karppaus.infon arkistoitu foorumi

Päätin sitten minäkin aloittaa liikuntapäiväkirjan. En ole koskaan sellaista pitänyt, mutta nyt jotenkin tuntui että voisi olla kiva idea. Olen syksystä saakka tehnyt toistomääriä kierrättävää 2+1-jakoista (2 x 2-jakoinen + 1x1-jakoinen treeni/vko) treeniä, sykli 6 viikkoa + kevyt viikko. Lisäksi aerobisia muutamat viikkoon. On toiminut hyvin, mutta nyt alkaa maistua puulta ja haluan tehdä loikka/omavartalonpaino/ketteryysvoimatreeniä lisäksi, joten nyt tehdään 2 x koko kropan punttitreeniä per viikko, yksi loikkatreeni, yksi omavartalonpaino/ketteryystreeni, sekä epälukuinen määrä aerobista fiiliksen mukaan.

Loikkatreeniin ajattelin käyttää wanhoja voimisteluaikaisia ponnistusvoima- ja hyppytekniikkatreenejä arkistoistani. Semmoinen loikka-hyppytekniikkatreeni on sitä paitsi kivaa ja virikerikasta verrattuna tasamaan juoksutaaperrukseen, puhumattakaan spurttijuoksusta, jota inhoan.

Vartalonpaino/ketteryystreeniin tulee staattisia pitoa käsien varassa (pressejä) eri asennoissa tai ainakin yritelmiä (lyhyet kädet, lyhyt selkä ja pitkät jalat on aika hankalayhdistelmä presseihin), punnerruksia eri tavalla, leuanvetotreeniä (saan nyt yhden vedon, jee ), kuperkeikkaa, kärrynpyörää, tasapainoilua...

Tästä se lähtee, tänään aion tehdä ihan back to basics herättelevän kokovartalon punttitreenin:
kyykky
suorin jaloin maastaveto
penkki
kulmasoutu tai alatalja tai ylätalja
pystypunnerrus jos jaksaa vielä

kevyesti pari sarjaa kutakin. Vatsoja en aatellut treenata puntin yhteydessä lainkaan, koska ne ottaa niin paljon osumaa muutenkin vapaapainopainotteisesta treenistä, loikkimisesta ja vartalonpainoliikkeistä.

Saa nähdä hajoaako tämmöisestä treenisysteemistä koko nainen vai tulisko kehitystäkin. Kumpikin raportoidaan tänne

Kyllä 1-jakoinen on sitten kivaa - varsinkin seuraavana päivänä. Pääsin melkein toisella yrittämällä jo sängystäkin ylös...

Vedin sitten lopulta tällä tavalla:

lämmittely 20 min crossarilla

Jalkaprässi 2x6x120 kg (+kelkka), 2x10x120 kg
SJMV 8x60, 8x70, 6x70
penkki 7x35, 8x35, 8x30 (olkapäävammasta kärsineenä en uskalla tehdä juur tämän enempää ilman varmistajaa, vaikka varmaan olis mennyt enemmänkin. pelkään että olkapää taas putoaa paikoiltaan )
Ylätalja leuanveto-otteella 8x40, 6x50, 7x40
Pystypunnerrus 3x8x22,5 kg (tässäkin hirvittää olkapään puolesta)

Ex-voimistelukaveri, joka vielä valmentaa nuoria lupauksia, lupasi lähettää mulle jonkun jumppatieteen viimeistä sanaa edustavan loikkatreeniohjeiston. Sitä odotellessani lupaan venytellä tänä iltana oikein kunnon syvävenytykset.

Paino on romahtanut viikonlopun aikana oikein kunnolla, pitkälti toista kiloa. No, kyllähän tässä on jumitettukin yli kuukausi. Mini-kiristelyn tavoitteeseeni on enää vähän reilu 2 kg, eiköhän se sittenkin karise juhannukseen mennessä.

Haluaa kanssa! Oletko jo noita Baggettin artikkeleita lukenut? Suurin osa ainakin sivuaa plyometrisia harjoituksia.

