karppaus.infon arkistoitu foorumi

Minäkin käyn kerran viikossa toiminnallisessa jumpassa. Olen melko innostunut siitä. Keskivartalon hallinta on parantunut valtavasti parissa kuussa! Sain tekstistäsi innostuksen ja tilasin juuri Functional training kirjan itselleni. Jospa riittäisi motivaatiota treenata kerrankin kotona. Ja saahan siitä kirjasta varmaan neuvoja tuonne ohjatullekin tunnille.

Tilasitko Tui sen suomalaisten kirjoittaman opuksen? Mä juurikin sen ostin messuilta, oli messutarjouksena 25 euroa. Kirjassa on tosi paljon erilaisia liikkeitä ja pintapuolisesti teoreettista taustaa. Mä juuri pohdin että itse asiassa varmaan kotona tulee harjoiteltua noita liikkeitä ensin, ennen kuin menee nolaamaan itseään julkisille paikoille. Meiltä kun löytyy kaikki tarvittava, paitsi jumppapalloa ei ole vielä. Ehkä hankin senkin, sais samalla ergonomisen tietokonetuolin.

Juu tilasin suomenkielisen. Kohta pitäisi olla perillä. Multa löytyy jumppapallo mutta se on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle..

No, nyt on sitten jääneet kaikki suuret suunnitelmat hiljaisiksi kun syviä lihaksia on treenattu lähinnä oksennellen vatsataudissa... Pääsinpä taas 65-kerhoon painoni kanssa

Onneksi alkaa jo helpottaa. Eilisiltana oli kovasti kuumetta meikäläisen asteikolla, 37,5. Buranan jälkeen se sitten laski tutulle 35,5 tasolle. En ole kovin usein kuumeessa, ehkä kerran kahteen vuoteen..? Olen vaan tälläinen puolittain elävä, lepopulssikin 45. Jos joskus kuolisin epäselvissä olosuhteissa ja CSI määrittäisi kuolinaikaa ruumiinlämmön laskemisen mukaan niin pieleen menisi sekin homma kun lähtölämpö on eri kuin mitä laskukaavoissa! (kaikkea sitä tulee vähän kipeänä mietittyäkin )

Tässä männä viikolla ei juuri ole tullut muuta tehtyä kuin taaperrettua kilsatolkulla pitkin eteläeurooppalaisen kaupungin ihastuttavia katuja. Pientä jumppailua suoritettu sovituskopeissa. Olin siis viikon kaupunkilomalla ja ihme kyllä etukäteen pelkäämäni selkä ei suuttunut lainkaan, vaikka sen kanssa pientä ongelmaa on nyt ollutkin (huomenna menossa työterveyshuoltoon, jos saan ajan). Eikä lonkat, jotka on myös oireilleet aiemmin kävelystä. Kai se vaan on niin kivikautinen tämä kroppa, että kävely, pysähtely, istuskelu, kävely, pysähtely, jne luonnollinen maleksinta sopii paremmin kuin luterilainen pitkäkestoinen, matalasykkeinen sydänystävän lenkki (krooh-pyyh).

Palasimme perjantaina Suomeen, jonka jälkeen olin lauantain ja sunnuntain päiväpuolen kummallisessa selkä-vatsakivussa, etovassa olossa ja pienessä kuumeessa. Ihmettelin jo että mitäkummaa, mutta ilmeisesti se oli vaan joku vatsapöpö osa 2, koska mieheni yökkäilee nyt tuolla kylppärin puolella ja palelee väliajat punkassa. Oloni parani sunnuntai-iltana ja tänään kävin jo puntillakin + kävelin matkat sinne ja takaisin 2 x 20 min. Treenin pitäminen kevyenä on meikäläiselle edelleen erittäin haastavaa, mutta no, ainakin salitreenibreikki on tehnyt vain hyvää painoista ja tuntemuksista päätellen. Nyt on jo ihan täysin palautunut ja loistava olo, saa nähdä iskeekö DOMSsit huomenna. Kämmeniä kipottaa, olen nimittäin hukannut salihanskat ja käsissä on epänaiselliset känsät...

