karppaus.infon arkistoitu foorumi

Faidra heitti blogissaan 2.5. haasteen, johon taisin juuri mennä mukaan. Siksi ajattelinkin siirtää päiväkirjani viimeisen taiston puolelta tänne yleiselle tämän projektin ajaksi. Kommentoida saa!

Eli niille, jotka eivät ole viimeisessä taistossa pieni tilannekatsaus:
Viime syksynä kesäprojektini jälkeen lähdin bulkkailemaan vähähiilarisella, ja kasvoin hienosti. Tammikuun loppupuolella lähdin dieetille tavoitteena rasvaprosentti <20% kesäksi, mutta UD2.0:aa lukuunottamatta mikään ei tuntunut purevan kuten ennen. UD2.0 on kuitenkin vähän liian tiukka nykytilanteeseen, joten säästän sen myöhemmäksi, varsinkin kun toimiva dieettisetuppikin taas löytyi, tosin eri vaihtoehtojen kokeiluun meni se 3 kk ja matkalla taisi hukkua lihastakin. Tällä hetkellä massaa ja mittoja on aika paljon enemmän kuin viime syksynä. Vyötärö 61cm->67cm, paino 61 kg -> 67 kg.

Bulkkiviikko on sujunut ihan odotusten mukaan. Painoa on nyt 3 kg enemmän viime viikon perjantaina. Mutta vaatteet mahtuu päälle ja rasvapihdit näyttää ihan samaa lukemaa kuin lauantainakin, joten mikäpä tässä ollessa. Hiukan tietty hirvittää kun paino on jo yli 67 kg ja minä vaan syön! Päätös olla tuijottamatta sitä vaakaa ja luottaa vain mittanauhaan ja pihteihin on kuitenkin jo tehty, joten peräänny en! Kyllä se painokin siitä vielä laskee.

Näyttäisi että siedän ainakin tämän 120g hh päivässä, eikä mitään ihmeempiä läskinlisäyksiä näy. Tiedä sitten, jos jatkaisin pidempään. Näillä hiilareilla kuitenkin lihasta näyttäisi tulevan lisää, tai ainakin glykogeenivarastot täyttyvät hienosti. Käytännössä olen hiilarien lisäämiseksi syönyt normiruokien lisäksi jonkin jälkkärin sekä lisännyt annoksiin aavistuksen hiilaria (esim. upottanut kukkakaalimuusiin puolikkaan perunan). Tummaa suklaata ja punaviiniä on tullut käytettyä myös.

Sunnuntaina alkaakin sitten taas vähäkalorisempi jakso, ja sitä oikeastaan jo odottaa. Ei se herkkua ole syödä ylikaloreillakaan, kun mitä tahansa mössöä ei suostu suuhunsa laittamaan. Tosin eilenillalla tehtiin jotain ennenkuulumatonta. Pitkän (epätavallisen) päivän jälkeen oltiin niin väsyneitä, että kokkaus ei vaan kiinnostanut sitten pätkääkään. Tilattiin sitten pitsat kotiin. Kyllä... luitte oikein. Se lähti ihan vitsinä, mutta ajatus oli niin hulvaton, että päädyttiin tekemään niin. En muista koska olisin viimeksi syönyt pitsaa, varmaan siitä on useampi vuosi jo. Ja taas sain todisteen siitä että jotain niissä on, mikä ei sovi mulle lainkaan (ehkä se vehnä). En jaksanut kuin pikkupitsan puolikkaan, mutta silti tänään kasvot ovat turvoksissa ja leuassa on näppyjä kuin milläkin teinillä. Eli tämä kokeilu riitti taas varmaan ainakin pariksi vuodeksi.

Luukusta mätkähti Kelly Baggettin treeniplani, ja ihan asiaa mies puhuu, plani lähtee heti kokeiluun (tosin sovellettuna kun päätavoite on hukata rasvaa). Hurjan kallis tuo kyllä oli suhteessa siihen kuinka ohut läpyskä tuo on. Asiaa kuitenkin on!
Läpyskä on käytännössä kuin treenilisäosa Lylen UD2.0:aan. Näiden kahden läpyskän avulla hiilaritankkailut, treenit ja dieettisetupit asettuvat kohdilleen hienosti. Motivaatiomielessä olen vielä lueskellut uudestaan vanhoja Tom Venuton matskuja, ja nyt olen taas valmiina taistoon!

