Tukot ovat siirtyneet jaloista hengitysteihin, joten viikonloppu meni lepäillen. Tiedä sitten onko tää allergiaa vaiko lentsua - ainakin olin koko lauantai-illan pikkutunneille asti puutarhakutsuilla, eli altistusta on sekä siitepölyille että viileälle ja kostealle. Hyttyset eivät muuten syöneet minua lainkaan, ehkä ne on virallisterveellisen kannalla.
Kroppa ainakin huomasi viime viikolla että ääni treenikellossa on muuttunut ja päätti reagoida tyypilliseen tapaansa - nostamalla painoa. Lisäksi puutarhakutsuilla oli paljon ihanaa ruokaa ja olin kuski.. Syöpöttelin kun muut juopotteli. Kyllä se tästä taas tasaantuu. Ainakin perinpohjaiseen palautumiseen tarvittava ravintomateriaali tuli varmistettua.
Vaikka olinkin siis eilen illalla raskaassa sarjassa, niin huomasin muuta palkitsevaa. Minulla on 7 vuotta vanha yo-mekko joka on varsin kivaa ja ajatonta mallia, joustamatonta materiaalia. Yo-juhlien aikaan painoin jotain 62 kg ja jouduin vetämään vähän vatsaa sisään ettei puku pingotu, ja jouduin myös etsimään pitkään sellaisia sukkiksia, jotka ei purista vyötäröön näkyvää makkaraa. Viime keväänä zonehtavan dieetin loppupuolella käytin samaa pukua eräissä juhlissa ja sitä piti kaventaa vyötäröltä kun pussitti. Painoin 64 kg. Eilen päätin koklata pukua taas, koska ens viikonloppuna tarvitsee formaalia klänninkiä. No, sehän mahtui aivan täydellisesti, vaikka painoa oli lähes 68 kg.
Venyttelin eilen ja katsoin Bridget Jonesia. On se sit ihqu leffa

Ja taas tuli hikeen asti kuuma pelkästä venyttelystä.
Yksi vähän ärsyttävä juttu tässä monen erilaisen treenin yhdistelyssä on se, että suunnittelua tarvitaan enemmän kuin ennen. Nyt kun täytyy hyvällä omallatunnolla levätä päivä jos toinenkin, niin en millään järkevällä tavalla saa kaikkia treenejäni tehtyä, varsinkin kun loppuviikosta on reissuakin. Periaatteessa päiviä kyllä on, mutta kun ei kaikkia treenejä voi tehdä putkeen peräkkäisinä päivinä, vaan näitä lepopäiviä pitäis ripotella tasaisesti - nyt tuli kolme putkeen, ei hyvä.
Oon kuitenkin päättänyt ettei tästä tarvi liikaa ahdistua - jos jaksan tehdä edes suurimman osan suunnitellusta ohjelmasta ja noudatan sitä PÄÄSÄÄNTÖISESTI, niin varmasti kehityn. Tän ei ole tarkoitus olla mitään ahdistavaa hiostusta, vaan hauskaa ja henkisestikin kehittävää - jos kantiunto-els vihaa sohvaperuna-termiä niin minä kai sitten vihaan himokuntoilija/himourheilija-termiä. Himo-etuliitteestä tulee sellainen vaikutelma, että kuntoilija suorittaa hommaa jonkun enemmän tai vähemmän hallitsemattoman, irrationaalisen ja potentiaalisesti tuhoisan vietin viemänä, jonkinlaisen uskonnollisen huuman vallassa.