Koitan selittää sitä tänne sitten kun saan sen. Olen Baggettin juttuja lukenut kyllä niitäkin ja sekin tyyppi on näköjään jotain jostain tiennyt joka on meitin jumppajoukkueelle loikkaohjeita tehnyt. On meinaan samansuuntaista juttua, lajispesifeillä lisillä. Haaveilen edelleen hassussa päässäni vaparifitneksestä ja samansuuntaisiahan ne hypyt tahtovat olla sielläkin kuin voimistelussa. Dissasin jo hetkeksi koko haaveeni, mutta nähtyäni Force 2007 kultsan kisojen vaatimattomahkot vaparit päätin taas harkita asiaa uudelleen. Kyllähän minä nyt sellaiseen kykenen mitä siellä nähtiin (ja parempaankin). Siispä loikkimaan.

Mihin kisoihin sä tähtäät?

Kyllä haaveista kannattaa pitää kiinni. Lähes kaiken voi saavuttaa jos haluaa tarpeeksi kovasti ja on valmis maksamaan tarvitttavan "hinnan". Katselin just itsekin youtubesta noi vaparit läpi. Tosi reippaasti ovat tytöt menneet lavalle kun ottaa huomioon, että kaikki on nopeasti opeteltu ihan alusta saakka. Muistelen että joku tytöistä pakkiksella kertoi, että syksyllä ei osannut edes kärrynpyörää vielä. Lisäksi suomessahan ei kai ole mitään pakollisia liikkeitä, joten sikäli on suhteellisen helppoa verrattuna esim jenkkilän kisoihin.

No tää ja ens vuosi pitäis vielä olla kotona kasvamassa, mutta sitten... Toivottavasti taso ei ehdi sillä välin karata käsistä - epäilen kyllä, koska vaparifitneksessä ei taida olla niin osaavaa ja monilukuista valmentajakaartia kuin bodyfitnesspuolella. Lajille tekisi kyllä hyvää jokunen pakollinen liikekin, koska nyt pisteytys perustuu aivan täysin subjektiivisille vaikutelmille, eli käytännössä esim. nimen ja meriittien tuomaan "auraan". Tämä tietysti vain minun mielipiteeni parien kisojen ja käsittämättömän vaparipisteytyksen perusteella. Vaparipisteet eivät mielestäni näissä perustuneet sen paremmin ohjelman liikkeiden vaikeuteen tai suorituspuhtauteen, vaan epäilemättä esiintyjien nimiin.

Olen itse toiminut kilpa-aerobic- sekä rytmisen voimistelun tuomarina ja niissä käytetään ihan liikekohtaista pisteytystä ynnä ihan pientä subjektiivista "virtuositeetti"-pistebonusmahdollisuutta.

Toinen asia venyttelyn lomassa: Niin nämä ihanteet muuttuvat. Pari-kolme vuotta sitten olisin antanut paljon tämmöisestä kropasta mitä minulla nyt on, ja nyt tämä nykyinen taas tuntuu aivan loputtomalta ja toivottomalta työmaalta. Pitää aina välillä ottaa tietoinen reality check että pirun komeassa kuosissahan tässä ollaan jo nyt

Kävinpä sitten tänään pumppailemassa:

rintavipunostot, naisten punnerrukset, alatalja, ylätalja, viparit sivuille, pystypunnerrus tangolla, hauis, ojentaja. Vatsat normisti.

Minipainoilla kaikkea 3x15-20, ja nyt tuntuu ainakin olkapäät niin muhkuilta etten mahdu ovesta.

Ei tähän ole mitään erityistä syytä ja hieman meni ohi suunnitelmien, mutta tilaisuus mennä salille tuli, enkä ollut vielä kunnolla palautunut edellisestä treenistä joten tuntumaa ja poltetta sitten...

Eilen koko kropan maksimivenytykset. Venytellessäkin voi hiki valua, olin ihan poikki sen tunnin urakan jälkeen.

Kävin tänään harjoittelemassa loikkimista sekä heittelemässä frisbeetä. Tuntui kyllä tosi tahmaiselta pomppia, se oli VÄHÄN eri tuntuista silloin keveänä ja hyväkuntoisena voimistelijana.

Joka tapauksessa (toistomäärät kasvavat kun kroppa tottuu)
jännehyppyjä eteenpäin 4 x 8
harppamaisia hyppyjä eteenpäin 4 x 16
yhden jalan hyppyjä eteenpäin 3 x 6 kummallekin jalalle
jännehyppyjä paikallaan eteenpäin taittaen 2 x 10
polvet rintaan hyppyjä 3 x 10
Bonus: "pikaluisteluhyppyjä" puolelta toiselle ylämäkeen tai tasamaalla 2 x 16. Jos näitä ei muuten jaksaa niin jännehypyistä eteenpäin ja harppahypyistä voi vähentää yhden sarjan.

edittiä viel sen verran että tein myös lajinomaisia hyppyjä, kuten spagaatti- ja sivuspagaattihyppyjä erilaisilla ponnistuksilla (tasa/vuorojalka, vipuponnistus, kierteinen ponnistus). Nekin tuntui "vähän" erilaisemmalta kuin ennen wanhaan.

edit2: tein siis vähemmän kuin nuo määrät, kun harjoittelin vain. Varsinkin vasen jalka oli kohtuu hankala tehdä yhden jalan hyppyjä.. pikkuhiljaa...

