Pakko välillä avautua
Muutama kokeneempi karppi täällä jaksaa edelleen puhua proteiinien ja rasvojen laaduista ja lähteistä yms. Heidän juttujaan aloittelijana lukee mielellään ja ne ovatkin tämän palstan parasta antia. Mutta suurin osa keskustelijoista näyttää olevan teini-ikäisiä sokerihiiriä.
Lähes joka toinen threadi näyttää käsittelevän sitä, miten saisi kehiteltyä ruokia, jotka jäljittelisivät hiilariherkkujen makuja mahdollisimman hyvin. Suklaat, partaäijät ja makeutusaineet ovat keskustelujen pääaiheita. Tuntuu, että ne 20g hiilareita (jota sääntöä fundamentalistisesti noudatetaan sen kummemmin ajattelematta) pitäisi saada nimenomaan herkuista. Kasviksista viis kunhan saa prosenttisuklaata pötsiin.
Samaan aikaan hehkutetaan sitten kuinka on hyvä olo ja mielihalut ovat hävinneet ja sitä rataa... bullshit.
Tällä tavalla ette ainakaan makeanhimoista pääse ja kun se tavoitepaino on saavutettu, tervemenoa hiilarimaahan (sinnehän teistä suurin osa näyttää kaipaavan). Turha naureskella paikkareille.
Sitten kun repsahdus iskee tai selkäranka pettää niin pitää tulla tänne keksimään mitä ihmeellisimpiä selityksiä, miksi karppaus piti lopettaa. Miksi karppaus pitää esim. lopettaa jonkin flunssan takia? Eikö Atkins ollutkaan terveellinen laihdutusmuoto, kun joku tavallinen sairaus vaatiikin jostain mystisestä syystä hiilareiden syöntiä. Seli seli ja seli. Kaippa näillä itsepetoksilla itselleen hyvän mielen saa, kun järsii pullapitkoa sohvalla.
Tänne voisi kehitellä jonkinlaisen itsepetos-keskustelualueen, jonne prosenttisuklaa-partaäijä-kermavaahtokarpit voisivat mennä murehtimaan karppiherkuista hiilariherkkuihin johtaneita repsahduksiaan.
Ei muuta tällä kertaa. P:tä odotettavissa naamalle vaan antaa tulla vaan
