karppaus.infon arkistoitu foorumi

^^ Kiitos vaan - ja eikun kaikki mukaan kantiuntoilemaan
500 kilometriä tuli tänään täyteen, enkä edes huomannut liikkuvani, kun tienvierus oli taas täynnä katsottavaa.

Aikaisessa ollaan: koiranputket on yleensä poimittu juhannuspöytään yhdessä lupiinien kanssa, mutta saapa nähdä onko niitä enää silloin. Ja niin ovat lupiinitkin kukassa, kuten myös takapihan varjojen juhannusruusu. Ja horsma kukkii kohta - ajatus oli pitkästä aikaa hiostaa sitäkin teeksi joten lehdet pitäisi kerätä viimeistään viikonloppuna?

Ilman pyörämatkoja en olisi pysynyt kevään ja kesän perässä lainkaan; sireenit ja tuometkin kukkivat vain pikkuisen hetken. Tai no sireenit olisi päässyt bongaamaan vielä viikonlopun Suomenlinnasta. Ja siellä varustuksilla ja nurtseilla leimusi peltokanakaalikin vielä komeasti - täällä jo melkein kadonnutta kevättä.

Ai niin, kellotinkin itseni eilen, kun sattui puhelu sopivaan aikaan alkumatkasta.
Pyörämatka kotiin kesti 27-28 min
Autolla sama matka ruuhkasta riippuen vie 15-20-30 min

Ja tarkistin sitten vielä mittojani aamulla (Zonen ohjeiden mukaan):
Vaaka sekä vyötärön ja lantion mitat näyttävät kertovan että ihan vain silmien ulkoilutus on riittää hyvin muuttamaan vettä viiniksi. Tai siis vajaassa kolmessa kuukaudessa on puolitoista kiloa rasvakudosta vaihtunut joksikin ei-rasvaksi eli rasvattomaksi massaksi.

Eipä ihme jos on käytettävä aprillipäivänä ostettua vyötä monta reikää lyhempänä

Väliaikatiedoitus jussiin valmistautuessa (ja 550 km kohdalta)

Huomasitteko että heinä heilimöi jo? No minä huomasin, vaikka vasta jälkikäteen. Nimittäin: viime ja tällä viikolla on lihasväsymys alkanut vaivata jo kotimatkalla; ja viimeistään päivällisen jälkeen kaadun suorilta jaloita torkuille (lehden ääreen, sohvalle tai koneelle jos en huomaa mennä oikeasti vaaka-asentoon), josta sitten tunnin, puolentoista jälkeen herään vähän tokkuraisena mutta takaisin elävien kirjoihin päässeenä. Samoin nenä vuotaa välillä pikkuisen.

Vasta eilen älysin, että nuo ovat selviä heinänuhan merkkejä. Eikä ihme: timotei (eli heinät) ovat eläinpölyn kanssa olleet pahimmat allegeenit meikäläisen labroissa. Ero aiempaan on silti merkittävä:
- väsymys vaivaa vain iltapäivän pyörämatkalla ja päivän suuren aterian jälkeen, vaan ei vaikuta vaikkapa yöuniin eikä muun päivän vireystasoon.
- nenä on suurimman osan päivästä kuiva ja hengityskelpoinen, niin että hajuaistikin on säilynyt kunnossa
- ja mikä parasta, iho ei oireile lainkaan - kunhan leipää ei syö päivittäin vaan vain palan silloin, toisen tällöin. Jopa pyöräilyn boonuksena saatu kevyt päivetys pysyy ranteissa ja kasvoissa eikä hilseile heti pois, kuten ennen.

Niin että geeneilleen ei tietenkään voi mitään, mutta aika mukavalta tuntuu huomata että heinänuhan lähes 100 prosenttisesti invalidisoiva (ja ulkoilun estävä) vaikutus on kadonnut muutaman viikon iltaväsymykseen... Katsotaan seuraavaksi miten juhannus menee tänä vuonna ja warrioorilla.

Juu, huomasin minäkin että nenä kutisee, mutta varsinaista nuhaa ei kyllä ole ollut havaittavissa. Nyt jännittää, miten selviän mökkijuhannuksesta ja sen jälkeen viikon reissusta Saimaan rannoille... No, lääkearsenaali mukaan varmuuden vuoksi, vaikka viime kesän kokemusten perusteella niitä ei pitäisi tarvita. Ja ehkäpä munkin viime aikainen väsymys on johtunut heinistä, eikä totaalisesta työkyllästymisestä...

Mukavaa jussia!