Jumaliste, kotijumppa! Aattelin että jeejee, kiva tehdä tälleen tekniikkapainotteisesti vaihteeksi eikä aina runtata hikipäässä voimaa tai tuntumaa. No mitä vielä - tunti siinä meni ja olen kokovartalohapoilla ja tärisevä:

2 erilaista prässiä, pitoja 5 krt maksimiaika per prässi
1 jalan kyykyt 4x5 toistoa, vasurille 1 x 5 bonussarja kun se on niin heikko
ojentajapunnerrus saranatyyliin 4 x 1 toisto
tavispunnerrus leveällä asennolla 4 x 3 toistoa
1 käden punnerrus pelkkä asennon pito, 2 x max pito
vatsalihas "saksaukset" 2 x 100 vaihtoa vauhdilla



Varsinkin nuo prässit heti alkuun ottaa luulot pois. Mulla on kamalan huono punnerrusvoima.
Vatsasaksausten tilalle olis voinut tehdä hooveria, mutta noin monen staattista vatsavoimaa vaativan liikkeen jälkeen ei olis onnannut. On se sit kumma - salilla sitä on olevinaan niin kingiä, ja sit kun pitäis jotain reaalimaailman juttuja puuhailla niin heti ollaan kanveesissa.

Mä siirryn tänne sun ketjuun välillä:



Voitko kertoa vielä lisää? Kuinka nopeasti puhtaalla voimatreenillä voima kasvaa?

tervetuloa =)

Riippuu todennäköisesti tosi paljon lähtötasosta - minä olin ihan vapaapainoneitsyt ja kyl ihan vaan ohjelmaa noudattamalla pystyi lähes joka viikko syksystä jouluun laittamaan vähintään pikkuhilut eli 2,5 kg lisää painoa joka liikkeeseen. Ihan alkuun taisin tehdä vähän korkeatoistoisempaa tekniikkaharjoittelua muutamia viikkoja, mutta sitten kun olin perusliikkeet (kyykky, sjmv, (vino/)penkki, kulmasoutu, pystypunnerrus) oppinut niin näissä siirryttiin 2+1 -jakoiseen (eli viikossa 2 kertaa 2-jakoinen ja yksi kevyt, palauttava koko kropan treeni), ja pääliikkeissä 4-5 x 3-6 toistoa. Ei siinä sen jälkeen paljon jaksanut pumppailuja tehdä, vaik toki tein parit sarjat hauikselle ja ojentajalle massatoistoin. Maksimeita testailtiin yhdessä valkun kanssa n 1,5 kk välein ja sitten kevyt viikko. Mulla ei ollut ihan puhtaista puhtain voimaohjelma mutta idea oli kuitenkin että ei huolehdita mistään tuntumasta tai väsytyksestä vaan painojen kasvusta. Hölmöltä se tuntui, mutta kyllä tuonkin tyyppinen treeni väsyttää itse asiassa aika paljonkin jo itse treenin aikana. Oli ihan takki tyhjänä mutta väsymys oli erilaista kuin sellainen puuduttava ja herpauttava bodytreeniväsymys.

Lähtötaso oli tietysti se, että esim. penkkipunnerruksessa standardi 20 kg tanko oli liikaa, joten olisin varmaan kehittynyt jollain lailla ihan millä vaan ohjelmalla. Mutta siis - kyllä se kehittyy ja nimenomaan parhaiten niin että malttaa pitää sarjat siellä terävän ja kimmoisan puolella ja jättää ne vaappuvat puoliväkisin väännöt kokonaan tekemättä isoissa pääliikkeissä. Ja pyrkii siihen että progressio on nimenomaan isoissa pääliikkeissä eikä niin huolehdi vaikka habaa ja vipareita sitten tekeekin puol vuotta neljällä kilolla.

