karppaus.infon arkistoitu foorumi

VJ +8cm viime viikosta.
Luultavasti 95% tuosta tuli ihan vaan siitä, että en ollut ekaa kertaa hyppimässä, eli jotain tekniikantynkää saattaa alkaa kehittyä. Jotenkin vaan pomppu kulki. Eli pääsin nyt yli tämän ikäisten naisten keskiarvon, viimeksi olin vielä sen alle. Nii... tietysti tuo voi johtua myös siitä, että painan nyt aavistuksen vähemmän.

Viimeisimmät treenit ovat olleet hurjan hauskoja, liikunnassa on ollut sellaista lapsenomaista riemua. Salillakin on kyllä parhaimmillaan todella upea olo, samoin juostessa kun päällä on kunnon runners high (jonka voi BMS:n kikoilla saada ihan tumpelojuoksijakin). Mutta näissä pompuissa ja swingeissä on silti jotain ihan erityistä.

Baggettin treeni (äsh, kuinka saan nämä nimettyä, baggettillakin on niin monta treenipohjaa..) on todella toimiva alaosastolle, yläkroppaan sen sijaan kaipaisi vielä jotain. Luultavasti mulla on punnerruksissa ja leuanvedoissa jokin apulihas vielä niin heikko, että en saa kunnon treeniä/lihastuntumaa niillä toistoilla, jotka saan tehtyä. Ehkä voisin kokeilla kuulan kanssa iltasella vielä vaikka soutua ja jotain punnertelua maassa selällään. Molempiin kuula on kyllä aavistuksen liian kevyt. Vipareihin taas se on liian iso.
Tekisin mieluusti military pressejä, mutta kun en osaa cleania vielä. Enkä tiedä koska uskallan alkaa sitä edes harjoitella, ensin pitää saada swingeihin enemmän varmuutta.

Kahvakuulailussa mulla ei ole vielä mitään ohjelmaa, yritänpä vaan tutustua tuohon uuteen lemmikkiini näin alkuun. Sinänsä nämä mun nykyiset treenit eivät ole ihan optimoituja syömisiin, eli liikaa voimaharjoittelua kun pitäisi olla glykogeenivarastoja tyhjentävää pumppailutreeniä. Mutta eipä tässä mihinkään kiire ole, joten pidän nyt hauskaa ja optimoin treenejä sitten kun homma muuten ei toimi.

Kellyn VJ-kirjan mukana tuli mielenkiintoinen motivaatioläpyskä. Samaa tyyliä kuin Venutolla, mutta vielä pidemmälle vietynä. Sen lisäksi, että pitäisi listata tavoitteet ja mitä niillä saavuttaa, listataan mm. vielä haasteet ja ihmiset, joita tarvitaan haasteista yli pääsemiseen, sekä mietitään, miksi tavoitetta ei ole saavutettu jo aiemmin. Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta harjoitukselta. Vasta ihan viime aikoina sitä on alkanut tajuta kuinka tärkeää olisi saada ympärilleen samanhenkisiä ihmisiä kannustamaan ja antamaan esimerkkiä.

Tuntuma on ihan yliarvostettua En saa itte juuri millään selkään tuntumaa mutta hyvin kasvaa ja levenee, mun paras lihasryhmä. Usein saan mahtavat DOMSsit kuitenkin ilman mitään treenituntumaa.

Misukisu, sitä cleania voi koittaa ensin kahdella kädellä ristiotteella.

Joo... kokeilin sitä jo eilen, ja aika lujaa se tömähti. Kummasti noissa heilutteluissa se kuula saa lisää massaa liikkeestään. Ilmeisesti mä en osaa vaan ottaa sitä liikevoimaa vielä vastaan.