_________________
He muistelivat prahalaisten joulukaloja, katukäytävien sammioissa uivia karppeja.

Lyhyt juhannusraportti (pyöräilykilometreissä ei muutosta, muu liikunta pakkopullaa kaupassa ja ihan mukavaa kävelyä juhannusmaastossa, josta etsin mm pöytäkukkia: hiirenvirnoja ei näkynyt, mutta sentään löysin niittytänätkelmää, siankärsämöä, saunakukkaa ja harakankelloa):

Yllättävän hyvin meni tällä kertaa. 14 tuntia keskellä kukkivaa ketoa ja kahta kivaa koiraa, eikä edes henki vinkunut kun yöllä köröttelimme autolla kotiin; taisi muuten olla eka kerta koskaan tällaista ihmettä. Asiaa saattaa hiukan auttaa se, että olin juhannusta edeltävän päivän paastolla (syy löytyy paasto-osiosta), mikä tuntuu auttavan... ja se, että kerrankin jätin kaikki viljaiset ja sokeriset maistelut väliin. Mikä kävi aika helposti, kun tein itse ison osan tarjottavasta: kahvipöydässä oli makeiden ohella pähkinälevite-tomaatti-juustorullia salaattipedillä ja juustoleipää puolukkasurvoksella ja sitten vielä vähän tuhdimpaa juustoa päärynäsiivujen kera. Ja illalla syötiin uunissa tunteja muhinutta grillikylkeä kunnes muut grillattavat kypsyivät... ja salaatteja niiden kanssa niin paljon, ettei makeaa sitten enää mahtunutkaan.

Toki on iho edelleen aamulla vähän karkea ja se toivoton oikean käden nimeton kukkii vielä, muttei sitten juuri muuta. Eli tosi hyvä tulos tämä on näille geeneille

Viimeinen työviikko juhannuksen jälkeen kului kesän vaurioita korjaillessa. Onneksi sentään aamut olivat niin harmaita ja sateisia, ettei pyörä houkutellut muutenkaan. Eli pyöräilykiintiöön ei ole tullut pätkääkään lisää

Nyt on loma, eikä se ole kuntoilua varten. Vapaaehtoista silmien ulkoilutusta sentään harrastin eilen: Kiersin kesä-Espoossa parin, kolmen kilsan lenkin jokamiehen satoa keräillen. Tarkoitus oli aluksi ottaa vain kuvia kukista, mutta toisin kävi, kun ei noista röyhyävistä pientareista saanut meikämaallikko aseteltua kunnon kuvia sitten millään. Ja kun pieni oli niin kaunistakin... Niinpä tulin kuvien sijasta keränneeksi niitä kävelytien vieressä kukkivia luonnon omia tai sinne villiytyneitä pikkukukkia; pääasiassa vain yhden kutakin. Ihmeen monta tunnistin ja kaksi kertaa piti palata takaisin, kun huomasin kävelleeni onneni ohi.

Saalis ylitti hurjimmatkin toiveet: pikkukimppuun tuli ainakin 26 eri lajia. Kauniitakin olivat kaikki nämä rikkaruohoiksi nimetyt pikkuihmeet... ainakin läheltä katsottuna.

Kesä on siis täällä ja runsas, jopa keskellä Suomen toiseksi suurinta kaupunkia. Eikä kevyen liikenteen väylältä tarvinnut kertaakaan astua kolmea askelta syvemmälle luonnon helmaan

Terveisiä Länsirannikolta!

Perinteinen Airiston viikko kului kuin siivillä, vaikka tänä vuonna oman selän grillausta pääsi kokeilemaan vain yhtenä päivänä. Lomaliikuntakiintiöön kuuluivat aamu-uinnit meressä (joka tosin oli reilusti tavallista kylmempi tänä vuonna), vaeltelut mökiltä jyrkkää rinnettä rannan aktiviteetteihin (kauppa, minigolf, venesatama, onkilaiturit, rantakalliot ja se uimapuolikin) ja takaisin, kaksi metsälenkkiä (toinen kaverin ja koiran kanssa, toinen eri kaverin kanssa ja mustikoiden poimintaa harrastaen), muutama rantakallioiden hyppelykierros ja yksi kauppamatka Paraisille. Pääpään pururatoihin kuului Heroes kolmosen korkkaamaton kamppanja, tuttujen tapaamista ja yhdet isommat juhlatkin ynnä kasa kesäkeittiön kokkauskokeiluja.

Pyöräily on edelleen tiukasti tauolla. Ehkä ensi viikolla taas?

No perskuta-vietin, onhan sitä liikuttu oikein kunnolla untoillen!
Minigolhvit ja kaikki!
Mun fillari on ollut kesäkyläilemässä. Työpaikan pihassa viikon

_________________
" Kaikki on mahdollista paitsi pyöröovista hiihtäminen"
Karppi nro 1745

Untoiltu on tehokkaasti melkein koko heinäkuu - eikä tehnyt edes tiukkaa.
Ehdottoman kantiunto ja mukava heinäkuu oli

Tällä viikolla on pyörä päässyt takaisin raittiiseen ilmaan, joten 600 km haamuraja täyttyi tänään. Toisin kuin alkukesästä, lupaan polkea seuraavan kuun vain kakkosella tai ykkösellä. Polvet mokovat eivät tykänneet kolmosesta yhtään vaikka lihaksissa olisi voimaa ollut vaikka koko matkalla (niin että missä lihaksissa? hyvä kysymys). No ehtivät sentään ainakin melkein palautua kuntoon kesätauolla.

Ai hitto meet karkuun ton fillarointikilometrimäärän kanssa. Otan sut kiinni vielä.

Tuskin menen, sun vauhdillas, sinä bodari-amatsooni!