Luultavasti säädän treenejäni tuon mukaan, eli käytän edelleen HST-tyyppistä progressiota, mutta treenin tyyppi menee sen mukaan, onko menossa plus- vai miinuskaloripäivä. Wi linkkasi joku aika sitten hyvän artikkelin eri tyyppisten settien yhdistämisestä samaan treeniin. Tässä idea olisi yhdistää samaan tyyliin, eli ensin 3-5 toiston sarjoja, ja sitten päälle vielä muutama setti 10-15 toiston sarjoja samalla lihasryhmälle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että treeni pitäisi nyt sitten lopulta jakaa, ja koko kroppa tulisi viikossa treenattua vain kahdesti (treenikertoja 4). Tälläisen treenin suunnitteluun voi kyllä mennä hetki, ja ilman HST-exceliä olisi varmaan turha edes yrittää saada progressioita kohdilleen. Dieettiaikoina treeni on sitten enemmän bodytyyppistä ja hiukan kevyempää.

Kelly perustelee kevyemmän treenin miinuspäiville sillä, että lihasta silloin ei tule lisää, palautumiskyky on huonompi ja kova treeni miinuskaloreilla adaptoi lihaksia tottumaan suhteessa suurempaan rasitukseen. Eli tällä kevennyksellä tavoitellaan aika paljon samoja etuja kuin HST:n lepoviikolla, mutta pienemmässä mittakaavassa. Käytännössä treeni on hyvin lähellä Lylen UD2.0:n tyhjennystreenejä, mutta settejä on vähemmän.

Lisäksi olen innostunut plyometrisistä harjoituksista, joten ajattelin juoksulenkkien yhteyteen alkaa sovitella pieniä loikkatreenejä. Se onnistuu kätevästi kun lenkkireitin varrella on kenttä, jossa voi rauhassa puuhata. Ja matkaa kentälle on juuri alkulämmittelyiden vaatiman ajan verran.

Nämä omat tämän kevään kokeilut näyttävät siltä, että mikäli jotain kunnon muutosta haluaa, avain saattaa löytyä syklittelystä. Eli reippaasti ylikaloreita ja miinusta vaihtelemalla saan sekä rasvaa pois, että lihasta lisää. Reipas (ja tarpeeksi pitkäaikainen) kalorimäärän vaihtelu nostaa dieettikaloreita ja helpottaa sitten dieettiäkin. Lisäksi näiden viimeisten kilojen kanssa ei todellakaan ole vaihtoehtona menettää yhtään lihasta. Vähemmän lihasta tarkoittaa pienempiä ylläpitokaloreita ja vaikeampaa ylläpitoa.

Eli tarkoitus olisi jatkaa dieettisetupilla 1700 kcal/50 g hh nyt 2 viikkoa, ja ottaa sinne väliin sitten taas pieni bulkkipätkä, ehkä 3-4 päivää. 2-viikkoisen puolessavälissä ajattelin ottaa "minihiilaritankkauksen", eli yhtenä päivänä nostaa hiilarit tuonne bulkkitasolle (120g) ja vastaavasti laskea rasvat minimiin, eli 1g/painokiloon ~ 60g. Eli kalorit tuonakin päivänä alhaalla, vain makrosuhteet muuttuvat.

No jo sulla on suunnitelmat! Mielenkiinnolla seuraan projektiasi, kuvia ois kiva nähdä ennen ja jälkeen... Ei muuta ku tsemppiä!

Moikka Lemmu ja kiitos!

Mä otin kyllä aloituskuvat, mutta pitää nyt sitten katsoa myöhemmin että viitsinkö niitä laittaa. Olen nimittäin niissä ihan kiero. Otin heti salilta tullessa ja näyttää siltä että visiitti osteopaatilla voisi olla paikallaan, niin vinkurassa ranka oli. Ilmeisesti treeni menee jotenkin toispuoleisesti. Sitäpaitsi taidan tänä sunnuntaina saada paljon paremmat "läskikuvat" kun kiloja on taas 3 lisää...
Joka tapauksessa laitan kuvat sitten vasta myöhemmin kun jotain alkaa jo näkyä, on jotenkin kivempi laittaa rinnakkain samaan aikaan vanha ja uus.

