tuulimumma kirjoitti:
Pappa ainakin kehotti rasvapaaston aikana kiiruusti lisäämään hiilareita, kun tikku oli melkein musta muutamana päivänä...
Eiköhän kohtuus kaikessa ole jees...eli hirveen tummasta väristä ei oo mitää ylimäärästä hyötyy

Seuraavaan sitten ensin rajaus: kommentti EI koske diabeetikkoja. Sen jotkin kohdat EI sovellu tapauksessa jossa on todettu tai toteamaton diabetes. Silloin asiat on arvotettava ja arvioitava hiukan toisin tämän seikan osalta tai ainakin asetettava tiettyjä reunaehtoja. Joten, mahdollinen diabeetikkokarppi... ohita seuraava
No tuota noin. Ei siinä terveellä ihmisellä mitään kiirusta ole. Normaalisti se ei monia päiviä pysy tuolla 8-16 tuntumassa. Se tumminhan on sikäli hankala että sen ylitystä ei tiedä.
Olen ottanut kuitenkin sen kannan että pitkiä aikoja ei ehkä ole syytä pysytellä hyvin vahvassa ketoosissa. Ei ainakaan tavoitella sellaista. Jos se induktion aloitettua ja ketoosin alettua ryntää sinne tummimpaaan ja alkaa pysytellä siellä jatkuvasti niin suosittelen hiukan hiilihydraattitason nostoa pikkuhiljaa siten että se pääsääntöisesti pysyisi siellä alle 8 tienoilla (aika tavallista on että se satunnaisi heilhaduksia lukuunottamatta pysyy 0 - 4 tietämillä). Useinmiten se normaalistikin on alempi lukuunottamatta jotain hetkellisiä "piikkejä".
Hyvin vahvasta ketoosista ei ole lisähyötyä. Yleensä hyvin matalilla hiilaritasoilla ei pitkäaikaisesti juurikaan esiinny jatkuvaa virtsaketoosia. (inuiitit esimerkiksi - koska elimistö oppii optimoimaan, hakeutuu balanssiin. Ai niin, tuskin niillä on/oli ketostixpurkki taskussa. Kroppa vaan hoiti hommansa, ilman mainitavia hiilareita.)
Sensijaan jos ei olisi terve ja/tai tuntisi olonsa erityisen kehnoksi ja samalla virtsaketoosi olisi kohonnut äärilukemiin (ja mahdollisesti yli) niin kyllä silloin suosittelen hiukan sillain tehokkaammin tuomaan sen tason alas hiilaria lisäämällä.
Aina on poikkeuksia ja kaikkien elimistölle esim 20g/vrk aloituksessa ei ole optimi. Induktion aloituksen olemus on tietynlainen halkipoikkipinoon juttu josta käsin sitten lähdetään hakemaan itselle sopivaa. Sen suisteltu aika on viikko pari. Terve kestää kyllä sen ajan liki millaista ketoilua tahansa. (induktion jatkaminen siitä pidemmäksi vahvoilla ketotasoilla ei ole kai ollut kenenkään ohjekirjoittajan pyrkimys. (ei ainakaan kardiologi Robert Atkinsin).
Miksi joillakin nousee pitoisuudet hyvin korkeisi... jaapajaa, syitä voi taas olla monenlaisia. Yksilötasolle sen arvaaminen on ns mahdoton tehtävä. Paitsi jos omaa toimivan kristallipallon. Niitä on harvalla. Arvalla tietenkin voisi osua oikeaan.
Normaalisti elimistö omin säätelytoimin pyrkii lieventämään ketoosia sieltä huippulukemista. Joku siinä järjestelmässä ei toimi aivan optimaalilla avalla mikäli ketotasot atkins tyyppisellä induktioruokavaliolla alkaisi jatkuvasti pysyä yli 8 tai jopa yli 16 lukemissa. Sellainen pitkäaikaisena rassaa minia asioita elimistössä ja siksi siitä on hyvä tulla hiukan alemmas.
Yksittäiset korkeat satunnaiset pitoisuudet.. ellei erityisiä oireita niin so what. Elimistön normaalia toimintaa.
Rasvapaasto on siten hiukan omanlainen juttunsa tässä. Normaalisti se on yksi todellisen metabolisen jumin laukaisutyökalu. Yksi työkaluista. Metabolisessa jumissa ei ketotasot pamahda pilviin erityisen helposti koska ketoosi on primääristi substraattisäädelty! Jos ei ole maksalle materiaalia peräisin rasvavarastoista tai muuten niin ei ne ketot silloin pilviin nouse (siis terveellä). Jos nousee niin ei ole silloin metabolista "jumia". Toisaalta ketot voi nousta siksikin että niitä tehdään (esim vain kohtalaisella volyymillä) mutta ei kuluteta ja näin pitoisuus nousee helposti aika ylös jolloin ne tietenkin sitten "ylivuotaa" pissikanavaan runsaasti kun muu poistuma on vähäistä (käyttö energiaksi syystä tai toisesta niukkaa).