Tuo olikin muuten hyvä kommentti, lisäksi kun tässä kuitenkin kyse on voimatreenistä, niin eihän sen kuulukaan tuntua. Ehkä nuo jalat tuntuvat siksi enemmän, että tämä typerys on viime perjantain jälkeen swingitellyt useampaan otteeseen joka päivä ja tehnyt vielä salilla lauantainakin jalkoja. Nyt kun muistelen, niin viime viikolla sama treeni ei tuntunut näin paljon...

Mutta ihan sula mahdottomuus, että antaisin pallopallon olla yksinään olkkarinnurkassa tänään... ja kyllä, se on saanut paikan olkkarista, se peittoaa mustalla olemuksellaan designesineet 10-0!

Hooverin threadissä jutellaan lihasepätasapainosta, joka on mulle aikamoinen ongelma. Tälläkin hetkellä kainalosta alaspäin kankkuun saakka on selkeä DOMS, vasemmalla puolella taas vain aavistus siitä. Osa jäykkyyksistä voi johtua myös siitä, että olen kohta viikon ajan yrittänyt itse aktiivisesti korjata tilannetta ja siinä on tullut käytettyä lihaksia jotka ovat olleet levossa määräämättömiä aikoja. En muista että nämä kylkiluiden päällä olevat "joogalihakset" olisivat olleet kipeinä aikoihin. Onneksi sentään osteopaatti osasi sanoa, mistä kiristää ja mihin suuntaan. Itse en olisi sitä koskaan hahmottanut, tiesin vain olevani kääntymässä korkkiruuville.

Tänä aamuna ensitöikseni vetäisin cleanin (ristiotteella auttaen vasemmalle) ja siitä kuulan ylös. Siinä vaiheessa kun ei ehtinyt liikaa ajatella tekniikkaa, niin kuula asettui olalle ihan hienosti, moikuuttamata käsivartta tuusannuuskaksi. 12 kg käsipaino ja 12 kg kuula eivät ole pystypunnerruksessa ihan vertailukelpoisia, sillä kuula painaa enemmän käsivarteen ja vaatii sitten ranteelta hieman enemmän -> tosi hyvä juttu, haluan forkkuihin lihaa. Mutta ei sitten kyllä tehnyt mieli punnerrella montaa kertaa ja silti käsivarteen jäi punainen painauma. Mulla on nyt vähän liikaa menohaluja suhteessa taitoihin. Onneksi nyt sentään sen verran on järkeä, että mitään snatchia ei ole tullut vielä mieleen yrittää.

Aamupuhteikseni lueskelin Varpun linkkaamia Venuton haastatteluja.

Mää en kestä, pitääkö munki alkaa kuulailemaan... Nyt näitä sun ja hooverin ja jussin kuulailujuttuja lukeneena alkaa innostus kasvaa. Oispa vaan jotakin opastusta. Salille lupasivat, mutta ei ole vieläkään kuulunut.

Snatchiä varten hyvää harjotusta on yhden käden high pull. Siinä liike lähtee lantiosta, mutta kuula tulee lähemmäs kehoa, käsi vain ohjaa, olkapäätä taaksepäin ja kyynerpäätä koukkuun. Itse snatch sitten tavallan lyödään tuosta kaaressa ylös niin että se kuula on jo käsivarrella kun käsi on suorana.

Toinen hyvä on snatchpull. Normaali heilautus kahdella kädellä, mutta ylös asti niin että kuula on suorilla käsillä edessä ylhäällä.

Kiitos taas Hoover noista hyvistä selostuksista. Saat vaan vähä varoa ettet innosta mua kokeilemaan liian vaikeita liikkeitä liian nopeasti. Katselinkin pavelin kirjasta että snatch päättyy hiukan eteen niin että kuula jää suunnilleen pään yläpuolelle sivusta katsottuna. Eli ei niin, että suoralla kädellä kuula ylös ja isossa kaaressa käden ympäri räkspoks.

Löysin muuten tällaisen sivun, jossa on selostettu kahvakuulaliikkeitä. Siellä on paljon sellaisiakin joita voin tehdä vaikka en osaa vielä iskunvaimennusta.