5-sarjojen 3. treeni tuli tehtyä äsken. Kiskoin taas vaihteeksi selän jumiin yhden jalan SJMV:ssa. Taitaa olla niin, että kolmas kerta toden sanoo. Turha noita varmaan on ohjelmassa pitää, kun kerran vetävät aina jumiin. Onneksi mulla on ensi viikolla osteopaatti, se osaa avata tuon jumin.

Ehkä laitan jotain pistoolikyykkyä tai jotain tilalle ja pysyttäydyn vaan normaaleissa SJMV:issa kunnes keskivartalo pysyy paremmin paketissa ja tasapaino riittää. Ehkä sitten ei tule jatkuvasti kipeäksi.

SJMV on selälle kyllä killereistä pahin... Onko sulla selän kanssa enempikin ongelmaa? terveisin selkävammalemmu!

Ei mulla tavallisessa SJMV:ssä ole muuta ongelmaa kuin että ei meinaa pysyä painot näpeissä. Haluaisin forkkuihinkin lihaa, niin olen sitten hillinnyt itseni ostamasta remmejä. Tosin olen kyllä miettinyt sitäkin, että pitäisikö vaan treenata kovemmin (=ostaa remmit) ja treenata niitä pikkulihoja sitten erikseen. Toisaalta tällä tapaa sitten ei tule varmasti otettua liian suurta painoakaan. Ja ahneuksissakin olen sitten yrittänyt kiertää tuota näppivoimaongelmaa tekemällä sitä yhden jalan liikettä. Ja tuleehan siinä paremmin treenattua useampia lihaksia kuin perusversiossa.

Varsinaisesti mulla ei ole selän kanssa ongelmia... Eli ainakin osteopaatin näkemys oli että pakaralihas vaan jumittaa ja kun se kiinnittyy niin ylös, niin se käytännössä tuntuu vaan selkäkivulta. Olen nyt uskonut tuota selitystä, kun sama osteopaatti osaa avata sen lihasjumin niin että kipu häipyy lähes samantien. Tähän saakka hän on myös ollut sitä mieltä, että kun liike kerran puree hyvin, niin ei kannata pudottaa ohjelmistosta. Ja hyvinhän se puree... taas on ihanasti kankut arkana.

Harmittaa vaan kun tuo yhden jalan SJMV on lemppariliikkeitäni, mikään ei ota perseeseen niinkuin se, ja pyöreiden olkapäiden lisäksi hyppyripeppu (tai tarakkaperse) on kehitystoivelistalla kärjessä.

Ihan hyvä, jos et mitään hirmupainoja SJMV:ssä otakaan - se ei ole tarkoitettu samanlaiseksi voimaliikkeeksi kuin mave ja on todellakin suuri kuormitus selälle - siksi vähempikin riittää! Rannevoimien loppuessa (jossakin muussa liikkeessä, vaikka mavessa) voit koittaa ristiotetta, ainakin mulla auttaa (no, olet varmaan koittanutkin.) Tosin nykyisin vedän tavallisella otteella ja remmien kera.

Hyppyripeppu, kukapa sitä ei haluaisi... Mavet ja kyykyt kunniaan!

Mä olin eilen treffaamassa punttimimmejä. Kivaa oli, mutta tällä hetkellä mulla on sellainen väliinputoajaolo. En miellä olevani punttimimmi, mutta en kyllä toisaalta mikään laihduttajakaan. Karppimiiteissä jään kaipaamaan punttikeskusteluja ja punttimiiteissä ruokakeskusteluja.

Tai kyllähän tuolla punttimiiteissä joskus ruoasta keskustellaan, mutta näkökulma on erilainen... kun "puhtaan syömisen" käsitekin on aika erilainen kuin itsellä. Toin miehelle tuliaisiksi protskupatukan ja nyt aamulla se sitä pyöritellessään nurisi että siinä on kasvirasvoja. Pyysin lakata hifistelemästä ja pistää tuliaisen poskeensa - niin harvoin niitä meillä kuitenkin syödään. Enhän mä ollut taas tajunnut katsoa tuoteselosteita...

