 673 kcal/180,16 g = 373,6 kcal/100 g (kummankin moolimassa = 180,16 g/mol) ja
tavallisen ruokosokerin 1349,6 kcal/342,30 g = 394,3 kcal/mol (moolimassa = 342,30 g/mol).
Tämä merkitsee sitä, että yhden rasvakilon muodostamiseen tarvitaan 1,87 kg fruktoosia tai glukoosia taikka 1,78 kg ruokosokeria. Joten ei noilla määrillä ole mitään oleellista eroa.

Jos 1,87 kg fruktoosia tuottaisi enemmän kuin kilon rasvakudosta, mistä tulee silloin tuon lisäkudoksen muodostumiseen tarvittava energia? Energiaa ei voi luoda tyhjästä (lämpöopin I pääsääntö).

_________________
Markku Salonen
Kemisti, aineenopettaja

Markku ehkä osaa selittä tämän alla olevan esimerkin, possu on elimistöltään ihmisen kaltainen ja rehunkin ravintoaineet samassa suhteessa kuin meillä. Possunhan ei pitäisi tuottaa kuin lämpöä ja tuhkaa kaloriteorian mukaan jossa kaikki syöty energia jää sisään lämpöä lukuunottamatta.


Sianlanta: 1 t (kuiva-aine)= 300 m3 metaania =10 GJ

Kulutuskin voi vaihdella.
Yksi reitti:
Pannaan maksa täyteen sokeria, joten enempää ei mahdu->reagoidaan huonommin insuliiniin ->maksa tuottaa enemmän sokeria lihasten aminohapoista>lihakset pienenee->kulutus vähenee>lihotaan samalla energiamäärällä.

Kaikki ihmisen kehossa tapahtuva on metaboliaa. Sitä voisi kutsua vaikka biokemiaksi, kannattaa kokeilla.

Osin kuvitteellinen esimerkki: Tarkastellaan kahta eri ruoka-ainetta: A ja B. Aine A aiheuttaa pintaverenkierron vilkastumista eli kasvavaa lämmön siirtymistä pois elimistöstä, toisin kuin B.

Onko tällöin kehon energiatalouden kannalta sama syödäänkö A:ta vai B:tä, kun syöty energiamäärä on sama?

Kaloriteoria on hyvä teoria. Täytyy vain ymmärtää sen rajallinen sovellettavuus ihmisen aineenvaihduntaan.

Wilbur Olin Atwater (1844-1907)

http://www.sportsci.org/news/history/at ... water.html



------------------------------------------------------------------------------------

On tietenkin yhden tekevää millaisin metaboliareitein kulloinkin eriliaset ravintoaineet kiepautetaan. Onko sitten glukoosi välillä 4kcal ja joskus 3,5 tai joskus 4,2 kcal /g (hatusta arvotut luvut) tai tai mitä millonkin puhumattakaan proteiinin tai rasvan in vivo "pommikalorimetrisesta" ravitsemusenergiasta joka voi olla milloin mitäkin vaikka keskimäärin aika usein onkin jotain (n 4kcal ja noin 9kcal/g).

Kahden mahdollisimman saman ulkodimensioisen, ikäisen ja sukupuolisen ihmisen eläessä mahdollisimman samalla tavalla samanlaisissa olosuhteissakin voi heidän energian kulutuksensa olla aivan erilaiset. Asiaa voisi kuvata taas kerran hihasta ravistetut luvut. Arvotaan vaikkapa 1700kcal ja vaikka 3000kcal. (no ehkä tuokin olisi mahdollista..hmm)
tavallinen "sokea" kalorilaskuri antaisi kuitenkin molemmille täsmälleen saman kulutuksen. Kuitenkin kahden suuren satumanvaraisen joukon välillä ei ole kovinkaan suurta eroa keskiarvossa.

Väärin sovellettu kaloriteoria on todellakin lähes täyttä roskaa yksilötasolle vietynä.
Joskus kuitenkin jonkinlainen "laskelmointi" voi puolustaa hyvinbkin paikkansa ns silmien avaajana tai sen toteamiseen että ehkä ongelmaan pitäisi etsiä muu ratkaisu kuin leivän palojen punnitseminen ja ruoskaitsekuri niiden nauttimisen rajoittamiseksi joillakin yksilöillä joilla automatiikka ei toimi.

Muta varmaan tämä kehä pyörähtää vuodesta toiseen aina yhä uudelleen ja uudelleen.

Kaikki kunnia kuitenkin Herra Atwaterille. Aikansa pioneereja hänkin.

(Atwaterin kertoimet ovat yhä edelleen käytössä)

Mua edelleen kiusaavat nuo matemaattisen tarkat kalorimäärät. Jos esim. syöt vain 1000 kcal päivässä ja kulutuksesi on todellisuudessa jotain 2000 - 2500 välillä, niin laihtumisen luulisi olevan nopeaa ja helppoa, mutta laihtuminen voi olla erittäin hidasta tai sitä ei tapahdu lainkaan. Miten tämä on selitettävissä kaloriajattelun mukaan? Toisaalta tälläkin palstalla on henkilöitä, jotka karppaavat n. 3000 kcal päiväenergialla, vaikka heidän kalorilaskimen mukainen kulutuksensa olisi kenties 2500 kcal päivässä, mutta silti laihtuvat nopeastikin. Se voi yllättää. Vaikka painonvartijat eivät julkisuuteen tätä kerrokkaan, niin aniharva heidän pisteytyssysteemillään pudottaa pysyvästi painoaan ja yllättävän moni ei laihdu lainkaan, vaikka ei söisi edes kaikkia sallittuja pisteitään päivässä.

_________________
“It's not the destination so much as the journey, they say.
~ Captain Jack Sparrow"

Kokonaan on mainitsematta eri makroravinteiden suhteiden vaikutus kylläisyyden tunteeseen. Esim. omalta kohdalta olen huomannut mm. sellaisen ilmiön, olen lounasaikaan huomattavasti nälkäisempi, jos olen syönyt aamiaiseksi kaurapuuroa ja ruisleipää kuin keitetyn kananmunan tai jättänyt aamiaisen kokonaan väliin. Jos hiilareiden vähentäminen näin vähäntää nälän tunnetta ja siten vähentää ruokailun tarvetta, niin se jo yksistään tekee laihduttamisesta helpompaa ja miellyttävämpää. Esim. Rosedale nostaa esiin leptiini-hormonin kylläisyys-nälkäisyys-yhtälössä. Nälkä ei suinkaan ole riippuvainen siitä, kuinka täysi tai tyhjä vatsalaukku on. Pienetär on tiivistänyt hyvin Rosedalen teorian täällä.

_________________
“It's not the destination so much as the journey, they say.
~ Captain Jack Sparrow"