Mä ajattelin että sä olet se fiksu ja varot itse

Ai että mää varoisin itte? No, pakko myöntää että rautakuula saa sellaista automaattista kunnioitusta... Mutta muuten mulla on kyllä sellaista ikävää taipumusta mennä perse edellä puuhun. Onneksi ei oo koskaan sattunut pahemmin mitään, jotain pieniä nyrjähdyksiä ja kramppeja vaan.

Laitan vielä lisää noita harjoituskuvasivustoja:

Kahvakuulaharjoituksia sport-fitness-advisorissa. Tämä sivusto on muutenkin hauskaa luettavaa, siellä on vastaavia animoituja kuvia mm. plyometrisista harjoituksista, ja kaikkea muutakin kivaa. Valitettavasti vaan osa mielenkiintoisen näköisestä kamasta on subscriptionin takana, eikä minkään halvan sellaisen.

Kahvakuulaharjoituksia Mike Mahlerin sivustolta.

Lisäksi aina välillä avaan Pavelin sivuston, mutta sen ulkoasu on niin karsea ja sivusto muutenkin niin epäjärjestyksessä, että yleensä poistun sieltä tyhjin käsin.

Baggettin Vertical Jump on nyt luettu, ja luultavasti kirjan loikkatreenit riittävät mulle loppuiäkseni. Erinomainen läpyskä, mutta siitä mielenkiintoinen että pdf tulee kopiosuojattuna exe:nä. Se tuotti hieman ongelmia latauksessa ja printtauksessa (onnistuu vain kerran, onneksi en mokannut!). Olen ollut vähän kipeänä tällä viikolla, joten mulla on ollut hyvin aikaa lukea.

Kirja käsittelee siis hyppäämistä ja ennen kaikkea hyppykorkeuden parantamista. Jos sitä pysähtyy miettimään, niin hyppääminenhän on oleellinen osa lähes mitä tahansa liikuntaa. Olisipa mulla ollut tämä kirja kun nuorempana halusin oppia voltit ja hyppypotkut! Kirjassa on siis paksusti teoriaa, voima- ja plyometriikkaharjoitusohjelmia sekä selostukset liikkeistä.

Plyometrisen harjoittelun keksi Yuri Verkhosansky Venäjällä yli 30 vuotta sitten kilpaurheilijoiden tarpeisiin. Alunperin plyometrisiä harjoituksia oli kaksi; depth jump ja depth drop (kutsutaan myös nimillä shock jump ja drop jump). Depth jumpissa hypätään laatikon päältä alas mahdollisimman "kevyesti" ja heti maahan osuessa hypätään uudelleen ja tällä kertaa niin korkealle kuin pystyy. Harjoituslaatikko on oikean kokoinen, kun siltä hypätessä pystyy hyppäämään (kakkoshypyn) korkeammalle kuin ilman laatikkoa. Depth dropissa taas hypätään alas laatikolta, mutta yritetään vain laskeutua mahdollisimman pehmeästi (ei kantapäitä maahan) ja imeä hypyn liikevoima. Näillä harjoituksilla siis opetellaan käyttämään liikkeen omaa voimaa räjähtävästi uuden liikkeen suorittamiseen. Vasta myöhemmin kun "venäläisiä urheilusalaisuuksia" markkinoitiin lännessä, plyometrisiksi harjoituksiksi ryhdyttiin kutsumaan kaikenlaista loikkimisharjoittelua.

