karppaus.infon arkistoitu foorumi

Mites teillä sujuu ketoosiin pääsyn kanssa ja ketoosissa oleminen?
Miä oon saanu pidettyä hiilarit aika kivasti kahden kympin kieppeillä, mut kalorit tuppaa nousee turhan korkeiksi.
Ei mun paino nouse korkeilla kaloreilla, mut ei kyl laskekkaan.
Paino tippuu 0,5kg/kk eli tuskallisen hitaasti, mut olen jo niin lähellä normaali painoa, ettei mun pitäis sen takia hätäillä.
Virallisterveellisellä kun aikoinaan laihdutin, niin muistelen kauhulla kun koko ajan oli helvetillinen nälkä!
Mulla ainakin ketoosossa olo auttaa pitämään nälän tunnetta loitolla.
Toki nälkä tulee, muttei se ole sellainen että oisin valmis syömään vaikka omat varpaani.

_________________
Häntä pystyssä vaikka nastalla! =)

Täällä sujuu ihan hyvin. Nälästä ei tietoakaan, syön sen verran kuin hyvältä tuntuu. Yksi päivä piti jopa jättää osa lautaselle otetusta ruuasta syömättä, kun huomasi, että kylläisyys tuli, ennen kuin ruoka loppui. En edes muista milloin viimeksi oon jättänyt ruokaa lautaselle. Että hyvä hyvä, kehon kylläisyysmekanismit alkavat toimia.

Paino on tippunut nyt ketoilun aikana sellaista vähän vajaan kilon viikkotahtia, mihin olen täysin tyytyväinen. Auttoi henkisesti paljon, kun pääsi alle 100 kilon, niin näkee nyt noi 100 grammatkin, niin ei pääse tuskastumaan, jos ne kaksi ensimmäistä numeroa ovat monta päivää samat, kun näkee miten se viimeinen numero pienenee kokoajan

Hienoa, tää on mun mielestä se, mitä me painoaan tiputtavat haluamme!
Hitsi jos minäkin voisin syödä ilman ruuan punnituksia, niin olisin tosi onnellinen.
Kokeilin jossain vaiheessa syödä fiiliksen mukaan, niin paino alkoi pikkuhiljaa nousta. Saattaa olla että lopetin kokeilun liian aikaseen.
Punnitsemalla ja makroja seuraamalla taitaa olla mun ainut keino saada painoa tippumaan.
Kultakaloissa on helppo merkata syömisensä, ohjelma laskee sit kaikki tarpeelliset judanssit.

_________________
Häntä pystyssä vaikka nastalla! =)

Itselläni on toiminut sellainen kaava, että pidän huolen, että aamupalan määrä on kohtuullinen (mulla se on noin 2 dl), lounaalla vähintään puolet ruuasta vihanneksia ja päivällisen määrä kans kohtuullinen (ruokaa 2 kananmunaa, pari pekonia ja tomaatti tai jotain muuta suunnilleen määrässä yhtä paljon tilaa vievää) ja että sieltä löytyis kans edes jonkin verran kasvista.

Sitten ku tuohon yhtälöön ottaa sen, että pitää ruuan lähes hiilarittomana muuten kuin kasvisten, marjojen ja aamupalan partiksen ja kerman osalta, niin toimii ainakin mulla ilman ruuan punnitsemista. Mulla on toki vielä pienet lautasetkin (Arabian KoKo-sarjan ne pienemmät ruokalautaset), niin sekin auttaa varmaan kokonaisuutta.

Ruokien ulkopuolella en pääsääntöisesti laita suuhuni mitään ja vesi on ainoa neste mitä juon.

Voi olla ihan oikea arvio, että lopetit kokeilemisen liian aikaisin. Mä oon päättänyt jo tän vuoden alusta, että en enää ikinä jojoile (että oon joko tässä tai teen muutoksia, johon pystyn koko loppuelämäni ajan). Joten, mä oon nyt laihdutusvaiheessakin tehnyt asioita tavalla, jolla aion ne tehdä aina. Tiesin, että laskea en jaksa, joten perustin homman alun alkaenkin siihen, että en laske. En ruuan määrää enkä syömiäni kaloreita (ja huom, enkä siis tätä kautta yritä syödä edes koomakaloreitani täyteen). Karppauksen onni on, että ruuan laadun ollessa oikea, tämä on mahdollista

Mäkin siirryn tänään tiukkikseksi. Mun on näköjään pakko olla todella tarkka näissä sillä syöminen riistäytyy helposti käsistä. Minä kun syön ketoosissakin ihan mielihyvästä vaikka ei olisi edes nälkä Harmillista mutta tuonkin kanssa voi elää olemalla tiukka laskemisten kanssa ja tiedostamalla että musta ei tule koskaan kylläisyyskeskukseni kuuntelijaa.

