karppaus.infon arkistoitu foorumi

Sitä vaan että tiedän että joudun selittämään tätä epäortodoksista valintaa monille. Päätin että kuittaan kauhistelut seuraavalla:

jos kuolen ruokatottumusteni takia, kuolen mieluummin hoikkana kuin lihavana.

Atkins aiheuttaa kohonnutta kuolinpainoa.

Voih, olin tähän ketjuun jo kirjoittanut vaikka kuinka pitkän vastauksen, mutta kun kone tilttasi... niin se sitten tilttasi . Eipä kai tässä auta kuin alkaa sepittämään referoiden koko tarina uusiksi

Perusajatus: Atkins-valintaa tai mitään muutakaan valintaa ei MINUN MIELESTÄ tulisi joutua perustelemaan kenellekään. En tosin tiedä, miten tiukkoja nuo uskonnolliset näkökannat ovat ja mikä henki niissä piireissä vallitsee, kun tällaisen "tempauksen tekee", mutta omapa on elämä.

Kun aloitin itse Atkinsin viime perjantaina, jouduin tilittämään/selittämään/PUOLUSTAUTUMAAN valintani rinnalla. Vastassa kun oli terveyden-/sairaanhoitaja, joka ei usko kuin "terveen ruokavalion elämäntapaan" (mitä ihmettä se sitten on ). Huomasin olevani alakynnessä vähäisen ala-karppi -tietämykseni vuoksi, mutta eipä siinä toisen auttanut päätäni kääntää tai tätä ruokavaliota tuomita, omapahan on kehoni (vartaloni on temppelini ) ja kun tämä on nautinto, ahmimishimo on kadonnut, makeaa ei tee mieli ja virtaa on ko pienessä eläimessä , mikäs tässä on ollessa.

Jokaisella saa asiaan kun asiaan olla mielipide, harmi vaan, että niitä ihmisiä, jotka syöttävät toisille omia mielipiteitään "ainoina oikeina valintoina" on mahdottoman paljon. Selittäminen on turhaa, olet päätöksesi tehnyt ja ole tyytyväinen siitä. Ainakin itse voin sanoa, että oma valintani oli napakybä

_________________
Usko ja tahdonvoima vievät vielä pitkälle...

Vai viittaatko sanaan epäortodoksinen? (Jota yleisesti käytetään synonyyminä sanalle ei-oikeaoppinen, valtavirrasta poikkeava)
Vieras kertonee, oliko uskonnolla asian kanssa tekemistä. (Kunhan nyt sadepäivänä..viilaan. Mikäs se olikaan muuten leppäkertun pahin vihollinen? Ahhah)

Niin, epäortodoksinen voi todellakin tarkoittaa sitä vähäuskoistakin (heh, taas uusi sanamunnelma). Sen vuoksipa juuri käytin lähestymiskantana tuota uskonnollista, koska jos olisin käyttänyt jotain muuta, sitten mun kirjoitusta olisi kommetoitu tyyliin: "Kyllä tietyt uskonnot plaplapla...!" ja kun aivan perus-ev.luttina minusta on ihan jokaisen oma asia, mitä suustaan sisään laittaa...

Mistä muuten tulikin mieleen, että samassa huoneessa työskentelevä kolleega katsoo niin hiivatin "kateellisena", epäuskoisena, tuomitsevana joka kerta, kun kieltäydyn esim. kakusta, ruokalassa leivästä tms., hän itse on niitä, jotka valittavat kiloista, mutta kun häntä pyytää lenkille tai antaa neuvoja hänen kysymyksiin, vastakaiku on tyyliä: "Tänään sataa, en mä jaksa!", "Nukuin viikko sitten huonosti, olen tänäänkin vielä väsynyt!" Voi pätkät, että mua ketuttaa saamattomuus! Itse kun olen aina toiminut, jos on oma keho/olotila alkanut ahdistaa (oli lopputulos painonpudottamisen suhteen sitten mikä tahansa).