On siis varmaan yllä mainituilla reunaehdoilla selvää, että harvajakoinen, isoihin perusliikkeisiin keskittyvä ohjelma on paras, kun ei pyritä tuntuman saamiseen. Eikä liian montaa kertaa viikkoon, mun mielestä se pari kertaa oli hyvä ryyditettynä todella kevyellä palauttelutreenillä (jossa tehdään ihan samalla filosofialla harvoja, kimmoisia toistoja huomattavasti pienemmällä painolla). Ja välillä (=usein) mulla jäi toi palauttava treeni tekemättäkin - silti kehityin hyvin.

Voimatreenin kanssa pystyy hyvin treenailemaan ristikkäin esim. kestävyyslajeja kun treeni ei pahemmin tukota mitään paikkaa, eikä se ole kropalle niin ristiriitaistakaan kehittää samaan aikaan maksimivoimaa ja kestävyyttä, kuin vaikka massaa ja kestävyyttä.

Pakolliset merkinnät vielä - eilen reipas hölkkälenkki 40 min (en tiedä matkaa) ja tänään luontopoluilla samoilua rauhallisesti 90 min. Peppulihakset on ihan jumissa viime päivien eksoottisista uusista liikuntatuttavuuksista.

Eilen puntilla peruskauraa: kyykky, sjmv yks jalka kerrallaan, ylätalja, penkki,hauis ja vatsa. Tuntuu jurpolta tehdä yksijakoista, mutta loppujen lopuksi ei niin rankkaa kerta-annoksena kuin mitä kuvittelin. Olisi jäänyt viel paukkuja esim. olkaliikkeelle, mutta ajattelin säästellä kun huomenna tulee taas kammo-kotitreeni. Tänään (ansaittua) lepoa.

Olen välillä ihan kypsä tohon salimeininkiin. Kävin vaihteeksi kunnon "näyttäytymissalilla" ja hermo meinasi mennä. Ensinnäkin näin yhden melko menestyneen, keskellä kisakautta olevan bodyfitness-kisaajan joka näytti ihan hirveältä. Aivan törkeän laiha, rinnaton, peputon, oikeastaan ainut pyöreä muoto oli olkalihas, joka näytti ihon alle pingotetulta tennispallolta. Rupesin kyselemään itseltäni, onko tuollaisessa mitään järkeä - toki se on vain hetkellinen kunto, mutta epäilen että tuo daami oli menossa vielä syksyn kisoihin, joten vapusta (jolloin oli nyt viimeisimmät kisat missä hän oli) syyskuuhun joutuu näyttämään tuolta, ja vielä tekemään hitosti töitä säilyttääkseen kuihtuneen olemuksena. Ei järkeä! Ei millään! Miten se näyttääkin niin erilaiselta lavalla! Olen tietysti noita ennenkin nähnyt mutta toi oli kyllä pahimmasta päästä ilmestys.

Tykkään itse tosi paljon ihan siitä perustreenauksessa kehittymisestä siinä ja tietysti siitä, miten hommat etenee peilin kautta. Tarvin kuitenkin jonkun tavoitteen motivaatioon ja ajattelin että kisoissa käynti voisi olla sellainen sopivan tarkka ja realistinenkin. Nyt kuitenkin mietin taas (ties kuinka monetta kertaa) että työskentelenkö sitten kuitenkin ihan väärien asioiden puolesta.

Onpas tuttuja mietteitä... Joskus mäkin olen haaveillut body fitness-kisoista, mutta kerta toisensa jälkeen tulen siihen tulokseen, että hommassa ei oikein ole järkeä (eikä musta ois siihen, koska en laihdu millään dietillä.) Fitness on sittten vähän eri juttu, kun siinä pitää kisoissa olla muutakin kuin laiha ja hyvännäköinen... Kysymys on kuitenkin urheilusta ja taidokkuudesta sen ulkonäköaspektin lisäksi. Fitnesskisut eivät kisoissa edes ole niin kuivia kuin nuo bodytyypit.

Mä en oikein ymmärrä koko lajia, vaikka toki ihailenkin tyttöjen omistautumista ko. elämäntavalle ja itsekuria. Etenkin, kun ulkoinen lopputulos on juuri tuota, mitä kuvailit, en ymmärrä. Onko se sitten kuitenkaan tavoittelemisen arvoista (näyttää hetken hyvältä siellä lavalla puolialastomana muskelit pumpattuina, mutta miten arjessa vaatteet päällä... puhumattakaan homman terveellisyydestä pitkällä tähtäimellä...)