mä jo näin etukäteen angstaan.. en oo kovin kovaa ääneen mainostanu että pyrin ketoosissa olemaan, monet tutut kun ei ole perehtynyt karppaamiseen noin muutenkaan niin todennut että pääsen helpommalla olemalla hiljaa..
mutta tänään menen hyvän ystävän kanssa kaupungille joka tietää missä menen ja itekkin karppaa mutta hyväkarppaa koska on kunnon herkkuperse eikä tahdo edes luopua kaikesta hyvästä ja makeasta, mikä ei haittaa kukin tavallaan.
mutta.. meillä on aina ollut tapana käydä kahvilla ja herkutella kakulla kun nähdään kaupungilla (ehkä kerran kuussa tai kahdessa) ja tänään on se päivä. ystäväni ei ymmärrä että pyrin olemaan kokonaan ilman sokeria, ei että syön kakkupalan kahden tilalta vaan että ei ollenkaan, eikä se edes tee pahaa. koska "ethän sä voi kokonaan kieltäytyä ku sitte ne himot vaa pahenee, otat nyt ainaki palan" (mitkä himot?! ei ole enää!)
niillä kun olin kerran ja pakotti ottamaan mutakakkua ja sekin oli äklömakeeta niin en halua edes tietää miltä normi kakku maistuu..
saa nähä miten ämmän käy, ikävä kyllä voi olla että sorrun kun siellä olen kattelemassa niitä ja jos toinen vielä vieressä houkuttelee...

Itsellä on ollut tarkoitus pikkuhiljaa alkaa nostelemaan noita hiilaritasoja kohti ylläpitoa, pari viime viikkoa menty noin 40-50 päivittäisillä hiilareilla, ja tuntuu että ketoosi vaan syveni näillä. Taidan olla jokin luonnonoikku, eikai tämmönen oo ihan normaalia enää?

_________________

Itse pitäisin kovan linjan koska jos syöt (eikä edes tee kunnolla mieli) niin jälkeenpäin harmittaa. Ystävä ymmärtää jos on ystävä. Voitko ottaa jotain muuta että ystäväsi ei joudu yksin syömään? Esimerkiksi mä otan usein katkarapuleivän ja kaavin täytteet vaan sivuun jättäen leivän syömättä.

No onahn sulla ne "himot", jos pelkäät, että katselemalla sorrut. Mutta tosiaan, mikäli koet, ettet halua kakkua ottaa, niin et ota.

Omasta puolesta voin sanoa, ettei se pieni pala kakkua kerran kahdessa kuussa tunnu yhtään missään. Ei edes kerran viikossa. Asian voi varmastaa vaikka liikunnalla. Ihmiset on kuitenkin tietty erilaisia.

Tämä on kyllä totta jos karppaus on mallillaan ja jatkunut pidempään. Mutta ainakaan mulle ei tuollainen käy varsinkaan jos ollaan suhteellisen alussa tässä projektissa. Liikuntahan ei niitä himotuksia vie pois jos ne on saatu uudelleen käyntiin sokeriannosta lisäämällä.

sinäänsä ei ne kakut ym himota, lähinnä se tapa.. ja niinhän siinä kävi että tulihan se pala otettua, otin jonkun tuorejuustohärpäkkeen mutta ystävä otti muta-piparkakku kakkua, puolet ja puolet syötii, ihan hyvää ne edelleen oli mutta herranjestas sitä makeutta
tosiaan siis se ongelma on lähinnä tuo että tavan mukaan tulee otettua, sama kun on muuten joskus koettanut laihdutella tai vähentää tupakkaa niin se tapa, vaikka mieli ei ees tekis yhtään mutta..
mutta en ota sitä nyt vakavasti, nyt kävi näin, illalla vielä glögi kutsut joten lisää mättöä varmasti luvannu, se on tänään ja huomena on huomena
mutta kyllä tuossa ystävässä vähän se ärsytti kun hokee vaan että enhän mä voi kokonaan sokeria hylätä. tosin tunnusti sitten että ehkä se on enemmänkin niin että hää ei ite voi koska se makeen mättö vaan on osa sitä
enhä angstasin liikoja etukäteen. nykyään ehkä paremmin osaa taas ottaa itteään niskasta vaikka repsahtaa, ihan vaan koska ei ees tee mieli

On omituista hokemista kun kerran itsekin karppaa. Taitaa olla juuri niin että ystäväsi haluaa jonkun muunkin sortumaan kanssaan sokeriin.