Olikohan tässä kirjoituksessa taas mitään tolkkua

Ja saahan sitä sadepäivinä takertua sanaan jos toiseenkin... Ei se vaan mua haittaa

_________________
Usko ja tahdonvoima vievät vielä pitkälle...

Kukas se täällä niin sattuvasti sanoikaan, en nyt muista, että puolet säälii, kun ei syödä pulliasunmuita ja toinen puoli on kateellisia kun voidaan olla syömättä

Kuka ikinä se ajatusmestari olikin, niin noinhan se on. Onhan se ihanaa, että "tuomitsijat" jaksaa, ilman sitä en mäkään yltäisi tälle tasolle, jossa kuin eufoorisessa tilassa saan antaa mielipiteeni laulaa

Kolleegan tämän päivän viimeinen kommentti seisoessaan laukku olalla työhuoneen ovella: "Mä en millään jaksas!" Että näin

_________________
Usko ja tahdonvoima vievät vielä pitkälle...

Just niin - meidän konttorin nutraajamestari aina taivastelee, että kyllähän mun on helppo olla hyömättä kakkuja ja keksejä, kun mulla on varmaan niin HIRVEÄ ITSEKURI. Mitä siihen voi sanoa? Vedän siinä samalla possua paksussa kookoskastikkeessa ja hän sekoittelee mansikan-tai-minkä-lie makuista nutrilettiä. ´Kenellähän sitä masokistiasennetta oikeastaan on?

Mua huvittaa kans täälä töissä kun vähän väliä on pulla/munkki/kakku/keksi kaffet ja sanon vaan aina et kiitos ei...

"Oooh kun sulla on niin kova ITSEKURI".....huoh....

Itsekuri jaa mulla vai no enpä ole jaksanut ruveta paljon selvitteleen...

Itseasiassa mulla ei ole minkäänlaista itse kuria jos himo iskee....mutta eipä oo näkynyt

Näytinköhän mä tänään tossa iltapäiväkahvin kokoontumisajossa pöydässä istuessani siltä, että tartteisin vit****ua ja ärsyttämistä tupla-annoksen Siltä se vaan musta tuntui. Tosin, mun ITSEKURIn määrä on kropassa oleviin hiilareihin verrattuna tähtitieteellinen ja osasin pitää mölyt masussa.

"Ota tosta keksi, et sä jaksa kuitenkaan pitää tota roolia yllä kauaa!"

"Tästä keksistä on sulle hyötyä enemmän nyt kuin sitten, kun makaat haudassa dieetteinesi"

JAHUU! Turhatkertainen ablodeeraus näille valopäille ja heidän ajatuksilleen/käytöstavoilleen. Tämä kaikki itseasiassa vaan lisää sitä tarmoa, jonka voimalla olen päässyt tähänkin pisteeseen, aivan kuin AA-kerhossa sanottaisiin: "Hei, mä olen Piuku, olen ala-karppaaja!!"

Tämän päivän v-käyrän laskutilitys

_________________
Usko ja tahdonvoima vievät vielä pitkälle...

Totea kuten vaimoni (joka ei alakarppaa, mutta tarkkailee kyllä muuten syömisiään), jolle ylipainoiset työtoverit yrittivät tuputtaa pullaa kahvihuoneessa: "Ei kiitos, en halua tulla läskiksi"

Kiitos Pätkätöppönen ja Piuku, minulta se pullakommentti oli.

Osa tosiaan pitää minua masokistina, kun en syö palaveripullia, mutta osa varmasti kadehtii, kun voin tyynesti jättää viinerin syömättä.

Mutta toisaalta, onpa lounaspöydässä ollut keskustelua keitettyjen perunoiden laadusta, mauttomia kumiperunoita kun ovat. Olen sitten kysynyt, että miksi ihmeessä sellaista pitää syödä? Ei oikein ole tullut vastausta. Yksi mies totesi sitten jossain vaiheessa (tietäen kyllä suuntaukseni, eikä ollenkaan paheksu asiaa), että en mäkään viitsi niitä syödä, ovat niin surkeitakin. Olenpa kuullut pariin kertaan kommentin, että onpas sulla hyvännäköinen annos. Ala/hyväkarppilautanen kun on värikäs. Riisi ruskealla kastikkeella ei ole esteettisesti yhtä kaunis. Joskus otan hämäyksen vuoksi pienen perunan, jonka sitten jätän lautasen reunalle, kun on vatsa niin täysi...toiset tekevät saman parin syödyn perunan jälkeen.