Tästä kirjastako oli puhe? http://www.docendo.fi/?p=showproduct&pr ... -0-32930-6

Oletteko pupu tai tui eksyneet http://www.crossfit.com/ sivustolle? Se on functional training sivusto, joka hoitaa treenin jaksotuksen antamalla joka päivälle omat treeniohjeet.

Saman sivuston alla toimii myös crossfit journal, jossa on hyvää kamaa aiheesta. Kuten esimerkiksi tämä "fitnessin määrittely" http://www.crossfit.com/cf-download/CFJ-trial.pdf

Myös Napparin Compact Training kuulunee functional training nimikkeen alle.

Mä olen myös aivan hurahtanut functional trainingiin, mutta tuota Aallon kirjaa en ole hankkinut. Olen muutaman noista lukenut ja tuntuu että kirjoissa on vähän rahastuksen makua ja aika vähän uutta asiaa. Mutta ehkä tämä kirja olisi poikkeus? Tosin kansikuva jo heti "pelottaa"... itse miellän functional trainingin kehonpainoliikkeisiin ja kuvassa vatkataan (ilmeisesti vatsoja) jollain 4 kg:n käsipainolla...

Joo tuo se kirja on. Tuo edustaa ehkä sellaista pehmeän linjan funkkisharjoittelua, jossa välineitä käytetään. Ei siellä nyt ihan hirveästi substanssia ole loppujen lopuksi, en olis sitä 38 eurolla ostanut, mutta 25:llä kylläkin. Tuo kirja on siitä kiva, että liikkeitä on kaiken tasoisia. Jotkut funkkistreenilähteet, mitä olen esim. netistä katsellut, ovat olleet siitä tympeitä, että liikkeistä on versiot ainoastaan superkuntoilijoille tai pullapitkoille, eikä mitään siinä välissä. Itse olen vielä täs vaiheessa treeniuraa aika tavalla kookas ja painava suhteessa voimatasoihini, ja pitkät raajat = pitkät vipuvarret. Eli ihan old skool etunojapunnerrukset ja yhden jalan pistoolikyykyt on jo kovaa kamaa (punnerrusliikkeet myös kaikille käden nivelille, ne on jotain heppoista made in china -kamaa), leukoja en edelleenkään saa yhtäkään täysroikunnasta. Eli suuri osa ihan puhdasverisistä vartalonpainoliikkeistä joita tiedän, on vaan vielä liian raskaita. Joten mulle se on ollut ihan tervetullutta, että on käytetty edes noita vanhoja tuttuja välineitä innovatiivisesti ja kokonaisvaltaisesti. Oon kyllä välillä lukenut tota crossfit-sivustoa, ja joskus tässäkin päiväkirjassa olen ehkä kirjoittanut että mulla oli kovasti työn alla käydä Sörnäisten crossfit -salilla joskus. Mutta sitten muutin pois Itä-Helsingistä ja koko homma on vähän jäänyt.

Allekirjoitan kyllä sen idean ihan täysin, että turha se on mouhota komeasta kropasta, kunnosta tai penkkituloksesta, jos kroppa on täysin suorituskyvytön funktionaalisen treenin näkökulmasta. Ja tästähän tämä kehittyy, esim. tuo liike, mitä crossfit-sivustolla on 25.3. kuvassa on ollut erittäin kehittävä myös vatsalihasten ulkonäölle. En ole tosin tuolla tavalla renkaissa sitä tehnyt vaan tangosta wrangen roikunta-apuvälineiden avulla roikkuen. Tuohonkaan nimittäin mun grippi ei riitä roikkumaan riittävän monen toiston ajan että keskikropassa tuntuisi, eikä olkapäät kestä sitä että roikutaan koko vartalon painolla, vaikka koittaisi eri selkälihaksilla suojata.

Kyllä tämä tästä.