Tänään paino 66 kg, eli viimeiset kaksi bulkkipäivää tuli syötyä huonosti kun paino on laskenut. Bulkin suurin lukema oli 67.4 kg, eli nesteet taitaa olla jo lähteneet laskemaan, mielenkiintoista nyt nähdä kuinka dieetti taas puree. Minibulkin kokonaissaldoksi jäi siis ~1.5 kg plussaa. Ihan jees, vaikka rasvaprosenttivaaka olisi ajanut mut hulluksi jos mulla ei olisi noita rasvapihtejä, jotka todistaa sen mitä tiedänkin, eli että rasvaa ei ole oleellisesti tullut lisää. Tykkään bulkkailusta kovasti, on mukavaa kun lihakset on kunnolla täynnä.

Oikeasti luulen että moni lihasta halajava nainen tekee sen virheen, että ei syö tarpeeksi. Uusi lihasmassa vaatii ihan mielettömästä kaloreita. Ja käytännössä sitten kun ne aloittelijan edut on käytetty, niin lihasta ei todellakaan kerry dieetillä. Jokainen dieettipäivä on pois lihaksenhankinnasta ja pahimmassa tapauksessa vie poispäin tavoitteesta.
On ollut mukava huomata, että lihakset saa täyteen jo suhteellisen pienillä hiilarimäärillä. Siitäkin näkökulmasta alkaa kallistua siihen että oikeasti kalorimäärillä on hurja merkitys lihaskasvussa. Ainakin itse saan nimenomaan runsasrasvaisella vedettyä niitä kalorimääriä reippaasti ylös ilman että fläsää alkaa kertyä mielettömiä määriä. Nyt kun vielä saa dieettipuolen toimimaan niin, että lihashukka pysyy kohtuullisena.

Mitään kiirettähän tosin ei ole, ainakaan tällä hetkellä. Tosin taisin eilen hiukan innostua kun katseltiin videolta jenkkilän fitnessvapareita. Vaikka jotkut olivat tosi akrobaattisia, niin osa liikkeistä oli ihan sellaisia, että ne varmaan vanhalla joogataustalla heittäisi suhteellisen helposti. Muutenkin kaipaisin lisää sellaista toiminnallista voimaa ja venyvyyttä. Pitää varmaan lueskella aiheesta lisää. Kilpailemista en kyllä tosissani silti ole miettinyt, vaikka noita harrastajia ihailenkin. Mulla ei ole minkäänlaista kilpailuviettiä, eikä mielestäni kropan rakenne ole sellainen millä niitä kunnon sijoja voisi lähteä hakemaan. Lisäksi olen onnettoman vanha urheilijaksi, mikä tässä lajissa ei kyllä muuten haittaa, mutta tuo oman lisävastuksensa sekä treeniin että dieettiin.

Kelly Baggettin matskut ovat olleet TODELLA hyviä. Kannattaa lukea noita ilmaisia artikkeleita, niissä on lähes kaikki sama asia kuin "kirjassa". Tosin ainakin itse ajattelen nyt että kirjan ostaminen oli jonkinlainen symbolinen ele, saapahan mies sitten muutaman pennosen kirjoituksistaan, sen hän on ainakin minun puolestani ansainnut.

Niin, ja jos en sitä vielä maininnut, niin tämä päiväkirja ei ole varsinaisesti liikuntapäiväkirja. En lupaa orjallisesti kirjata kaikkia liikuntoja tänne. Enemmänkin tämä on tällaista pientä rupattelua liikuntaa ja karppausta koskevista asioista.

Niin... ehkä mä olen ollut vaan liian ahne. Viime aikoina olen muutenkin yrittänyt vahvistaa keskivartaloa, jotta saisin kyykkyihin enemmän painoja, ehkä rasitusta sille alueelle on ollut vain liikaa.

Olen lukenut ihan urakalla Kelly Baggettia (no, luin mä vähän Ravnskoviakin). Tykkään niin kovasti, että ehkä pitää ostaa myös tuo Vertical Jump kirja. Tiukkaa, pätevää asiaa lyhyesti, ytimekkäästi ja yksinkertaisesti selostettuna. Käytännössä hyvin yksinkertaista perustreeniä, mutta miksi pitäisikään tehdä sen monimutkaisemmin kuin on tarpeen.