Alkuperäiset harjoitukset vaativat, että voimaa on tarpeeksi eli jaksaa kyykätä 1,5 x omapainonsa, prässätä 3 x omapainonsa tai pystyy tekemään 5 pistoolikyykkyä. Muilla "plyometrisillä" harjoituksilla vastaavaa vaatimusta ei ole, eli niillä voi aloitella kun ei kuitenkaan malta odotella voimien kasvamista. Miksi sitä voimaa sitten tarvitaan näin paljon? Edistyneillä harjoittelijoilla harjoituksissa käytetyt "laatikot" (joiden päältä/päälle hypitään) voivat olla yli metrinkin korkuisia. Kun jo juostessa jaloille tulee 5-6 kertaa oman painon suuruisia kuormituksia, näissä harjoituksissa kertoimet ovat luokkaa 9-10. Mikäli voimaa ei ole tarpeeksi, keho suojelee hyppääjää loukkaantumiselta sulkemalla venymisrefleksin. Silloin myös liikevoiman vaimentaminen muuttuu niin hitaaksi, että siitä ei saa ponnahdusvoimaa/refleksiä (ei-tahdonalainen liike). Eli käytännössä silloin loukkaantumisriski nousee oleellisesti ja halutut ominaisuudet eivät kehity optimaalisesti.

Minulle mielenkiintoisin ajatus kirjassa oli, että hyppäämisessä voi todella edistyä ja kehittyä paljonkin. Usein ajatellaan, että hyppyominaisuudet ovat geneettisiä. Vaikka osa onkin, tärkeimmät asiat eivät ole. Huippu-urheilijaksi ei tietenkään voi tulla ilman tiettyjä ominaisuuksia, mutta me tavallisetkin pulliaiset voimme kehittyä paljon (Kelly itse on kehittänyt hyppyään lähes 50 cm, VJ on nyt yli metrin). Usein vedotaan siihen, että on paljon hitaita lihassoluja, mutta lihassolut adaptoituvat ja hitaimmatkin lihassolut (huippuvoima 100:ssa millisekunnissa) ovat nopeampia kuin mitä hyppäämiseen tarvitaan (200 millisekuntia). Kun muistetaan, että lihassolu voi vain joko olla rento tai täysin jännittynyt, merkittäväksi tekijäksi nouseekin keskushermosto ja se kuinka paljon lihassoluja keskushermosto ehtii rekrytoimaan hypyn kriittisessä vaiheessa. Tästä tietysti looginen johtopäätös on se, että hyppyvoimaa saa lisättyä lisäämällä solujen rektytointia. Sitä taas on paras/helpoin lisätä voimaharjoittelun avulla. Eli ainakin minulle tuli voimaharjoittelu myytyä niin hyvin, että kunhan tervehdyn, etsin heti käsiini jonkun joka voi opettaa voimaharjoittelun tekniikat!

Kellyllä oli muitakin mielenkiintoisia juttuja, mm. lämmittelystä. Hän on ehdottomasti lajikohtaisen lämmittelyn kannalla. Eli juoksumatolla juokseminen on hyvää lämmittelyä, mutta vain jos aikoo lenkille. Kyykkäämiseen sen sijaan parasta lämmittelyä on kyykkääminen, useampi lyhyt sarja aloittaen 50% kohdesarjan sarjapainoista. Jos haluaa lisää liikerataa liikkeisiin, ääripäissä voi pysähtyä hetkeksi "venymään". Samat lihakset venytellään/lämmitellään vain kerran, lämpimille lihaksille riittääkin yksi valmisteleva setti. Staattiset venytykset vähentävät voimaa ja hidastavat refleksejä, ja niitä pitäisi käyttää vain harjoitusten jälkeen. Poikkeuksena on erikoistapauksissa liikkeen vastavaikuttajien venyttely. Eli esim. venyttelemällä ojentajaa ennen hauistreeniä pystyt nostamaan hauiksella enemmän, koska ojentaja ei venyttelystä ”heikentyneenä” pysty vastustamaan liikettä normaalilla voimallaan. Plyometriseen harjoitukseen lämmittelyksi Kelly suosittelee dynaamisia venytyksiä (esim. ylinopea julle ja sivukyykyt).