Mulla on ihan samaa ongelmaa, pitkät vipuvarret. Mutta olen ollut huomaavinani, että noita omalla painolla (tai pienemmällä) tehtäviä perusliikkeitä vasten se voimatasojen nousu vaan on kamalan hidasta. Siksi olen yrittänyt ottaa mukaan noita vaikeampia liikkeitä, vaikka olenkin jatkuvasti rähmälläni. Jotenkin vaan se 2-5 tankoon hypättyä negatiivista leukaa on paljon tehokkaampi voimamielessä kuin 10 toistoa ylätaljassa sopivalla painolla. Mä melkein pääsen jo suorilta käsiltä, ihan vähän enää puuttuu... pistooleissa taas jotenkin tökkii... alhaalla polvi menee jotenkin lukkoon enkä sen takia pääse ylös, vaikka voimat riittäisi. Punnerrusten sijaan teen nykyään burpeita, vaikka mun tapauksessa varmaan sellaiset punnerrukset joissa yritetään taputtaa välillä toimisi ihan yhtä hyvin. Hyppy ylös ei ole vielä kamalan lennokas...

Tärkeintähän ei ole se mihin nyt pystyy, vaan kuinka edistyy

Ehkä mä lainaan tuon kirjan kirjastosta, kunhan se ehtii sinne.

^Näin se on, leukoja oppii vetämällä leukoja ja niin edespäin. Kyllä sille rimpuilulle on paikkansa. Mulla on muuten vähän sama ongelma pistoolikyykyssä, tuntuu kuin polvesta laittaisi hanttiin. Olen tehnyt pistooleitani sitten erikorkuisille jakkaroille, aloittaen ruokapöydän tuolista ja nyt on toi sohvanreuna, eli alaspäin mennään

Huomenna menen varmaankin taasen ottamaan mittaa jumppapallosta ja muista epästabiileista kappaleista (mukaanlukien itsestäni).

Eilen oli hassunhauska spinningin ohjaaja. Sellainen vähän krissesalmismainen blondi, mutta todella sympaattinen ja tuntikin oli kiva. Tai siis kamala - pelkkää intervallia - mutta hyvin suunniteltu ja voimien jakaminenkin onnistui. Ja ihanaa kun illat ovat niin valoisia. Kahdeksan maissa kotiin mönkiessä oli vielä sellainen kajo jäljellä. Unen saanti on kyllä hitusen hankalaa, mutta kai tähän pian tottuu.

Toissapäivänä oli kevyiden 12-15 -toiston sarjojen päivä yläkropalle. Edelleen haasteellista tuo, että kevyt on sitten oikeasti kevyt... Mutta parempaan suuntaan menossa ollaan. Seuraava punttistreeni onkin sitten kammojen kammo: raskaat 12-15 toistoa koiville ja keskivartalolle. Ja välissä on vielä ohjattua funkkistreeniäkin yksi kerta.

Tänään on hyvin ansaittua lepoa, jee. Olen myös selättämässä kohonnutta syömisviettiäni. Mulla on ollut pari kk mieletön syömisvimma - ei mitään makeannälkää tai heikotusta tai ahmintaa tai semmoista, vaan poikkeuksellisen voimakas ruokahalu. Mistä lie johtunut Olen pysynyt 65-kerhossa ja haluisin mieluusti nähdä uusia (pienempiä) desimaaleja viel tällä viikolla.

Hassua, kuinka pienikin painon väheneminen tuntuu! Viimeistä edellisellä kerralla kun kävin ohjatulla funkkistunnilla, taisin olla jotain 67 tai jopa 68 kg tienoilla nesteissäni ja ateriat mahassa, nyt viime viikon torstaina taas jotain 65,5 kg. Ja heti tuntui menevän paremmin ne samat liikkeet, missä viime kerralla vaan kattelin lattialla rutussa puhalten miten mua paljon treenaamattomammat pulkannarut suoritti niitä juttuja kevyesti ilman otsankaan rypistystä. Ja sykkeennostatusvaihekin meni ihan siivillä!

