karppaus.infon arkistoitu foorumi

*edit*

Kulinaristisessa Britanniasshan saa Pizza-dinner -aterioita, joissa on pizzan päällä perunamuussia ja soossia.

Hyvä kirjoitus jenni. Minun lähipiirissä syödään kyllä mahdollisimman "vähärasvaiset" ateriat mutta kahvi ei mene alas ilman mehevää rasvaista viineria, kaupasta ei päästä ulos ilman irtokarkkia, suklaata, perunanlastuja sunmuita niksuja ja naksuja joita vedellään välipaloiksi pitkin päivää pitsanpalojen ja täytettyjen patonkien kyytipojaksi.

Niin että kyllä sitä ihan syömälläkin paino nousee. Joka päivä omin silmin sen näen. Itseasiassa se varmasti on tavallisempaa lihota syömällä liikaa kuin jollakin muulla tavalla. Sen kyllä näkee päivittäin omin silmin mikä on homman nimi.

Tuota lienee tutkittukin, ihmiset tuppaavat aliarvioimaan syömänsä energiamäärät, vaikka he pitäisivät tarkkaa ruokapäiväkirjaa. Tuo balettitanssija vaikuttaa aika ääriesimerkiltä tästä.

No syömällähän se paino nousee. Ne vähärasvaiset ateriat eivät vie nälkää ja siksi pitää syödä niitä karkkeja, suklaata perunalastuja yms., jotka kaikki vain lisäävät nälkää ja tarvetta pitsanpaloihin ja patonkeihin.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Kyllä, kyllä. Mutta kun ihminen syö myöskin tavanvuoksi ja mielitekoihin (ruokaHALU). Läheskään aina ei ole kyse nälästä. Ei vään osata esim. katsoa tv:tä ilman että napostellaan jotain ja kahvi ei vaan maistu jos ei ole pullaa, kaupan kassalta ei päästä ilman suklaata tai muuta "namia".

Monasti ei edes ehdi tulla nälkää kun alvariinsa puputtaa jotain. Suolasen jalkeen makeeta ja makean jälkeen suolaista jne. Melkein tekisi mieli väittää että nälkä on aika outo tunne, tapa ja mieliteko syöjälle.

Nälkä taitaa olla aika outo asia monille ylipainoisille, ruokaHALU ja nälkä on kaksi eriasiaa. Kaikkille ei edes karppaaminen auta, sen voi lukea tältäkin palstalta. Mielitekisi milloin minkäkinlaista korvike naksua ja suklaat huutelee kaapista. Mikä siihen avuksi, kun ei ketoosikaan tepsi?

Hevonkukkua!
Minulla ei ole tehnyt mieli minkäänlaista korvikenaksua ja suklaasta vieroituin nopeasti kun karppisuklaa pisti pakin sekaisin. Pieni nälkä on kuitenkin seuralaisena aina. Ei ole mikään ihmekään kun nälän hillitsemiseksi tarvittaisiin usean hormoniryhmän tasapaino.

Ruokahaluun minä juon teetä. Juon teetä silloin kun katselen telkkaria. Sen "seuraksi" ei tarvita yhtään mitään.

_________________
2003: 161,8 kg 2006: 80kg 2020: 171 kg

Kun söin hiilaripitoista ruokaa, tuli ruokailun jälkeen väsymys, olin kiukkuinen jne jota olotilaa yritin korjata syömällä koska syömisen jälkeen oli aina hetken aikaa loistava olo. Tuossa tilassa on lähes mahdotonta ruokavaliota muuttamatta päästä pois noidanhehästä.

Nyt kun olen päässyt eroon verensokerin heittelyistä ja on helpompaa olla syömättä huvikseen. Kyllähän minäkin voisin puputtaa kaapista tummaa suklaata, pähkinöitä ja mitä tahansa. Tarkoituksenani on kuitenkin pudottaa painoa joten en sellaista tee.

Mielitekoja voi olla vaikka minkälaisia, sen ei automaattisesti tarvitse tarkoittaa että ne pitää heti toteuttaa. Olen lopettanut tupakoinnin jo kuukausia sitten ja silti vielä aika-ajoin tulee todella voimakas mieliteko tupakoida. Joku tietty tilanne laukaisee sen ja ihan oikeasti haluaisin tupakan, todella haluaisin ja tuntuu että tarvitsen sen. Kun sitä tupakkaa ei kuitenkaan ole ja olen päättänyt että en ikinä enää yhtään tupakkaa polta niin viittaan moiselle mieliteolle kintaalla. Ohi se menee.

Jos on todella vaikeaa olla (tavan vuoksi) syömättä kaappeja tyhjäksi (karppiruokavaliolla kun se ei mistään muusta enää johdu) niin olisiko viisainta olla ostamatta sinne kaappeihin mitään houkutuksia.

Pienetär, en puhunnut sinusta. Olet monellatapaa niin poikkeava että sinun "nälkääsi" en puutu enkä rupea väittelemään, se on aivan turhaa

Puhunkin ihmisistä jotka ihan itsekin myöntävät ongelman ja myöntävät "missä vika". Ja "vikahan" on paljon helpompi korjata kun se on "löydetty".

Kaveri on sisällä laitoksessa ja siellä tietty tarjotaan hiilaripaskaa ruoaksi. Sitten mä menen sinne ja hän nuokkuu tai nukkuu pyörätuolissa tai on muuten tokkurainen ja pyytelee anteeksi sitä että oli just syönyt ison annoksen ja se nukuttaa. Saan tietysti selville että se iso annos oli ollut hiilaritauhkaa. Energiajuomia hän kuluttaa paljon pysyäkseen hereillä.

Kun ruoka on niin huonoa niin hän tilaa sitä ja mitäs muuta pk-seudulla voi tilata kuin pizzaa. Ja sitten taas nuokutaan.

Nyt mä olen saanut iskostettua hänelle päähän sen että hiilarit aiheuttaa väsymystä ja nyt energiajuomatkin hänelle tulevat sokerittomina.

_________________
2003: 161,8 kg 2006: 80kg 2020: 171 kg

Niin, tästähän tässä karppauksessa juuri on kysymys. Siitä, että tullaan tutuksi oikean, fysiologisen nälän kanssa, kun jatkuvat insuliinipurskeet ja verensokerin heilahtelut eivät ole sotkimassa herkkää systeemiä.

Mutta kyllä se syömisen halu aikaisemmin kovasti nälältä tuntui. Vaikea sitä on varmaan käsittää, jos ei asian kanssa ole koskaan itse kamppaillut.

Itse syön kyllä edelleenkin suklaata. Suklaan tyyppi on vaan vaihtunut tummaan, vähäsokeriseen ja kerta-annos pienentynyt 10-20 grammaan. Totaalinen askeesi ei ole minua varten...

Mulla karppaus on vaikuttanut syömiseeni siten, että nälkä pysyy paremmin/pitempään loitolla, mutta ei tämä varsinaisesti ruokahaluani ole vähentänyt. Ruoka on edelleen intohimoni ja esim. suklaalle ja juustoille ole perso ja pohjaton. Toisaalta olen minä ollut riippuvainen tupakastakin, tolaalikieltäytyminen on ainut keino pysyä siitä erossa, mieli tupakkaa tekee silloin tällöin vieläkin vaikka viimeisimmästä tupakasta on aikaa yli kuusi vuotta! Ja silti hyvin tulee toimeen polttamattakin..