Hoitsu1234 kirjoitti: Voiko joku ihan rehellisesti sanoa, että on lihonut tavallisella, perusterveellisellä ruualla? Yleiset suosituksethan sanoo, että paljon kasviksia, täysjyväleipää n. 6viipaletta päivässä, hedelmiä, pehmeitä rasvoja, ja vältetään vaaleita viljoja ja vaal.riisiä/pastaa. Ja toki liikuntaa 30 min per pvä niin että hengästyy ja tulee lämmin. Oikeesti, jos perusterveellistä ruokavaliota noudattaa tarkasti, ja jättää pois kaikki einekset, karkit, mehut, sipsit, pizzat, makeat jogurtit, yms paljon rasvaa, sokeria ja huonoja hiilareita sisältävät tuotteet, laihtuu. Karppaajat jättävät yllämainitut tuotteet pois karppauksen nimissä, mutta eihän niitä suositella yleisissä ohjeissakaan, kenellekään. Se vaan tahtoo olla niin, että ylipainoiset ihmiset herkuttelevat huonoilla hiilareilla liian tiheään.
Terve ja kiitos ensimmäisestä asiallisesta keskustelun avauksesta naismuistiin 
Minulla täysjyvän ja muutoinkin viljan saanti on rajattu kahteen leipäviipaleeseen päivässä. Keliakiasta ei ole kysymys, sillä sulatan vaaleaa, puhdistettua viljaa kohtalaisen hyvin. Erityisesti jos se nautitaan runsaan rasvan kera, jolloin verensokerin nousu hidastuu ja suoliärsytys on vähäisempi. Tuore, korkealaatuinen ruisleipä on hyvää, mutta sen syönti on arpapeliä nokkosrokko-oireiden kanssa.
Vilja aiheuttaa aina verensokerin nopeaa nousua --"tähtiä silmissä". En ole koskaan nauttinut sokerisista herkuista yhtä paljon kuin rasvaisemmista, mutta vähäsokerisemmista jälkiruokavaihtoehdoista, jotka sisältävät jotain muutakin ravitsemuksellisesti hyödyllistä. Nykyään syön niitä säännöllisesti, kun ennen söin salaa. Vilja aiheuttaa aina turvotusta ja ilmavaivoja ynnä muita hyvin yleisiä vaivoja. Kuusi viipaletta leipää päivässä on aiheuttanut jopa veriripulia. Kuulunen niihin 10 % suomalaisista eli puoleen miljoonaan yksilöön, joilla on ärtyneen suolen ongelmia. Ongelmia on vähän tai ei laisinkaan ilman vilja-altistusta, joskin myös runsaskuituisuus ilman rasvaa saattaa aiheuttaa kipuja. Olen 3½ vuoden ajan kokeillut eri määriä, myös gluteenitonta ruokavaliota.
Olen taistellut holtittoman kasvun ja lihomisen, unettomuuden, ärtyisyyden, kipujen ja korkean verenpaineen kanssa. Sain pysäytettyä lihomiseni kasvuiässä noin puoleksitoista vuodeksi, kun pudotin syömäni energiamäärän pienemmäksi kuin liikunnalla kuluttamani energiamäärän. Tämä ei ota mitenkään huomioon elimistön jo levossa tarvitsemaa energiaa, valkuaisia, kivennäisiä, hiveniä ja vitamiineja... Liikunnalla kulutin keskimäärin 1 000 kcal joka ikinen päivä (juoksu, pyöräily, kuntosali useita tunteja/vrk) ja söin alle 1 000 kcal päivässä. Kun valot alkoivat päässä sammua, eikä paino ollut liikahtanut enää kuukausiin, opettelin varovaisesti syömään aterioita ja jatkoin liikuntaa. Yleensä siis vähän vähärasvaista lihaa, suomalaiseen normaaliin tapaan kasviksia (herne, maissi, paprika, kurkku, tomaatti) ja lisuke; peruna, makaroni, täysjyväriisi ja täysjyväleipä (tykkäsin niiden mausta eniten). Fitness-muroja, rasvatonta maitoa. Rakastin niitä, vaikka olen joutunut pitämään sairaspäiviä niiden aiheuttamien suolistokipujen vuoksi. Rasvan lähteenä oli margariini ja vähäinen määrä rypsiöljyä paistamisessa jos oli joskus liha. Välttelin suolaa kuin ruttoa verenpaineen vuoksi, vaikka kärsin voimakkaista krampeista. Iltaisin juoksulenkkien jälkeen minulla oli tapana sitoa jalkaterät hillitsemään niiden kouristelua.
