Kannattaa siis käyttää tehdasmargariinia. Se on niin teollinen tuote että tuoteselosteen on pakko pitää paikkansa.

Saman verran kuin vaikkapa punaviiniin... maku ja tuotevalvonta kertokoon riittävästi. Meinaan kuolla kumminkin.

Jos pitäisin aivan erityisen paljon oliiviöljystä, niin käyttäisin varmaan sitä samalla tavalla kuin punaviiniäkin: maistelisin ja tutkailisin eri tuotteiden jälkivaikutuksia ja pitkän linjan terveysvaikutuksia... ja näiden perusteella sitten valitsisin määrän ja laadun. Mutta olisin/olen silti huolissani ftalaateista/sulfaateista ja osin siksi yritän ottaa selvää tuotteiden ekopuolestakin.

Nyt käytän kumpaakin kohtuudella ja joskus aika huonolla eko-omallatunnolla. Vastaavaa tosin tapahtuu kahvin, kaakaon ja monien mausteiden suhteen, joille siksi toisaalta etsin lähempänä kasvavia vaihtoehtoja ja toisaalta mietin päivittäisen tarpeen määrää. Joskus vaihtoehtoja löytää huonommalla ja joskus paremmalla onnella.

Nimmarilla "juuri nyt elämäänsä tyytyväinen 25 lähisiiderilitran haltija"

Jep,jep, emmää mitenkään utelias ole mutta juotkos ihan vettä kraanasta vai lähdevettä? Eikös tuo vesilaitoksen vesikin pidä sisällään ties mitä aineita?

Jep,jep, emmää mitenkään utelias ole mutta juotkos ihan vettä kraanasta vai lähdevettä? Eikös tuo vesilaitoksen vesikin pidä sisällään ties mitä aineita? Entäpäs vaatteet? Pesuaineet? Hammastahna? Jaa-a? Yksinkertaisista asioistakin saa monimutkaisia jos niin haluaa elää.

Vaatteiden kanssa olen joskus joutunut olemaan tosi tarkka, kun ne ensimmäiset 40 vuotta melkein kaikki ei-luonnonkuidut (ja melkoinen osa luonnonkuiduistakin, tai ainakin niiden käsittely- ja väriaineista) aiheuttivat kutinaa vereslihalle saakka. Onneksi nyt ongelma on korkeintaan siellä omantunnon ekopuolella. Iho kestää nyt jo melkein mitä kangasta vaan.

Hyvän makuiseen veteen tottuneena käytän vain sellaista, mutta tässä onneksi paikallinen vesilaitos tekee homman helpoksi, tarjoamalla hanoista oikeaa ainetta.

Muiden syömisten ja juomisten kohdalla: samoin kuin vaatteiden osalta, on kiva kun nyt voi ainakin maistaa melkein mitä tahansa ilman hirmuisia allergiaoireita. Ja on kiva kun voi syödä nauttiakseen eikä vaan siksi että on ruoka-aika ja tuntee olevansa nälkäkuoleman partaalla. Mutta mitä pitempään olen vähän käsiteltyä ruokaa, sitä selvemmin moni lisäaine on alkanut maistua ikävälle suussa, mikä tietysti rajoittaa valintoja. Varsinkin kun (piilevän ekonäkökulman ohella) maku on aika lailla ratkaisevassa asemassa meikäläisen valinnoissa. Tai maku ja se, että iho pysyy kunnossa vielä seuraavanakin päivänä (mikä tarkoittaa minulle muun muassa äkyeläinrasvaista VHH'ta).

Mutta yleisesti: minä en tiedä makua ja terveenä pysymistä yksinkertaisempia valintakriteereitä.
Mikäköhän sellainen olisi sinusta?

Marjojen makeus niin ikään riittää itsestään, ei tartte hillon nimellä myytäviä purnukoita ostella,
mainostettakoon niitä kuinka sokerittomina tahansa, kuten esim. St. Dalfour