Vaikka nyt pitäisi olla kevyempää pumppailutyylistä treeniä (käytännössä uuden HST-setin ekoja viikkoja, hyppäsin tauon yli kun olin niin pitkään kipeänä), niin otin kuitenkin ohjelmistoon pikkuisen Baggett-treenin Applying Gymnasts Progressions To The Lower Body. Eli vetelen tätä ohjelmaa ja HST:n 15-sarjoja nyt vuorotellen. Viikonlopun minitankkauksen yhteydessä teen yhden treenin kymppisarjasta ja sitten kun saan taas kaloreita lisää, vetelen 5-sarjoja. Sillä tapaa treenin pitäisi olla edes jotenkin linjassa dieetin kanssa.

Kunpa joku olisi kertonut minulle jo nuorempana, mitä eilen lueskelin. Silloin treenasin kamppailulajeja ja hyppiminen oli lähes päivittäistä puuhaa. Kun silloin halusin oppia hyppimään korkeammalle, sifu käski vain harjoitella hyppäämistä ja laihduttaa. Ihan kiva joo, mutta mikäli olen nyt ymmärtänyt oikein nämä Kellyn jutut, plyometrinen harjoittelu ilman riittävää perusvoimaa on turhaa. Siis sen jälkeen kun tekniikka on hallussa ja alun nopea edistyminen tyssää. Ensin pitää olla voima, sitten vasta voidaan opetella/soveltaa voiman käyttämistä kohdeliikkeissä. Minä kun silloin typeränä luulin etten opi koska en laihtunut tarpeeksi (mikä sekin on kyllä suhteellisen voiman lisäystä). Perskeles!

Tänään hyppelin siis elämäni ekat VJ:t (Vertical Jump). Eli käytännössä hyppäsin maalarinteippiä ovenkarmin päälle. Naapurit varmaan alkaa rakastaa mua kun pääsen näissä hyppytreeneissä vauhtiin
Yritin ottaa aika kevyesti kun kyseessä kuitenkin on uusi treeni. Sykemittarillekin tuli taas jotain käyttöä. Hyvä niin, se on ollut mulle aika turha peli BMS:n jälkeen. Vaikka tässä on vastuksena vain oma kehonpaino, sain kyllä mielestäni ihan hyvän treenin, hiki tuli pintaan. Vielä kun oppisi tykkäämään etunojapunnerruksista...

Eli niille, jotka ovat tumpeloita hyppytreenin kanssa, VJ:n saa mitattua näin: Seiso seinän vieressä kantapäät maassa ja piirrä/teippaa seinään merkki niin korkealle kuin yletyt. Sitten hyppimään, muutaman vauhtiaskeleen saa ottaa, tarkoitus on vain hypätä molempia jalkoja apuna käyttäen niin korkealle kuin mahdollista, ja piirtää/teipata sinne uusi merkki. Merkkien erotus on VJ. Keskiarvo naisille (20-30v) on ~35cm.

Käytännössä mä tarvitsen nyt voimatreeniä ja pitää nostaa sarjapainoja mahdollisimman nopeasti mahdollisimman ylös. Aiemmin mulla on ollut myös sitä typerää asennoitumista, että kaikki pitäisi saada yhtäaikaa. Käytännössä tällaisella geneettisesti keskiverrolla tyypillä se on kuitenkin paras tapa olla kehittymättä millään osa-alueella (nopeus-voima-kestävyys). Enpä olisi uskonut, että joskus kiinnostuisin voimanostosta...

Ehkä olikin jo aika siirtyä dieettimatskujen lukemisesta näihin treenimatskuihin!

Mielenkiintoisia ajatuksia sulla treenistä Vai ovatko kaikki lainauksia Baggettilta jne, en tiedä - kiva silti lukea.