Kirjassa on yksinkertaista asiaa nerokkaasti yhteen koottuna. Kellyn matskuissa hinta-laatusuhde on samalla tasolla Lylen kirjojen kanssa. Nyt sitten ei tarvitsekaan enää kuin odotella Lylen proteiinikirjaa. Kuulemma ”kaksi viikkoa” (kertaa X) vielä menee, ennenkuin se on valmis

Tosi mielenkiintoista! Mä just valitin valmentajalle surkeeta ponnistusvoimaani ja sitä, että en vaan osaa hyppiä. Tuohon pitäs satsata, eli voisinpa minäkin tuon läpyskän itselleni hankkia... Kiitti referoinnista!

Kantsii tosiaan arvostaa niitä lajinomaisia harjoitteita: hyppimään oppii hyppimällä, juoksemaan juoksemalla jne. eikä yhden liikkeen tai lajin voima/kunto siirry täydellisesti toiseen. Ei se ole sanottua että esim. kyykyllä parannettu hermotus auttaa hypyssä, vaan se täytyy ajoituksineen "opettaa" hermostolle erikseen. Sitten, kuten kaikessa tekniikkaharjoittelussa niin ei kannata treenata yli, eli ei liian usein eikä liikaa kerralla. Yksittäisellä harkkakerralla yleensä ensin menee metsään, sitten tulee jokunen hyvä toisto ja taas metsäänpäin. Heti kun rupeaa menemään alamäkeä niin pitäis malttaa lopettaa pään hakkaus seinään. Siten niistä hyvistä toistoista jää se "oikea" muistijälki hermoston prosessoitavaksi. Oho, tulipa luento mutta oon tota tekniikkalajipuolta vääntänyt aika pitkään ennen puntti-aikakautta. Me ei silloin käyty ollenkaan salilla ja kyllä se pomppu voimistui ihan pomppien huomattavasti.

Tuntuu kyl tosi yllättävältä tuo alkuperäisten plyoliikkeiden voimaedellytys, mutta ehkä se on ihan perusteltua kun tullaan korkeelta alas ja ohjeet ehkä suunnattu aikuisille, joilla ei ole sitä lapsuusjoustavuutta enää nin paljon. Onko miehille ja naisille samanlaiset voimarajat? Mitä on pistoolikyykyt? Yhden jalan kyykkyjä?

Kiitos muuten venyttelytietoudesta, kokeilenkin tuota vastapuolen venyttelyä joskus.

Kuulostaa hunajapupu siltä, että sulla on ollut hyvät valmentajat!



Tekniikka kyllä, mutta se rekrytoimisominaisuus on siellä -> tekee asiasta helpompaa. Mun on vaikea kuvitella kuinka vastaavaa lihasten rekrytointia saisi opeteltua yhtä nopeasti pelkällä lajiharjoittelulla, jos lasketaan pois voimistelijat, jotka tekevät paljon omapainoliikkeitä. Tottakai tekniikka (ja siihen liittyvä hermotus) on toinen, ja se pitää opetella. Pakkiksella just törmäsin juttuihin voimanostajasta, joka onnistuneen suorituksen jälkeen vetää kahden metrin loikan ylös. Se tuskin paljon harjoittelee sitä loikkimista.

Vaikka tosin voimaharjoittelun idea tässä yhteydessä ei ollut pelkästään tuo, vaan ihan voiman hankinta. Ja luulen, että myös bodauspuolella samasta ideasta voisi olla hurjasti hyötyä. Kyllähän bodailutreenikin lisää lihassolujen rekrytointia, mutta ei samassa mittakaavassa. Eli siinäkin voi toimia sama ajatus, ensin voimaa taakse, ja sitten voiman sovellutuksena lisää lihasta.



Tuota Kellykin painotti joka välissä ja sama pätee voimaharjoitteluun. Lisäksi myös näissä harjoituksissa pitäisi yrittää samanlaiseen progressioon kuin voimaharjoittelussa. Progression vaatima suorituksen mittaaminen auttaa siinä, että tosiaan osaa lopettaa ajoissa, kun tulokset alkaa huonontua.