Minä annan piut paut, mitä muut syömisestäni ajattelevat ja sanovat. Hyvin olen pärjännyt työpaikkalounaat, sukujuhlat ja ravintolaillalliset. Jos on sellaista, joka ei maistu, niin tyynesti jätän syömättä. Noutopöydät ovat yhtä juhlaa, saa kerätä pelkät (alakarppi)herkut.

Ja jos joku kadehtii kovaa itsekuria, niin antakaa kadehtia.
Kommenttiin: "Oooh kun sulla on niin kova ITSEKURI".....huoh....
voi joskus vastata: "Joo, mulla on aina ollut kova itsekuri, sallin itselleni vain parasta" Saavat lisää mietittävää....

Varsinaiset tuomitsijat ovat omassa tuttavapiirissäni aika vähissä. Tosin eräs henkilö totesi tiukasti kerrottuani ruokavaliostani että:"Ei ole minun ruokavalioni. Minä olen niin allerginen, etten voisi moista noudattaa. Ei voisi syödä juuri mitään." Kyseisellä henkilöllä on allergioita, kaikenlaista limaneritysta ja epämääräisiä kipuja siellä täällä ym. ym. Tätä foorumia seurattuani, tuli sellainen olo, että hänellä moni vaiva voisi helpottua, jos alkaisi vaikkapa vain hyväkarpiksi.

Mutta ajat muuttuvat ja tietoisuus lisääntyy....

No niin, se askeinen vieras olen minä, jäi kirjautumatta.

Perhana... meikä saa vaan lisää kannatusta ja vaikutusvaltaa pullakokouksissa kun voin arpoa kuka saa meikun ylijääneen typerän viinerin

Avoppini ei tule varmaan ikinä ymmärtämään miksi en syö hänen torttujaan, piirakoitaan, perunoitaan ja itse leivottua leipäänsä. Hän kysyy joka kerta, kun tulemme käymään, ensimmäiseksi, että "Vieläkö sulla on _se_?"

Ihankuin tämä olisi joku helkutin sairaus!

_________________
http://www.ainoa.fi

Anopilla on keliakia ja laktoosi-intoleranssi. Hän leipoo vierailleen aina ylisuuren annoksen pullia, kakkuja, pipareita ym.. Aina niitä jää runsaasti yli ja koska itse ei voi niitä hyödyntää, kantaa ne meille.

Selitä siinä sitten miksi kakku ei maistu, kun hän tulee kahville kassi täynnä herkkuja.

Helppoa ei ole täälläkään, mutta lujana olen pysynyt välirikon uhallakin.

Jep, jep. Mutta vain New Yorkin osavaltiossa.

Hups, toi oli siis mun.

Tuttu kysymys! "V I E L Ä K Ö olet sillä dieetillä?" !
Olen tyynesti vastannut, että en taida enää muuksi vaihtaa. Lisäkysymykset ovat jo useimmilta loppuneet.

"Ajauduin" suhteeseen n. vuosi sitten (vaikka kuinka olin päättänyt pysyä sinkkuna ikuisesti) ja suhteen myötä alkaa aina tämä tutustuminen anoppi- ja appikokelaisiin. Niih, eihän siinä itsessään mitään vikaa ole, mutta kun on käynyt niin, että aluksi olin hyvinkin avoin ottamaan lautaselle mitä tahansa ja nyt taas tilanne on päinvastoin (tarjolla on siis vain leivonnaisia jne.). Avoni äiti katsoi silmät kierossa, kun en maistanut hänen uutukaista piirakkaa, olin jopa vaistovanani, että silmissä oli suuttumusta, epäilyä, ärtymystä. Nyt hän on päässyt yli järkytyksestä (vajaat 3 vk sitten) ja avoni kiikuttaa minulle kotoaan milloin sienisalaatteja, milloin juureksia ja mitä vielä. Kaikki on valmistettu ilman hiilihydraatteja Ihanaa, että jotkut ihmiset eivät kyseenalaista päätöksiä vaan jopa tulevat avuliaiksi, eivätkä tee tätä prosessia yhtään vaikeammaksi (tosin, olisi sitten vaikka 3. maailmansota edessa, makeisiin/leivonnaisiin en koskisi )

_________________
Usko ja tahdonvoima vievät vielä pitkälle...