Miitissä takuulla olisi saanut aikaan ruokavaliokeskustelua, jos sellaisen olisi itse aloittanut. Ennen suurimman porukan tuloa juttelimme nimittäin Mimmin, Carinan ja Fionan kanssa ruokavaliosta noin 2h... nuo keskustelut on aina tosi paljon ajatuksia herättäviä ja usein miittien jälkeen päässä hyrähtää käyntiin monenlaisia ajatuksia uusista kehitysprojekteista.

Et tosiaan ollut mun lisäkseni ainoa karppihenkinen tuolla miitissä, meitä oli useampi. Jonkun pitää vaan nostaa se kissa pöydälle jos juttua halajaa itse... keittiössä ja työhuoneessa nimittäin käytiin illan mittaan monta monituista ruokavaliokeskustelua!

_________________
www.kaisajaakkola.fi

Faidralle terkkuja, täällä yksi sinun blogisi vakkarilukijoista! Misukisulle tietysti myös

Moi Faidra, kiva kun poikkesit moikkaamaan! Kiitos vielä kerran siitä miitin järjestämisestä, oli hauska tutustua uusiin mimmeihin ja kaikki vaikuttivat tosi mukavilta. Olin varautunut lähtemään jonnekin pidemmäs kun olin jostain saanut ennakkoajatuksen että asutte omakotitalossa. Oli aika yllätys, että asutkin melkein naapurissa. Jos asuisit siinä rataa lähempänä olevassa talossa, näkisit meidän talon...


Nämä viimeisimmät lähinnä omin sanoin muotoiltua Baggettia (eli joukossa varmasti värittyneitä/vääristyneitä juttuja), mutta vaikea sitä on hahmottaa mikä kaikki siellä taustalla vaikuttaa, varmasti ainakin Lyle, Haycock ja Venuto. Silti vaikka Lyle käsittelee enemmän ruokaa kuin treeniä ja Venuto taas on motivaatiomiehiä.



Hitsi, olisi pitänyt tulla ilmeisesti aikaisemmin. Mä olen tosi ujo aloittamaan keskusteluja, ja niistä lihariisi-eväspakettien määrästä ajattelin että siitä aiheesta olisi tullut vaan vääntöä varsinkin kun olen rasvaisen linjan kannattajia. Sellaista vääntämiskeskustelua taas en välttämättä jaksa, kun olen jo reippaasti ohi sen vaiheen että yrittäisin "pelastaa kaikki". Halusin katsella ne videot, siksi mua ei näkynyt takahuonekeskusteluissa. Siitä Amyn videosta meni kyllä silti aika paljon ohi kun keskustelua oli silläkin puolella reippaasti.

Mutta eiköhän noita mahdollisuuksia vielä tule, toivottavasti. Mä olen näissä keskusteluissa ollut hiukan varovainen sen jälkeen kun yksissä bileissä tulin päättäväisen tynnyrinkokoisen lääkäriopiskelijan jyräämäksi. Supliikkipuoli kun ei ole yhtä hyvin hallussa kuin täällä voisi luulla. Ehkä silti pitäisi olla vaan rohkeampi.

Aamulla meinasin laittaa miittiä varten päälle mun "mulla on omat eväät"-paidan, mutta se olikin kutistunut pesussa! Siis ihan oikeasti... Hauiksissa puristi niin että kipeää teki, teksti vääristyi ja napa vilkkui. Ehkä olisi pitänyt ostaa M-koon paita, kyllähän noi lähes aina kutistui. Otin sitten tunnistusavuksi mukaan läjän kirjoja, (eilen postiluukusta kolahtaneen) Nutrient Timingin, uuden Ravnskovin, H-Limitin ja Willettin.

Olen hiukan yllättynyt kun uusi treeni tuntuu lihasarkuutena... se tuntui kuitenkin suht kevyeltä eilen ja oletin sen olevan läpihuutojuttu. Ilmeisesti siinä kuitenkin on jotain oleellista eroa mun normaalitreeneihin.

Onneksi syömiset on plännätty, muuten söisin ihan liian vähän. Ruokahalu on jostain syystä kadoksissa.

Nämä liikuntapäiväkirjat ovat vähän vaarallinen juttu. Hooverin päiväkirjaa ei ole tarvinnut lukea kuin hetkinen kun on jo pakottava tarve hommata kuula tai pari itsellekin. Vaikka kyllähän se lopullinen sysäys tuli Baggettin kirjasta. Kahvakuulailusta olen ollut kiinnostunut aiemminkin, mutta jotenkin nyt vain kolahti. Katsoo nyt sitten kuinka nopeasti saan itsestäni irti actionia asian suhteen...