Yllättäen se menee myös niin päin, että aloittelijat voivat tehdä enemmän, edistyneet vähemmän, kunnes taas sitten ollaan siellä aktiviurheilijatasolla, jolloin kroppa taas on tottunut rasitukseen. Väittää, että todella moni on jumittunut "intermediate"-tasolle, koska treenaa kovempaa kuin kroppa kestää. Aloittelija ei osaa tehdä optimaalisesti, joten häntä suuri treenimäärä ei vahingoita. Mutta sen aloittelijavaiheen jälkeen tulee vaihe, jossa osaa jo kuormittaa kroppaansa, mutta kropan sieto/toipumiskyky ei ole vielä kehittynyt kestämään sillä teholla samaa volyymia kuin alussa.



Tottakai. Kelly muotoili sen näin:

Power = Force x Velocity
Ja Velocity tässä yhteydessä on Rate of force development & Reactive Strengt.

Hyppypomppukoikkaloikkailu vaikuttaa suoraan yhtälön oikeaan puoleen, joten tottakai kehitystä tapahtuu. Mutta jossain vaiheessa homma stoppaa, mikäli tuota toista puoltakin ei harjoita. Tästä yhtälöstä tulee myös se mielenkiintoinen huomio, että joku toinen voi pelkällä voimalla ja suht alkeellisella tekniikalla saada ulos ihan mukavan korkuisen hypyn. Ja toisaalta, toinen voi pomppia pelkällä pomppuharjoittelulla hienoja loikkia.



Mua se ei oikeastaan yllättänyt, kun olen jo aiemmin tiennyt nuo vastaavat "kuormakertoimet" juoksuun. Lapsilla oma paino on aika paljon pienempi ja joustavuutta ihan eri malliin, joten niillä varmasti pätee ihan eri säännöt. Naisille ja miehille ei ollut eri rajoja, voimavaatimuksethan oli annettu suhteessa omaan painoon, joten se on ihan loogista. Ja tosiaan, tuo voimaedellytys oli noihin kahteen kehittyneempään harjoitukseen. Muissa "plyometrisissa" harjoituksissa sitä ei ole, luultavasti siksi että niissä ei tule liikevoimaa muualta kuin omasta liikkeestä. Ja vaikka noita harjoittelisi ilman riittävää voimapohjaa, se ei tarkoita että niissä ei edistyisi, vain loukkaantumisriski kasvaa.

Pistoolikyykky = yhden jalan kyykky, toinen jalka nostettuna suoraksi eteen.

Joo, varsinkin kyykky ja jännehyppy ovat vahvasti sukua toisilleen. Ja voimakuurit tekevät varmasti hyvää myös bodypuolella; jos tahtoo lihasmassaa niin progressio pitää jollain tasolla olla olemassa. Jos treenaa jatkuvasti bodytyyppisesti, niin voiman kehityksessä tulee seinä vastaan, toistomäärän kautta progression teko vie jo kestotreenin puolelle ja se on sitten sitä myöden selvä. Sitä paitsi voimatreeni on kivaa - mun nykyisen valmennuskontaktin alussa toiveenani oli nimenomaan voiman, ei massan lisääminen, ja oli tosi friikin tuntuista unohtaa tuntumat ja väsytykset. Treenasin joka tapauksessa ekaa kertaa elämässäni systemaattisesti salilla ja tuloksena oli voiman lisäksi mukavasti massaakin.

Kirjoitin juuri eilen tuonne omaan ketjuuni siitä, miten lajispesifinen adaptaatio (valitettavasti) toimii käytännössä, vaikka kaikenlainen tukeva liikunta on tietysti hyväksi ja suositeltavaa. Ei salikunnosta ollut hirveesti iloa kun piti tehdä jotain oikeaa heilumista, samoin pomppiminen ja isojen voimisteluhyppyjen suorittaminen vain kokeilumielessäkin aiheutti . Saman huomasin kun kävin vähän akrobatiaa kokeilemassa alkuvuodesta: normaalisti norja ja vireä olemukseni vaihtui mystisesti tyhjään, kokovartalohapotettuun ihmisen kuoreen ja sitä olotilaa kesti puoli viikkoa treenin jälkeen...



