Veikkaan, että sokeria syötiin 88 %, koska Hitler.

... ja kun lähdin etsimään lisätietoa, niin eiköpähän yksi vt-puusilmä turpaduunarille väittänyt, että appelsiinimehussa on fruktoosia(kin) vain 6g / kahden desin lasi. IHan tietysti vahingossa unohtanut tavallisen valkosokerin fruktoosin, joka nostaa määrää vain palttiarallaa 40%... Ja näitä laatikaisia (jooei, tämä ei ollut hän) me kutsumme alan ammattilaisiksi?

Piti pikkuisen selata, että löysi oikeat asiatiedot. Sokeritilastot ovat melkein yhtä hyvin piilotetut kuin transrasvat aikanaan : )

Sokerisokeria, sitä valkoista, kulutettiin noin vuonna 1960 40 kiloa, nykyisin 30 kiloa per henki
Ja siihen vielä hiukan hunajaa; onneksi hunajasta sentään tulee lisäsokeria vain hiukan reilu kilo.
... mutta mutta. Tuo on vasta alkua. Nimittäin:

- 60-luvulla sokeriluku piti sisällään kotimehujen ja -hillojen sokeroinnin. IHan kuten nytkin nytkin
- Ja niin 60-luvulla kuin nytkin sokerissa lienee mukana myös virvoitusjuomat ja karkit. Ainakin Suomessa tehdyt.
- Mutta... 60-luvulla ei ostettu täysmehuja eikä mehujuomia eikä nektareista. Nyt ostetaan.
Niistä tulee suomalaisilla käyttömäärillä yllättävän paljon myös sitä YKn mainitsemaan "kontekstistä irroitettua sokeria"

Siispä laskemaan.
Tällä vuosituhannella kaupan mehuitaivaasta on ostettu tasaisesti yli 70 litraa per henki ja vuosi (virvoitusjuomen lisäksi). Näiden juomien sokeria lasketa sokeriksi, kun se kerran on hedelmämehua. Mutta YK laskee sen mukaan, joten niin kai myös Suomen parhaiden ravitsemustietäjienkin varmaan pitäisi, jos tai kun kerran verrataan kulutusta suosituksiin. Jostain syystä tästä ei kuitenkaan niissä piireissä puhuta, joten lasketaan ne sitten täällä /vinohymy/

Noh. Kaupan hedelmämehuissa ja -nektareissa on sokeria keskimäärin 15g per desi. Reilu 70 litraa vuodessa tarkoittaa kahta desiä päivässä, jokamikä tarkoittaa 30 lisägrammaa joka päivään joka kuluttajalle. Ja sen jälkeen ollaankin jo iloisesti yli 100g päiväkulutuksessa. Mikä tarkoittaa sitä, että toisin kuin 60-lukulaiset, nykyinen keskivertosuomalainen käyttää yli 100g YK'n rajoitettavaksi esittämää sokeria joka päivä.
Lisäksi, JOS sokerimäärään lisättäisiin vielä tuontihedelmät (ja koko joukko muuta makeaa tuontitavaraa), joita ei myöskään käytetty vielä 1960, luku kasvaisi entisestään. Mutta koska YK ei laske hedelmän sokeria silloin kun se on vielä hedelmässä, niin jätetään se näistä laskuista pois.

Yhteenveto:
Suomalaisten sokerin kokonaiskulutus kulutus on kasvanut sitten 60-luvun.
Keskimäärin suomalaiset ylittävät YK'n mukaisesti lasketun sokerin jo nyt yli 100 prosentilla.
Ja suomalaiset ylittävät YK'n terveyden kannalta paremmaksi ehdottamaan sokerirajan (5%) yli nelinkertaisesti.

Ja silti ravitsemuseliitti sanoo, ettei meillä ole sokeriongelmaa.
Eikä puhu sokerista sanaakaan kaikkien suurkeittiöiden pakkonoudattamissa laitosruoan laatukriteereissä.
Ei siellä tosin puhuta myöskään valkojauhoista, minimivalkuaisesta eikä lisäaineista, kun nekään eivät kuulemma ole ongelma.
Aika hyvin lobattu, sanoisin...