Kovasti tutuntyyppistä ajatusta minullekin.
No, tuo ei ole ainoa laji, joka ei ole terveellinen tai jota ei pysty täysin ymmärtämään.

Kyllähän sitä pitää olla varma siitä mitä haluaa, jos aikoo kisaamaan. Kyllä sitä motivaatiota onneksi pystyy kasaamaan muutenkin, pitää vaan olla mitattavat tavoitteet, aikataulu jne. Venuton ja Greenwaltin kirjat luettuani ainakin mulla tuli motivaatiopakkiin niin paljon työkaluja, että niillä olen pärjännyt. Mutta silloinkin pitää tietää mitä oikeasti haluaa ja kuinka paljon siitä on valmis "maksamaan".

Rohkenen tulla tänne kuokkimaan

Kertokaapas aloittelevalle,millä kumota penkin henkinen yliote

Penkki on painajainen ja huomaan luovuttavani treenin kesken ja yrittäminenkin on sieltä tännepäin.
Halu kehittyä on valtava ja olen neuvoton.Tämä onkelma on siis vain penkissä,muutoin olen päässyt hyvään vireeseen ja huomaan kehittyneeni.
Olen tehnyt treeniä esim. alkuun pelkällä tangolla(20kg) vaikka 10,sitten laittanu 2,5kg päihin ja tehny 8-6-4 tai 3*4 (sain tälläisen neuvon salilla ihmetellessäni)
On tarkoitus kyllä katsoa maksimit ja tehdä ohjelma kohtapuolen,mutta viellä hetken "olen omillani"

Tuntuu tieto/taitoa olevan täällä palstalla niin valtavasti, joten mitä mieltä

Ja viellä yksi juttu...



Esimerkiksi minä(noilla tiedoilla),säännöllisellä(suunnitellulla)treenamisella,missä ajassa noin mennään, että penkistä nousisikin vaikka 40kg eli tuplaten.(yksinkertainen ihminen tarvitsee yksinkertaisia esimerkkejä)

_________________

Tervetuloa

Se onpi melko lailla tekniikkalaji tuo penkki, kuten vapaapainoharjoittelu muutenkin. Onko sinulta katsottu tekniikka (oteleveys, tangon laskupaikka, lapojen supistus, selän kaari, jalat) jonkun osaavan kanssa, vai oletko vain ruvennut tekemään? Tekniikan remontointi kuntoon tekee jo ihmeitä, ja sitä pitääkin mielestäni harrastaa aika ajoin. Mulla luisui penkkitekniikka joulun tienoissa ja sen jälkeen jonnekin hutiin, kun treenasin ilman treenikaveria, joka aina korjaa mua. Olkapäähän tuli ongelmia, painolevyt luisui miten sattuu ja rupesi ottamaan päähän koko penkki. Nyt sitten ehkä kuukausi-pari sitten olkapää alkoi olla taas kunnossa ja sain uudestaan tekniikkaneuvot, niin taas sujuu!

Uudessa liikkeessä kannattaa minun mielestä tehdä vähän korkeampia toistomääriä (esim. 3x15 hujakoilla) kunnes se tekniikka on ihan satasatavarmasti hyvin hanskassa, pari kertaa viikossa. Toinen näistä kerroista voi olla tosi kevyt, vaikka pelkkää lämmittelyä tangolla tai jos löytyy sellaisia valmiiksi kuormattuja kevyempiä tankoja. Jos haluat voimaa kehittää, niin se keveys ja räjähtävyys on kaikkein tärkeintä. Et saa ollenkaan runtata loppuun saakka lihaksia helliksi, vaan teet kimmoisia, teräviä, puhtaita toistoja. Etkä saa liian usein treenata, vaan annat treenattavan lihasryhmän palautua ihan täysin treenien välissä. Mun mielestäni ja kokemuksellani kerran tai max 2 penkkitreeniä viikossa joista toinen tosi kevyt tekniikkaharjoittelu kehittää oikein hyvin voimaa.