Tämä bulkki ja dieettiviikkojen vaihtelu näyttäisi olevan mulle aika erinomainen valinta, vaikka olenkin vasta ekalla kokeilusyklillä. Kyllä sen eron vaan huomaa. Suuri syy on myös se, että systeemiin on helppo mahduttaa hyvinkin erilaisia treenejä, jotka tukevat syömistä. Tai siis toisinpäin... on mahdollisuus syödä niin, että saa tuettua treenit. Treenien suhteen onkin nyt ollut kevyempää, tähtään päätreenin "hiilaritankkauspäivälle". Tähän väliin on sitten varmaan hyvä sanoa sekin, että mun "hiilaritankkaus" ei ole mikään oikea hiilaritankkaus. Kokeilin kyllä sellaistakin UD2.0:n yhteydessä, mutta niistä hiilarimääristä sain aikamoisia vaivoja. Eli mulle riittää "hiilaritankkaukseksi" 100-150g hh.

Olen lueskellut Nutrient Timingia ja ihan tykännytkin siitä. Mukava katsaus treenisyömisten tutkimuksiin, tosin tähän mennessä on kyllä aika vähän tullut uutta (Lyle ja Hulmi on pitäneet huolen siitä!). Mutta ehkä tilanne paranee sitten loppua kohden. On siinä kyllä pari mokaakin, joista ärsyttävin on prosenttien käyttö. Tutkimuksia vertaillessa on käytetty prosentuaalista muutosta. Olisi paljon helpompi tehdä omia johtopäätöksiä jos olisi käytetty muutosta prosenttiyksiköinä tai peräti ihan oikeina lukuarvoina. Saman tyylistä ongelmaa on sitten dieetin makrosuhteiden määrittelyssä ja treenijuomien koostamisessa. Kunpa kaikki oppisivat Lylen tapaan tekemään laskelmat/suositukset per painokilo!

Ei se kirja siitä kyllä paljon parantunut loppua kohden, oikeastaan päin vastoin. Vaikka tutkijoiden onkin järkevää uransa puolesta vielä olla vastustamatta kolesteroliteoriaa, niin silti multa vie kirjoittajan krediittejä jos aktiivisesti on sen puolella. Kertoo yleensä siitä, että asioihin ei ole perehdytty kunnolla ja silloin sitä ryhtyy heti miettimään ovatko muutkin kirjassa esitetyt asiat yhtä hyvin "tutkittuja". Eräässäkin kirjan kohdassa valitellaan kuinka punainen liha olisi erinomainen lähde tietyille aminohapoille, mutta valitettavasti sitä on syytä välttää sillä se sisältää paljon tyydyttynyttä rasvaa, joka nostaa kolesterolia. Duh!

Muuten kirja oli kuitenkin ihan ok, vaikka rivien välistä kyllä paistoi kirjoittajien (ainakin toisen) yhteydet lisäravinnefirmoihin. Kirjan hyvä puoli taas oli se, että ravitsemuksessa otettiin huomioon liikunnan aiheuttamat stressireaktiot. Eli siis ennen liikuntaa tankataan antioksidantteja ym. Mukava, että tähänkin herätään ja tutkimustulokset vahvistavat tuota linjaa.

Kirja ei mulle aiheuta oikeastaan minkäänlaisia toimenpiteitä. Jos haluaisin tehdä kirjan ohjeiden mukaan, pitäisi vielä lisätä ennen treeniä otettavaan settiin BCAA:ta ja treenin jälkeen jauhohiilaria. Olen kaikki hiilarit nimittäin bulkkikausinakin syönyt ihan ruokana... ja luullut että nopea hiilari heti treenin jälkeen syötynä olisi jo puolessa tunnissa kropan käytettävissä. Tiedä sitten... Lisäksi kreatiinia voisi ehkä vähän syklitellä, eikä ottaa jatkuvasti. E-vitamiiniakin vielä suosittelivat, sitä en ole ostanut lisää kun edellinen purkki loppui. Niin ja kirjan mukaan treenaillessakin pitäisi lipitellä protsku-hiilarijuomaa. Siihen en kyllä taida alkaa, luulevat salilla vielä joksikin spedeksi...