Viikonloppu meni miehen sukulaisissa vatsa kuplien, ja päätinkin sunnuntaina tehdä ne kammoksumani raskaat jalkatreenit kun "tankkaus" oli kohdallaan. Ne kun kulkee parhaiten ylempihiilareilla. Ja aika hyvin kieltämättä menikin, mutta sanoisin että hiilareista huolimatta. Oli aika kamala, vähän krapulainen olo kun sekä rasva- että hiilarikone yskivät siinä puolenvälin jälkeen. Punttisreissua varten tuli otettua myös pyörä talviteloilta. Tämä on niin tätä - olin junamatkalla sieltä sukulaisista nahistellut miehen kanssa junassa aiheesta minkälaiset venttiilit mun pyörän renkaissa on ja onko meillä pumppua jolla niitä voi pumpata (ostin syssyllä uuden pyörän niin en ollut joutunut vielä pumppailemaan sitä). Tämä asia oli sitten pakko tarkistaa kun pääsin himaan ja pumppasin ne siitä täyteen asti kun osoittautui että meidän pumppu kävi niihin. Nyt pyörä on sitten ollut pihassa kastumassa kun sunnuntaina ajattelin että josko tämä työmatkapyöräilykausi tästä saisi alkaa. Sitten tuli nämä 3 pv putkeen aamusateita

Eilen kävelin kirjaston kirjat repussa reilun tunnin lenkin miehen kanssa. Ylämäissä se tuntui että oli 5-8 kg ylimääräistä. Repussani on vatsavyö, muuten hartiat olisivatkin menneet aivan linttaan. Valitettavasti ajauduimme lenkillämme Mankkaalle K-kauppa Vexin pihalle ja Vexiin sisään. Virhe!! Vexissä oli niin hieno valikoima kaikkea karppia ja ei-niin-karppia, että rupesin oikeesti kallistumaan sille kannalle, että lihominen 100-kiloiseksi voisi oikeasti olla sen arvoista. Olisin voinut elää ilmankin sitä tietoa, että kohtuullisen matkan päässä kodistani on kauhea herkkuansa!

Tänään on taas kevyempää ja vähätoistoisempaa treenimeininkiä, ylävartalolle n 8 toiston kevyt kierros. Ja mulla on tuore kerros itseruskettavaa nahkassa. Ja kivoin toppi treenikassissa. Eli narsistitreeniä parhaimmillaan luvassa tänään.

Onpas päivityksestä aikaa, ja en kai jaksa joka kertaa tänne enää päivittääkään, vain mielenkiintoiset.

Kävinpä sitten hieronnassa tänään, ei ole enää perse ainakaan niin jumissa kuin ennen hierontaa. Pitää kyl mennä uudestaan. Ihan sellainen olo että ai TÄLTÄKÖ se tuntuukin kun pakarat voi olla joko jännittyneet tai rennot eikä jatkuvasti jäykät solmumöykyt. Pitää käydä vielä uudestaankin lähiaikoina.

Eilen meinasi tulla liikuntaoverdose. Pyöräilin työmatkat (20 km) sekä yhden ekstramatkan keskustaan kesken työpäivän (10 km). Kotimatkalla kävin salilla tarkoituksenani mennä vakituiselle omavartalopaino-ohjatulle lihaskuntotunnille. Mietin jo etukäteen että miten mahdan jaksaa ja onko tässä mitään järkeä. No, ONNEKSI vakiohjaaja oli kipeä ja tämä sijaishenkilö veti vähän perinteisempään tyyliin kuntopiirimäisemmän punttijumpan isoihin perusliikkeisiin painottaen. KERRANKIN ne kaikki kevytrakenteiset ei olleet mua parempia, vaan MÄ olin niitä PAREMPI! En ole oikeasti näin neuroottinen vertailija miltä vaikutan ( ), mutta kyllähän se hiveli kerrankin olla vähän lähempänä priimusta, ja ehkä mulla jotain voimaa sittenkin on vaikken oma kroppa vastuksena mitään jaksakaan tehdä.

Kaloreita hujahti sykemittarin mukaan eilisiin aktiviteetteihin yhteensä 1300, mutta en saanut lopulta syötyä kuin vajaat 2000. Meni vähän liikaa miinuksille siis kun päivä loppui kesken ennen kuin kerkesin syödä kaiken tarvittavan Tänään korjasin sitten nauttimalla tavoistani poiketen aamiaisen ja iltapäivällä vähän pistaaseja. Pelkkä niiden availukin on suunnattoman addiktoivaa! Tänään on hyvin ansaittu lepopäivä.