Toistoista, kun tekniikkapuoli on ajettu sisään: puhdasverinen maksimivoiman kehittäminen on sitä, että tehdään monta lyhyttä sarjaa, eli esim. 5 x 1-4 toistoa, sellaisilla painoilla kuin tämän jaksat tehdä, puhtaasti ja runttaamatta, mutta kuitenkin niin että sarja on tiukka. Oikean intensiteetin löytyminen voi hiukan kestää, mutta tarkoitus on tosiaan pitää yksittäiset sarjat kevyinä, välttää poltetta ja tuntumaa ja pitää myös sarjojen välissä palautukset pitkähköinä. Ennen varsinaisia työsarjoja tehdään pari herättelysarjaa, eli sinä voisit tehdä esim. 10 kg pikkutangolla (jos saatavilla) tai 5 kg käsipainoilla, 6 kg käsipainoilla sekä normitangolla, yksi sarja kullakin, jolla tarkoitus ei ole väsyttää lihasta vaan tehdä ihan vaan joitakin toistoja lämmittelymielessä. Varsinaisissa työsarjoissa eka sarja on yleensä se hankalin, keskimmäiset kivoimpia kun hermosto herää, ja viimeiset taas vähän hankalampia. Kun kyseessä on sinulle uusi liike, niin toistoalue voi yhtä hyvin olla 3-6 toistoa, oikea intensiteetti ehkä löytyy näihin helpommin ja psykologisesti helpompi olo kun ei tarvi hirvitellä että meneeköhän edes yhtä toistoa.

Voiman kehittymisen nopeuteen on hankala sanoa - riippuu paljon henkilön ominaisuuksista kuten lihassolujakaumasta, liikuntataustasta jne. Jotkut on ihan pirun vahvoja heti, toiset (=mm. minä) joutuu aloittamaan kevennetyistä tangoista edes yhtä toistoa varten... Alussa kuitenkin tekniikan löytymisen ja "heräämisen" myötä kehitystä pitäisi tulla ihan viikoittain pikkuhilujen eli 1,25 levyjen verran, tai muutaman lisätoiston verran. Kevyiden viikkojen pitäminen on myös tärkeää, siis sellaisten, että näpit pysyy ihan kokonaan irti painoista, koska hermosto ja nivelet palautuvat lihaksia paljon hitaammin. Voiman kehittäminen on ennen kaikkea hermoston kehittämistä, joten sille täytyy antaa tilaisuus palautua hyvin treenien välissä ja perinpohjaisemmin kevyen viikon pitämisellä esim. 5-7 viikon välein.

Siis pähkinänkuoressa: tekniikka kuntoon-lyhyitä, napakoita sarjoja paljon-ei loppuun asti väsytystä-pitkät palautukset sarjojen välissä, treenien välissä ja kevyin viikoin.

Ja kannattaa kirjata ylös jokainen treeni, sarja, sarjapainot jne. Seuraavalla kerralla tiedät, että jos olet jo kaksi viikkoa tehnyt 25 kilolla 8-6-4, niin 27,5 kilolla menee ihan väkisin ainakin jokunen toisto, tai 25 kilolla 8-7-6 (mutta tällöin olet jo oikeastaan voimatoistoalueen ulkopuolella ja mieluummin lisäät rautaa kuin toistoja). Jos niitä korkeampia ei koskaan kokeile, niin ei ne sinne koskaan nouse. Vähitellen, toisto toistolta sinne noustaan. Jos paino hirvittää, niin kriisiharjoituksia voi tehdä. Laske se 25-30 kg rinnan päälle ja koita paljonko se painaa. No ei paljon. Eli ei haittaa jos jää rinnalle, saat sen ilman mitään vammoja rullattua vatsalle ja reisille ja pääset pois alta. Tyttönä olemisen etuja

Kannattaa myös vähän väijyä, että mikä on itselle se kaikkein hankalin vaihe toistoa, jossa meinaa jäädä jumiin. Jos meinaa jäädä alas rinnalle paino, niin rintalihaksille voi ruveta panostamaan jollain toisella liikkeellä lisää potkua tekemällä hiukan myös jotain toistakin rintaan kohdistuvaa voimaliikettä (etunojapunnerrus, vinopenkkipunnerrus) tai tehdä jonkin aikaa penkkiä käsipainoilla, jos taas puolvälin tienoille jumittaa niin ojentajat kaipaavat voimaa. Ensin kuitenkin treenissä tehdään aina se pääliike, jota halutaan kehittää, eli tässä tapauksessa penkki.

Tää on siis pelkkää omaa mutuilua ja enemmän tai vähemmän oikein muistettua valmentajan sanomaa. Kyl se siitä

Katsottu on,en uskaltanut lähteä "soitellen sotaan"

Mutta hei,KIITOOS AIVAN MAHTAVAN KATTAVASTA vastauksesta

Tuo jumin kattominen oli mainio,rinnallehan se jumittaa,joten lisähommaa rinnoille tiedossa..

