Jaahas, sali taas takana.
Tänään treenivuoron sai jalat. Lämmittelyt crossarilla. Kyykkyä smithissä, prässiä, ojennukset,koukistukset, askelkyykkykävelyä... Pitkästä aikaa treenasin myös pohkeet. AUTS! Loputki pari tehokasta liikettä vatsoille ja sit raahautua pukkariin.
Jalkatreenit mulla tahtoo aina vähän junnailla, painoa saan lisää harvoin, koska teen kaiken polven ehdoilla. Oon vähän arka ton polven suhteen ja haluun olla satavarma siitä, et pystyn vetämään sarjat loppuun niin ettei polvi ota nokkiinsa. Näin yrittäjänä sairasloma polven takia (ja oman tyhmyyden) ei vaan tule kuuloonkaan. Mua ei siis saa yllytettyä kyykkäileeman isoja määriä

Sillon ku alotin saliharrastuksen, ni mun vanha polvivamma uusiutui. Tein vaakaprässiä, tekniikkakin varmasti oli päin peetä, jonka vuoksi jalkoja ei muutamiin viikkoihin treenattukaan.
Treenin jälkeen meinasi tulla kiirus (VR

), juoksin töihin ja vetäsin salin jälkeisen sapuskan samalla ku vaihdoin vaatteita asiakkaan jo odotellessa. Huumori alkaa loppua pikkuhiljaa..,
Eilisen Jutta-ohjelman jälkeen jäin miettimään monia asioita. Jutan treenattava Merja kertoi, miten ystävät ovat kaikonneet treenien ja ruokien jälkeen (eli siis sen takia kun ei enää baareissa käy..

). Kauhukseni huomasin itselläni käyneen samoin. Pikkuhiljaa, kuin varkain.. Yleensä toki ystäviä olenkin ehtinyt näkemään vain viikonloppuisin ja silloinkin lasillisen (useammankin..) äärellä. Nykyisin kun ei juotua tule ku pari kertaa vuodessa, ni kyllä sitä on ystäväpiiri kutistunut..

Toki moni ystävistäni on muuttanut toiselle paikkakunnallekin, mikä vaikuttanee.
Olen usein yrittänyt houkutella ystäviä kahville, kylään tms.. mutta ei. Baariin jos kysyisin, ni vastaus olisi selkeä kyllä.. Kummallista porukkaa. Lieneekö muilla samoin?
Itselleni kyllä baareilu toki maistuu, mutta enää niin kovin harvoin...
Jaahas, jos sitä töiden pariin siirtyisi taas. Aurinkoista pakkaspäivää kaikille!
