Hei ihanat!
Anni, haahuilu on loistava sana! Kirjotin sen mun muistiinpanoihin (alla kerron lisää) "hienolla" käsialallakin ylös
pähkinä, mukavaa, että joku on kaipaillut
Mutta juu, kaikki on hyvin!
Ja munkkis, kaikenlaista on "tapahtunut" juu, lähinnä ehkä pääkopan sisällä
Me aiotaan käydä myös Utahissa kanjoneilla ja takastulomatkalla poiketaan Vegasin kautta
Mulla olis haaveena ottaa taas uusi tatska siellä jenkeissä! Mä en enää kestä itteäni kun ideoita pursuu joka suunnasta ja nälkä kasvaa syödessä. Mutta niinhän se taitaa vaan mennä. Antaa mennä kun on mennäkseen, niin kauan kun se pysyy hyvän maun rajoilla ja niin kauan kun mä saan siitä jotain inspiraatiota sekä "intohimoa" jos niin voi sanoo : )
Tällä hetkellä istuskelen siis töissä. Ensimmäiset 8 tuntia oli silkkaa työntekoa. Tällä hetkellä mä "valvon" siivoojien työtä, eli istun koneella, surffaan netissä, kuuntelen musiikkia, mussutan babyporkkanoita ja juon kahvia. Oon päässyt Jee-oppaan neljänteen osaan ja oon tehnyt kohta A4:n täyteen muistiinpanoja
Mun piti ottaa vihko tähän työpisteelle missä nyt istun, mutta se jäi omalle pöydälle enkä jaksanut sitä hakea, joten otin työkaverin hyllystä A4-kokoisen kirjekuoren ja kirjoitan siihen! Päässä pyörii ajatuksia ja on jotenkin hyvin syvällinen olo. Se vissiin on vähän niin kun tarkoituskin. Aika menee nopeasti kun uppoutuu inspiraatioon ja kohta huomaan, että ulkona tulee pimeetä.
Oon huomannut, että en jaksa enää välittää niin paljoa mitä muut on mieltä. Haluun elää juuri semmosta elämää, mistä ite nautin, tehdä niitä juttuja mitä halua, tykkäsi joku tai ei. Tämä on mun elämä, ei kenenkään muun. Otetaan esimerkkinä vaikka tämä oma ulkonäkö. Haluan pukea just semmoiset vaatteet kun haluan. Otan tatuoinnin jos haluan, se on mun iho. Jos joskus sitä kadun niin se on mun ongelmani, ketä se liikuttaa siinä vaiheessa enää. Tiedän, että mun vanhemmat ei pidä tatuoinneista ja lähinnä niiden takia oon ollut ottamattakin tatuointeja, kunnes voitin "pelkoni" ja otin ensimmäisen. Äitini pyysi, etten ottaisi enempää. Jos haluan ottaa, niin miksi ihmeessä en saisi? Minkä ihmeen takia mun pitäisi elää oman äitini toiveitten mukaan, kun haluan elää ihan omaa elämääni ja päättää asioistani itse. Mä saan leikkauttaa ittelleni vaikka keesin, jos nauttisin olostani sen jälkeen. Oon liian kauan ollut "liian kiltti" ja ajatellut liikaa, että mitä muut ihmiset ajattelee. Nyt on mun vuoro ajatella itteäni. Ei siis mitenkään itsekkäästi, mutta tehdä omassa elämässäni omat päätökset ilman muiden manipulointia. Psykiatrikin tämän mun kiltteyden joskus muutama vuosi sitten huomasi ja täytyy myöntää, että tajusin sen myös itsekin sen jälkeen. Nyt vaan alan tekemään töitä sen eteen, että saan sen "sairauden" karistettua itsestäni. Siihen liittyy niin paljon kaikkea ja niin monta elämän osaa mitkä pitää korjata, että jostain pitää vaan alottaa ja siirtyä taas seuraavaan. Pitää myös alkaa miettimään, että mitä sitä haluaa elämällään tehdä ja mitä haluaa isona tehdä. Ja uskaltaa toteuttaa se.
Nyt tuli aika diippiä tekstiä, mutta like I said, ajatelkaa mitä haluatte
Oli mukavaa purkaa ajatuksia tänne, ihan vaikka vaan itselleni. Mä jatkan Jee-oppaan parissa!
_________________
Alkupaino karppauksen alussa 74,6 kg (1.4.2011)
Liikuntapäikky:
viewtopic.php?f=42&t=60559Ruokapäikky:
viewtopic.php?f=11&t=53546
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Pitää jossain vaiheessa tulla sinne alakertaan katsomaan millanen se on 
Mä unohdin itse aivan täysin noi tatuointimessut. Joskus sellasilla olis kyllä kiva käydä. 
Olis kiva joskus itekin päästä jossain Amerikan puolella käymään, edes kerran elämässä. 
Mulla on sen kanssa monesti menny sukset ristiin milloin mistäkin asiasta (joskus tuntuu että se on suunnitellu mun elämän tiettyyn malliin ja sitten kun mä poikkean siitä sen suunnitelmasta tekemällä niinkuin itse haluan niin se ei tykkää ja sitten menee sukset ristiin) ja tatuoinnit on yks niistä. Mut omapa on ihoni ja teen sille mitä tykkään. Jos alan katumaan niin se on mun ongelma sitten. Tosin vieläkään ole missään vaiheessa yhtäkään kuvaa ole katunut 
Täällä sitä itsekin yritetään kiloista edelleen eroon päästä, taitaa olla melkoinen ikuisuusprojekti tämäkin 