Miten tuota käytännössä mitataan? Kyselyikä iski näköjään



Joo, meil se tyydyttävä tulos johtui varmaan siitäkin, ettei pyritty jatkuvaan progressioon vaan riittävään ponnistusvoimaan, jota sovellettiin moneen kymmeneen tekniikaltaan erilaiseen hyppyyn. Kyse oli siis enemmänkin pyrkimyksestä ylläpitää ja hyödyntää olemassaolevaa pomppukykyä aina vain uusiin "kehyksiin". Silti olen jälkikäteen ajatellen sitä mieltä, että meidän OLISI PITÄNYT tehdä punttitreeniä räjähtävyyteen, esim. kyykkyä, rinnallevetoa, mutta kun valmennusportaassa oli se perinteinen uskomus että meille tulee hetimiten liikaa lihasta. Syötiinkin varmaan 1500 kcal päivässä lähinnä hiilaria



Mun mielestä taas välttämättä ei, koska naisilla on (muistini mukaan) suhteessa painoonsa vähemmän voimaa ja myös lihasmassaa kuin miehillä, mutta toisaalta jälleen suhteessa omaan painoonsa naisilla on miehiä voimakkaammat koipeliinit... Eli joo ja ei tai jotain...

Kiitos taas hyvistä kommenteista!



Noinhan se tuntuu menevän, mulla on itsellä ollut lenkeillä aika tuskaista nyt kun olen vaihteeksi treenannut pidempään vain salilla. Kellyn ohjelmissa näytti olevan aina yhdistettynä lajiharjoittelu ja puntti. Ja suosittiin nimenomaan voimatreeniä, jossa liikkeet mahdollisimman räjähtäviä (eli siis lähimpänä ns. oikeaa liikettä). Pumppailutyylistä taas pitäisi välttää, jos ei treenaa kehonrakennusta päälajina. Valmiissa ohjelmissa oli lähinnä kyykkyä ja maastavetoa ja sitten edistyneemmille vielä kaikenlaisia painollisia hyppykyykkyjuttuja ym. Mä selostan näitä kirjan juttua varmaan tosi huonosti, kun kaikenlaista oleellista jää aina sanomatta, mutta tosiaan ainakin itselle tuossa oli paljonkin järkeä.


Niissä liikkeissä joissa aika on tärkeä (sprintit ym.) otetaan vaan aikaa. Niissä taas, joissa hypätään korkeutta, mitataan hypyn korkeus. Ja niissä joissa tehdään toistoja, lisätään toistoja tai settejä progression aikaansaamiseksi.



Olet molemmissa ihan oikeassa, mutta se ei muuta vaatimuksia. Käytännössähän se hyppy on vaan jonkin massan liikuttamista tietyllä voimalla ylöspäin, joten samanlaiseen hyppyyn on samanlaiset vaatimukset aina kun liikutettava massa on sama. Siinä olet oikeassa, että naisille vaatimukset ovat vaikeammat saavuttaa, koska kehon koostumus on erilainen ja "tyhjää" massaa on enemmän. Mutta harvoin naisten täytyy hypätä yhtä korkealle kuin miesten, joten siinä tullaan taas vastaan.

Mä olen ulkoiluttanut pallopalloa, kun kelit ovat olleet niin upeat. Tänään tosin on kaikki paikat niin jäykkinä, että tuskin kannattaa edes yrittää.

Vaikea arvioida tuleeko siitä jotain ongelmia, että kuula on aavistuksen raskas mulle. Toisaalta voisin kuvitella että isoin riski olisi satuttaa itsensä, tekniikkapuolella sen sijaan voisi kuvitella että ison kanssa mahdolliset tekniikkavirheet huomaa paremmin. Toisaalta sitten taas voi kehitellä ihan omia virheitään kun kompensoi huomaamattaan liian suurta painoa.