Olipa muuten jännä tunne tehdä kyykkyjä kun hieroja oli aukaissut solmut peppulihoista. Ihan kuin olisi kaksi vasenta jalkaa tms... On kai mennyt vähän väärillä lihaksilla sitten jo pidemmän aikaa kun oikeat ovat olleet juntturassa. Mutta painokuorma läks selvästi pieneen nousuun!

Sen sijaan kehon paino ei ole lähtenyt edelleenkään edes pienoiseen laskuun. Tiukalla itsetutkiskelulla selvisi, etten vain ole ollut tarpeeksi tunnollisesti miinuksilla. Oon merkinnyt kalorilaskuriinkin vain ns. hyvät päivät ja tehnyt sitten kirjanpitorikokset muiden päivien kohdalla. Aattelin jotenkin että eihän mun ny tarvii joka päivää kirjata, välillä vaan että pysyy tatsi... No, nyt merkitään sitten joka päivä...

Alotin myös juoksun uudestaan. Viime viikolla juoksin kaksi 30 min herättelyä kolmen työmatkapyöräilyn ja yhden puntin lisäksi, ja täl viikolla toimintaa on tarkoitus lähteä laajentamaan salin jäädessä edelleen vähälle. Joudun silti olemaan aika paljon miinuskaloreilla. Pärkkele kun pitää olla tuo asioiden lykkääminen vallitsevana persoonallisuuspiirteenä... Ja pärkkele kun pitää mennä lyömään vetoja. Oonpa sitten lomamatkalla super-bikinikunnossa.

Oho, kuukausi viime päivityksestä No, ei oo paljoa tapahtunutkaan, ja viimeiset 2 viikkoa melkein totaalista kantiuntoilua, kun olen kärsinyt heinäallergiasta. Nyt ollaan voiton puolella ja menin sitten salille. Tuli nyt nähtyä sekin, että mun jalkojen mielestä on kivaa kun niitä treenataan salilla vain kerran 1-2 viikkoon. Meinaan kehitystä tulee, pääsin pitkästä aikaa enkkakymmenluvulleni. Siis oon tuollaisia rautoja liikutellut viimeksi joskus syksyn puolella kun sain poikkeuksellisen eheän treenirupeaman ilman vammoja ja pöpöjä aikaiseksi. No, yläkropan mielestä taas olisi ehkä kivampi että vähän useammin tulis käytyä mutta minkäs teet... Ostin pyörääni uuden satulan. Vanhassa satulassa on siinä istuimen päällä saumoja, joista pitkin sadevesi menee kätevästi pehmusteisiin kun unohdan laittaa pussin suojaksi AINA. Sitten ne pehmusteet kuivaa tosi hitaasti ja kastelee mun omat "pehmusteet" viikkokausia... No nyt ehkä elämänlaatu nousee kohisten, kun vaan sais ton kiinnitettyä. Hankkimisessa on menny se 2kk vaik kauppa on ihan lähellä, joten ehkä jo elokuussa satula on kiinnikin

Oho, yli kuukausi taas päivityksestä Noo, nyt on taas ryhdistäydytty ja puhallettu pölyt pois treenivihkon päältä. Tällä viikolla 2 salia, pari työmatkapyöräilyä ja tanssitunti. Kesän menin melko pitkälti hyötyliikunnan eli pyöräilyn, kävelyn, hölkän ja kevyiden pintaremonttihommien voimin. En voi sanoa, että olis tehnyt yhtään huonoa, ainut että käpälien puristusvoima on heikentynyt olennaisesti.

Motivaatiota ainakin edelleen löytyy. Mun piti katsoa itselleni jotain kivaa kielikurssia syksylle kun kaikki muu paitsi toinen työkieli englanti ovat super-ruosteessa - sen sijaan mua rupesi nyt vietävästi kiehtomaan akrobatia-capoeira -alkeiskurssi. Harkitaan nyt vielä, onhan se ruotsin keskustelukurssikin varmasti kauhean jännä!