Tuttu ilmiö ainakin minulle, enkä nyt osaa sanoa onko kyseessä varsinainen "ongelma", mutta olo vaihtelee hilpeästä hyvinvoinnista ahdistukseen.
Eli: saatan elellä päiväkausia alle 20 g/hh-vuorokausiannoksella, ja voida pääsääntöisesti tosi hyvin, mutta ajoittain iskee sitten aivan hillittömiä makeanhimoja ja repsahdus-mielihaluja.
Myöskään ketoosia ei havaittavasti ilmene, eli en ole missään pappa-Atkinsin mainostamassa orgastisessa onnen ja ihanuuden olotilassa, henki ei haise pahalle, eikä ketostixkään punerru kuin hieman ekaan asteikkoonsa. Syynä moiseen voi olla tietysti kahvi ja light-limsa, johon toisinaan hairahdun.
Proteiinin ja rasvan suhteesta ilmiselvää ainakin, että mitä enemmän protskua ja vähemmän rasvaa, kylläisenä pysyy paremmin. Ongelmaksi sillon tulee taas ruuan "mauttomuus".
Noin muuten tunnen kyllä ketokarppauksen sopivan minulle kuin nyrkki päähän, eli olotilana sopii ajoittain tosi hyvin, mutta ei onnistu yleesä viikkoa tai paria pitempiä aikoja kerrallaan.
