karppaus.infon arkistoitu foorumi

Kirjoitan ensimmäistä kertaa, mutta seuraan keskusteluja kuitenkin aktiivisesti.

Kysyisin oletteko ajatelleet palkita itseänne kun saavutatte painonpudotus tavoitteenne. Itse olen nyt ollut Heikkilän kirjan ohjeilla ja vähän muutenkin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla 11 viikkoa ja painoa on lähtenyt 14 kiloa. Alku tavoitteeni oli kymmenen kiloa, mutta silti lääkärien mielestä pitäisi vielä lähemmäs 20 kiloa lähteä. En usko että tulen ikinä olemaan niin laiha, enkä edes haluaisi olla. Olen mieluummin reheva kuin laiha.

Mutta palatakseni aiheeseen. Minä olen luvannut itselleni että kesäkuun alussa pidän karkki-bileet. Siis oikeat joka herkkusuun unelmat. Tarjolle tulee suklaa patukoita, salmiakkia, toffeeta, lakritsia, sipsejä ym. herkkuja. En ole nyt dietin aikana olleenkaan kaivannut makeisia. Mikä on minulle todellinen ihme. Mutta minulle tulee välillä ihan mahdoton himo suolapähkinöitä kohtaan.

Haluaisin kuulla oletteko ajatelleet palkita itseänne?

Minä palkitsen itseäni mieluummin vaatteilla, ihonhoitotuotteilla, uudella kampauksella...

Minusta tällä ruokavaliolla voi syödä niin hyvää ruokaa, että mitään erityispalkintoja ei tarvitse, ellei sitten semmoiseksi lasketa pitkäänhaudutettua kuoretonta lanttukukkoa uunissa tai stroganiffia tai kotitekoista suklaata tai jäätelöä tai...

Minä taidan herkutella jo jatkuvasti

Vanhoista paheista perunalastut kiinnostivat ensimmäisenä ja toisena vuotena; ostin niitä itselleni ylläpidolla harvakseltaan - mutta viime vuosina ne eivät ole enää näyttäneet kaupassa houkuttelevilta. Jouluisin (viides karppiaikainen meni justiinsa) olen syönyt kaikkea, mikä hyvältä näyttää. Mutta joka joulu siinä haluamassani hyvässä on ollut vähemmän hiilareita.

terv els elämäntapaintiaani (viidettä vuotta karppaava)

Hooverin kanssa samoilla linjoilla. En koe jäänneeni mistään paitsi, joten en koe mitään syytä ruualla palkitsemiseen tai muullakaan. Olen lisäksi huomannut että esim. pizzat tms. entiset herkkuruuat eivät ole olleenkaan niin hyvänmakuisia kuin mitä muistin niiden olevan.

Hyvä ja kevyt olo on paras palkintoni!

Yhdyn edellisiin. Reilu pari vuotta ja 20 kg takana. Satunnainen karkki maistuu niin äklöltä, ettei moinen miltään palkinnolta edes tuntuisi. mieluummin uusia vaatteita...

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Minulla kun karppaamisen päätavoite on painonpudotus ja se, että vaatteet mahtuvat päälle, niin palkitsen itseni useimmiten uudella, entistä pienemmällä vaatteella ennemmin kuin ruualla. Nimittäin siinäpä on yllyke jatkaa laihtumista, kun vaatekoko pienenee; farkuista ainakin huomaa äkkiä, jos paino alkaa nousta, joten...

Kyllä palkintoa on kerrakseen tässä tyytyväisyyden tunteessa, joka on tullut tämän karppielämäntavan myötä. Herkuttelusta huolimatta paino on hitaasti hiipinyt mukavaan suuntaan puhumattakaan mielialasta, joka on enimmäkseen hyvä. Terveyskin vaan senkun petraantuu.

Minä joudun palkitsemaan itseäni aina vähän päästä ns. välitavoitteissa. Farkkukoko nääs pienenee, kuin pyy maailmanlopun edessä...

Muut vaatteet ei niin haittaa, vaikka vähän röllöttääkin ja kaapista löytyy vielä toistaiseksi pienempääkin yläosaa. Vanhat farkut sen sijaan kuskasin joskus kirpparille, kun ajattelin ettei se perse tästä muutu tai korkeintaan leviää... ...no, aika vanhanaikaisia olisivatkin olleet nuo sopivat farkut, sieltä jostain 90-luvun alkupäästä .

Joo, joku loppupalkinto pitää vielä keksiä... ...mutta siihen on vielä matkaa.

Heh, kuulosti kovasti tutulta. Olin aika pahassa jamassa silloin kun aloitin atkinsin. Lupasin itselleni, että jos sen ekat kaksi viikkoa jaksan, niin sitten saan tuollaisen alussa mainitun palkintoherkuttelun. Vieläkin muistan elävästi mitä kaikkea ajattelin ostavani... berliininmunkin kermavaahdolla, tai ehkä kaksi, nameja, silloin mulla oli ainakin 10 lempilaatua, jokaista pitäis olla....

Nyt tulee keväällä 2 vuotta karppausta täyteen ja palkintoherkuttelu on vielä pitämättä... siis syön joskus kyllä makeaa, mutta en tuota laajamittaista "herkuttelua" sitten halunnutkaan lopulta toteuttaa...