-- Niin. Lihoin perusterveellisellä ruokavaliolla 7 kg ensimmäisen viikon aikana ja 10 kg seuraavan kolmen vuoden aikana. Siinä vaiheessa motivaatio olikin lentänyt ulos ikkunasta ja sorruin erilaisiin kierteisiin uudelleen: Välillä palasin syömättömyyteen, kokeilin eri liikuntalajeja, liikkumattomuutta, ratkesin ahmimaan, oksentamaan... Olen lihonut ensimmäisen "VLCD-laihdutuskuurin" jälkeen 40 kg. Pudotettuja kiloja on kai keskimäärin 5-10 kg/vuosi, eli "terveysintoilu" on aiheuttanut ihan hillitöntä lihomista.
Uskoakseni pääsin tavoissani pitkäksi aikaa (+-vuosikymmen) hyvin lähelle suositeltuja makroravintoainesuhteita 60 % H, 30 % R ja 10 % P. Koska olen ENTINEN syömishäiriöinen, minulla on sivukaupalla päiväkirjaa ja laskelmaa siitä mitä OLEN syönyt ja mitä PITÄISI syödä varhaisteinistä saakka. Olen toteuttanut ohjeita orjallisesti, jos ehkä pistänyt vielä paremmaksikin eli liikkunut enemmän, syönyt vähärasvaisemmin jne.
Tässä lisää virallisista suosituksista
Lainaa: Viljavalmisteita runsaasti
Maitovalmisteita sopivasti
Perunaa monipuolisesti
Kasviksista, marjoista ja hedelmistä väriä ja vaihtelua
Kalaa usein ja lihaa vähärasvaisena
Rasvoja sopivasti, pehmeää rasvaa enemmän
http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi ... ositukset/
Tämmöinen ihminen, joka on lapsesta pitäen kasvatettu karttamaan karamelleja sietää kuitenkin huonosti noin suurta sokeripitoisuutta ravinnossa. Se tulisi saada lähes kokonaan viljasta, sillä kasviksista ja juureksista on vaikeaa saada yli 100 g hiilihydraattia vuorokaudessa. Kyllä, vaikka söisi kilon kasvikuntaa päivässä --olen kokeillut monta kertaa! Jos ei siedä viljaa hyvin ja välttää puhdistettua sokeria, täytyy lähteä lisukelinjalle.
Ihannepainoni ja ravintosuositusten mukainen hiilihydraattien tarpeeni on 350 g /d. Sanotaan, että syön sen kilon kasviksia ja juureksia, ja paikkaan sitten puuttuvat 250 g syömällä miltei kaksi kiloa perunaa. Miten ihmeessä sen teen, jos pitäisi vielä proteiinintarvettakin täyttää?  Tokihan kahdessa kilossa perunaa on jopa 30 g proteiinia. Minkä tahansa instanssin lähdettä katsotaan, tämä on vain nipin napin tarpeeksi keskimittaiselle, aikuiselle naiselle.
Totuus on se, että kuvailemasi tapa syödä on lähempänä hyväkarppausta kuin virallisia suosituksia, jotka täyttääkseen täytyy syödä säännöllisesti myös vaaleaa viljaa, puhdistettua riisiä ja sokeria.
--edit. Pitkään tarinaan oli eksynyt epäjohdonmukaisuus.
|
.Meitä on karpeissakin vino pino 
Ja luulenpa,että vieläpä pysyykin karppina.Itse en aio omaishoitajuuteni loputtua palata "omaan työhöni"jossa vt-ruoka on rasvatonta ja mautonta ja runsashiilarista,vitamiineista vapaata ja kaikinpuolin ravinneköyhää,yleensä sokerihöttöä runsailla lisäaineilla,isoissa keittiöissä tehtyä,kilometri ja tuntitolkulla säilytettyjä sekä kuljetettuja.Omatunto vaan ei enää anna periksi syöttää hoidettaville moista moskaa.Vaikka laitosruoka ei varmasti muutukaan sillä keinolla,mutta en ainakaan joudu enää äärimmäiseen ristiriitatilanteeseen työssäni ihmisten"hoitajana".
!
Eineksiä ja prosessoituja tuotteita alkoi ilmaantua enemmän pöytään, leivästä tuli pääruokaa ja karkki houkutti enemmän kuin aikaisemmin. On se jännä, että samalla ihmisellä voi olla hyvinkin paljon "itsekuria" tai ei lainkaan 