Eli tällä kertaa Kellyn jutuilla oli parempi "value-for-money"-suhde. Mutta 3 vuotta sitten tämä kirja olisi varmaan ollut tosi mielenkiintoinen.

Sellainen juttukin siellä mainittiin, että jos testosteronit ovat olleet pitkään koholla, niiden laskeminen saattaa aiheuttaa joksikin aikaa kohonnutta kortisolia. Lemmua voisi kiinnostaa...

No, no? Saitkos kuulat?

Joo. Luulin laittaneeni sulle mailia, mutta ehkä sähläsin sen innoissani. Vielä kerran kiitos siitä kun olet auttanut mua alkuun!

Eli meidän kodissa asuu nyt sitten 12 kg:n pallopallo. Olisin ottanut pienemmän ihan sen takia että tekniikoiden opettelu olisi helpompaa, mutta ne olivat maahantuojalta loppu ja halusin kuulan nyt enkä ensi kuussa. Tähän mennessä tuo on kyllä tuntunut ihan sopivalta, box squateille ehkä jopa aavistuksen kevyeltä. Yläkropalle se voi olla hiukan iso, mutta ajattelin ettei kuitenkaan ihan mahdoton, kun pystypunnerruksessa kuitenkin menee tuollainen paino.

Olen nyt noita box squatteja ja jalluvenytyksiä tehnyt. Kaikkein vaikeinta nyt on pitää näpit irti pallosta, varsinkin olla yrittämättä niitä liikkeitä mitä en vielä osaa. Hiukan tosin otin varaslähtöä ja kokeilin swingejä. Niiden tekemisessä on sellaista huimaa lapsenomaista riemua. Eli tähän mennessä olen tykännyt kovasti.

Hienoa

Se swing on ihan perusliike, samoin snatch pull. Ne kun oppii, pääsee nopeasti kokeilemaan tempauksia. Pavelilla oli hyvä liike oikean asennon oppimiseen. Mennään seisomaan seinän viereen, aluksi varpaat muutaman tuuman irti seinästä. Hartioiden leveydellä jalat, varpaat ja polvet linajssa. Kuula jalkojen väliin. Siitä sitten kyykkimään niin että saa kuulan käsiinsä. Tuossa takapuoli työntyy väkisinkin oikeaan asentoon, muuten on turpa kiinni seinässä. Sitten jatkossa sama pitäis pystyä tekemään varpaat seinässä.

Kokeilin, varpaat seinässä ei vielä mene. Aika yllättävän taakse siinä joutuu takapuolen lykkäämään.

Tämän viikon treenisaldo jäi aika kevyeksi. Tein sen yhden baggett-treenin, yhden salitreenin ja 3 minitreeniä. Siis näitä pallon kanssa heilumisia ja satunnaisia punnerruksia kun ei oikein kehtaa oikeiksi treeneiksi vielä sanoa. Hyvin ne takamuksen vetävät jumiin silti.

Lisäksi tietysti työmatkakävelyt, ~40 min päivä, mutta niitä en ole yleensä treeneihin laskenut.

Olo nyt vaan jostain syystä on tällä viikolla ollut hiukan vetämätön. Kalorivähennys ei ole kyllä ollut niin suuri, että sitä kehtaisi syyttää, kyllä näillä kaloreilla pitäisi jaksaa treenata ihan hyvin. Painoa on tippunut puolisen kiloa, toinen mokoma pitäisi vielä pudottaa, että pääsisin siihen mistä minibulkki alkoi. Tietenkin jos aikoo jotenkin tästä sompailla alaspäin, niin sehän ei vielä riitä. Pitää nyt sitten viikon päästä taas katsoa tilannetta uudelleen.

Mulla on nyt niin paljon treenimatskuja printattuna luettavaksi, että ihan hirvittää. Mutta parempi näin päin. Pitää vaan hiukan katsoa ettei taas innostu repeämään niin moneen suuntaan, että tappaa kaiken kehityksen.