Tänään tuli pakkoliikuntaa, kun yritin (polvien takia) lähteä töihin autolla, mutta siitä olikin akku tyhjentynyt luoja ties mihin. No, sen kunniaksi tänään täyttyi tämän kantiunton vuosiliikunnan virallinen kiintiösuositus, viidenteenkymmenenteentoiseen työmatkaan. Kilometrejä on kertynyt 650.

Ja kun maailman pelastus on nyt tältäkin vuodelta tehty, olo on tietysti kevyt ja helpottunut

Elokuu on lopuillaan, mutta niinpä tällä kantiuntolla on kuin onkin tavoitteeksi asetetut 52 työmatkaa (keskimäärin 1/viikko) täynnä. Tai siis jo yli sen; kilometrejä on kertynyt toistaiseksi yli 700 ja pyöräilykausi jatkunee vielä kuukauden, ehkä kaksikin.

Lopettelen raportointia tähän; katsotaan mikä on seuraava projekti?
Hyvät loppukesän jatkot muille liikkujille! o/

vanhaan ketjuun vuoden 2008 seurantaa (edes jotain)

Kevät tuli taas. Pyöräilykauden aloitus myöhästyi ainakin kuukauden milloin minkäkin syyn varjolla. Mutta toisaalta, mikäpä kiire tässä valmiissa maailmassa olisi. Tavoite sama kuin viime vuonna eli 625 kilometriä (tai 52 työmatkaa tai keskimäärin tunti liikuntaa per viikko) saattaisin saada kasaan tänäkin vuonna, sen kummemmin hikoilematta.

Hitaasta alusta huolimatta se voisi onnistua nytkin. 150 km tuli jo täyteen ja kesää piisaa vielä.
Tänään olivat ensimmäiset pihlajat kukassa.
Ekat tuomet kukkivat 8.5. Lohjalla ja 9.5. Epsoossa
Ja kielot puhkesivat kukkaan viime viikonloppuna.
Kelpaa tässä ajella ja nauttia maisemista...

200 km hietöntä lällypyöräilyä takana.

Maanantaina bongattu kukkiva suopursu ja lupiinit.
Tiistaina bongattu niittynätkelmä, hiirenvirna, pilleke, punainen & valkoinen apila sekä keltamaite (jonka viimeksi mainitun tunnistukseen piti käyttää asiantuntijaa JA kirjaa. Tosi kaunis, kunhan sitä tulee katsottua lähempää. Mutta että "koheneva" kasvutapa...? ).

Espoon metsiä, ketoja ja suonreunaa viistävä pyörätie voittaa harmaan talviluautoilun 6-0.

Kolmesataa kilometria täyttyi näemmä eilen.
Tienierustoilla heilimöivät heinät ja nokkonen lemuaa.
Ihanaa liikkua kesäsateessa
... etenkin sadeviitan kera; se on paras koskaan hankkimani lisävaruste pyöräilyyn

Hiphei, se on jussi ja puolet tavoitteesta täynnä!
Mutta ajoissa ollaan, kun lupiinit on jo kukkineet ja osa alkukesän ruusuistakin...

Nyt on lomat pidetty.
Pyöräilysaldo näyttää viittäsataa kilometriä.
Ylikunnosta ei (onneksi) voi puhua, kun rasitus&rääkki&ennäsyttenhaku loistavat edelleen poissaolollaan...

... mutta muutama litra bensaa on sentään saatu säästymään näinkin

Ja nyt olisi tämän vuoden kuntoilutavoite täynnä, ajallisesti nopeammin kuin koskaan eli reilussa kolmessa kuussa.
Se on 52 matkaa ja 650 kilometriä
... tai neljännes koko vuoden työmatkoista mikä tarkoittaa noin 52 bensalitran säästöä
... tai liikuntaa keskimäärin tunti viikossa - ja lähes "ilmaiseksi" jopa ajallisesti, koska noihin matkoihin olisi joka tapauksessa kulunut melkein tuo aika, ruuhkaratissa.

Homman ainoa huono puoli kantiuntolle on lievää suurempi ylikunnon riski.
Se auto kun on toistaiseksi muiden käytössä, niin on pakko jatkaa - ties kuinka pitkään...

**************
/Muoks 9.9.
Enpä nosta tätä, mutta satanen on tässä välissä tullut lisää.
Hitaasti ja huomaamatta, mutta sittenkin...

/Muoks 20.9. ... ja 800 km täynnä...

/24.9. Mittavirhe! Kaveri tarkisti työmatkani, jota pyöräillen kertyy 10% yli arvioni. Siksi jo nyt 900 taynnä

Noniin, tonni (ja kolmannes vuoden työmatkoista) tuli täyteen ennen marraskuuta.

Vielä ei ole pyöräilykausi loppunut ilmojen puolesta, mutta muuta menoa kertyy sen verran,
ettei aina voi valita ruuhkattomuutta. Sääli.

*************************''
/Muoks:
Pakko hehkuttaa. Tänään täyttyi 80 työmatkaa vuodessa pyöräillen. Eka kerta koskaan

Tarkistettu pyörä ja ajettu ensimmäinen kesäkauden 2009 lenkki tiistaina. Loskassa