_________________

^Kerro sit SK ihmeessä edistymisestä jos haluat

Kävin eilen paikallisella urheiluhallilla tekemässä kotitreeniä, kun koti on niin pieni että törmäilee huonekaluihin. Sain tuliaisiksi komean mustelman olkapäähäni kun intouduin kokeilemaan wanhoja voimistelujuttuja. Siinä on sellaisia luumunvärisiä viiruja kyyhkysenharmaalla pohjalla.

Meni hiukan paremmin kuin eka kotitreeni ja opin yhden uuden prässinkin, jee. Urheiluhallilla on ehkä sitten kuitenkin mukavampi treenata kuin kotona - voi tauoilla väijyä muiden puuhia ja nauttia tekemisen meiningistä. Tuollakin oli vaikka mitä breakdancesta sulkapalloon. Toisaalta, kun suurin osa porukasta oli erilaisia junioireita esiteinistä teiniin, niin sitä väistämättä tunsi itsensä jonkin verran paksuperseiseksi ja vanhaksi.

Menin myös pyörällä matkat kotoa töihin ja töiden kautta hallille ja kotiin mennen tullen, yhteensä pari tuntia. Sama resepti tänään mutta salitreenillä. Pyöräilyssä on fiilikseen nähden yllättävän kovat keskisykkeet, 140 paikkeilla. Sama homma kuin hiihdossa: syke voi olla 150 päälle koko ajan mutta olo ei ole lainkaan yhtä tikahtuva kuin 150-sykkeellä juoksussa.

Eilen siis salitusta ja pyöräilyä. Jalat alkaa olla melko tukossa, useana päivänä putkeen pyöräilyä ja muuta jalkoja rasittavaa treeniä. Kävelen kuin se surullisenkuuluisa länkisäärinen koppelo. Ajattelin tehdä loikat huomenna mutta enpä ehkä taidakaan vaan otan tukonpoistoa venytellen ja lepäillen. Huomenna on sopivasti luvassa huonoa ilmaakin.

Eilen pitkästä aikaa kyykkyjä korkeilla toistoilla (mikä ei ainakaan auttanut jalkojen tukkoiluun). 2 x 20 toistoa ei sitten kuitenkaan ollut niin hirveää kuin muistin, ehkä aerobinen kunto on kohonnut sen verran ettei ihan tukehtumiseen saakka tarvinnut mennä. Treenissä oli muutoin keskivartalopainotus, harmi vaan kun en pysty vanhan selkävamman takia tekemään oikein mitään kiertäviä vatsalihaksia lisäpainolla. Muistin sen taas kantapään kautta, illalla ja tänä aamuna oli vatsalihasten lisäksi kipeänä myös alaselkä kun olin tehnyt vähän vartalonkiertoja 10 kg kiekon kanssa.

Tänään tulee sitten vain pyöräilyä puolisentoista tuntia. Tulin aika rauhallista tahtia töihin, koska näin alkumatkasta aika pelottavan ja turhan onnettomuuden. Autoilija törmäsi pyöräilijään SUOJATIELLÄ Onneks oli hidas vauhti, koska suojatiessä oli vielä hidastuspomputkin - sen takia se tuntuu niin käsittämättömältä, että miten sellaisessa paikassa voi onnistua töytäisemään pyöräilijää. Pyöräilijä tyytyi näyttämään kansainvälisiä käsimerkkejä autoilijalle noustessaan asfaltista ylös ja jatkoi matkaansa. Itse olisin varmaankin vastaavassa tilanteessa pyytänyt kyydin ja sponsoroinnin lähimmälle yksityiselle lääkärille sekä pyörän korjaukseen muutaman sataa euroa, oli pyörässä vikaa tai ei. Jos tähän ei olisi suostuttu niin olisin soittanut kytät paikalle - siinä oli runsaasti silminnäkijöitä ja olis todennäköisesti siltäkin ammattiautoilijalta lähtenyt kortti kuivumaan. Oikeasti kypsyttää liikenteessä ilmenevä kokovartalotyhmyys!! Tuntuu ettei vihreisiin valoihinkaan voi luottaa, vaan suojatiellä on silti varsinkin keskustassa katsottava, ettei joku punavihersokea ole vielä jalka kaasulla