kuten tuossa jossain jo sanoinki että ystävä karppaa todellakin rentona, sokerista ei ole kokonaan luopunut missään vaiheessa ja jos niin tekis niin se olis ihan oikeasti vastoin hänen luonnettaan, kakut ja herkut vaan kuuluu hänen elämäänsä. kukaan ei voi kuvitellakaan että hää lopettais semmoset, itekkin nauro että eihä hää olis enää ittensä jos kakusta kieltäytyis. ja kuten sanoin kukin tyylillään, hällä on hyvä olla ja painoakin on tippunut joten mikäs siinä.
ei ollu tarkotus ystävää alkaa kiroomaan, ehkä siinä tulee se että aina on sanottu että ei saa kokonaan jättää jotain ruokaa koska sittenkun repsahtaa repsahtaa täysin, ja niin se ennen on mullakin ollu. jos on päättänyt laihtua ja jättänyt kaiken niin sittenkun himot tulee yli niin suklaalevy ei tunnu missään.
nykyään tän ketoosissa olin aikana ei ole semmosta tunnetta tullut ollenkaan että jostain luopuisin, mitään himoja ei oo ollu sen kummemmin. kuten vaan sanoin että kunhan siitä tavasta pääsisi eroon.. se toimii niin kauan kuin ei mene kahviloihin ym

Kuin minun suustani. Karppaus (ketoilu) on minulle itsekurin puutteen korvaava ase. En tarvitse enää itsekuria, kroppa ja minä taistelemme nyt samalla puolella. Uskomaton tunne!
Atkinsin Dieettivallankumouksen avulla aloitin syyskuussa ja siitä asti paino laskenut 10 kg, vaatekoko parilla numerolla. Ketoilu on minulle ainoa oikea tapa, minulle on helpompi olla minimihiilareilla (tarkoittaa alle 20 g) kuin isommalla määrällä. Kun on rajojaan venyttänyt koko ikänsä niin miksi se muuttuisi. Painonlasku on nyt jo hidastunut alkuvauhdista, seuraavaksi kiinnitän enemmän huomiota kaloreihin ja proteiiniin määrään.
Minun on hankala tunnistaa ketoosia. Tikut löytyy onneksi vessankaapista, aina punaista. Henkikin ehkä haisee, itse en huomaa. Muuten ei mitään, ehkä olen virkeämpi. Ehkäpä vaakani tunnistaa sen parhaiten

_________________
iHerb.com-nettikaupasta 5$ alennusta ensitilauksen loppusummasta koodilla ZOC161.

Yritän pysyä mukana.
Mutta taidan panna ne tyhmät kysymykset omaan ketjuun,
tai teen ne suljetussa osiossa.

Tervetuloa seuraamaan sivuani!

_________________
viewtopic.php?f=13&t=57311

http://karppaus.barnochvuxen.com/#home

Nora, lämpimästi tervetuloa takaisin!!

Miä tsekkailen välillä tikuilla ketoosia, vaikka hemmetin pahanhajuinen hengitys kyl kertoo mun olevan siinä.
Teille ilkeän kertoa kuin nuuka oon,
miä oon puolittanu tikut, vähä hävettää

_________________
Häntä pystyssä vaikka nastalla! =)

Jos tikkuja nyt käyttää, niin mun mielestä on suorastaan tyhmää olla puolittamatta niitä.

Pakko tarttua tähän. "Ei tee mieli yhtään, mutta se on se tapa." -lause on tosiasioiden kieltämistä ja se kyllä olisi hyvä tiedostaa.

Kieltämättä omituista ja sangen ärsyttävää.

jos tuntisitte tämän ystävän niin häneltä se ei ole ärsyttävää kritiikkiä tai yritystä saada muut sortumaan. en osaa selittää sen tarkempaa.
muuten on kyllä sangen ärsyttää nämä jotka ovat sitämieltä että pilaan terveyteni ja kieltäydyn terveellisestä ruuasta ym. sen takia en esim töissä erityisemmin mainosta omaa ruokailuani, jos joku asiasta kysyy niin sitten. en jaksa edes yrittää selittää muutamille asiaa.

ja tästä tavasta, kyllä mulla ainakin on moniakin tapoja. ja jos on aina jotain tehnyt tietyllä tavalla niin kyllä sitä monesti tulee tehtyä tai toimittua samalla tavalla ennenkuin edes tajuaa mitä tekee.

mutta ihan aiheeseen palatakseni, itse en ole noita tikkuja ostellu, mutta viimeaikoina kun on esim hajujen eritys vähentynyt niin on alkanut epäilemään ketoosia, mietin josko niitä ostelis ihan varmistaakseen asian. vaikka ne ei niin 100% ollutkaan.
paljonkos ne kustantaa ja paljonko niitä on paketissa?