|
Palaan nöyränä ja paksuna takaisin karppipalstalle. Elämä heitti häränpyllyä viimevuonna näihin aikoihin, ja masennusta (lääkityksen kera) kesti useamman kuukauden, tosin koska syyltä katkaistiin niska heti alkuunsa, pääsi toipuminenkin hyvään vauhtiin. Nyt olo on pään sisällä hyvä, elämä on mallillaan, mutta vuoden tuloksena on löysä ja haluton nainen, joka syö mitä sattuu ja liikkuu vain työn puolesta. Vaakaa en pysty kokonaan hylkäämään, sillä olen raskaana, ja neuvolassa tuppaavat painoa kyselemään, mutta kotona en siihen aparaattiin päin katsokaan. Osittain siitä syystä että olen raskaana, joten painonpudotus ei sinänsä ole vielä kovin toivottavaa, ja osittain siitä syytä että edellisellä kerralla olin vaa'an orja. Päivä alkoi hyvin tai huonosti riippuen siitä mitä vaaka kertoi. Nyt en ole hakemassa pikatuloksia tai huikeita pudotuksia, vaan pysyvämmin tervettä minää. Sitten kun vauva tuolla loppuvuodesta syntyy, ja imetyshässäkkä on lopuillaan ensivuonna, niin harkitsen siirtymistä tuonne painonseurantapuolelle. Nyt kuitenkin seuraan vain ja ainoastaan liikkumista, jaksamista ja hyvää oloa.
Keinoinani väsymyksen selättämiseen on tietenkin karppiruoka, tosin mitään tiukkaa linjaa en tietenkään vauvan takia vedä. Mutta viljat ja sokerit kankkulan kaivoon, kankkula saa puolestani pitää ne. Ainostaan satunnainen ruisleipäpala ja puuro kuuluvat menuun. Ruoan lisäksi sitten liikunta, lähinnä kävelylenkkejen ja kuntosalin muodossa. Tavoitteena olisi päästä jälleen lähtemään lenkille n. 5 kertaa viikossa, ja lenkille ei tosiaan tarkoita hikilenkkiä, vaan että poistuisin omasta pihasta, ja tekisin tarmokkaan mutta rennon 2-5 km lenkin. Eli ihan minipätkän, mutta olen päättänyt aloittaa varovasti, ettei koko homma kaadu siihen että tulen kipeäksi. Lisäksi olen huomannut hengästyväni nykyään todella pienestä, en tiedä johtuuko kunnon huononemisesta vai vauvasta, mutta pienesti pitää siis aloittaa.
Löysin aivan ihanan pienen kuntosalin, mistä puuttuu ns. snobihenki, ja missä on kaikki tarvitsemani, lastenleikkipaikasta lähtien. Salille lähtö ei ole siis esikoisen hoitopaikasta kiinni, pojan voi ottaa mukaan. Sain lisäksi ystävästäni seuraa, hän oikeastaan asiaa ehdottikin. Sali ei myöskään ole hirveän hintainen, ja ohjaaja on itsekin äiti, ja kuntoillut raskausaikana, joten hän osaa tehdä minulle ohjelman missä kuunnellaan mahan ehtoja.
Joten tästä lähdetään.
_________________ Kapinallinen Ensirakastaja Tunteellinen Tryffelinkerääjä ja Riittävästi Inhimillinen Sohvaperuna 
|