Eilen otettiin videolle "suorituksia", jotta tekniikkaa voisi vertailla oikeaan. Oikean tekniikan löytäminen youtubesta onkin sitten ollut kuin neulan etsintää heinäsuovasta. Mutta tämän miehen touhuja katsellessa on ollut hauskaa! Välillä kyllä pelottaa, että koska sen polvi napsahtaa. Noita youtuben videoita katseltua eniten mietityttää, että kuinka alas swingissä oikeasti kuuluu mennä (toiset vetää todella alas, toiset hetkuttaa melkein jalat suorina) ja kuinka paljon yläkroppa saa kiertyä yhden käden swingissä?

Käytännössä mun toistot ns. oikeissa kuulaliikkeissä on tosi pieniä, tyyliin 4 swingiä. Enempää ei vaan vielä pysty ennenkuin tekniikka hajoaa ja nytkin vedän ehkä liikaa "rajoilla. Joskus nimittäin satunnaisissa swingeissä tuntuu että kuula jotenkin muuttaa rataa ja osa painosta menee alaselälle. Vielä en kuitenkaan tunnista mikä sen tekee, joten en osaa välttää tilannetta. Sarjoja lähtee ehkä 3-4. Silti seuraavana päivänä kyllä tuntee tehneensä jotain. Kumma kuinka tuo muoto tai jokin tekee kuulasta aika paljon vaikeamman käsiteltävän verrattuna samanpainoiseen käsipainoon. Jotain soutuja ym. joissa se kuula roikkuu vapaana, pystyy tekemään ihan samoja määriä kuin vastaavan kokoisella käsipainolla, mutta heti kun kuula nojaa käsivarteen tai on muuten toisinpäin, liike vaikeutuu huomattavasti.

Eilen tuli ensimmäiset avustamattomat cleanit ja military pressit. Pressit vingersi vielä minne sattuu, mutta cleanit alkaa jo jotenkuten sujua, eivätkä videollakaan näyttäneet ihan kamalilta, mitä nyt polvet jäivät vähän koukkuun jouston jäljiltä. Yllättäen cleanit ovat olleet vaikeammat oppia oikealla kädellä, käsivarressa onkin tuima mustelma. Ilmeisesti se haluaisi itse vetää johonkin suuntaan. Samaan viittaisi jäykkyys epäkkäässä.

Hyvin tuntuu etenevän sun treenit. Mulla kipeytyi aluksi selkä swingeissä, mutta tein sitten pitemmän aikaa liikkeitä, joissa kuula tulee lähemmäs kehoa, kuten high pulleja ja snatchejä. Nyt selkä kestää heilautuksiakin jo paremmin. Tuo kyykyn mataluus on kai ihan siitä kiinni, miten vaan saa kuulan parhailen lantiolla liikkeelle. Isoilla painoilla kyykky on väkisinkin syvempi. Tracy heilauttelee mun mielestä hienosti, sillä oikein napsahtaa polvet ja lantio lukkoon.

Olit löytänyt mun lempparikuulailijankin youtubesta Kai muistit ottaa videolle samanlaiset poseeraukset aluksi ja lopuksi.

Ne poset on kyllä tylyt

Mä olen tykännyt tosi paljon katsoa youtubesta noita videoita, sieltä tulee jatkuvasti uusia ideoita mitä voi kokeilla. Tosin tämän videon viimeistä liikettä en kokeile! Vois mennä nenä rikki.
Eilen näin sellaisen hauskan, jossa tehtiin soutuja jotenkin dynaamisesti, eli haara-asennossa nostettiin toisella kädellä kuula haaroihin, sitten pudotettiin ja otettiin toisella kädellä just ennen maahan osumista kuula kiinni ja taas vetoa. Vähän vaihtelua siihen perussoutuun.



öö... Kuka Tracy?