Nykyisin kun osaa nauttia ihan tavallisesta ruuasta, niin ruualla palkitseminen onnistuu vain ostamalla hyvä sisäfilepihvi ja tekemällä siitä joku gourmet-annos. Mutta jotenkin ruoka on nykyään muutenkin niin hyvää, että siitä on mennyt maku "palkintona".

Ja nykyään tähän suhtautuu enemmänkin elämäntapana, jolloin palkinto on ajatuksena tarpeeton. Jos haluan hemmotella itseäni, käyn ravintolassa, kampaajalla ym. tai ostan uusia vaatteita.

Karkilla tai vastaavalla en aio itseäni palkita. Sehän olisi matkalippu entiseen takaisin ja siitä juuri yritän päästä eroon.
Palkitsen (tilen siis palkitsemaan) itseäni vaatteilla, kampaamokäynneillä, kosmetiikalla, alusvaatteilla, tuoksuilla jne
-Kunhan nyt saavuttaisin se ensimmäisen "palkintoon" oikeuttavan pudotuksen eli 10 kg.

Uusilla pikku-pikku-bikineillä

_________________

Ehdottomasti aion palkita itseni,sitten kun joskus tavoitteeseeni pääsen.

Olen yrittänyt tehdä varovaista laskelmaa siitä,kuinka paljon rahaa olen säästänyt jättämällä makeansyönnin kokonaan.
Vuositasolla siitä kertyy melkoinen summa n.900€

Laihdun sen verran hitaasti,että 1,5-2 vuoden päästä minulla on kasassa matkarahat jonnekin ihanaan kohteeseen ja rahaa jää varmasti vielä bikineiden ostoonkin

_________________
Hyvä elämä ei ole paikka,jonne mennään,vaan tapa elää

Minä ajattelin palkita itseni synttärilahjaksi saamallani pullolla Moétin shamppanjaa... Mutta uutena vuotena kylässä ollut vieras meni ja poksautti auki ko. pullon.. Joten se on mennyttä.

Ehkäpä ostan pullon Dom Perignonin sitten!

Karkilla en aio palkita itseäni, sillä se on sama kuin heroinisti palkitsisi itsensä pitkän kuivillaolon jälkeen hepoannoksella. Ei siis sovi meikäläiselle. Karkilla en voi itseäni palkita, koska olen nisti - karkkinisti.

Eilen palkitsin itseäni ostamalla uudet housut. Voipi olla, että nämä pian jäävät liian isoiksi, mutta helvetti, että teki gutaa mahtua näihin! Perse näyttää pitkästä aikaa hyvältä!

Aloitin painon nostamisen, siinäpä se palkinto.

Palkintomatka odottaa, tosin vasta vuoden 2006 Touko- Kesäkuussa.
Lähdemme kuukaudeksi Valenciaan.

Välipalkkioina ovat toimineet uudet housut; aloitin koosta 52 ja pienimmät ovat kokoa 38 (joiden kanssa tällä hetkellä ongelmia kun turvottaa niin vietävästi).
No mitä sitten kun housut lakkaavat toimimasta palkkiona?
En ainakaan ruualla palkitse itseäni.

_________________
Ennen uskoin älyn voittoon, oli tapanani lueskella filosofiaa aamunkoittoon. Kunnes paikalle tuli, kas, alakarppikuningas. Sanoi minulle;"Huhuu se on liha joka puhuu, ja se meidät yhdistää!"

Mukaeltuna:
Eppu Normaali: Urheiluhullu

Jos kesällä olen tavoitteessani, niin ajattelin ostaa jotkut hienot ja kalliit merkkifarkut Dieselit tms.

En ole farkkuja käyttänyt sitten strechin tulon Vaarallisia nuo venyvät housut, samoin kun verkkarit vuorotteluvapaalla; ne vaan joustaa ja joustaa eikä kantaja huomaa ahterin levenneen

Farkut olisi mittari ja muistutus hyvästä saavutuksesta, jota en aio enää ikinä kadottaa jos siihen pääsen

Phoebe

Lupasin itselleni kuukauden karppauksen jälkeen (nyt on kolmas viikko menossa ) läjän kirjoja ja CD:itä, huolestuttaa vaan kun toivelistani sen kun pitenevät!
Voi olla että täytyy jyvittää näitä palkintoja jatkoakin varten. Mutta niinhän se on ettei kaikkea kerralla!

Mä taidan palkita itseni kesällä moottoripyörällä

Kun kymmenen pudotetun kilon raja meni rikki, palkitsin itseni kakkupalalla. Joulun jälkeen näitä herkuttelulipsahduksia on tullut edelleen ihan liikaa.

Paras palkinto on tosiaan ollu ne pienemmät farkut. Kunhan tavoitteeseeni pääsen, niin aion kyllä jonkun hyvän palkinnon itselleni keksiä, en kyllä tiedä vielä minkä. Mutta ennen sitä on noita sopivia housuja hankittava lisää. Luovutin jo kaikki suuriksi jääneet äidille, joten ei kaksilla housuilla oikein pärjää.

Minä olen ajatellut ostaa farkut, se taitaa olla aika tavallinen ajatus. Mutta toinen on se, että ostan sellaiset pitkävartiset saapikkaat, joista olen pitkään haaveillut Luulen että tuo mieskin pitäisi siitä ajatuksesta.

_________________
Brittikarppi
Thyroxin 1994 -> Armour Thyroid 2011 -> Liothyronin 2013 ja sillä edelleen
Fitbit MrsPaananen